Kirjoittaja Aihe: Hallittu kaaos (2/?), Batman/Jokeri, K-16  (Luettu 3962 kertaa)

Poissa Palladium

  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 29
  • chauve-souris
Hallittu kaaos (2/?), Batman/Jokeri, K-16
« : 31-03-2009, 00:26:53 »
Otsikko: Hallittu kaaos (osa 2/?)
Kirjoittaja: Palladium
Oikolukija: Beelsebutt
Tyylilajit: angst, toiminta, romantiikka
Ikärajasuositus: K-16
Sanamäärä: 4182
Yhteenveto: Kaikki, mikä on ikinä tehnyt Brucen onnelliseksi, on otettu häneltä pois. Tällä kertaa hän ei anna sen tapahtua.
Muuta: Tämä fic perustuu osittain Christopher Nolanin luomaan Batman-maailmaan ja osittain DC Comicsin sarjakuvaan. Tapahtumat sijoittuvat Yön ritarin jälkeiseen aikaan, mutta Rachel ei ole kuollut, eikä Harvey Dentiä ollut koskaan olemassakaan tai hänellä ei ollut eikä tule olemaan merkittävää osaa. Jokerilla on Nolanin version mukainen menneisyys, mutta muuten hahmo on tässä ficissä sekä Heath Ledgerin roolin että sarjakuvan pohjalta kirjoitettu.
Alkusanat: Jännää. 4 vuotta ficien parissa, ja Batman saa minut kirjoittamaan moniosaisen ja pitkän ficin. ::) Bbuttikselle kiitos betauksesta (vaikka jätinkin itsepäisesti osan betatuista kohdista ennalleen). Yhteenveto muuten sukkaa, mutta en tässä vaiheessa osannut kirjoittaa mitään vähemmän ympäripyöreää. Osia tulee 3-5, todennäköisesti viisi, mikäli suunnitelmat pitävät kutinsa. Alun lyriikat ovat The Bird and the Been kappaleesta My Love.





OSA 1

My love let me go again
Right back, back to the top of the
Slide down sad clown
Oh oh oh oh oh

My clown let me love you
What’s that back to the back of the rebound
Clown hang around
Oh oh oh oh


Bruce seurasi kattohuoneistonsa suuresta ikkunasta, kuinka tummanharmaat pilvet kerääntyivät Gothamin ylle. Taivas oli lupaillut sadetta koko edellisen yön, mutta Brucen ja koko kaupungin onneksi märkä ilma ei estänyt Batmania suorittamasta velvollisuuksiaan yön ritarina. Toisaalta...

Hän vilkaisi olkansa yli leveään parisänkyynsä päin ja hymähti. Kevyen peiton alta pilkotti hoikka nilkka ja tupsu vihreää tukkaa.

... Velvollisuuksien suorittaminen ei välttämättä edellyttänyt Batman-pukuun pukeutumista. Joskus riitti, kun osasi pitää ongelmat poissa kaupungista. Tai ainakin poissa kaduilta.

Hän käveli sänkynsä luo, istui sen reunalle ja ojensi kätensä silittämään hiuspehkoa, joka näytti tavallista vihreämmältä ja sotkuisemmalta vaaleita lakanoita vasten. Tällaiset hetket, jolloin peiton alla nukkuva mies oli näin helposti lähestyttävissä, täysin Brucen hellyydenosoituksista tietämättömänä, olivat harvinaisia, ja Bruce tiesi sen. Pelkkä tilanteen käsittämättömyys ja ennen kaikkea epätodennäköisyys tekivät hänen olostaan entistäkin epätodellisemman.

Kuka olisi arvannut, että Gothamin pahin rikollinen, suoranainen rikollisuuden prinssi (kuten hän itseään halusi kutsuttavan), nukkui Bruce Waynen kattohuoneiston suuressa parisängyssä kalliiden silkkilakanoiden päällä? Ja mikäli joku olisikin arvannut, tieto siitä, että Jokeri nukkui useimmat yönsä Gothamin pelastajan vieressä, olisi todennäköisesti hämmentänyt kyseisen arvaajan perinpohjaisesti.

Mitä enemmän Bruce tilannetta mietti, sitä enemmän se myös vakuutti hänet uskomaan, että vaikka kukaan (vähiten hän itse) ei olisi uskonut tällaista tapahtuvan, se olisi ollut joka tapauksessa väistämätöntä. Kuka muu tässä kaupungissa olisi hyväksynyt Brucen sellaisena kuin hän oli, ellei juuri Jokeri?

Jokeri, joka hänkin piilotteli maskin alla. Jokeri, joka oli enemmän Brucen kaltainen kuin hän olisi halunnut uskoa. He kummatkin  pakenivat jotakin. Bruce pakeni todellisuutta, Jokeri maailmaa, joka ei ollut todellisuuden kaltainen. Vielä muutama vuosi sitten Bruce ei olisi nähnyt sitä hiuksenhienoa rajaa, joka Jokerin ja hänen välissään oli, mutta nyt...

Bruce veti peiton pois Jokerin kasvojen edestä ja löysi kaksi mustaa silmää tuijottamasta häntä.

“Ah, kas huomenta, kultaseni!” Jokeri haukotteli vetäen Brucen takaisin kuluvaan hetkeen. “Näytät kummallisen hmm... mietteliäältä. Se ei sovi sinulle, Brucey-armaani. Katsohan, se saa sinut näyttämään aivan Batsylta. Nuo kulmarypyt ja kaikki, ah, vanhentavat sinua.”

Bruce pyöräytti silmiään.

“Etkö ole edes aamulla hiljaa?” hän huokaisi.

“Hiljaa? Hiljaisuus on tylsää”, Jokeri sanoi venyttäen viimeistä sanaa. “Sopii siis sinulle, Batsy-pieni.”
“Älä pakota hiljentämään sinua.”
“Oooh, hyvin uhkaavaa, Bruce!” Jokeri asetti kämmenensä meikittömiä poskiaan vasten ja yritti näyttää pelokkaalta epäonnistuen täysin. Jokerin kasvoihin viilletystä ikihymystä huolimatta tämän kasvoissa ei ollut mitään pelottavaa – päinvastoin. Bruce oli huomannut jo kauan aikaa sitten, kuinka erilaiselta Jokeri näytti ilman maskiaan: inhimilliseltä, vaarattomalta (mitä Bruce ei missään nimessä olisi maininnut Jokerin kuullen) ja tummien kirkkaiden silmiensä vuoksi myös hyvin... viehättävältä.

“Todella hauskaa, Jokeri”, Bruce tuhahti laittaen kätensä puuskaan, mutta säpsähti oikean kätensä hipaistua vahingossa hänen vasempaa olkapäätään. Hädin tuskin parantunut leveä arpi alkoi olkapäästä, ohittaen täpärästi Brucen sydämen ja häipyen vaaleaksi naarmuksi rintakehän päälle.

Hymy katosi nopeasti Jokerin huulilta ja hän lipaisi hermostuneena huuliaan. Hän kohotti kätensä hitaasti Brucen olkapäälle.
“Onko se, ah, kipeä?” hän kysyi varovasti ja hipaisi varovasti ihoa arven vierestä.
“Ei... tai on... luulen, että se johtuu sateesta”, Bruce sanoi vältellen. Hän ei olisi halunnut tuoda aihetta taas esille. Se sai hänet muistamaan, millainen todellisuus oli joskus ollut.

