Keskustelut > Vakavampaa keskustelua kirjoittamisesta

Kaikki kommentoinnista

(1/3) > >>

Celeporn:
Luin tuossa jokusen aikaa sitten varsin kelpo ficin, josta yleisesti pidin, mutta jossa pari juttua kuitenkin minua lukijana häiritsivät. Laitoin tekstistä kommenttia, jossa sitten erittelinkin tarinan aiheuttamia fiiliksiä sekä mielipiteitäni ficistä. Kommenttia kirjoittaessani aloin kuitenkin kyseenalaistaa varsinkin kritiikkini tarpeellisuutta; minkä ihmeen vuoksi ficcaria muka jaksaisi kiinnostaa se, että minä en jostain jutusta tekstissä kauheasti tykännyt? Mitä merkitystä minun mielipiteelläni ylipäätään on? Asiat, joista kritiikkiäni kirjoitin, eivät olleet mitään ns. oikeita mokia, eli kielioppiin tai muihin teknisiin aspekteihin liittyviä juttuja, vaan ihan puhtaasti makuasioita. Yhdenkään ficcarin (lukuunottamatta minua itseäni) intohimo tuskin on minun miellyttämiseni, joten miksi vaivautua?

Kaikista epäilyksistäni huolimatta kuitenkin postasin kommentin sellaisena, kuin se nyt näppäimistölläni oli muodostuakseen, koska itse koen jostain syystä palautteen saamisen ja antamisen tärkeäksi osaksi fanfic-harrastusta. Mutta miksi? En oikeastaan tiedä.

Ehkä aihe vain on aina niin kovasti tapetilla. Näiden pohdintojeni innoittamana etsin täältä FiFistä kommentoinnista käytyä keskustelua, ja sitähän löytyi useammastakin eri topicista. Aihe on hyvinkin kiihkeitä mielipiteitä herättävä. Kommentointi tulisi hoitaa "oikein" ja useita kommentoimattomuus häiritsee. Minäkin ilahdun aina, jos/kun joku viitsii avata sanaisen arkkunsa minun tekstini jäljiltä ja koetan jonkun sanasen kirjoittaa toisten teksteistä, mikäli vain mahdollista. Kommentoinnin tärkeydestä ehkä kertoo myös se, miten paljon täällä pikkuisellakin foorumilla aiheesta keskustellaan ja että täällä on useampiakin kommentointiin kehottavia ns. haasteita.

Mutta miksi se on tärkeää? Miksi jonkun toisen amatöörin mielipiteiden pitäisi hetkauttaa pätkääkään? Minkä verran painoarvoa niille kallisarvoisille lukijoiden mielipiteille pitäisi antaa? Kaikki aina sanovat kirjoittavansa ensisijaisesti itselleen, mutta silti kommentit ovat usein erittäin toivottuja. Ristiriitaista? Kenties. Entä millainen on hyvä kommentti? Miksi tekstejä luetaan enemmän kuin kommentoidaan? Onko joitain tekstejä helpompi kommentoida kuin toisia? Luoko kommentoinnista käytävä keskustelu paineita kommentin kirjoittajalle? Pitääkö kommentteihin vastata? Mitä häh mitä?

Beelsebutt:
Mä ajattelen kommentteja peilinä. Niiden avulla voi peilata sitä, miten tekstin näkee joku, joka ei ole tuskaillut sen kanssa (minuutteja... tunteja... päiviä...) viikkoja tai kuukausia tai VUOSIA! Eihän niillä ole merkitystä kaiketi ihmiselle, joka kirjoittaa puhtaasti itselleen, mutta mä jotenkin ihmettelen, miksi sellainen ihminen näyttäisi kenellekään muulle tekstejään?

Olen sanonut monta kertaa, että mä kirjoitan muille. Mä kirjoitan siksi, että saisin lukijassa aikaan jotain ja tän vuoksi haluan tietää, mitä se jokin oli! :D Myönnän olevani myös kommenttinarkki, mutta mulle se tarkoittaa sitä, että kun tulee kommentteja -> tiedän että tekstiä on luettu -> se kannustaa mua kirjoittamaan enemmänkin. Jos joku mun teksti jää kommentitta, mä oletan, ettei se aiheuttanut mitään reaktiota ihmisissä (= imho bäääd) tai sitä ei jaksettu lukea (ehkä) alkua pidemmälle (= imho bäääd).

Mutta joo. En mäkään ihan kaikkea halua kuulla kommenteissa. Vaikka joskus väitänkin, että jokainen saa sanoa oman mielipiteensä suoraan, niin oon kantapään kautta oppinut, että liian suora (negatiivinen) kommentti lannistaa :P joten se siitä rehellisyydestä ja siitä että asiat sanotaan niin kuin ne on. Mutta siltikin haluan kuulla, jos joku kohta ei lukijalle toimi, tosin sitten ois kiva jos kuulis myös sen, mikä toimi.

Anteeksi, puhun itsestäni, mutta peilaan kysymystä omalta kantiltani, koska en osaa kenenkään toisenkaan kantilta? O.O

Joskus mustimpina aikoina mietin lopettavani kirjoittamisen, koska olin siinä uskossa, ettei kukaan halua lukea mun tuotoksia. Kai tää sitten on jonkinlaista hyväksymisen hakua, vaikka haluankin (itsepetollisena?) ajatella sen mieluummin erilaisten lukukokemuksien tarjoamisena ;)


...niin mitä sä kysyitkään?

Lizlego:

--- Lainaus ---Mutta miksi se on tärkeää? Miksi jonkun toisen amatöörin mielipiteiden pitäisi hetkauttaa pätkääkään?
--- Lainaus päättyy ---

Mä hirtän kiinni tähän, tietysti. Mä en erottelisi amatöörin tai ammattilaisen mielipiteitä, koska oikeasti kun näitä on vuosikausia kuunnellut, niin ei niillä mitään eroa ole. Toisella on ehkä ammattilaisuutensa kautta enemmän sananvaltaa, mutta ihan samaa nekin suoltaa kuin amatöörit. :D

Mä en tiedä kenellä mä kirjoitan. En kirjoita itselleni, koska mä en halua lukea mun tekstejä enkä lue niitä yleensä mitenkään innolla jälkeenpäin, mutta en myöskään kirjoita muille, koska haluan pitää pääni siinä, mitä sisältö on, eikä muut siihen oikeastaan vaikuta muuta kuin sillä, että kuinka innolla sitten ylipäänsä kirjoitan. ;D Aina tulen lopulta siihen lopputulokseen, että mun ei ole mitään järkeä julkaista, koska mua toisaalta harmittaa, jos julkaisen ja kukaan ei lue, mutta toisaalta harmittaa myös, jos se kommentoija sitten arvostelee jokaisen pilkunpaikkani tai juuttuu harmillisesti epäolennaisuuksiin tai ei ole yhtään ymmärtänyt koko jutun juonta tai ole selvillä fandomistakaan ja puhuu ihan järjettömiä. ;D Kommentoijat ei voi miellyttää minua ikinä, joten miksi edes keräisin kommentteja tai siis julkaisisin tekstejä. Ei, siinä ei ole vaan mitään järkeä. Ainoa syy taitaa olla turhamaisuus ja epätoivo, mutta niitäkään harvoin voi lievittää julkaisemalla ja yrittämällä kommenttikerjäystä, koska ei vaan kirjoita sellaista, joka iskisi yleisöön. Ei pysty siis edes egobuustausta julkaisemalla harrastamaan. ;D Ehkä sitten ainoa syy julkaista nykyään onkin se, että on saanut jotain aikaan. Plussaa sitten siihen on se, jos joku pitää. ;D

Onhan se akateemista uteliaisuutta herättävää, että mitä joku sanoo, mutta pääsääntöisesti olisin iloinen, jos tekstejäni lukisivat vain ne, jotka niistä nauttivat ja muut kiertäisivät tosi kaukaa tai korkeintaan kommentoisivat, että olipas tämä paska. No jaa, onhan se kiva tietää, miksi oli paska, koska asiasta voisi sitten esittää erilaisia näkemyksiä, mutta tekstien suhteen ei kukaan voi olla oikeassa eikä väärässä. En ole ikinä oikein tajunnut sitä, että jotkut lukevat ficcejä kritisointitarkoituksessa. Se on sitten eri asia, jos jotkut jutut häiritsee, mutta on pystynyt nauttimaan. Ehkä just tämän ristiriitaisen suhtautumiseni takia vältän yleensä kommentoimasta ficcejä, joista mulla on päällimmäisenä tosi negatiivista sanottavaa, koska en koe että se ketään auttaa mitenkään. Varsinkin kun yleensä on kyse hahmotulkinnoista.

