Keskustelut > Vakavampaa keskustelua kirjoittamisesta

Kaikki kommentoinnista

<< < (3/3)

Lizlego:
Tuosta tulee mieleen, että mitenhän käy, jos kirjoittaa pöytälaatikkoon eikä ole koskaan saanut kommentteja teksteistään. Tarkoitan, että mitenköhän se vaikuttaa vai vaikuttaako se ollenkaan kykyyn arvioida omaa tekstiään? Netti on siinä mielessä turvallinen väline hakea kommenttia, kun sen voi tehdä anonyymisti, mutta jälkikäteen on hirveän vaikea arvioida, miten se on vaikuttanut oikeasti omaan kirjoittamiseen.

Roachmmars:
Kyllä kommentit itselläni ainakin vaikuttaa miten arvioin tekstejäni palautteen jälkeen. En siis tarinoihin tai ficceihin ole hakenut palautetta, koska niihin riittää että saan ajatukseni jonkinlaiseen tarinan muotoon, mutta koulussa oon saanu esseistä  ja sunmuusta palautetta, joka yleensä aiheuttaa "ahaa-elämeksen" tai antaa tulkinta vaihtoehtoja tai mikä on pielessä jne. Ja positiiviset kommentit saa mut hymyilemään, koska silloin koko teksti ei ainakaan ollut täysin mätä ja muutenkin kiva kun ujona ihmisenä jännitän aina kun muut lukee tekstejäni (onkin yksi syy miksen julkaise tarinoitani, ajattelen aivan liikaa mitä muut ajattelee).

Mutta jokainen tulkitsee kommentit miten haluaa ja päättää antaako niiden vaikuttaa omaan tulkintaan.

Tajusin, että olen kovassa ristiriidassa, kannatan asiallista kritiikkiä, mutta en itse uskalla kohdata sitä. :'D

Lizlego:
Joo, kyllähän palaute vaikuttaa aina jotenkin. Jotenkin itselle melkein kaikki muu kuin fiktiivinen kirjoittaminen on ollut vähän sellaista pakkopullaa ettei sitä ole tajunnut laittaa samalle viivalle muun kirjoittamisen kanssa. Esseitä en olisi koskaan edes kirjoittanut ellei olisi ollut koulussa ihan pakko. Nykyisin tykkään vähän enemmän asiatekstinkin kirjoittamisesta. :)

Lizlego:
Olen ollut nyt tyytyväinen kirjoittamisen yksinäisyyteen enkä ole kaivannut kenenkään hyväksyntää yhtään millekään. Periaatteessa kaikki kommentit on joko hyväksyntää tai hyväksymättömyyttä ja myös lukijoiden hiljaisuuden tulkitsee jommaksi kummaksi, vaikka eivät kommentoisi mitään. Tiesin ennenkin olevani jollain tavalla isopäinen, mutta nyt se jotenkin todella realisoituu, kun kirjoittaa itsekseen edes puhumatta teksteistä kenenkään kanssa ja itsekseen toteaa myös kirjoittavansa hemmetin huonosti ja nauraa sille. ;D Mä näen tämän vapauttavana prosessina vuosien julkaisemisen jälkeen ja epäilen kammottavaa asiaa: nimittäin sitä, että sitä on erehtynyt ottamaan itsensä liian vakavasti.  :o :o ;D Tekstien sisältö ei mun nähdäkseni juurikaan ole muuttunut, joten tärkeintä on oma sisäinen mielentila. En kyllä vieläkään ole yhtään sitä mieltä, että kommentoijat kehittäisivät minua. Voi olla jopa, että kommentoimattomuus kehittää minua enemmän tai tällä hetkellä se, että kirjoittaa miettimättä sitä, miksei kukaan kommentoi mun ficcejä tai sitä tykkääköhän se ja se. Huomaa, että on miettinyt ihan liikaa kaikkea väärää.

Se sitten siirtyy myös kommentointiin. Nyt on vielä vaikeampi jotenkin kommentoida yhtään mitään, kun on joutunut itse huomaamaan, miten salakavalasti omaankin kirjoittamisen iloon kommentit ja toisaalta kommentoimattomuus on vaikuttanut ja kuinka syvästi. Haluaisin kuitenkin sanoa jotakin sen jälkeen, kun luen, mutta en keksi mikä olisi se viisasten kivi turvalliseen kommentointiin.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu