Kirjoittaja Aihe: Kohtalo, tai jotain (angstia, K-12)  (Luettu 7835 kertaa)

Poissa Nappeli

  • Hassu
  • värkkääjä
  • Viestejä: 1097
  • Kemiat kohtaa
Kohtalo, tai jotain (angstia, K-12)
« : 28-08-2014, 15:01:23 »
Fandom: Supernatural
Ikäraja: K-12
Hahmot: Dean Winchester, Sam Winchester
Tyylilaji: angst

Sananen syylliseltä: Leonard Cohenin Hallelujah-kappaletta lienee käytetty songficeissä enemmän kuin tarpeeksi, mutta en pahoittele sitä. Minulla on ollut jo pitkään suorastaan pakottava tarve kirjoittaa kyseiseen kappaleseen jotain ja nyt sitten tuo tarve purkautuin tällaisena ajatuksenlentona. Siitä pahoittelut.

Yhteenveto: Deanin elämää, valintoja ja Samia. Biisin sanat liittyvät olennaisesti tarinaan, joten älä jätä väliin.




Kohtalo, tai jotain


Olisiko hän vaatinut Samia mukaansa, jos olisi tiennyt mihin kaikki johtaa? Se oli usein Deanin mielessä, mutta vastaus pysyi aina samana. Hän ei olisi koskaan voinut todella suojella Samia muuten. Kirous olisi tavoittanut tämän joka tapauksessa. Hitto, hän ei ollut kyennyt suojelemaan Samia nytkään, eikä mikään mitä hän olisi voinut tehdä, olisi muuttanut sitä yhtään mihinkään. Dean pystyi moneen asiaan, mutta se mikä oli hänelle tärkeintä maailmassa, siihen hän ei kyennyt. Hän oli väsynyt, väsynyt kaikkeen.

Ei hän ollut uskonut mihinkään korkeampaan voimaan. Mikään ei koskaan ollut antanut syytä uskoa sellaiseen. Maailma oli sekava, julma ja kaoottinen. Hänen tehtävänsä oli yrittää tehdä siitä edes siedettävä paikka elää.

Sam oli uskonut.

I've heard there was a secret chord
That David played, and it pleased the Lord
But you don't really care for music, do you?
It goes like this
The fourth, the fifth
The minor fall, the major lift
The baffled king composing Hallelujah

Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah


Elämä kulki hetkestä toiseen, epätahtisena, kaoottisena… kakofonisena, mutta kahdestaan sitä oli hieman helpompi sietää. Harmi vain, että  ne kevyet hetket, ne jäivät hiljalleen taakse.

Mitä merkitystä hänen elämällään olisi ollut kun Sam olisi mennyt? Se oli itsekästä. Hän jätti sen vuoksi Samin yksin, mutta oliko hän ajatellut sen sattuvan yhtä pahoin Samiin, kuin se olisi sattunut häneen? Hän otti neljäkymmentä vuotta helvetissä ennemmin kuin loppuelämän, lyhyenkin, ilman Sammya. Hän tekisi sen uudelleen tuhannesti, vaikka mikään ei olisi voinut pelottaa häntä pahemmin. Hän rakasti niin kuin kukaan maailmassa voi toista rakastaa ja se oli hänen kohtalonsa ja heikkoutensa.

Mikään maailmankaikkeudessa ei voisi sattua lujempaa kuin pidellä kuollutta veljeä sylissään.

Hän särkyi, mutta vielä pahempaa oli palattuaan löytää veljensäkin rikkoutuneena. Eikä paluuta entiseen ollut. Heidän välillään oli yötä synkempiä salaisuuksia, verhoja, joita ei kukaan toinen voisi koskaan avata. Heidän särkyneet sydämensä mursivat toisistaan lisää paloja, raapivat ja rikkoivat. Heidän rakkautensa kykeni enää haavoittamaan.

Sam ei nähnyt sitä heidän välissään olevan yön lävitse ja se koski kuin helvetti.

Your faith was strong but you needed proof
You saw her bathing on the roof
Her beauty in the moonlight overthrew you
She tied you to a kitchen chair
She broke your throne, and she cut your hair
And from your lips she drew the Hallelujah

Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah


Sam oli löytänyt elämän ilman häntä. Ei ehkä onnellisen, mutta joka tapauksessa.

He tanssivat kuin marionettinuket, muiden, vahvempien voimien liikuttamina. He pelkäsivät, he kaipasivat, he rakastivat. Kohtasivat kauhunsa ja painajaisensa toistensa kautta uudelleen ja uudelleen. Ja hänen hartain toiveensa pysyi ja pysyi: kunhan Sam olisi turvassa, ja lopulta, viimein hän oli valmis luopumaan sen tähden, vaikka se sattuisi kuin helvetti. Vaikka hän pelkäsi sitä enemmän kuin neljääkymmentä vuotta siellä alhaalla.

Ja Sam. Sam tahtoi pelastaa koko maailman. Se oli loppujen lopuksi Deanin syy… maailmanloppu. Sellainen tulee, kun ei pysty pelastamaan pikkuveljeään.

Baby I have been here before
I know this room, I've walked this floor
I used to live alone before I knew you.
I've seen your flag on the marble arch
Love is not a victory march
It's a cold and it's a broken Hallelujah

Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah


Eivät he tulleet ehjiksi jälleen. Sammy ei ollut enää se pikkuveli, jota Deanin tuli suojella maailman pahuudelta. Ei, he eivät kumpikaan olleet entisellään, mutta he eivät osanneet päästää irti. Ei, he eivät olisi saaneet päästää irti. Heidän olisi pitänyt oppia toisensa uudelleen. Löytää sen kaiken rikotun ja kuolleen keskeltä taas toisensa, mutta he olivat kuin marionettinuket muiden voimien vietävissä. Toistensa kirous, toistensa heikkous. Rakkauden vuoksi ikuisesti kiinni toisissaan.

Dean halusi takaisin pikkuveljensä. Sam tahtoi jotain muuta.

There was a time when you let me know
What's really going on below
But now you never show it to me, do you?
And remember when I moved in you
The holy dove was moving too
And every breath we drew was Hallelujah

Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah


Ehkä Dean ei antanut Samille tarpeeksi tilaa kasvaa. Ehkä he kumpikaan eivät olleet saaneet valinnan vapautta siinä asiassa, hitto soikoon! Ja sekin oli kai Deanin vika, jos Sam lähti väärille raiteille. Oliko? Oliko? Mitä hän olisi voinut tehdä toisin? Olisiko hänen pitänyt antaa Samin kuolla? Ja mitä hän itse silloin olisi? Mikä hän olisi?

Hänen koko elämänsä tärkein tehtävä mureni ja hupeni hänen käsistään kuin hiekka, mutta sittenkään hän ei osannut muuta kuin yrittää.

Maybe there’s a God above
But all I’ve ever learned from love
Was how to shoot at someone who outdrew you
It’s not a cry you can hear at night
It’s not somebody who has seen the light
It’s a cold and it’s a broken Hallelujah

Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah


Päivän päätteeksi Dean tekisi sen aina uudestaan ja uudestaan. Samat virheet, samat valinnat. Jos aikoi elää itsensä kanssa, kai silloin oli oikeus valita? Kai silloin oli oikeus valita edes se, mikä oli pitänyt hänet ihmisenä tähän saakka?

Hän ei ehkä tiennyt mikä suunta oli oikea, mutta hitto soikoon, hän tiesi mikä suunta oli väärä!

You say I took the name in vain
I don't even know the name
But if I did, well, really, what's it to you?
There's a blaze of light in every word
It doesn't matter which you heard
The holy or the broken Hallelujah

Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah


Ja vaikka se olisi maailmanloppu, tai helvetti, tai mitä tahansa, voiko sitä muuta keltään vaatia, kuin tekemään työnsä? Hoitamaan hommistaan edes se ainoa, minkä vuoksi oli tähän saakka kulkenut? Jos se menee reisille, niin ketä siitä voi syyttää? Itseään? Muita? Kohtaloa? Kaikkea sitä paskaa, minkä kautta siihen on tultu?

Jos jotain elämässä, Dean oli oppinut seisomaan omilla jaloillaan. Varmaan hän oli seissyt paljon myös Samin puolesta tämän jaloilla, mutta odottiko joku jotain muuta? Ja hitto soikoon, hän tekisi sen kaiken uudelleen, jos täytyisi. Oliko se heikkous? Oliko? Hänen mielestään se oli jotain päinvastaista.

I did my best, it wasn't much
I couldn't feel, so I tried to touch
I've told the truth, I didn't come to fool you
And even though it all went wrong
I'll stand before the Lord of Song
With nothing on my tongue but Hallelujah

Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah



Lizlego

  • Vieras
Vs: Kohtalo, tai jotain (angstia, K-12)
« Vastaus #1 : 19-02-2018, 21:13:35 »
Oonkohan mä ikinä kommentoinut tätä ja jos olen mitähän olen sanonut? Oonko sanonut, että Dean on tässä niin Dean että kuulen sen korvissani. Se on arvostettava suoritus, jolle nostan hattua. Ja varmasti Dean kantaa suurinta mahdollista syyllisyyttä siitä, että se tarvitsi Samin mukaansa ja vetin Samin siihen elämään, vaikka Sam halusi pois. Mutta eniten tykkään tuosta lopusta, koska se musta kuvastaa Deania parhaiten - tietty uhma, joka siitä kuultaa. Mitään en kadu ja kaiken tekisin uudestaan samalla tavalla.