//En tiedä mitä kommentit toisille antaa tai mitä niiden pitäisi antaa, mutta ihan parhaimmillaan ne antaa uskoa siihen, että maailmassa on muitakin ihmisiä, jotka nauttii teksteissä samoista jutuista kuin itse nauttii ja se on ehkä se positiivisin voimavara. Jos pitäisi määritellä, kenelle sitä kirjoittaa, niin taitaa se olla se fraasi että kirjoittaa kaltaiselleen lukijalle, koska se on se, jotka voi ehkä miellytää vaikka itseään ei voi. Silloin myös antaa eniten painoa sille, että mitä se itsensä kaltainen lukija sanoo ja miten se tekstin kokee ja jos se kokee jotenkin eri lailla kuin olisi kuvitellut, pystyy arvioimaan ehkä, että miksi ja mistä se johtuu ja se on kiinnostavaa. Tai sitä on kiva kaivaa esille. ;D Kommenteista, joissa lukija tuntuu päässeen lähelle kirjoittajan aivoituksia, saa parhaimmillaan hyvää inspiraatiota ja se on riittävä syy tekstin jakamiseen. Pahimpia kommenteissa on sellaiset kommentit, joista ei oikeasti osaa sanoa lukiessaan, että mistä se ihminen puhuu. ;D Miten voi vastata kommenttiin, jota ei edes ymmärrä? Siihen tekee mieli vastata, mutta siihen on vaikea vastata, koska sori mutten ymmärrä mitä sä tarkoitat.

peccantis:

--- Lainaus käyttäjältä: Celeporn -  15-09-2012, 16:21:30 ---Mutta miksi se on tärkeää? Miksi jonkun toisen amatöörin mielipiteiden pitäisi hetkauttaa pätkääkään? Minkä verran painoarvoa niille kallisarvoisille lukijoiden mielipiteille pitäisi antaa? Kaikki aina sanovat kirjoittavansa ensisijaisesti itselleen, mutta silti kommentit ovat usein erittäin toivottuja. Ristiriitaista? Kenties. Entä millainen on hyvä kommentti? Miksi tekstejä luetaan enemmän kuin kommentoidaan? Onko joitain tekstejä helpompi kommentoida kuin toisia? Luoko kommentoinnista käytävä keskustelu paineita kommentin kirjoittajalle? Pitääkö kommentteihin vastata? Mitä häh mitä?

--- Lainaus päättyy ---

Inhimillinen perustarve on kommunikointi. Kirjoittaminen harrastuksena ja julkaisu sosiaalisessa mediassa on omanlaisensa tapa kommunikoida: huudat pimeään metsään. Harvoin sieltä kukaan vastaa. Suurimman osan ajasta ei voi tietää onko siellä edes ketään kuuntelemassa, vai onko pimeys täynnä hiljaisia odottamassa seuraavaa sanaasi. Huudatko turhaan?

Kirjoitusten julkaiseminen foorumilla on uhraus: riippuen kirjoittajasta yhteen tekstiin voi upota paljonkin aikaa, vaivaa, hampaidenkiristyksiä. Vastakkain on toisella puolella itsensä toteuttaminen ja luovan työn hurmio, toisella puolella resurssien hukkaaminen harrastukseen, jossa on vaikea kehittyä ja josta on vaikea saada tyydytystä jos pelkkä tekstin tuottaminen ei, niin kuin usein on, riitä hyviin fiiliksiin; ja joka pahimmillaan tuntuu siltä "cocktail-juhla -painajaiselta", jossa vaeltaa yksin ihmisjoukossa mutta teki mitä hyvänsä kukaan ei vastaa, ei reagoi, ei edes käännä päätään.