-

Jäinen sade piiskasi Gothamin tyhjiä katuja, ja kylmä viima riuhtoi viimeisetkin syksyn lehdet puista. Kukaan täysijärkinen ei olisi ollut ulkona sellaisena yönä. Siksi ei ollutkaan ihme, että pilvenpiirtäjien katolla, sisätiloihin sulkeutuneiden ihmisten katseiden ulottumattomissa, oli käynnissä jokaöinen kissa ja hiiri -leikki.

Violettiin pukeutunut hahmo juoksi, loikki ja harppoi katolta katolle, alas kadulle ja pian taas uudestaan ylös. Sade ja vauhti muuttivat hahmon violetiksi läiskäksi, ja korvissa vinkuva tuuli hukutti loputtomalta kuulostavan naurun alleen. Hahmon kannoilla pysytteli musta varjo, joka liikkui kevyesti aivan kuin ei olisi lainkaan koskettanut maata.

Batman ja Jokeri. Kissa ja hiiri. Ikuinen leikki.

“Ota-ah kiinni jos sa-aat!” Jokeri huusi olkansa yli joko juoksemisen tai naurun hengästyttämänä. Todennäköisesti jälkimmäisen. Hän vilkuili jatkuvasti taakseen ihaillen mustaa varjoa, joka seurasi häntä kuin synkkä myrsky. Pian olisi aika eksyttää Batman lopullisesti. Mutta vielä ei ollut sen aika. Vielä ei ollut aika lopettaa.

Yhä taakseen pälyillen Jokeri otti yhden pitkän harppauksen yrityksenään loikata suoraan seuraavalle katolle. Seuraavassa hetkessä hänen jalkansa lipesi liukkaalla betonilla, ja sen sijaan, että hän olisi laskeutunut maahan tapansa mukaan kevyesti kuin kissa, hän kaatui ja kieri aivan katon reunalle.

“Hups!” Jokeri puuskahti mahallaan ja yritti nousta ylös.
“Pysy aloillasi.”

Jokeri sulki silmänsä ja kirosi hiljaa mielessään tuntiessaan Batmanin otteen niskassaan.
“Haha, onpa nolo-ah...” Jokeri mutisi, mutta irvisti Batmanin tiukentaessa otettaan. Batman tönäisi Jokerin selälleen ja piti kumpaakin tämän kättä toisessa nyrkissään. Jokeri ei yrittänytkään rimpuilla, vaan tyytyi sen sijaan tuijottamaan Batmania pieni hymy kasvoillaan.

“Miten menee, suloposkeni?” hän hykersi ja ansaitsi iskun suoraan kasvoihinsa. “Au, miksi olet aina niin väkivaltainen?”
“Kuka sinä olet puhumaan väkivallasta?” Batman murahti.
“Enhän minä koskaan lyö sinua! Totta puhuen et anna edes minulle mahdollisuutta, Batsy. Eikö se ole sinusta hieman epäreilu-ah?” Jokeri mutristi huuliaan ja yritti näyttää loukkaantuneelta.
“Oletpa hauska, Jokeri. Toivottavasti vitsejäsi osataan arvostaa Arkhamissa.” Batmanin kommentti sai Jokerin nauramaan niin makeasti, että hetken ajan ei kuulunut muuta kuin Jokerin mielipuolinen nauru ja jo laantuvan sateen ropina betonikatolla.
“Kai sinä tiedät, että ne... lääkäreiksi itseään nimittävät, ah, idiootit eivät pysty pitämään minua siellä viikkoa kauempaa, ihanaiseni? Ja mitä iloa minusta on sinulle, jos lukitset minut Arkhamiin?” Jokeri sanoi naurun lakattua kulmiaan kohottaen. Batman oli hiljaa muutaman sekunnin liian pitkään ja sai tietävän katseen Jokerilta.
“Aivan, Batman, aivan... Mikset antaisi minun mennä, ah, nyt? Voimme molemmat teeskennellä, että pääsin sinulta karkuun”, Jokeri jatkoi, mutta Batman löi häntä uudelleen.
“Älä yritä, Jokeri. Sinä menet Arkhamiin, pysyt siellä ja hyvällä tuurilla et enää koskaan aiheuta ongelmia Gothamissa”, Batman sanoi katsoen Jokeria suoraan silmiin. Hän yritti pitää katseensa poissa verivanasta, joka valui Jokerin suupielestä rosoista poskea pitkin tämän märkään tukkaan.

“Äh, älä ole noin tylsä, Batsy...” Jokeri mutisi. “Sitä paitsi... unohditko jo, miksi ajoit minua takaa?” Batman räpäytti silmiään.
Helvetti, hän kirosi mielessään. Batman tosiaan oli unohtanut, mistä takaa-ajo oli alkanut. Jokeri oli jälleen kerran ilmoittanut asentaneensa useita räjähteitä tällä kertaa Gothamin keskustan alakouluun. Batman-merkin ilmestyttyä taivaalle Batman oli jo varma, että sillä oli jotakin tekemistä Jokerin kanssa. Hänen päästyään koululle Jokeri oli oitis paennut kovaan ääneen hekottaen, ja takaa-ajo alkoi.

“Missä sytytin on, Jokeri?” Batman huusi ja ravisti vapaalla kädellään Jokeria aivan kuin odottaen sytyttimen vierivän tämän takin sisältä.
“Hahaha, luuletko, ah, oikeasti, että kertoisin, typerä lepakko?” Jokeri nauroi. Batman ravisteli tätä kovempaa.
“Missä se on?!”
“En kerro!”

Batman lopetti ravistelun, kahmaisi sen sijaan nyrkkiinsä Jokerin kiharaa tukkaa  ja tukisti. Häivähdys kipua välähti Jokerin kasvoilla, ja Batman käytti tilanteen hyväksi.
“Kerro tai tapan sinut”, hän murisi. “Äläkä luule, ettei minusta olisi siihen.”
“En luule, minä tiedän”, Jokeri sihahti hampaat irvessä ja yritti potkaista Batmania. “Et pysty tappamaan edes täysin arvotonta pikkurikollista, et edes niitä, jotka pitävät sinua kummajaisena.”
“Olet väärässä!” Batman huusi ja riuhtaisi irti tupon hiuksia. Jokeri karjaisi tuskasta ja onnistui potkaisemaan polvellaan Batmanin sormet ranteidensa ympäriltä.

Batman reagoi sekunnin sadasosan liian myöhään ja tunsi samassa pistävää kipua vasemmassa olkapäässään. Hän katsahti siihen ja ehti huomata väläyksen lyhyttä veistä, jonka Jokeri oli onnistunut survaisemaan Kevlar-puvun saumakohtaan, ennen kuin Jokeri kaatoi hänet selälleen maahan. Jokeri istui Batmanin vatsan päälle ja naurahti tyytyväisenä.

“Kas kas kas... kuinka tässä näin pääsi käymään, Batsy?” Jokeri hykersi huuliaan lipoen. Batman oli edelleen hämmentynyt Jokerin iskun jäljiltä ja hengitti raskaasti. Olkapäässä tuntuva kipu oli suunnaton ja hänen oli vaikea kohdistaa katsettaan minnekään.
“Oi voi pientä Batsy-parkaa... Ehkä sinunkin on aika oppi-ah, mitä kipu on”, Jokeri sanoi kumartuen Batmanin ylle. “Saatat yllättyä.” Hän tarttui veitsen kahvaan oikealla kädellään ja väänsi.

Batman ponnisteli huutoa vastaan, kun puukko upposi yhä syvemmälle lihakseen. Hän nosti oikean kätensä yrityksenään työntää Jokeri pois päältään, mutta valkoinen kipu ja kasvoille putoavat sadepisarat tekivät tehtävästä mahdottoman.
“Olisi kiva jäädä, ah, rupattelemaan”, Jokeri huokaisi ja väänsi taas, “mutta ikävä kyllä minulla on kiire räjäyttämään kouluja ilmaan.”

Ja samassa Jokeri oli nykäissyt veitsen irti Batmanin olkapäästä ja hävinnyt näköpiiristä. Batman ei edes yrittänyt lähteä Jokerin perään, vaan kääntyi sen sijaan kyljelleen ja huohotti kuin olisi juuri juossut kilometrejä.

Loppujen lopuksi Batman ei kyennyt muistamaan, kuinka oli päätynyt takaisin lepakkoluolaan, mutta tiesi sen olevan suurimmaksi osaksi Alfredin ansiota. Aamulla herättyään häntä olivatkin odottaneet vihainen hovimestari, jomottava kipu olkapäässä (jonka Alfred oli onnistunut kursimaan kokoon) ja päivän sanomalehti, jota koristi otsikko
“Jokeri aiheutti räjähdyksen Gothamin alakoulussa – missä yön ritari?”.

-

Asiat olivat muuttuneet sittemmin. Tai oikeastaan ne eivät olleet pelkästään muuttuneet – ne olivat kääntyneet päälaelleen. Bruce pudisteli päätään ja havahtui muistoistaan tuntiessaan viileän kämmenen poskellaan. Hän kääntyi katsomaan Jokeria, jonka toinen käsi lepäsi edelleen hänen haavoittuneen olkapäänsä päällä. Jokerin kasvoilla oli vaikeasti luettava ilme, aivan kuin tämä olisi yrittänyt näyttää huolestuneelta ja välinpitämättömältä samanaikaisesti. Ilme kuitenkin hävisi äkkiä, ja Bruce näki, kuinka Jokeri puri poskeaan hermostuneena.

“Ha-hassua”, hän sanoi ja veti kätensä pois.
“Mikä?” Bruce kysyi hiljaa. Jokeri hymyili äkkiä.
“Se, miten paljon aikaa meillä on ennen kuin minun täytyy mennä aiheuttamaan kaaosta ja sinun esittämään tyhmää, ah, töihisi”, Jokeri sanoi kehräten, ja Bruce nosti kulmiaan.
“Paljon aikaa tehdä mitä?” Bruce kysyi ja esitti miettivänsä kovasti.
“Hm, en tiedä... lukea pörssiuutisia, ostaa osakkeita tai jotain muuta yhtä kiehtovaa. Kuulin nääs, että Bruce Wayne pitää, ah, sellaisesta”, Jokeri sanoi hitaasti ja teki tilaa Brucelle sänkyyn. Bruce työnsi Jokerin selälleen ja istui tämän alavatsan päälle hajareisin.

“Kuka sinulle tuollaisia valheita kertoi?” Bruce kysyi ja silitti Jokerin paljasta rintakehää.
“Ilmeisesti sinulla on siis, ah, luotettavampaa tietoa siitä, mistä Bruce Wayne, Gothamin halutuin poikamies, pitää?” Jokeri tarttui Brucen käsiin omillaan ja veti tämän lähemmäksi itseään.
“Onpa hyvinkin”, Bruce kuiskasi. Hänen huulensa olivat juuri koskettamaisillaan Jokerin suuta, kun ovelta kuului koputus.

“Herra Wayne?” Alfredin ääni kuului oven läpi, ja sillä hetkellä Brucen teki melkein mieli erottaa hovimestarinsa.
“Rakas hovimestarisi ansaitsisi potkut”, Jokeri sihahti turhautuneena, työnsi Brucen päältään ja marssi kylpyhuoneeseen. “Minä menen meikkaamaan.” Ovi paukahti kiinni.

Bruce huokaisi.

“Käy peremmälle, Alfred”, Bruce sanoi ja asteli vaatekaapilleen.
“Toin aamiaista teille... molemmille”, Alfred sanoi ja asetti mukanaan tuomansa tarjottimen sängyn viereiselle yöpöydälle.
“Kiitos, Alfred”, Bruce sanoi valkoista kauluspaitaansa napittaessaan. “Mitään uutisia?”
“Herra Fox soitti ja pyysi teitä tulemaan toimistolle ennen kahdeksaa.” Alfred vilkuili suljettua kylpyhuoneen ovea kuin odottaen Jokerin syöksyvän sen läpi veitsi kädessä.

Bruce ei voinut syyttää Alfredia tämän epäilyksistä. Oikeastaan Bruce oli yllättynyt, ettei Alfred ollut ottanut lopputiliä sinä hetkenä, kun sai tietää, ettei Brucen ja Jokerin suhteeseen enää liittynyt niin paljon mustelmia, haavoja ja uhkailua (joskin niitäkin sopivissa määrin). Bruce tiesi myös, mihin vaaraan hän asetti sekä oman maineensa että Alfredin paljastamalla henkilöllisyytensä Jokerille. Ei sillä, etteikö Jokeri olisi helposti voinut selvittää sitä itsekin. Tämä ei ollut niin typerä kuin suurin osa Gothamin asukkaista näytti olevan.

“Selvä. Ja kiitos, Alfred”. Bruce huokaisi. Hän joutuisi taas lähtemään ajoissa toimistolle. Jokeri ei pitäisi siitä.

Alfred lähti huoneesta sulkien oven kevyesti perässään. Siinä samassa kylpyhuoneen ovi aukesi.
“Joko se vanha huuhkaja lähti?” Valkoisella, mustalla ja punaisella vahvasti meikatut kasvot kurkistivat oven raosta. Havaittuaan reitin olevan selvä Jokeri astui ulos.
“Arvostaisin, jos puhuisit hieman nätimmin ystävistäni”, Bruce sanoi ja pyöräytti taas silmiään.
“Nättinä oleminen on enemmän sinun, ah,  juttusi, Brucey-pieni”, Jokeri hykerteli ja hypähteli Brucen luokse. “Mihin jäimmekään ennen rakkaan palvelijasi tuloa?”
“Emme mihinkään, minun täytyy lähteä”, Bruce sanoi ja väisti Jokerin punaiseksi maalattuja huulia, jotka olisivat mielellään sotkeneet myös Brucen kasvot. Jokerin hymy katosi ja hän lipaisi huuliaan.
“Selvä. Tietenkin. Mene vain. Minulla olikin, ah, kokous tänä aamuna”, hän mutisi kääntyen ovelle päin. Bruce tarttui häntä violetin puvun hihasta.
“Jokeri...” Bruce aloitti, mutta Jokeri vain vilkaisi häntä tummasti ja karisti Brucen otteen irti.
“Nähdään illalla, Bruce”, Jokeri tokaisi. Ja sitten hän olikin jo poissa.

