Kirjoittaja Aihe: Maailmannälkä (Rolanda/Minerva, K-16)  (Luettu 2439 kertaa)

Poissa Beelsebutt

  • vähemmän
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 3081
  • malmi
    • Ficciarkisto
Maailmannälkä (Rolanda/Minerva, K-16)
« : 16-02-2013, 18:20:15 »
Minervan hengitys lepatti Rolandan poskea vasten kuin siepin silmiänopeammat siivet.


Nimi: Maailmannälkä
Kirjoittaja: Beelsebutt
Oikolukija: Jolandina
Päähenkilöt: Rolanda Huiski/Minerva McGarmiwa
Lajityyppi: PTP! (perkeleen tunnepaska) eli siis angstinsekainen draama tunteilulla
Sanamäärä: < 1000
Haasteet: Femme5 & LW11
Ikäraja: K-16


LW11-haasteen inspiroima, lyriikat löytyvät ficin lopusta (niistä kiitos Lupalle <3). Täydellinen mahdollisuus kirjoittaa jotain näistä kahdesta naisesta, sillä Rolanda/Minerva-ficci on ollut mulla suunnitteilla jo pitkään.

Canonia on mulle se, mitä seitsemässä potterkirjassa on kerrottu. Tällä kertaa otin huomioon myös Rowlingin jälkeenpäin kertoman Minervan taustoituksen, koska se soveltui suunnitelmiin ;) sen sijaan mulle on turha tulla sanomaan peliin perustuen, että Rolanda olisi syntynyt jo 1800-luvun lopussa. Hmpf. Ne on nyt Minervan kanssa samaan aikaan koulussa olleita, ehkä jopa samalla vuosiluokalla. Tuvista en puhu mitään, eivät liity tarinaan. Kuriositeettina mainittakoon, että Rolandaa näytellyt Zoë Wanamaker on syntynyt New Yorkissa :P

Suurkiitokset Yollelle hiomisesta <3 Otan kuitenkin täyden vastuun tekstiin jääneistä vihreistä, osa niistä on jopa tahallisia! ;D


Hox! En omista Pottereita, J.K. Rowling omistaa, joten kaikki kunnia The Ladylle. En saa tästä rahaa, elekää haastako oikeuteen!




Maailmannälkä




Minervan mustat suortuvat kiersivät Rolandan ranteita kuin kahleet. Yksittäiset hiukset katkesivat helposti, mutta Minervan tapauksessa niitä oli liikaa ja ne olivat juurtuneet liian syvälle. Niiden ote oli pehmeydestään huolimatta raudanluja.

"Joko on aamu?"

Rolanda ei vastannut; hämärän hetki oli liian kallis tuhlattavaksi puhumiseen. Niinpä hän kierähti lähemmäs lämmintä vartaloa ja ujutti jalkansa pehmeiden reisien väliin. Huulet kertoivat sanoittakin sormien säestäessä hitain, venyvin liikkein, kunnes kaikki aistit täyttyivät huumaavan crescendon saavuttaessa huippunsa.

Minervan hengitys lepatti Rolandan poskea vasten kuin siepin silmiänopeammat siivet. Tyyni raukeus alkoi kuitenkin hellittää, se teki niin väistämättä viimeistään viikon kuluttua saapumisesta. Paikallaan pysyminen oli Rolandalle mahdotonta, mutta aina hän tuli takaisin. Kutsumatta, pyytämättä, toisinaan jo muutaman viikon kuluttua, joskin joskus siihen kului kuukausia.

Myöhemmin päivällä, tarkistettuaan porttiavainlippunsa, Rolanda päätti lähtönsä olevan viimeinen. New Yorkin Napalmi oli hyväksynyt hänet keskusjahtaajaksi, ja Rolanda oli varma, että talveen mennessä hänen panoksensa auttaisi seuran sarjataulukoiden kärkeen. Ajatuskin voitonjuhlista sai hänen sydämensä sykkeen tihentymään, ja hän miltei tunsi korvissaan katsojien voitonriemua julistavan pauhun.

Rolanda lähti sillä aikaa, kun Minerva luennoi kolmasluokkalaisille muodonmuutoksista. Se oli helpompaa heille molemmille. Se antaisi Minervalle sysäyksen oikeaan suuntaan. Se jättäisi päätöksenteon välistä ja syöksisi heidät erilleen nopeammin kuin Rolanda ehtisi lausua ääneen todellisen rakastajattarensa nimen.

Vasta ohitettuaan Tylypahkan porttia vartioivat kiviset karjut Rolanda kykeni jälleen hengittämään. Hän imi keuhkonsa täyteen maailmaa, suuria suunnitelmia ja tulevaisuutta. Hän oli jälleen vapaa.



Kahta kuukautta myöhemmin, viikkoa ennen joulua, Rolanda repäisi pöllön tuoman kirjekuoren auki.


~ Rakas Ro,

tämä on viimeinen kirje, jonka kirjoitan. Ymmärrän nyt, ettei meillä ole tulevaisuutta. Olin naiivi kuvitellessani, että pystyisin taistelemaan huomiostasi, rakkaudestasi. Minun elämäni on täällä, näiden kiviseinien sisällä. Opetus tuo mielelleni tyydytystä ja päivärutiinit vakauttavat elämääni.

Olit kuin viettelevä virvatuli, ja vaikka pidän itseäni järkevänä naisena, onnistuit silti houkuttelemaan minut sivupolulle. En kerro tätä siksi, että katuisin yhteisiä hetkiämme, kaikkia taakse jääneitä vuosia, mutta ymmärrän sinua vihdoinkin. Huispaus on elämäsi, ja sen rinnalla kaikki muu kalpenee. Pystyn vihdoin hyväksymään sen.


Ikuisesti sinun,
Minnie


P.S. Aion suostua Elphinstonen kosintaan. Tiedän, ettei hän ole vielä antanut periksi. ~



Kirje lepatti lattialle, kun tunto valahti sitä pitelevistä sormista. Rolanda ei silti uskonut sitä, ei todella. Minerva ei ollut koskaan aiemmin uhannut lopettaa heidän ailahtelevaista suhdettaan. Sen sijaan Rolanda itse oli puhunut siitä usein. Mutta Minervahan odotti häntä aina?

Uuden vuoden päivänä Rolanda sai varmistuksen Päivän profeetasta, jota hän tilasi Yhdysvaltoihin saakka. Vihitty avioliittoon. Hänen Minervansa.

Rolanda hyppäsi luudanvarrelle ja yritti pestä menetyksen karvauden tuulen suhinalla. Hän uppoutui hiomaan tekniikkaa, taktikoimaan, hämäämään vastustajan pitelijää aina vain paremmin. Hän lohduttautui jopa ihailijoidensa syleilyssä, mutta aina hänen sielunsa halusi vain Minervan.

Huispaus oli enää tuhkaa. Lentämisen riemu pyyhkiytyi pois mielessä pyörteilevien katkerien sanojen myötä. Voittaminen oli yhdentekevää, joskin Rolanda taisteli yhä joukkueensa puolesta verisin sormenpäin. Muuta hänellä ei enää ollut jäljellä.

Joka ilta painautuessaan nukkumaan Rolanda juoksutti sormiaan vaalealla lakanalla ja muisteli Minervan kuulasta ihoa. Silloin ikävä korvensi pahiten, eivätkä sitä taltuttaneet edes kuumat kyyneleet, joita hänen silmistään vuosi. Kuinka huonosti hän oli itsensä oppinut. Miten hän oli saattanut kuvitella jättävänsä Minervan? Jos hän saisi vielä yhden ainoan tilaisuuden, hän ei sitä hukkaisi. Sillä kertaa hän valitsisi oikein.

Mitäpä hän maailmalla, jos ei ollut ketään sitä jakamaan?