Puhuakseni omasta kokemuksestani (koska en ole tehnyt aiheesta tutkimusta... vieläkään) lyhyt hyväksyvä kommentti tuntuu siltä kuin tuollaisessa unessa joku joukosta kääntäisi päänsä ja hymyilisi. Se rohkaisee, mutta loppujen lopuksi kuitenkin seison keskellä laumaa, joista kukaan ei vastaa eikä kiinnostu. Ehkä se hymyilijäkin vain koki olla kohtelias. Olenko niin paljon huonompi kuin ne joiden kanssa keskustellaan? Tylsempi? Kirjoitusten kyseessä ollessa kyse ei tietenkään ole minusta itsestäni, mutta koska tuotos on kotoisin itsestäni, sen vaellus cocktail-painajaisessa tuntuu kuitenkin siltä että minä olen tehnyt jotain väärällä tavalla, jokin osa minusta on muille yhdentekevä. Lannistuu: ei tee enää mieli edes yrittää. Sehän on jo nähty, tämä on tällainen cocktail-juhla, minä en vain kuulu tänne. Joko minun tuotokseni ei herätä tuntemuksia tai sitten yleisö on suolasillejä.

Foorumilla on lukukertalaskurit ja kommenttimäärätkin näkee. Palatakseni metsämetaforaan tämä tarkoittaa sitä, että jos siellä pimeydessä joku on tai oli, siitä jää jäljet. Sananvaihdoista jää jälkien viereen pieni viiri ja sen juureen viestilappu, jossa on vaihdon sisältö. Ei kuitenkaan pysty määritämään, oliko kyseessä eksynyt harhailija tai kiirehtikö kuulija ohi vai ehkä seisahti kuuntelemaan mitä sinulla on sanottavaa. Kun jälkiä kertyy voi ajatella toiveikkaasti: näin monta on kulkenut tästä, varmaan muutama heistä kuuntelikin. Tai voi lannistua: näin monta on kulkenut tästä ja varmasti kuullut ainakin osan, mutta ei ole reagoinut mitenkään. Viestilappuja voi myöhemminkin lukea ja mietiskellä mielessään, mutta keskustelua siitä ei synny, kuulija on jo poistunut pimeyteen.


--- Lainaus käyttäjältä: Celeporn -  15-09-2012, 16:21:30 ---(...) Kommenttia kirjoittaessani aloin kuitenkin kyseenalaistaa varsinkin kritiikkini tarpeellisuutta; minkä ihmeen vuoksi ficcaria muka jaksaisi kiinnostaa se, että minä en jostain jutusta tekstissä kauheasti tykännyt? Mitä merkitystä minun mielipiteelläni ylipäätään on?
--- Lainaus päättyy ---
Kirjoittajalla saa olla vähintäänkin teräksenluja vakaumus omaan tyyliin jos muiden makumielipiteet eivät kiinnosta. Itse janoan aivan kaikkia mielipiteitä: oli se moitetta tai kehua, se on näkökulma joka ei ole omani. Vaikka olisin täysin päinvastaista mieltä, saan tekstiin uuden näkökulman ja saavutan ehkä uusia näkemyksiä. Kunhan pysytään tiettyjen sumeiden rajojen sisäpuolella , täydellistä tekstiä ei ole eikä myöskään täydellisen huonoa. Kuitenkin useimpien tekstieni kohdalla on itselläni jokin ihanne: tässä haluan välittää synkkää mutta toiveikasta tunnetta, tässä lempeää syvää romantiikkaa, tässä tehdä niin kuumaa pornoa kuin vain suinkin. Joidenkin kohdalla olen saanut todella voimallisen mutta mysteerinä säilyvän inspiraation: silloin en oikein tiedä mitä haen ja toivon yleisöltä apua sen selvittämiseen mistä siinä lopulta on kyse, tai pelkästään selityksiä musteläikälle. (Nautin muuten myös siitä että pienellä porukalla käydään katsomassa abstraktia tai semiabstraktia taidetta ja pohdiskellaan niitä yhdessä ääneen.)

Tiedän että moni etenkään kouluikäinen kirjoittaja ei ole läheskään yhtä kunnianhimoinen laatunsa suhteen kuin minä (tosin täällä fifissä tunnen olevani enempi kaltaisteni seurassa) ja siksi arastelen kommentointia ellei kyseessä ole tuntemani henkilö. Teksti kun saa olla pirun vaikuttava/liikuttava että kriitikonlinssini putoaisi silmiltä. Olen törmännyt sellaiseen kirjoittajaan, joka on suoraan sanonut ettei kritiikki kiinnosta, ja sellaiseen joka ei sitä jostain syystä huomioi lainkaan. Ovatko he supervarmoja vai herkkiä ja epävarmoja? En oikein tiedä, mutta yksityinen mielipiteeni on, että kummassakaan tapauksessa sellainen kirjoittaja ei voi saavuttaa parasta tasoaan. Mutta joillekin kirjoittaminen on vain hauska ajanvietetapa, ja se on ihan ok.