Bruce pudisteli päätään, mutta onnistui pidättämään huokauksen.




-
« Viimeksi muokattu: 06-08-2012, 14:23:03 kirjoittanut Chuuko »
"Too toxic, too stabby, too fruity..."

Poissa Beelsebutt

  • vähemmän
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 3081
  • malmi
    • Ficciarkisto
Vs: Hallittu kaaos (1/?), Batman/Jokeri, K-15
« Vastaus #1 : 31-03-2009, 22:53:51 »
ihQ, ihQ, ihQ-daA!

Mä sanoin jo tyhjentävästi tästä betatessa, mutta toistetaan hieman. Mä tykkään noista hahmoista, miten ne on kavereita, mutta ei kuitenkaan ihan. Ja erityisesti ihastuin Jokeriin, joka on suloisen psykopaattinen ja silti niin herkkis! Aww.

Mutta Bruce on selkeesti se, joka on päällä niin henkisesti kuin ehkä fyysisestikin :P Sinänsä harmi, sille varmaan tekis hyvää vaihtaa vapaille ja ehkä käsirautoihin ;D ;D ;D


Kivaa, jatkoa?! ;)
Fifi-ficitLJAO3

Poissa Fiorella

  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 1014
  • Hyvän tuulen kotisatama
Vs: Hallittu kaaos (1/?), Batman/Jokeri, K-15
« Vastaus #2 : 01-04-2009, 01:33:30 »

Uteliaisuus (ja mainostuksesi ;) ) sai minut kommentoimaan, vaikka en oikein tiedä mitä sanoa. Luin tätä kyllä jo vähän heti laitettuasi sen tänne, mutta en silloin niin kovin tarttunut siihen, koska hahmot ovat aivan vieraat. En ole oikein näiden supersankari-sarjakuvien tai leffojenkaan kanssa tuttu, ja vaikka tietysti hahmot tunnistaa, tietää miltä ne näyttävät ja niin edelleen, eivät luonnepiirteet ja juuri ne mielenkiintoiset pikkuasiat, jotka henkilöstä tekevät persoonan, kumminkaan ole tiedossa niin että niistä saisi tarkoitetulla tavalla iloa. On vaikea verrata, mikä luonteessa on sitä alkuperäistä, mikä sinusta lähtöisin olevaa.   

Kuitenkin, nyt uusintalukemisella voin sanoa että teksti oli sujuvaa ja mukaansatempaavaa, henkilöt alkoivat tuntua tutummilta ja herätit myös uteliaisuuteni näkemään miten tarina jatkuu. Romantiikka tuntui minusta vähän kummalliselta, kun kyseessä ovat nämä hahmot, mutta se johtunee siitä, että en ole nähnyt myöskään Yön ritaria, jossa noiden välillä ilmeisesti on ainakin jonkinmoinen jännite. Kieltämättä ajatus siitä, että samat henkilöt ovat vuoroon vihollisia jotka pyrkivät kukistamaan toisensa, välillä hempeilevä pari, tuntuu veikeälle. :D Se, että molemmilla on alter egonsa, tietenkin yhdistää ja saa ymmärtämään toistaan erityisellä tavalla. Se näkyi tässä kivalla tapaa. (Onko muuten Jokerilla joku järkevä syy räjäytellä koululapsia ilmaan tai muuten pitää kaupunkia epävarmuuden vallassa, vai onko sellainen vain hänestä hauskaa?)

Tämä lienee vähän kumma kommentti, mutta saatpahan ainakin kullanarvoisen mielipiteen taholta, joka ei osu varsinaiseen kohderyhmään. ;) Minusta tämä oli ehdottomasti lukemisen arvoinen, pidän kirjoitustyylistäsi. Myös osan pituus oli miellyttävä; ei ihan lyhyt eikä kovin pitkä. Jatka vain tarinaa, niin minäkin seurailen, miten tässä lopulta käynee. (Ja joutuuko Bruce käsirautoihin... ;D )

Poissa Palladium

  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 29
  • chauve-souris
Vs: Hallittu kaaos (2/?), Batman/Jokeri, K-15
« Vastaus #3 : 07-04-2009, 00:45:22 »
Beelsebutt, sori, käsirautoja ei ole tulossa... ainakaan tässä ficissä. ::) Jokeri on tosi rakastettava hahmo. Tai ainakin minä tykkään kirjoittaa sen niin. Joillakin se tuppaa menemään vähän liian psykoks, mutta meikä on enemmän sympaattisuuden kannalla.
Fiorella, kiva että luit! Ja minustakin tuntui oudolta lukea ensimmäistä kertaa tällä parituksella, mutta kun siihen pääsee kunnolla sisälle... ;D Saattaa tosin olla vaikeaa lukea ficiä, joka alkaa jo siitä vaiheesta, kun nämä kaksi jo styylaavat keskenään. (En kuitenkaan halunnut kirjoittaa ihastumisvaiheesta asti, koska olen lukenut about sata sellaista Batman-ficiä, ja siitä on mennyt jo maku. :P) Toivottavasti pysyt paremmin kärryillä, kunhan fic vähän etenee. Ja kiitoksia paljon palautteesta.

-

Tästä kakkososasta tuli vähän siirappinen, mutta ilmeisesti ainakin beta tykkäsi (ihan vaan sen aawwin pituudesta päättelin...). Alun lyriikat ovat Clientin kappaleesta Pornography.





OSA 2

I'm so tired of this it brings me down
I'm nothing when you're not around
I know you're obsessed and I am too
'cause we're the same in the things that we do
And I love the way you talk to me
And I love your own philosophy
And I love the way you want me to
This is our time I can't refuse

It's you and me
monogamy


Jokeri mutisi itsekseen koko matkan aina Narrow'sin kaupunginosaan asti. Taivaalta tihkuttava vesisade, syrjäkujien likaisten vesilammikoiden väisteleminen ja kasvava nälkä vain pahensivat hänen tuultaan, ja hän katui nopeaa lähtöään Brucen kattohuoneistolta.
“Batsy-typeryksen sietäisi olla iloinen... muka niin tärkeää tekemistä...” Jokerin valitus hukkui ukkosen jyrähdyksen alle.
“Tämäkin vielä! Anna mun kaikki kestää...” Jokeri puuskahti ja nopeutti askeliaan. Normaalisti myrskyn tuntu olisi saanut hänet innostumaan, mutta juuri nyt hän halusi vain päästä päämajalle suunnittelemaan uutta tempausta gothamilaisten iloksi. Ja ison kupin kahvia.

Jokeri saapui päämajan virkaa toimittavalle hylätylle varastorakennukselle juuri ennen kuin taivas repesi kaatosateeseen. Sisälle päästyään hän ravisteli märkää päätään kuin koira ja lähti harppomaan varaston käytävää pitkin vihellellen samalla. Kello ei ollut vielä kahdeksaa, mutta mikäli yksikään hänen kätyreistään puuttuisi... No, tämä saisi vastata seurauksista.