Aura Dione — In Love with the World

You're in love with a girl who's in love with the world
And all I wanna do is spend a little time with you
You spend all your time waiting
Told you right from the start that I'm no 9 to 5
Not planning to stay, wish I could see you every day but
I'm chasing a dream for a living.

I'm not what you wanted, you're not what I needed
This love is a burden, my heart can't repeat it
I've been here before, gotta let you go
I believed in you and me, I hoped to be every thing you ever wanted
You're asking for more, you're too insecure

You're in love with a girl who's in love with the world
And all I wanna do is spend a little time with you
You spend all your time waiting
Told you right from the start that I'm no 9 to 5
Not planning to stay, wish I could see you every day but
I'm chasing a dream for a living.

You know it's a fact that my suitcase is packed
Then I beg you to say it's okay
I can go to the end of the world and still be your girl
Call me on the phone, say you hate to be alone
It's my fault that you almost cheated
Been here before, you're too insecure

You're in love with a girl who's in love with the world
And all I wanna do is spend a little time with you
You spend all your time waiting
Told you right from the start that I'm no 9 to 5
Not planning to stay, wish I could see you every day but
I'm chasing a dream for a living.

Oh oh oh the world is calling
Oh oh oh the world is calling
All the world is big enough for me

You're in love with a girl who's in love with the world
And all I wanna do is spend a little time with you
You spend all your time waiting
Told you right from the start that I'm no 9 to 5
Not planning to stay, wish I could see you every day but
I'm chasing a dream for a living.

You're in love with a girl who's in love with the world






Pst. Rowlingin mukaan Minerva ehti olla naimisissa kolme vuotta, ennen kuin Elphinstone Urquart kuoli. Näkemykseni on, että juuri silloin Rolanda järjesti itselleen työpaikan Tylypahkasta.



« Viimeksi muokattu: 17-02-2013, 12:01:10 kirjoittanut Beelsebutt »
Fifi-ficitLJAO3

Lizlego

  • Vieras
Vs: Maailmannälkä (Rolanda/Minerva, K-16)
« Vastaus #1 : 18-02-2013, 19:59:01 »
Tätä on vaikea kommentoida, mutta mulle tuli tästä kylmät väreet. Tämä oli samaan aikaan ihana ja surullinen. Jotenkin silti musta tuntui hyvältä Minervan puolesta, että se ymmärsi ehkä itseään sen verran hyvin ja toistakin, ettei jäänyt odottamaan, vaikka enhän tiedä vaikka se olisi ajatellut aivan toisin kuin mitä Rolandalle kirjoitti. Mutta ajattelin sen olleen rehellinen. Sitten tietysti tuosta lopusta jäin kuitenkin ajattelemaan, että lopulta ne päätyi yhteen ja elämä tasoittui ja palautui uomilleen, kun Rolandakin oli tajunnut ettei yksin voinut maailmaa jakaa, vaikka kuinka olisi nauttinut seikkailusta ja pelaamisesta. Ihana! Mun lempparinaiset. Okei, olen urheiluhullu, joten kai mun on luontevaa tykätä Rolandasta, mutta Minerva on kyllä koko HP:n ykkönen hyvisnaisista.  ;D

Poissa Beelsebutt

  • vähemmän
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 3081
  • malmi
    • Ficciarkisto
Vs: Maailmannälkä (Rolanda/Minerva, K-16)
« Vastaus #2 : 18-02-2013, 20:21:48 »
Hihii, joo mua harmitti kun kiirehdin niin kovasti kun ois ollut kiva saada sulta jotain vinkkejä millä ois voinut ehkä elävöittää lisää tuota pelipuolta. Mut keksin mä sinne kuitenkin keskusjahtaajan, joten jotakin sentään :P

Joo, Rolandan piti vain päästää höyryt pihalle, ennen kuin se tajusi, että onni olikin just siinä eikä jossain muualla ;)

Jaamme Minervan. Tai siis jaamme Minervan tykkäämisemme kohteena, kyllä ;D


Kiitos kommentista <3
Fifi-ficitLJAO3