Lizlego:
Voi kai sitä olla yhtä aikaa sekä supervarma että superherkkä, koska viimeinen lause kuvaa niin täydellisesti meikäläistä. Mä en oikein saa mitään kriitikoilta ja tunnustan, etten saa, koska kyseessä on mielipide ja loppujen lopuksi teksti vaan on kirjoittajansa tuote. Vaikka kuinka yrittäisi kehittyä ja parantua (sehän on ihan selvää, että sitä yrittää siinä mielessä, että nimenomaan kykenisi ilmaisemaan itseään tyydyttävästi ja kirjoittamaan eläviksi lauseiksi juuri sen mitä haluaakin), jää kysymys, että parantua kirjoittajana suhteessa mihin ja kehen? Käännyn jotenkin sitten ajattelemaan, että olen supervarma siitä, mitä mä itse haluan, koska sitä ei pysty muuttamaan kenenkään mielipiteet eikä se mitä muut haluaa. Se ei poista sitä, ettei kirjoittaminen tuntuisi välillä yksinäiseltä ja sitä kaipaisi muiden hyväksyntää, mutta siitä huolimatta mielessä on hirveän vahvana se, mistä itse pitää, vaikka muut eivät siitä pitäisi. Enemmän sitä turhautuu siihen, jos muut yrittää muuttaa sitä, mitä itse on ja väittää, että silloin syntyy jotain parempaa. Ehkä parempaa heille, mutta ei mulle.

Mun yksityinen mielipiteeni on, ettei voi saavuttaa parhaimpaansa kirjoittajana, jos pyrkii miellyttämään muita eikä ole rehellinen itselleen. En ole varma, vaatiiko se suorastaan vuorovaikutteisuutta, mutta vuorovaikutteisuudesta voi olla joissain tapauksissa sekä hyötyä että haittaa. Jyräävä mielipide kirjoittajan tekstistä voi lannistaa, positiivinen mielipide kannustaa tuottamaan. Sen myötä minä kallistuin kannustamaan positiiviseen palautteeseen tai ainakin muotoilemaan kritiikin fiksusti.

Minä en tajua, miksei muka voisi saavuttaa parhaimpaansa nimenomaan sillä tavoin, että kirjoittaminen on vain hauska ajanviete. Silloin nauttii siitä, mitä tekee ja kuka sanoo, että angsti tekee autuaaksi kirjoittamisessa ja että tuskallinen ponnistus on avainsana hyvään tekstiin? Yhtä hyvin päinvastainen voi olla totta, koska jos tekee sitä, mitä haluaa ja mistä nauttii, on avoin ja rehellinen itselleen, voi antaa kaikkensa miettimättä sen seurauksia tai sitä, onko tämä nyt bestseller vai ei tai hyväksyvätkö muut sen vai ei. Sellainen teksti voi olla lukijallekin miellyttävä ja sujuva. Ja mikä yleensäkään on määritelmä siihen, että pääsee parhaimpaansa, kun eihän sitä voi kukaan määritellä, mikä se on? Jos kysyy kymmeneltä ihmiseltä, mikä on mun paras teksti, lyön vetoa, että tulee useampi eri vastaus ja vastaukset voi päätellä ihmisten lukumieltymyksistä. Just sitä ajatellen mietityttää, että miksi pitäisi lukea kritiikkiä ja huomioida se, kun siinäkin on kyse mieltymyksistä eikä kaikkia voi miellyttää. Jos itse tietää olevansa oikeassa, kaikki muut ovat väärässä ja omien tekstien kohdalla näin voi ajatella. :D

//Itse asiassa monesti tämä hauska ajanviete on tuskallista ponnistusta juuri sisäisten pakkomielteiden takia, vaikka ulkoiset tavoitteet puuttuisi ja vaikka olisi melkeinpä yksi hailee, mitä muut siitä ajattelevat. Kun sen pakottavan paskan saa väännettyä ulos, voi siirtyä hyvillä mielin seuraavaan. Ei vaan useimmiten pahoilla mielin, koska on vääntänyt niin pahaa scheissea, mutta suunta on kohti uutta yritystä ja uutta pettymystä. ;D

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu