Kirjoittaja Aihe: Doctor Who: Kadonneitten sukkien tapaus [S, oneshot, 10. Tohtori, Rose, OC]  (Luettu 1831 kertaa)

Poissa Nukkemestari

  • Halipulla
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 160
  • Söpöyskäsiterajoitteinen
Ficin nimi: Kadonneiden sukkien tapaus
Kirjoittaja: Nukkemestari
Fandom: Doctor Who
Tyylilaji: Oneshot
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Delta (OC), 10. Tohtori ja Rose
A/N: FF100 Liikaa. Tässä(kin) on käytetty pohjana erästä Doctor Who larppia varten kehittämääni ideaa. Yksi DWF joulukalenterini ficeistä :3


Kadonneiden sukkien tapaus

Why you gotta play that song so loud? Because we want to, because we want to.

Billie Pieperin Because we want to soi radion ysäriohjelmassa ja Delta piteli edessään napapaitaa. Deltan mielestä tämä oli liikaa. Hän oli tottunut että pesukoneet tuntuivat omituisesti kadottavan aina toisen parin hänen sukistaan, mutta tämä oli täysin kohtuutonta. Hän etsi itsepalvelupesulan omistajaa, rouva Chiangia ilmaistakseen ihmetyksen aiheen. Hänen pitäisi saada tästä korvausta aika tavalla, sillä jokainen hänen vaatteensa oli nyt puolikas. Niin, ja toinen puoli vaatteista oli kadonnut. Normaalien sukien parin puuttumisen lisäksi hänen jokainen teepaitansa oli nyt muuttunut napapaidaksi ja jokaiset housut muuttuneet shortseiksi.

”Miten tämä on edes mahdollista?” Delta mutisi. Hän työnsi ylävartalonsa pesukoneeseen ja tunnusteli sen seinää. Seuraavaksi hän huomasi olevansa maassa. Oliko hän pyörtynyt tai jotain? Ympäristö ei näyttänyt tutulta. Tarkalleen ottaen ympäristö ei näyttänyt miltään mitä Delta oli aiemmin tavannut. Huone oli kuusikulmainen ja sen kulmissa oli jotkin pylväät, jotka muistuttivat hiukan korallia. Ympäriltä kuului omituista huminaa ja Delta haistoi tutun mutta pahan hajun. Hikiset sukat. Hän katsahti oikealle ja huomasi varsinaisen tornin erivärisiä sukkia.

Delta yritti nousta pystyyn, mutta hän huomasi kehonsa olevan kuin halvautunut. Hän huusi.

”Se on jossakin täällä… haa!”. Huoneen ovelle ilmestyi mies, jolla oli pitkä ruskea takki. ”Auttakaa, olen ilmeisesti halvautunut”, Delta sanoi.
”Oh, oh… olen pahoillani. Todella pahoillani”, mies sanoi. Hänen taakseen oli ilmestynyt nainen löysissä farkuissa ja pinkissä t-paidassa. ”Sinulta puuttuu vartalo”.
”Mitä?”
”Aika-avaruusrepeämä on muuttunut absorboivan teleporttiseksi. Täytyy selvästi korjata se”, mies sanoi ja rypisti otsaansa. ”En pidä irtopäistä TARDISin sisustuksena.”

Sitten hän kumartui Deltan puoleen. ”Rose, tule auttamaan. Meidän täytyy auttaa… mikä sinun nimesi olikaan?”
”Delta.”
”Mukava tavata Delta, olen Tohtori ja hän on tosiaan Rose. Kättelen sinua kun olemme repineet sinut kokonaan tänne puolelle.”
”Mitä ihmettä sinä puhut?”
”Sinun ruumiisi on toisessa ajassa ja paikassa kuin pääsi. Meidän täytyy repiä sinut tälle puolelle.”
”Tuo ei auttanut yhtään.”
”Ei se mitään! Ehkä se selviää myöhemmin. Rose, tulehan, voimme juuri ja juuri saada otteen Deltan kainaloista.”

Tohtori ja Rose astuivat hänen luokseen. Oli omituista katsoa ihmisiä maantasosta. Se sai heidät näyttämään jättiläisiltä. He tarttuivat Deltaa kainaloista ja kiskaisivat voimalla. Yhtäkkiä Deltalla oli kädet jota hän pystyi liikuttamaan. Hän nousi istuvilleen ja havaitsi oudon asian: hänen jalkansa olivat kuin liimautuneet lattiaan.

”Kokeile vetää jalkojasi voimalla pois lattiasta”, Tohtori sanoi hämmentyneelle Deltalle. Hän totteli ja vaikka voimakas imu tuntuikin vetävän häntä toiseen suuntaa, hänen jalkansa ilmestyivät huoneeseen.

”Minä… minä en ymmärrä.”
”Älä välitä, en minäkään aina. Tärkeintä on että olet nyt yhtenä palasena, eikö?” Rose kysyi.
”Öm… kai.”
”Tervetuloa TARDISiin!” Tohtori sanoi ja kätteli Deltaa. ”Se on lyhenne sanoista Tähtiaika-Avaruuden RakenneDimensioiden IlmaSaareke. Ja lyhyesti esitettynä, se on aika- ja avaruusalus. Tervetuloa mukaan. Mistä sinä olet kotoisin?”
”Öhm… Washingtonisa.”
”Mistä ajasta? Ja missä olit viimeksi?”
”Olin Tomin kiinalaisessa pesulassa Washingtonissa. Kello oli melkein viisi ja sulkemisaika lähellä.”
”Ja päivä sekä vuosi?”
”Perjantai 6. kesäkuuta 2014.”
”Selvä. Palauttakaamme sinut siis sinne! Seuratkaa!”

Tohtori lähti hoippuroimaan jonnekin ja Delta seurasi häntä Rosen kanssa. Hän oli pyörällä päästään, eikä suuremmin ihmetellyt omituisia käytäviä. Pian he saapuivat isompaan huoneeseen, jonka keskellä oli outo pyöreä asia jossa oli erilaisia vipuja.

”Tällä TARDISta ohjataan”, opasti Rose.

Tohtori suorastaan loikkasi ohjauskonsolin luokse, paineli nappuloita ja vetäisi sitten vivusta. Tärinä lennätti Deltan päin seinää, ja hän tarttui siihen lujasti.
”Perillä”, Tohtori sanoi. ”Noniin Delta, sinun on parasta palata pesulaan ennen kun joku huomaa sinun puuttumisesi.”

Tohtori avasi oven Deltalle, joka kompuroi ulos ja huomasi olevansa aivan pesulan edessä. Hämmästyttävämpää saattoi tosin olla se, että paikka josta hän oli tullut ulos, oli pieni sininen puukoppi.

”Mutta… miten se on pienempi ulkoa?”
”Pitkä juttu”, Rose sanoi enne kun Tohtori ehti aloittaa pitkän puheen. ”Suosittelen äkkiä menemään sisälle, joku näytti olevan laskeutumassa portaita yläkerrasta.”

Delta ei tiennyt mitä sanoa, joten hän juoksi ovelle. Hän kääntyi siellä sanoakseen kiitoksensa, mutta hämmennyksekseen sininen laatikko oli kadonnut. Hän astui sisälle ja näki rouva Chiangin edessään.

”Olin… haukkaamassa happea.”
”Oh, se on mukavaa. Suljemme pian, saitko jo pyykkisi pestyä?”
”Kyllä! Lähden juuri!”

Delta marssi pesukoneelle ja huomasi sen olevan tyhjä lukuun ottamatta yhtä puolikasta paitaa, jonka hän oli ottanut sieltä ulos ennen omituista seikkailuaan. Hän rypisti otsaansa ja poistui pesulasta. Ulkona häntä odotti yllätys: sininen IKEA kassi oli aivan pesulan ulkopuolella täynnä hänen kokonaisia vaatteitaan. Ja yksi puolikas paita. Hän hymähti. Parempi tämä kun ei mitään, ja jäipä hänelle ainakin yksi muisto tapahtuneesta.
Mokoma vonkale!