Käytävän päädyssä sijaitsevalle ovelle ehdittyään Jokeri näppäili nopeasti sen turvakoodin (Brucen syntymäpäivä) ja tempaisi sen näyttävästi auki.
“Yllätys!” Jokeri huudahti vain todetakseen oven takaa paljastuneen huoneen olevan tyhjä. “Päivä sen kun paranee...” Jokeri laahusti huoneeseen ja rojahti kuluneelle sohvalle. Tämä ei todellakaan ollut hänen paras päivänsä.

Jokeri odotti aikansa yrittäen unohtaa nälkänsä, kunnes käytävältä alkoi kuulua askelia ja puheensorinaa. Hän laittoi toisen kätensä violettien housujensa taskuun.
“... mutta hän ei kuunnellut, kun sanoin, miten typerää on pitää päämajaa täällä. Tämä on aivan liian lähellä kaupunkia.” Mumiseva ääni kuului oven takaa.
“Luuletko, että hän kuuntelisi sinua? Hän pitää itseään liian tärkeänä tehdäkseen jotakin meidän ehdotuksiemme mukaan”, toinen ääni vastasi. Turvakoodi piippasi.
“Niinpä. Mokomakin seko-”, toisen tulijan puhe katkesi kuin seinään oven avauduttua ja paljastettua sohvalla rennosti istuvan Jokerin. Hetken ajan kaksi resuisen näköistä miestä vain seisoivat suut auki, kunnes heistä jälkimmäisenä puhunut huomasi, mitä Jokeri piteli kädessään.
“Ei!” hän ehti huutaa juuri ennen kuin veitsi upposi hänen rintaansa. Mies horjui hetken paikallaan, kunnes kaatui kuolleena betonilattialle.

Veitseltä säästynyt mies huudahti hypähtäen kauemmas toveristaan ja parkaisi uudestaan huomattuaan Jokerin nousseen sohvalta ja harppovan häntä kohti.
“Noh noh”, Jokeri sanoi hyssytellen ja taputti pelosta tärisevää miestä kevyesti olkapäälle. “Otan vain tämän.” Jokeri kiskaisi veitsensä irti kuolleen miehen rinnasta ja potki ruumiin pois oven edestä. Sen tehtyään hän kääntyi paikoilleen jähmettyneen miehen puoleen ja kohotti kulmiaan.
“Mitä oikein odotat? Sisälle siitä!” Jokeri patisti saaden miehen hätkähtämään. Tämä vilkaisi lattialla makaavaa toveriaan ja peruutti sitten peremmälle huoneeseen katse visusti Jokerissa, joka tuhahti miehen käytökselle.

Jokeri ehti hädin tuskin puhdistaa veitsensä takkinsa liepeeseen, kun ovi jo kävi, ja neljä kätyriä astui huoneeseen. He kaikki katsoivat Jokeria kysyvästi huomattuaan oven viereen luuhistuneen ruumiin, mutta osasivat pitää kommenttinsa omana tietonaan. Jokeri näytti tavallistakin murhanhimoisemmalta, eikä hän hymyillyt lainkaan niin leveästi kuin yleensä.

Puolisen tuntia kului kiusallisessa hiljaisuudessa, jonka rikkoi vain oven turvakoodin satunnainen piippaus, kun lisää Jokerin huomaan hakeutuneita pikkurikollisia ilmestyi paikalle. Jokeri istui yksin leveällä sohvalla ja sekoitti korttipakkaa mumisten silloin tällöin itsekseen. Ruumis lojui edelleen koskemattomana oven vieressä.

Kun huone näytti olevan täynnä, Jokeri nousi ylös poskeaan purren ja väläytti hymyn huoneessa olijoille.
“Nähtävästi olemme, ah,  kaikki paikalla, joten... aloittakaamme!” Jokeri sanoi antaen katseensa kiertää huonetta. “Lienee parasta hoitaa ikävät asiat ensin... Kuten kaikki huomaatte, rakas ystävämme, ah, Johnny on poistunut keskuudestamme. Mietitte varmaankin miksi.” Kätyreiden ilmeistä näki, ettei kukaan juuri miettinyt.
“Minä kerron teille miksi. Johnny oli, ah, upea mies. Hänellä oli vahva luonne. Hän oli todellinen sankari!” Jokeri käveli Johnnyn ruumiin luokse ja polvistui sen viereen.
“Ikävä kyllä Johnny oli myös pikku paskiainen”, Jokeri sanoi ja taputti Johnnyn jo kylmää poskea.
“Ja...” Jokeri nousi. “Hän sai ansionsa mukaan. Älkääkä ymmärtäkö väärin! Minulla ei ole mitään paskiaisia vastaan – en vain siedä niitä silmissäni.” Jokeri asteli takaisin sohvalle, istuutui sille ja nosti katseensa kätyreihinsä. Vanhimmat hänen alaisistaan seisoskelivat arkisen näköisinä, tottuneina Jokerin tempauksiin, mutta muutama uusi tulokas pälyili ympärilleen epävarman näköisenä kuin muista tukea hakien. Jokeri hymähti.

“Nyt”, hän aloitti lyöden kämmenensä yhteen, “on aika siirtyä mukavampiin asioihin! Jones”, Jokeri osoitti sormellaan erästä kokeneempaa kätyriään, “tuo suunnitelmat. Ja sinä”, hän osoitti tulokasta, joka näytti olevan pyörtymäisillään, “hae kahvia. Frappuccino kermavaahdolla, suklaarouheella ja...” Jokeri lipaisi huuliaan, “... yksisarvisen sarvella.” Muutama mies tirskahteli tulokkaan epäuskoiselle ilmeelle, mutta hiljentyi Jokerin kohottaessa heille kulmiaan.
“Mitä?” hän kysyi. “Ja mitä sinä siinä vielä toljotat, vauhtia!” Oudon käskyn saanut mies hätkähti ja lähti ripeästi huoneesta muiden yhä myhäillessä.

Sillä välin Jokerin eteen matalalle sohvapöydälle oli kannettu seuraavaa keikkaa koskevat suunnitelmat. Vaikka Jokeri väittikin luottavansa asioiden etenevän omalla painollaan, hän halusi niiden sujuvan mahdollisimman tyylikkäästi, ja siksi hän suunnitteli huolellisesti. Hyvin suunniteltu oli kuitenkin puoliksi tehty. Ja tämä keikka vaatisi erityisen paljon yksityiskohtien viilausta.

Jokerin kohteena olivat viikon päästä järjestettävät hyväntekeväisyysjuhlat, joihin oli kutsuttu koko Gothamin kerma jokaista julkisuudenhenkilöä ja miljonääriä myöten. Jokerin alaiset eivät olleet aivan varmoja, mikä motiivi sillä kertaa oli, mutta toisaalta Jokeri ei ollut koskaan tarvinnut varsinaista syytä uhkailuun ja pelotteluun. Sanojensa mukaan hän vain teki asioita sen enempiä miettimättä.

“Kerrataanpa hieman”, Jokeri sanoi käytyään suunnitelmat mielessään läpi. “Ketä me emme halua paikalle?”
“Batmania”, miehet vastasivat kuorossa.
“Oikein! Ja miksi emme halua Batsy-pikkuista paikalle?” Kätyrit vilkuilivat toisiaan, mutta kukaan ei sanonut mitään. He eivät oikeastaan edes ymmärtäneet, miksi Jokeri ei halunnut Batmania juhliin. Tavallisesti tämä teki mitä vain saadakseen lepakkomiehen luokseen.
“Ette tiedä?” Jokeri kysyi. Miehet pudistelivat päitään.
“Koska en halua Arkhamiin, idiootit!” Jokeri sanoi kuin se olisi ollut päivänselvää. Mitä se tietenkin oli, vaikka se ei ollutkaan oikea syy. Todellisuudessa hän halusi pitää Batmanin niin kaukana kuin mahdollista, jotta hänen ei tarvitsisi taistella tätä vastaan. Lisäksi hän oli tavallaan luvannut Brucelle, ettei aiheuttaisi aivan niin paljon kaaosta kuin normaalisti. Eikä Brucen tarvinnut tietää tästäkään, mikäli kaikki menisi suunnitelmien mukaan.

“Pitäkää siis huoli, ettei Batman saa, ah, vihiä tästä. Poliiseista meille ei ole mitään vastusta, mutta Batsy, Batsy... Hän on ihan liian kova pala”, Jokeri sanoi ja nosti katseensa pöydästä. “Missä se minun kahvini viipyy?”

-

Bruce saapui Wayne Towerille reippaasti etuajassa, mikä ei lainkaan parantanut hänen mielialaansa. Eikä hän ilmeisesti onnistunut peittämään pahaa mieltänsä kovin onnistuneesti, koska heti ylös toimistolle päästyään hän sai Luciukselta tietävän katseen.
“Naishuolia?” hän kysyi ja ojensi Brucelle höyryävän kupin kahvia.
“... Niinkin voisi kai sanoa”, Bruce hymähti. Kunpa suhde Jokerin kanssa olisikin ollut yhtä vaivaton kuin mihin Bruce oli tottunut. Mutta ei, Jokeri ei ollut ainoastaan psykoottinen massamurhaaja – hän oli myös arvaamaton, äkkipikainen ja herkkä, mitä tuli ihmissuhdeasioihin.
“Oliko sinulla jokin tärkeä asia minulle?” Bruce kysyi ja maistoi kahviaan.
“Itse asiassa... asiani ei liity työhön”, Lucius sanoi. “Voisimmeko mennä toimistoosi juttelemaan?”
“Tietenkin.”

Toimistossa Bruce asettui pöytänsä ääreen ja viittasi Luciuksen istumaan.
“Eikö sinun todellakaan tarvitse puhua minulle kummastakaan työstäni?” Bruce kysyi hymyillen, ja Lucius naurahti.
“Yllättävää kyllä, mutta ei”, hän sanoi totesi hymyillen. “En tosin ymmärrä, miksi kaiken pitäisi liittyä työhön. Olemmehan me ystäviä.”
“Niin, tietenkin... en osaa edes ajatella elämää työn ulkopuolella.” Bruce hieroi ohimoitaan. Päänsärky oli tuloillaan.
“Siitä minun pitikin puhua. Sinun pitäisi ottaa välillä rennosti”, Lucius sanoi katsoen Brucea hieman huolestuneesti.
“Alat kuulostaa aivan Alfredilta”, Bruce tuhahti, mutta tiesi kummankin olevan oikeassa. Vaikka Jokerista ei ollut läheskään niin paljon päänvaivaa kuin ennen, Gotham oli edelleen vanha korruptoitunut itsensä. Batmanin velvollisuuksien lisäksi Brucen odotettiin johtavan isänsä yritystä ja käyvän säännöllisesti kaiken maailman seurapiirijuhlissa, jotka eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa tätä. Ja sitten oli vielä Jokeri, joka loukkaantui joka kerta, kun Brucella ei syystä tai toisesta ollut hänelle aikaa.

“Olen ollut viime aikoina... stressaantunut ja myönnän sen”, Bruce sanoi. “Mutta mitä voisin tehdä? Ainoa asia, josta voisi olla apua, olisi laite, joka lisäisi vuorokauteen tunteja. Sattuisiko sinulla olemaan sellaista?” Lucius nauroi taas.
“Ikävä kyllä ei”, hän sanoi, “mutta on helpompiakin keinoja.”
“Esimerkiksi mitä?”
“No, kuulithan niistä hyväntekeväisyysjuhlista...”
“Ei”, Bruce keskeytti. “Olen sanonut miljoona kertaa, että niissä ei ole yhtikäs mitään rentouttavaa.”

Bruce oli aina tuntenut olonsa kiusalliseksi juhlissa, joiden tarkoitus oli vain esitellä ja pitää pinnalla ne Gothamin asukkaat, joilla olisi pitänyt olla parempaakin tekemistä kuin teeskennellä olevansa hyväntekijöitä. Todellisuudessa harva heistä tiesi mitään kohteista, joihin he niin avokätisesti syytivät rahaa. Heitä ei kiinnostanut, saiko kukaan oikeasti apua. Vain sillä, miltä avun antaminen näytti mediassa, oli väliä. Brucea ei kiinnostanut sellaisessa seurassa liikkuminen. Lisäksi hän oli tavallaan luvannut Jokerille, ettei juoksisi niin useissa juhlissa tai tapailisi niin useita tyhjäpäisiä malleja.

“Hyvä on, Bruce”, Lucius sanoi ja nousi ylös. “Älä unohda kello yhdeksän kokousta.”
“En tietenkään...” Bruce huokaisi ja nousi hänkin. Tämänkö takia hän oli lähtenyt niin aikaisin asunnoltaan? Päivä sen kun parani.

-

Yö oli jo pitkällä, kun Bruce viimein saapui kattohuoneistolleen. Hän oli ollut myöhään iltaan asti toimistolla täyttämässä lukuisia sopimuksia, joiden sisällöstä hän ei ollut tietoinen, ja käynyt parissakin turhanpäiväisessä kokouksessa, joissa hän oli yrittänyt näyttää olevansa edes jokseekin perillä yrityksensä asioista. Lopulta hän oli päättänyt, että oli tarpeeksi pimeää Batmanin partiointikierrosta varten ja kävi pikaisesti vaihtamassa vaatteensa.

Koko päivän jatkuneen sateen ansiosta rikollisuuskin tuntui olevan sinä iltana vähäistä. (Tai sitten Bruce oli liian syvälle ajatuksiinsa vaipuneena huomatakseen mitään tavallisesta poikkeavaa.) Muutaman tunnin partioituaan hän joutui toteamaan, ettei hänestä ollut juurikaan apua sellaisessa tilassa ja lähti suuntaamaan kotia päin.

Riisuttuaan Batman-pukunsa Bruce ajoi hissillä huoneistonsa toiseen kerrokseen, jossa hänen makuuhuoneensa sijaitsi. Aluksi hän ei erottanut pimeässä huoneessa mitään erityistä, mutta huomattuaan sängyssä tutunnäköisen kohouman hän päästi keuhkoistaan ilman, jota ei tiennyt pidätelleensä. Bruce tiesi, ettei Jokeri jättäisi käyttämättä tilaisuutta nukkua ehjän katon alla, ja siksi hän pelkäsi pahinta joka kerta löytäessään sänkynsä tyhjänä.

Bruce kävi nopeasti pesulla kylpyhuoneessa, vaihtoi yövaatteisiin ja kömpi sänkyyn Jokerin viereen. Tämä näytti nukkuvan sikeästi, mutta havahtui hereille Brucen yritettyä vetää peittoa itselleen.
“Brucey”, Jokeri haukotteli. “Näin juuri, ah, ihanaa unta sinusta.”
“Nyt kun olet hereillä”, Bruce sanoi kiskaisten taas peittoa, “voisitko ystävällisesti siirtyä peiton päältä?”
“Aina niin tympeä...” Jokeri huokaisi, mutta liikkui sen verran, että Bruce mahtui tämän kanssa kevyen peiton alle. Molemmat olivat hetken aikaa hiljaa, kunnes Bruce päätti rikkoa hieman kiusallisen hiljaisuuden
“Kuinka monta?”, hän kysyi hiljaa ja sai vastaukseksi murahduksen Jokerilta, joka oli juuri ollut nukahtamaisillaan uudestaan.
“Yksi vain, rakkaani”, Jokeri haukotteli taas ja käänsi selkänsä Bruceen päin.
“Miten voit sanoa vain yksi... tai ihan sama, minua ei oikeastaan kiinnosta”, Bruce totesi ja käänsä hänkin selkänsä Jokeriin päin. “Öitä.”
“Mmm, öitä, Brucey...” Jokeri mutisi ja oli pian taas unessa.

Mutta Bruce makasi vielä pitkään valveilla ja kuunteli selkänsä takana nukkuvan miehen hengitystä. Bruce oli jo kauan aikaa sitten lakannut pelkäämästä, että Jokeri tekisi jotakin arvaamatonta, kun hän nukkui, mutta silti jokin esti häntä nukahtamasta. Hänen mieleensä nousi keskustelu, jonka hän oli käynyt Jokerin kanssa kauan sitten juuri samanlaisena yönä.

-

Bruce ja Jokeri olivat taas kerran riidelleet. Jokeri oli hävinnyt koko päiväksi jonnekin ja illalla kattohuoneistolle palattuaan häntä oli odottanut hyvin vihaisen – ja pettyneen – näköinen Bruce. Tämä ei kuitenkaan ollut sanonut mitään ennen kuin vasta molempien maatessa sängyssä vierekkäin.
“Miksi teit sen?”, Bruce kysyi ääni täynnä pettymystä, vaikka hän yritti peittää sen. Hän
tiesi, että oli ollut turhaa odottaa Jokerin tuosta vain muuttuvan - tämä oli edelleen sama vanha itsensä, vaikka Bruce ehkä halusi uskoa muuta. Silti hän oli tuntenut olonsa melkein petetyksi mutta myös surulliseksi nähtyään uutisissa Jokerin sillä kertaa aiheuttaman tuhon tulokset. Ja hän kun oli ollut huolissaan tästä.
“Bruce”, Jokeri sanoi, mutta Bruce ei suostunut katsomaan tätä silmiin. “Katso tänne.” Jokeri käänsi Brucen kasvot itseensä päin.

“Sinun
täytyy ymmärtää, että...” Jokeri aloitti hitaasti. Hän ojensi oikean kätensä koskettaakseen Brucen poskea, mutta veti sen takaisin ja alkoi sen sijaan nyppiä Brucen tyynystä purkautuvaa lankaa. Hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä hän sanoisi Brucelle. Hän ei ollut koskaan joutunut selittämään kenellekään tekojensa syitä ja nyt... Hän ei yksinkertaisesti tiennyt, mitä Bruce odotti häneltä. Pitikö hänen pyytää anteeksi? Ei, Bruce huomaisi, ettei hän ollut  oikeasti pahoillaan. Mitä sitten?
“Mitä minun täytyy ymmärtää?” Bruce kysyi. Huolestuneisuus oli vienyt pettymyksen paikan hänen äänessään, mikä teki Jokerin olon vieläkin tukalammaksi. Hän nousi sängystä puuskahtaen ja alkoi kävellä edestakaisin Brucen katseen seuratessa.

“En tiedä, Bruce!” Jokeri sanoi ääni kireänä. “Mitä minun pitäisi sanoa? Minä en
tiedä, miksi tein sen. Tajuatko?” Bruce ei sanonut mitään, mutta näytti miettivän jotain kovasti. Jokeri pystyi laskemaan tämän silmien väliin ilmestyneet rypyt.
“Se kaikki on vain... sumeaa”. Jokerin ääni häipyi kuiskaukseksi ja hän jäi seisomaan paikoilleen selkä sänkyyn päin.

“Jokeri...”, Bruce viimein sanoi, kun Jokeri ei sanonut mitään pitkään aikaan. “Tule takaisin sänkyyn.”
“Ei, Bruce”, Jokeri kuiskasi. “Tässä ei ole mitään, ah, järkeä...”
“Mistä lähtien sinä olet muka välittänyt järjestä?”
“Siitä lähtien, kun aloin olla
sinun kanssasi, Bruce!” Jokeri kääntyi äkkiä, ja Bruce säpsähti nähdessään tämän ilmeen. Se oli sekoitus hämmentyneisyyttä, epätoivoa ja... pelkoa?

“Mitä sinä pelkäät?”, Bruce kysyi hiljaa, mutta Jokeri ei vastannut. Tämän katse oli kiinnittynyt tuijottamaan yhtä pistettä jossakin Brucen olkapään tienoilla. Bruce vaihtoi asentoaan ja nousi istumaan sängyn laidalle niin, että Jokerin jalat jäivät hänen polviensa väliin. Hän tarttui Jokeria hellästi käsistä.
“Hei”, hän sanoi ja silitti peukaloillaan Jokerin kämmenselkiä. “Minä tiedän, ettei tässä ole mitään järkeä.” Bruce yritti hymyillä hiukan. Hänestä tuntui oudolta lohduttaa miestä, jota hän oli pitänyt vuosia epäinhimillisyyden ruumiillistumana. Hän ei edes tiennyt, tunnistiko Jokeri Brucen yrityksiä osoittaa tälle jonkinlaista empatiaa. Mutta hän halusi tehdä
jotakin. “Minä tiedän, etten koskaan pysty täysin ymmärtämään sinua. Mutta... ei se estä meitä yrittämästä.”

Meitä. Jokeri katsoi viimein Brucea silmiin. Hän tunsi itsensä äkkiä hyvin vaivaantuneeksi Brucen huolestuneen katseen alla ja naurahti hieman. Hän ei pitänyt tunteesta, jonka Brucen ruskeiden silmien intensiivisyys aiheutti.
“Niin, meitä, aivan”, hän sanoi lopulta ja antoi Brucen vetää tämän takaisin sänkyyn.


-

Bruce kääntyi sängyssä nukkuvaan Jokeriin päin ja veti tämän syliinsä.




-
« Viimeksi muokattu: 18-04-2009, 16:37:59 kirjoittanut Palladium »
"Too toxic, too stabby, too fruity..."

Poissa Beelsebutt

  • vähemmän
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 3081
  • malmi
    • Ficciarkisto
Vs: Hallittu kaaos (2/?), Batman/Jokeri, K-15
« Vastaus #4 : 07-04-2009, 08:19:33 »
AWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWW ;D

Tää on kyllä niin ihkupihku lässymässyy että halkean! No joo, toi Jokerin veitsenheitto oli hassu tossa välissä :P Ja söpöä, kun Batsy kysyi, että montako x)
Fifi-ficitLJAO3

Poissa DWW

  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 76
  • Idea +2, motivaatio -3
Vs: Hallittu kaaos (2/?), Batman/Jokeri, K-15
« Vastaus #5 : 01-05-2009, 21:07:54 »
Jokeri/Batman fikkejä olen nähnyt netissä ja pohtinut, uskallanko lukea niitä. En oikein osaa kuvitella sanoja "romanttinen" ja "Jokeri" yhteen - itse näkisin Jokerin olevan tunnepuolella(kin) niin häiriintynyt, että hän tuskin olisi kykeneväinen minkäänlaiseen molemminpuoleista kunnioitusta ja kiintymystä vaativaan ihmissuhteeseen. Eikä bättiskään ihan terveen papereita ansaitse... No, nyt kuitenkin rohkaisin mieleni ja laitoin tekstisi koekaniiniksi. Pahoitteluni. ;)

Lähtökohdat, joista tätä lähdin lukemaan, varmasti selittävät sen, miksi en oikein lämmennyt tälle tekstille. En näe, että nuo kaksi voisivat kokea toisensa niin kuin tässä kokevat. (Samaan hengenvetoon kuitenkin sanon, että ymmärrän, miksi Jokerin ja Batmanin suhteen voi nähdä näin. Onhan heidän välillään "harmaa alue", joka suorastaan kutsuu erilaisiin tulkintoihin miesten välisestä suhteesta.)

Tarinassa oli myös monia kohtia ja repliikkejä, joista pidin. Varsinkin Jokerin tavassa puhua oli paljon samaa kuin Nolan-Jokerissa, samoin esimerkiksi veitsenheittokohtauksessa. Oli myös hauskoja kohtauksia, kuten esimerkiksi mennä tavallaan lupaamaan jotain puolin ja toisin. Teksti oli sujuvaa ja miellyttävää lukea.

Tiivistäen: Ei huono teksti, vaikka ei ihan meikäläisen juttu. Tämä kurppa on sen verran kyyninen, ettei se usko rakkauden parantavan kaikkia haavoja. ;)
Pienet aivot kuluttavat vähän energiaa.

Poissa Fredu

  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 7
Vs: Hallittu kaaos (2/?), Batman/Jokeri, K-15
« Vastaus #6 : 04-05-2009, 18:20:23 »
Mie tykkään tästä.

Nimittäin siksi, että sanat 'romanttinen' ja 'Jokeri' eivät sovi samaan lauseeseen, ja tässä on otettu mahtavasti huomioon se, että Jokeri ei todellakaan ole mistään hempeimmästä päästä. Tässä on muistettu, että Jokeri on jollain tavalla häiriintynyt, mutta samalla Jokerista saatiin esiin myös se puoli (joka tietysti kanssa on osaksi häiriintynyt) mitä ei uskoisi. Parasta siinäkin on se, ettei Jokeri ole mieleltään terve silläkään puolella. Yksinkertaisesti tykkään. Jatkoa vaan, mie luen ihan varmasti!

Ja osaat mahtavasti kirjoittaa nuo Jokerin heitot.<3
Harry rauhoitteli molemmat osapuolet, ja kertoi että McGarmiwa saisi hermoromahduksen vielä yhdestäkin myöhästymisestä.

"Harry, tänään on sunnuntai.”

Poissa Miss Ter

  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 3
Vs: Hallittu kaaos (2/?), Batman/Jokeri, K-15
« Vastaus #7 : 25-07-2009, 14:54:45 »
Päätös rekisteröityä tälle foorumille tulikin sit äkkiä kun en saanu vieraana kommentoitua tätä.. Tai sit olin vaan sokee :)

Olipa hauska löytää suomeksikin Batman/Jokeria! Tosin hetki meni aikaa mieltää suomen kieli hahmojen suuhun, kun on tosiaan vaan enkuks lukenut tällä parituksella.

Sulla on tollainen sujuva tarinankerronta, ei jää junnaamaan mihkään eikä tartte hyppiä kohtien yli. Hallitset hyvin tuon Jokerin puhetavan! Täytyy vaan kunnioittaa Heath Ledgeriä miten keksikin sellasen. Katoin just vanhan Batman leffan Jack Nicholson Jokerina ja olihan se hyvä. Sillä on ne hullut ilmeet ja sitten se mielipuolinen nauru - mutta kun se puhe kuulosti vaan Jack Nicholsonilta. Ei se ollu Jokerin ääni. ..tai ehkä sitä on vaan liikatottunu Ledger-Jokeriin.

Niin missäs olinkaan? 

Joo tykkäsin kyllä paljon. Ehkä vielä ois kiva saada jotain selvennystä, miten Jokeri päätyi sinne Brucen sänkyyn ;) Onhan se tehty miljoonakertaa, mutta siltikin.

Lainaus
“Minä kerron teille miksi. Johnny oli, ah, upea mies. Hänellä oli vahva luonne. Hän oli todellinen sankari!” Jokeri käveli Johnnyn ruumiin luokse ja polvistui sen viereen.
“Ikävä kyllä Johnny oli myös pikku paskiainen”, Jokeri sanoi ja taputti Johnnyn jo kylmää poskea.

Lainaus
“Minä menen meikkaamaan.”

Hahaa, ihan mainiota! Mä täällä nauraa kihersin. Toivottavasti jatkat vielä :)




Poissa Evelyn

  • Ruiskaunokki
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 38
Vs: Hallittu kaaos (2/?), Batman/Jokeri, K-15
« Vastaus #8 : 16-02-2010, 21:53:11 »
Batman/Jokeri parituksella en ennen oo lukenu ficcejä ja täytyy sanoa: Rakastuin.
Kirjoitus tyylisi on ihanaa ja helppolukuista.

Jokeri herkkä? Nyt mie taisin menettää sydämeni Jokerille. Ei vais, se on menny Batman-leffoissa jo aikasemminkin Jokerille ;D Nyt harmittaa, etten ole montaa Batman-lefaa nähny :( Täytyy lainata jostain...

Siis kaikin puolin ihana ficci ja haluun lisää!! :-*

~Evelyn

by me

Poissa Beelsebutt

  • vähemmän
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 3081
  • malmi
    • Ficciarkisto
Vs: Hallittu kaaos (2/?), Batman/Jokeri, K-15
« Vastaus #9 : 09-03-2010, 12:30:01 »
Jatkoa!! >:(
Fifi-ficitLJAO3