Muu fanfiktio > Pelit
FFVII/CC, Even Angels Fall, K-16 (Sephiroth/OC)
piratesse:
Title: Even Angels Fall
Author: Piratesse
Rating: K-16
Pairing: Sephiroth/OC
Genre: Romance/drama/ humor/angst
Warnings: Varsinkin loppupuolella on psyykkisellä tasolla rankkoja aiheita.
Beta: Silidir ja Afeni
Tapahtumat lähtevät ennen Crisis Coren alkua ja jatkuvat koko pelin tapahtumien läpi. Sephiroth löytää vahingossa jotain arvokasta ja SOLDIERin elämä saa uusia käänteitä matkan varrella. Tarina on pitkä, lukuja on parisenkymmentä, joten teitä on varoitettu.
Disclaimer: En omista näitä kuolattavia otuksia vaikka kuinka tahtoisin. Käännän rukousmattoni siis Square Enixin puoleen, mutta voin silti yrittää kaapata yhden kenraalin pulloon.
Feedback: Kommentit tekevät pienen ihmisen onnelliseksi.
EVEN ANGELS FALL
Luku 1 - Sivuvaikutuksia
”Onko tämä sinun käsityksesi hauskanpidosta?” Sephiroth sanoi kohottaen yhtä hopeanhohtoista kulmaansa, kun he astuivat yhteen Midgarin suurimmista klubeista.
”Osa sitä. Loppu seuraa kuin itsestään”, Genesis hymyili leveästi. ”Meidän on jo aika tehdä muutakin kuin vain painaa niska limassa töitä, laatia selontekoja tai käydä simulaatiohuoneessa harjoittelemassa.”
Sephiroth hymähti ja Angeal nyökkäsi, ilmoittaen olevansa samaa mieltä toverinsa kanssa.
”En silti näe tätä kovin mielekkäänä. Kuvitteletko tosiaan löytäväsi tällaisesta paikasta jotain merkityksellistä?” Angeal totesi, heidän asettuessaan klubin ylätasolle sijoitettuun nurkkapöytään. Sephiroth halusi välttämättä kiinteän seinän selkänsä taakse ja muut eivät olisi voineet olla enempää samaa mieltä. Sotilaan ammattitauti on varmistaa selusta, missä ikinä sattuikin olemaan.
”Angeal heittäytyy kovin syvälliseksi”, Genesis totesi Sephirothille ja veti kädet puolipitkien, muka tuulentuivertamien hiustensa läpi. Se oli lumetta ja jokainen tiesi, kuinka pitkään punapäinen mies saattoi välillä viipyä pukuhuoneessa hiustenkuivaajan, vahan, hiuslakan ja peilin parissa.
”Minä en ajatellut löytää täältä yhden illan hupia enempää”, Genesis totesi, silmäillen samalla kohti tanssilattiaa ja sopivia uhreja. ”Ja tiedän teidän valehtelevan, jos väitätte, ettei tämä kutina muka aja teitä hulluiksi.”
Angeal päästi paheksuvan äännähdyksen, mutta kaikki tiesivät punapäisen miehen olevan oikeilla jäljillä. He olivat saaneet aamusta jokaviikkoisen mako-injektionsa ja aineen kulkiessa elimistöön, kaikki tunsivat olevansa hyperherkkiä äänille, tuoksuille, mauille ja liikkeelle. Mako sai heidän silmänsä hohtamaan huomattavissa määrin, sekä reaktionopeuden että kestävyyden parantumaan. Haittapuolena oli se, että ruiskeenantopäivänä pistokohtaa kutitteli riivatusti ja oli vaikea pysyä paikoillaan. Ainakin miespuolisilla SOLDIERin jäsenillä tiedettiin makon aiheuttavan myös harvinaisen sitkeän erektion, josta ei vain käden käänteessä päästykään eroon. Hetken kolmikko tuijotti tanssilattian suunnalla huojuviin ja hytkyviin hahmoihin. Sitten Genesis kulautti lasinsa kerralla tyhjäksi ja nousi paikaltaan.
”Se, jonka punkka on aamulla tyhjä, on häviäjä!” hän julisti ja katosi pitkä nahkatakki liehuen kohti tanssijoita.
Sephiroth hymähti ja Angeal pudisti huvittuneesti päätään. He siemailivat juomiaan ja katsoivat, kuinka punainen pää hytkyi ja heilui keskellä tanssilattiaa. Genesis esiintyi kuin rocktähti; hänen tanssityylinsä oli vähintäänkin omalaatuinen. Hän selvästi nautti saamastaan huomiosta ja tuntui vetävän naisia puoleensa kuin kärpäspaperi. Angeal vihelsi, kun Genesis siirtyi tanssimaan vaalean naisen kanssa. Käytännössä pari hankasi itseään toisiaan vasten musiikin toimiessa tekosyynä. Sephiroth seurasi tilannetta, istuen selkä täydellisen suorana, rentoutumatta laisinkaan. Hän pudisti ystävänsä liikehdinnälle päätään ja vilkaisi Angealia.
”Minä en tanssi.”
”Ainakaan julkisesti”, Angeal kommentoi takaisin ja kohotti lasiaan kenraalinsa suuntaan. Sephiroth naurahti matalasti ja antoi kevyen hymyn käydä kasvoillaan. He tilasivat uudet drinkit; Sephiroth vodkatonicin ja Angeal viskin. He saivat olla suhteellisen rauhassa, vaikka muutama ihminen kävikin kiehnäämässä heidän lähellään tai kehuskelemassa Sephirothia ”hyväksi jätkäksi” tämän aikaisempien sotasaavutuksien takia. Sephiroth käyttäytyi luonteenomaisen viileästi ja tuttavuudentekijät vähentyivät vähän kerrallaan. Niinpä kaksi SOLDIERia saivat keskustella rauhassa keskenään.
Juomien loputtua Genesis palasi takaisin varsinaisen haaremin kanssa. Hänellä oli kummassakin kainalossaan kaksi nuorta naista ja heitä seurasi vielä viisi muuta, jotka asettuivat istumaan samaan pöytään.
”Pffft. Teillä kestää, joten toin teillekin vähän seuraa”, Genesis totesi istuessaan alas ja veti kätensä viereensä asettuvien naisten ympärille. Sama vaalea nainen, jonka kanssa Genesis oli kiehnännyt tanssilattialla, leikitteli punapään korvasta roikkuvilla riipuksilla ja supatti jotain miehen korvaan. Genesis nauroi, nappasi naista leuasta ja suuteli tätä antaumuksella. Toisella puolella istuva tyttö hivelsi miehen pörröisiä niskahiuksia ja kerjäsi samanlaista kohtelua – minkä saikin osakseen hetkeä myöhemmin. Sephiroth tuhahti kuuluvasti.
”Oletko sinäkin SOLDIER?” Eräs Genesiksen seurassa saapunut tyttö kysyi Angealilta, istui tämän viereen ja nojautui kohti. Avarakaulainen toppi paljasti mustahiuksiselle miehelle varsin paljon nähtävää. Angeal nyökkäsi ottaessaan siemauksen viskistään..
”Mihin luokkaan kuulut?”
”Ensimmäisen luokan SOLDIER Angeal Hewley”, Angeal esitteli itsensä ja harvinaista kyllä, hymyili.
”Vau!” Tyttö henkäisi ja nojasi lähemmäs. ”Vähänkö hienoa!”
Tyttö huvitti Angealia, sillä hän oli pukeutunut tapansa mukaan SOLDIERin tummansiniseen hihattomaan, poolokauluksella varustettuun neulepaitaan ja reisitaskuhousuihin. Jos olisi yhtään tuntenut Shinran armeijaa, olisi tunnistanut Angealin välittömästi kuuluvan eliittijoukkoihin, vaikkei hänellä ollut uniformuun kuuluvaa leveää Shinran logolla merkittyä nahkavyötä ja olkapääsuojia päällään. Angeal oli kolmikosta eniten sotilaallisimman näköine leveine harteineen. Hän oli Genesista ja Sephirothia nuorempi, mutta silti huomattavasti maskuliinisemman näköinen kuin siropiirteiset ja solakat ystävänsä.
”-- LOVELESSin kolmannessa luvusssa sanotaan--” Genesiksen valehtelevan pehmeä ja lempeä ääni selvitti yhdelle naiselle hänen lempikirjansa sisältöä. Nainen näytti olevan turhan tuhdissa kunnossa ymmärtääkseen pätkääkään, mitä kauniskasvoinen punapää hänelle selvitti.
Sephirothin hartiat tärähtelivät ja pehmeän matala nauru pääsi hänen huuliltaan. Angeal kohtasi kenraalin katseen, nosti kätensä ja naputti peukalolla sormiaan, esittäen kuinka Genesis selvensi asiaansa. Hän saattoi suu vaahdossa puhua LOVELESSista vaikka tuomiopäivään asti, jos hänelle suinkin vain antoi tilaisuuden – jopa silloin, kun haki vain tyydytystä. Kummatkin miehet yrittivät turhaan peittää huvittuneisuuttaan, koska Genesis ei huomannut heidän pilkantekoaan.
Tyttö, joka oli kysellyt Angealin sotilasarvoa, liimautui ystävättärensä kanssa varsin tehokkaasti miehen seuraan, kysellen hölmöjä SOLDIERista ja saaden mustatukkaisen miehen naurahtelemaan. Angeal oli liian hyvätapainen kohdellaakseen naisia Genesiksen tavoin, mutta ei myöskään pyytänyt heitä jättämään häntä rauhaan. Ehkä makon sivuvaikutukset tekivät tehtävänsä hänenkin kohdallaan ja Sephirothista alkoi kovasti tuntua ylimääräiseltä. Pari Genesiksen mukanaan tuomaa tyttöä yritti tehdä tuttavuutta hänenkin kanssaan, mutta luovuttivat varsin pian, kun eivät saaneet vastakaikua valkohiuksiselta kenraalilta.
Sephiroth vilkaisi taas alas, tanssilattialle ja totesi varsin monen muun SOLDIERin jäsenen löytäneen saman yökerhon. Kas, toisen luokan SOLDIER Zack Fair temmelsi tanssilattialla ruskeatukkaisen tytön kanssa, jolla oli suuri vaaleanpunainen rusetti ponihäntänsä ympärille kiedottuna. Parilla näytti olevan hauskaa ja Sephiroth huomasi heidän yökerhoiltansa hyödyllisyyden. Hän pääsi nyt näkemään varsin monen alaisensa siviilipuolen ja kuten sanotaan, tieto on valtaa. Siihen Sephirothkin uskoi. Muutkin olivat saaneet makoinjektionsa sinä päivänä ja kenraali tarkkaili, miten se vaikutti värvättyjen käyttäytymiseen. Samantien hän toivoi, ettei hänen syvästi inhoamansa Shinran hulluksi tiedemieheksi tituleerattu Hojo tulisi pohtineeksi samaa. Jos Sephirothista olisi kiinni, hän ei enää koskaan astuisi laboratorioihin ja joutuisi satojen testien, mittausten ja pistosten kohteeksi.
”Seph, mikä ovikoodisi on?” Genesis suhahti Sephirothin korvaan, herättäen miehen ajatuksistaan.
”Kuinka niin?” Kenraali kysyi.
”Siitähän oli jo puhetta, että lainaisin asuntoasi.”
”Muistuta minua, miksi olen mennyt lupaamaan sellaista”, Sephiroth kysyi viileästi ja kääntyi katsomaan Genesiksen pörrötettyä punaista päätä. Genesiksen kaulassa ja korvan juuressa oli pahasti suttaantunut huulipunajälki.
”Koska minun asunnossani tehdään remonttia, eikä sinne voi nyt viedä ketään”, Genesis puuskahti. ”Ovikoodi?”
Sephiroth huokaisi, vilkaisi Genesiksen ohi, hänen takanaan odottavaa haaremia. Naiset näyttivät kaikki aivan huomiota kerjääviltä koiranpennuilta. Hän pyöräytti silmiään ja suhahti kärttävälle punapäälle tarpeellisen koodin.
”Vierashuone on toinen ovi olohuoneesta vasemmalle. Älä sotke, riko tai muuta paikkojen järjestystä”, Sephiroth muistutti ystäväänsä tämän noustessa seisomaan. ”Äläkä unohda, että minä olen tulossa myös omaan kotiini.”
”Joojoo”, Genesis sanoi valikoiden naisia katseellaan ja levitti kätensä sivuilleen.
”Arvon naiset! Kuka on nyt sankarinne?”
Genesiksen nimi kiljuttiin melkein yhtäaikaisesti hillittömän kikatuksen saattelemana. Punapää vilkaisi voitonriemuisesti, ehkä hieman ilkeämielisesti virnistäen hopeahiuksista kenraaliaan. Ainakin elämän jollain osa-alueella, hän hakkasi kansan sankarin mennen tullen. Angeal pudisti päätään Genesiksen kadotessa kovaäänisen naislaumansa kanssa.
”En ymmärrä, miksi hänelle on niin tärkeää päihittää sinut ja olla suurin sankari.”
”Sano pakkomielle”, Sephiroth hymähti.
TBC
piratesse:
Luku 2 – kutsumaton yövieras
Shinra companyn henkilöstö asui pääasiassa Shinran pääkonttorin viereen rakennetussa ympäri vuorokauden valvotussa talossa. Ilman Shinran kulkukorttia, ulkopuolisilla ei ollut asiaa rakennukseen tai edes vartijoiden ohi. Töihin pääsi kätevästi maanalaisen tunnelin kautta, eikä ulkokautta tarvinnut milloinkaan kulkea, ellei välttämättä halunnut. Sephirothille oma asunto pääkonttorin ulkopuolella oli tuntunut aluksi taivaalliselta. Vaikka hänen elämänsä liittyi erottamattomasti Shinraan ja yhtiön omaan palkka-armeijan eliittijoukkoihin SOLDIERiin, niin hän nautti päästessään sieltä pois ja omaan rauhaansa. Työnarkomaanina hän ei kuitenkaan ehtinyt viettää paljonkaan aikaa kotonaan.
Sephiroth vilkaisi aulan kelloa ja painoi samalla hissin kutsunappulaa. Kello oli 03.00. Oliko hän kestänyt sitä infernaalista meteliä, mitä baarissa kutsuttiin musiikiksi, näin pitkään? Hänen päässään humisivat pienen hiprakan rentouttavat aallot ja ikävä kyllä, Barbie Girlin viimeiset säkeet. Tuollaiset raivostuttavat renkutukset jäivät varmasti päähän vielä pitkäksi aikaa. Klubin DJ saisi takuuvarmasti kuolemantuomion, jos Sephiroth yllättäisi itsensä hyräilemästä laulun sanoja.
Angeal oli lähtenyt tervehtimään Zack Fairia, jonka ohjaaja ja mentori hän oli, ja oli jäänyt sille tielleen. Mustahiuksista miestä liehitellyt tyttö lähti nopeasti Angealin perään, huomatessaan, että olisi muuten jäänyt kahden kylmän ja hieman pelottavan kenraalin kanssa. Sephiroth oli odottanut Angealin paluuta peräti kahden paukun verran ja oli sitten kyllästynyt klubin meteliin, savuun ja ihmisiin.
Hississä Sephiroth nuuhkaisi ilmaa ja vetäisi pitkät hiuksensa nenänsä eteen. Savun haju oli tarttunut niihin ja kenraali päästi inhosta kertovan äännähdyksen. Hän vihasi tuota hajua. Hänellä ei ollut aikomustakaan mennä nukkumaan lemuten tuhkakupilta. Hissi kipusi kerros kerrokselta ylöspäin, kunnes se saavutti kattohuoneiston. Kenraali naputteli ovikoodin, lukkojärjestelmän merkkivalo vaihtui punaisesta vihreään ja metallinen ovi aukesi.
Eteisessä Sephiroth oli kompastua sikin sokin jätettyihin kenkiin ja laski Genesiksen mustien nahkasaappaiden lisäksi ainakin neljä korkokenkäparia. Genesis! Neljä naista samaan aikaan? Miten ihmeessä hän tekee sen, Sephiroth huomasi ajattelevansa ripustaessaan mustan maataviistävän nahkatakkinsa henkarille. Tupakan lemu hänen hiuksissaan häiritsi niin paljon, että kenraali suunnisti suoraan suihkuun.
Kuuman veden alla vietetty tovi sai hänen päänsä selviämään viimeisistä hiprakan huuruista, ja nyt jo tuskalliselta tuntuva erektio alkoi vaatia hänen huomiotaan. Sephiroth veti syvään henkeä ja antoi kätensä liukua vatsaansa myöten alaspäin. Hän tarttui varresta kiinni ja yritti löytää sopivan kiihottavia mielikuvia nopeampaa laukeamista ajatellen. Tähän hänellä ei ollut mielenkiintoa käyttää paljoakaan aikaa. Viittä minuuttia myöhemmin Sephiroth nojasi otsaansa suihkun seinään, silmät painettuina tiukasti kiinni ja huohottaen raskaasti kuuman veden valuessa edelleen hänen päälleen. Nyt pystyisi kenties nukkumaan muutaman tunnin ilman tykyttävän vaativaa tunnetta vatsanpohjassaan. Hemmetin makoinjektiot! Hemmetin Hojo ja kaikki Shinran tiedemiehet, Sephiroth kirosi mielessään.
Vietettyään vielä nautinnollisen hiustenpesuhetken, Sephiroth kuivasi itsensä ylimalkaisesti ja veti jalkaansa mustat löysät housut, jotka asettuivat rennosti lantiolle roikkumaan. Pitkät housut olivat ohutta, mutta raskaasti laskeutuvaa silkkiä ja olivat kenraalin ehdoton lempivaate kotioloissa. Ne hakkasivat Sephirothin tavaramerkkinä tunnetut nahkahousut mennen tullen. Silkki tuntui hyvältä ihoa vasten ja niissä oli mukava nukkua, kun mikään ei puristanut, hangannut tai hiostanut. Sephiroth puristeli hopeaan taittuvat, valkoiset suortuvansa suurinpiirtein kuivaksi ja jätti pyyhkeen harteilleen. Pitkät, vyötärön alapuolelle ulottuvat hiukset kuivuivat niin hitaasti, että hiustenkuivaajaa käyttämättä ne tiputtelisivat vesipisaroita vielä pitkään.
Paljain jaloin hän tassutteli olohuoneen mustalle laattalattialle ja kuuli orgioiksi määriteltävää ääntä makuuhuoneestaan. Ei vierashuoneesta, vaan hänen omasta makuuhuoneestaan.
”Genesis...” Sephiroth sihahti ärtyneesti ja huomasi sitten olohuoneen lasipöydällä pari tyhjää pitsalaatikkoa, tyhjiä laseja ja tyhjennetyn viinipullon pöydän alla. Kenraali nosti ne syliinsä ja totesi pöydässään olevan lasien pohjasta jääneitä pyöreitä, tahmaisia jälkiä. Havainto irrotti Sephirothista uuden ärtyneemmän sihauksen. ”Genesis, sinä tulet kärsimään!” Kenraali murisi matalalla äänellä makuuhuoneensa oven suuntaan.
Kantaessaan pitsalaatikoita toisessa kädessään ja tyhjiä laseja toisessa, Sephiroth huomasi Genesiksen punaisen nahkatakin heitettynä yhdelle hänen valkoisista alcantara-pintaisista sohvistaan. Kenraali kävi mielessään läpi, miten pieksisi toverinsa seuraavassa taistelusimulaatiossa. Tällä kertaa olisi aivan sama, menisivätkö simulaatiohallin järjestelmät hajalle tarpeettomasta voimankäytöstä, mutta Genesis saisi luvan kokea hieman kipua. Sephiroth todellakin tiesi, missä kaikkialla punainen nahkatakki oli käynyt ja jos siitä jäisi kenraalin sohvaan jälki, Genesis maksaisi siitä kalliisti.
Sephiroth harppoi keittiöön, sysäsi pitsalaatikot sylistään keittiön tasolle ja laski lasit tiskialtaaseen. Itsekseen muristen, hän taittoi laatikot roskalaatikkoon ja punnitsi, repisikö makuuhuoneen oven auki ja heittäisi Genesiksen lunttuineen pihalle. Ajatuksen katkaisi varsin voimakas sykähdys hänen jalkojensa välissä, joka kertoi siitä, että yö tulisi vielä olemaan pitkä. Kenraali puri hampaansa yhteen ja veti syvään henkeä. Ainakin joku sai helpotusta makon tuomiin oireisiin. Ehkä hän hillitsisi ärtymyksenä tällä kertaa. Sephiroth havahtui tunteeseen, ettei ollut yksin. Salamannopeasti hän kääntyi ympäri, kohtaamaan vastustajansa. Tavallisesti hän olisi havainnut tunkeilijan heti tullessaan asuntoonsa, mutta nyt ei ollut osannut odottaa Genesiksen seurueen lisäksi muita.
Keittiön pöydän ääressä istui tummahiuksinen nuori nainen, joka näytti vähintään yhtä yllättyneeltä, kuin Sephirothista tuntui. Nainen tuijotti suu auki keittiöön saapunutta puolialastonta Midgarin tunnetuinta sotasankaria, jonka hopeiset hiukset tarrautuivat kosteina valkoiseen ihoon. Lähes kaksimetrisen, kasvoiltaan androgyynisen kauniin miehen sulavaa vartaloa olisi voinut käyttää anatomian havaintovälineenä, sillä jokainen lihas kenraalin vartalosta erottui kauniisti.
”Kahvia?” nainen kysyi räpyteltyään hetken silmiään ja saatuaan puhekykynsä taas toimimaan. Hän nosti kuppiaan Sephirothia kohti.
”Kuka pahus sinä olet?” Kenraali murahti.
”Minea”, nainen vastasi. ”Onko tämä jokin SOLDIER kommuuni?”
”Ei. Tämä on minun asuntoni”, Sephiroth vastasi kuivasti. Hän ei vaivautunut esittelemään itseään, sillä tiesi, että hänen kasvonsa olivat tunnetut kaikkialla.
”Miksi sit---”
”Genesis lainaa sitä”, Kenraali totesi happamasti, risti kädet rinnalleen ja tarkkaili naista.
Naisella oli olkapäihin ulottuvat tummanruskeat hiukset, joissa oli jokunen punertava raita. Päällään tällä oli vihreä, kiiltäväkankainen hihaton toppi ja musta lyhyt hame. Ei aseita, eikä esiintynyt myöskään uhkaavasti. Sephiroth antoi itsensä rentoutua. Ulkoisesti muutosta ei huomannut, sillä kenraali piti liikkeensä ja eleensä hyvin vähäisinä.
”Selitä, mikset ole tuolla?” Sephiroth jatkoi ja nyökkäsi päällään makuuhuoneen suuntaan.
”Ei ole minun juttuni. En jaksa välittää ihmisistä, jotka ovat vain yhden asian perässä. Eikä sankareissa ole hohtoa, jos heissä ei ole mitään sisältöä”, Minea vastasi.
Sephiroth tuhahti ja ymmärsi, miten vähän nainen Genesiksestä tiesi. Punapää jaksoi olla raivostuttavan syvällinen sille päälle sattuessaan ja oli fanaattinen kirjallisuuden ja runoilijoiden suhteen. Hänen suurin mielenkiintonsa oli kuitenkin LOVELESS, josta Sephiroth oli saanut kuulla aivan tarpeeksi. Kenraali kääntyi ottamaan kaapista puhtaan mukin, kaatoi siihen kahvia ja nuuskaisi sitä. Vahvaa.
”Mitä sitten teet täällä?” Sephiroth jatkoi, nojasi työtasoon ja maistoi kahviaan.
”Odotan. Minun serkkuni on tuolla ja öh...”
”Soita taksi ja mene kotiisi.”
”Se tässä se hankalin osio onkin”, Minea selitti nolon kuuloisena. ”Surilla on avaimet ja minä olen täällä Modeoheimista käymässä. En edes tiedä mihinpäin Midgaria pitäisi mennä, vaikka saisinkin avaimet. Valitettavasti taidat nyt saada yhden kutsumattoman yövieraan lisää.”
”Ah”, Sephiroth hymähti.
”Tuota on nyt jatkunut useamman tunnin”, Minea sanoi viitaten päällään makuuhuoneen voihkeen suuntaan. ”Oletin tosiaan pääseväni nukkumaan jo puolitoista tuntia sitten ja nyt oli pakko keittää kahvit, kun olisin muuten simahtanut ihan täysin. Melkoinen stamina tuolla kaverilla, täytyy myöntää.”
Sephiroth oli tukehtua kahviinsa. Ihmissuhteet eivät kaunistellusti sanottunakaan olleet hänen vahvinta alaansa, eikä hän tiennyt, miten tuollaiseen kommenttiin tulisi reagoida. SOLDIERissa kaikki toimi sotilaallisen kurin ja käskyjen mukaan ja parhaimmillaan kenraali oli sotatehtävissä, joissa hän niitti voittamattoman tappokoneen mainetta. Sephiroth oli tottunut komentamaan alaisiaan ohjesäännön mukaan ja raportoimaan Shinran toimitusjohtajalle tilanteista napakasti ilman turhia poikkeamia asiasta. Kenraalilla ei ollut kotipaikkaa, eikä perhettä, joita hän olisi muistanut. Kaikki hänen varhaisimmatkin muistot liittyivät Shinraan, ympärillään pyöriviin tiedemiehiin ja professoreihin. Ehkä juuri lapsuutensa takia Sephiroth inhosikin sydämestään tiedemiehiä. Tavallisina pidettyjä ihmiskontakteja hänellä ei juurikaan ollut Shinran ulkopuolella.
Kenraali ei hallinnut smalltalkia lainkaan ja se oli yksi pääsyy siihen, että häntä pidettiin kylmäkiskoisena ja tylynä. Angeal ja Genesis olivat oikeastaan ainoita henkilöitä, joita Sephiroth saattoi kutsua ystävikseen ja joiden kanssa saattoi puhua muutakin kuin aivan pelkkää työasiaa. Sephiroth ei vain osannut toimia tavallisten ihmisten, siviilien kanssa. Lisäksi varsinkin vastakkaisen sukupuolen kanssa hän tunsi olevansa tavattoman epävarma ja sitä tunnetta kenraali vihasi. Epävarmuus oli merkki heikkoudesta, joten Sephiroth oli sulkenut sen oven elämästään, jotta ei joutuisi tuntemaan itseään niin avuttomaksi.
Minean kasvoille levisi ilkikurinen ilme ja hän tulkitsi kenraalin reagoinnin väärin huvittuneisuudeksi.
”Vai onko tuollainen kestävyys ominaista kaikille SOLDIEReille?”
Sephiroth tuijotti naista ja sitten hänen silmänsä kapenivat. ”Kaikki SOLDIERia koskeva tieto on salaista.”
Minea pyöräytti silmiään. ”Huumorintajuton.”
Minea siemaisi jo jäähtynyttä kahviaan ja kantoi kupin sitten tiskipöydällä hopeahiuksisen miehen viereen. ”Ihan kuin minua todella kiinnostaisi, mitä Shin-Ra tekee.”
Sephiroth puuskahti, kääntyi huuhtelemaan oman kuppinsa ja nappasi käteensä tiskirätin. Hän marssi olohuoneeseen siivotakseen Genesiksen jäljet. Minea seurasi kenraalia ja tuli istumaan yhdelle sohvalle. Hän veti toisen jalan alleen ja nojasi selkänojaan, katsellen samalla, kun Sephiroth kumartui hinkkaamaan sitkeän tahmeat renkaat pöydästä pois.
Minea ei ollut uskoa silmiään. Tilanne vaikutti aivan joltain fantasiaelokuvalta tai kummalliselta unelta. Hän istui Midgarin kuuluisimman ja kauneimman miehen olohuoneessa ja katseli, kuinka sanottu sankari jynssäsi pelkissä pyjamahousuissa lasipöytää ärtynyt ryppy hopeisten kulmiensa välissä. Valkoiset suortuvat pyyhkivät lattiaa miehen kumartuessa. Harvalla naisellakaan oli niin pitkiä hiuksia. Näky oli kieltämättä sangen upea. Sen lisäksi Mineaa kutkutti kontrasti kenraalin syvän bassomaisen puheäänen ja lähes sukupuolettoman kauniiden siropiirteisten kasvojen kanssa.
”Oletko itse sisustanut tämän paikan?” Minea kysyi ja Sephiroth nyökkäsi. ”Makea kämppä. Vähän minimalistinen minun makuuni, mutta tämä voisi olla suoraan jostain trendikkäästä sisustuslehdestä.”
Sephiroth nosti päätään lasipöydän pinnasta ja Minea sai osakseen pienen, tyytyväisen hymyn. Nainen katseli mustavalkoiseksi sisustettua olohuonetta. Valkoiset sohvat kromijalkaisine lasipöytineen tekivät upean kontrastin mustan laattakivilattian kanssa. Valkoisille seinille oli ripustettu mustiin kehyksiin vangittuja abstrakteja maalauksia ja sohvaa vastapäätä seinällä oli suurin, kiiltävänmustapintainen plasmaTV, jonka Minea oli koskaan nähnyt. Tarkkaan katsottuna kattoon oli myös upotettu kaiuttimet ja itse musiikkikeskus oli todennäköisesti piilotettu jonkin sivutasolle.
”Sinulla on hyvä maku”, Minea totesi. Sephiroth nyökäytti päätään kiitokseksi ja kävi nostamassa Genesiksen nahkatakin eteisen henkariin. ”Älä vaan sano, että sinulla on pakkomielle siivoamiseen?” Minea kysyi ja kurottui nojamaan selkänojan yli kohti eteistä. Sephiroth päästi pienen, matalan naurahduksen.
”Pidän siitä, että asiat ovat järjestyksessä.”
”Hauska muuten huomata, että sinäkin olet ihminen siinä missä muutkin. Kaikki lehtijutut antavat sinusta sellaisen supermiehen kuvan, että olen joskus miettinyt voitko olla ihan todelllinen, oikea ihminen”, Minea kommentoi. Sephiroth seisahtui paikoilleen ja käveli sitten yhtä tasoa kohti. Minea oli vahingossa osunut hänen arkaan kohtaansa ja kenraali oli varma, että pintaan vyöryvä epävarmuus ja hämmennys näkyisi hänen kasvoiltaan, jos hän katsoisi naista. Sen sijaan hän avasi baarikaapin, otti kaksi lasia ja pullot esiin. Kenraali käytti hetken kootakseen kaiken taas mitäänkertomattoman naamion taakse ja ojensi sitten toisen lasin naiselle. Minea olisi Sephirothin vaivoina kuitenkin ja pieni kohteliaisuus ei vaatisi häneltä mitään.
”Vodkatonic.”
”Kiitos. Ei tätä selvinpäin oikein kestä kuunnella”, Minea sanoi ja irvisti, kun makuuhuoneen oven takaa kuului suoraa huutoa. ”Tuon oli pakko olla näytelty. Ei kukaan voi päästää tuollaista ääntä tai sitten tuo tyyppi on TODELLA taitava.”
Sephirothin käsi pysähtyi sekunnin murto-osaksi hänen laskiessaan pöydälle lasinalusia. Naisen kommentit saivat hänet jatkuvasti tuntemaan itsensä epävarmaksi. Tosin kenraali oli sangen vakuuttunut siitä, että Genesis tiesi mitä teki ja teki sen vielä hyvin. Nyreä ilme kävi nopeasti miehen kasvoilla.
”Anteeksi, minä taidan laukoa ihan törkeyksiä suustani”, Minea sanoi, huomaten kenraalin jälleen reagoivan hänen sanoihinsa. Sephiroth kohautti harteitaan ja istuutui sohvalle. Minea kohotti lasiaan miehen suuntaan. ”Nostetaanko malja?”
”Mille?” Sephirothin ääni oli epäilevä.
”Myötäkärsimykselle? Olemme kummatkin ilmeisesti tahtomattamme jumissa aika typerässä tilanteessa ja joudumme kuuntelemaan tuota mekkalaa.”
Sephiroth hymyili paljastaen rivin täydellisen valkoisia hampaita ja hän nosti lasiaan.
”Myötäkärsimykselle siis.”
He kilauttivat lasinsa yhteen ja kumpikin joi. Sephiroth tarkasteli Mineaa ohimennen ja pieni sinnikäs ajatus makon sivuoireista ja mahdollisesta tilaisuudesta helpottaa tilannetta hiipi hänen mieleensä. Makuuhuoneen äänet eivät ainakaan pitäneet niitä ajatuksia kovin kaukana. Vaihtoehtoja oli kaksi. Minea sanoisi kyllä tai sitten ei. Tosin nainen oli tehnyt jo selväksi, ettei innostunut sankareista. Sephiroth pohdiskeli omaa olotilaansa ja totesi sen olevan sillä hetkellä vielä siedettävä. Ehkä hän tekisi jotain asian eteen myöhemmin. Tai sitten ei.
”Kuule, mikset sinä tuonut ketään sieltä baarista mukaasi? Luulisi tuon näköisen ja noin tunnetun miehen saavan ihan mitä haluaa tai kenet tahansa.”
Sephiroth tuijotti naista lasinsa reunan yli.
”Ei tuntunut siltä”, hopeahiuksinen kenraali sanoi hitaasti.
”Okei. Siis vaikka eihän se minun asiani ole”, Minea korjasi heti perään. Toisen lasillisen jälkeen Minea innostui kertomaan pitkään kotikylästään ja kuinka yritti nyt löytää töitä Midgarista. Hänen serkkunsa Suri, joka taisi sillä hetkellä olla Genesiksen intohimon kohteena, oli malli ja pyrki kiipeämään mitä reittä tahansa ylöspäin saadakseen mainetta, kuvauksia ja näkyvyyttä. Se oli toiminut aika hyvin tähän mennessä. Sephiroth kuunteli vaiti, nyökäten kevyesti silloin tällöin. Yhtäkkiä Minean kasvoilla käväisi kummallinen ilme ja hän nykäisi toppiaan ylöspäin. Nainen ei oikein tiennyt mihin katsoisi.
”Oletko sinä viehättynyt minusta?”
”Hmm?”
”Sinulla seisoo.”
”Ei se johdu sinusta”, Sephiroth totesi ja aavistuksenomainen punerrus käväisi hänen kalpeilla, kapeilla kasvoillaan.
”Ai. No. Tuostako?” Minea sanoi ja viittasi makuuhuoneen elämöinnin suuntaan. Kenraali pudisti päätään ja hiukset heilahtivat kaaressa hänen sivuilleen.
”Sivuoire altistuksesta makolle.”
”Oho. Olenkin kuullut jotain, että makon hohteen näkee teidän silmistänne, mutta että tuollaista...”, Minea sanoi varovaisesti. ”Että osaakin olla tyhmä olo. Minä luulin hetken, että olet kiinnostunut minusta.”
Sephiroth nauroi matalaa nauruaan ja oli Minean vuoro punastua.
”Onko... tuota... tuo pysyväkin tila?” Nainen kysyi ja tuijotti lasinsa pohjaa helakan punaisena.
”Ei.” Kenraali vastasi ilmeettömästi. ”Lähinnä makoinjektiota seuraavan illan ongelma.”
”Aika kiusallinen juttu”, Minea sanoi myötätuntoisesti.
”Mmhm.”
”Onko tuolla Genesis-tyypilläkin sama juttu?”
Sephiroth nyökkäsi.
”Se selittääkin paljon”, Minea sanoi ja kurtisti kulmiaan. Se ei kyllä selittänyt lainkaan sitä, miksi kenraali oli saapunut yksin kotiinsa, kun muut olivat selvästi löytäneet ratkaisun ongelmaansa. Hetken kummatkin olivat täysin hiljaa ja siemailivat drinkkejään. ”Taidat olla aika nirso”, Minea sanoi kokeilevasti ja Sephiroth kohotti toista kulmaansa. Tai homo, nainen ajatteli, muttei sanonut sitä ääneen. Noin kaunis mies ei mitenkään voinut olla hetero.
”Mitä tarkoitat?”
”Kun sinulle ei ole kelvannut kukaan, vaikka tuo on varmaan aika tuskallinen olotila.”
”Se on”, Sephiroth myönsi ja laski lasinsa pöydälle. Hänen ilmeensä oli muuttunut sulkeutuneeksi. Toinen pitkältä vaikuttava hiljaisuus laskeutui heidän väliinsä ja sitten Minean oli jo pakko kysyä:
”Oletko sinä homo?”
”Ylität rajasi”, kenraali vastasi varsin kylmällä äänellä ja nainen hätkähti turkoosia hohtavien silmien tylyä katsetta, kun Sephiroth nousi sohvalta. ”Mutta vastaus on: en ole.”
”Silläkin uhalla, että heität minut ulos, niin minun on pakko kysyä mikset ole tehnyt mitään liikettä minun suuntaani? En minä käsittääkseni kauhean pahan näköinen ole.”
Kenraalin katse kääntyi hitaasti Minean puoleen ja katsoi naista päästä jalkoihin.
”Itsehän sanoit, ettei se ole sinun ”juttusi”, etkä ole kiinnostunut sankareista.”
”Tästä sankarista voisin olla kiinnostunut”, Minea sanoi, nousten myöskin seisomaan ja tunsi itsensä lyhyeksi pitkän miehen edessä.
Sephrothin silmät välähtivät.
piratesse:
3. luku - aamukankeutta
Herätyskello soi klo 06.00 ja sen piipitys sai useita, unisia vastalauseita makuuhuoneesta. Vierashuoneeseen kuului, kuinka Genesis kirosi ääneen ja jotain meni rikki. Mitä ilmeisemmin kello ei herättäisi enää ketään. Sephiroth oli hereillä jo ensimmäisestä piip-äänestä. Hän kiristeli hampaitaan kuullessaan kellonsa hajoavan, Genesiksen velkalista kasvoi entisestään.
”Mitä kello on?” Minean väsynyt ääni kysyi Sephirothin vierestä.
”Kuusi.”
”Aamulla vai illalla?”
”Aamulla.”
”Eli me olemme nukkuneet jotain puolisen tuntia?”
”Mmm.”
”Miksi ihmeessä kello oli soimassa noin aikaisin?”
”Minä en koskaan nuku pitkään.”
”Hullu mies”, Minea haukotteli. ”Sopisiko, että ainakin minä nukkuisin vähän pidempään?”
”Mmm.”
Minea kaivoi päänsä syvemmälle tyynyyn ja vaipui välittömästi takaisin uneen. Sephiroth makasi paikallaan, täysin valveilla, mutta haluttomana nousemaan sängystä. Asiaan ei vaikuttanut edes se, ettei hän juurikaan välittänyt vierashuoneen puuvillalakanoista. Hänen omassa sängyssään oli silkkilakanat ja tämä sänky oli muutenkin kapeampi kuin hänen omansa. Kahdelle hengelle se oli suorastaan ahdas. Minean unisen lämmin vartalo oli kuitenkin käpertynyt hänen syliään vasten ja naisen vieressä oli kaikinpuolin mukava lojua. Kenraali ei muistaneet aikoihin olleensa niin rentoutunut.
Sephiroth palasi edelliseen yöhön mielessään. Vaikka kyseessä oli ollutkin kenraalin ensimmäinen seksuaalinen kokemus toisen ihmisen kanssa, se sai hänet tuntemaan olonsa paljon inhimillisemmäksi, ehjemmäksi. Makon sivuoireista oli päässyt varsin miellyttävällä tavalla eroon. Ei, se oli ollut enemmän kuin miellyttävää. Nautinnollista. Sephiroth ei ollut kuvitellut, että pienet näykkäisyt, huulten kosketus tai kielellä piirretty kostea vana iholle voisivat tuntua niin hyvältä. Puhumattakaan heidän vartaloidensa yhtymisestä. Se oli ollut... Hän ei löytänyt sille kunnollista sanaa tai kuvausta mielestään.
**
”Huomenta”, Genesis virkkoi kylpyhuoneen ovensuusta. Hän oli käärinyt pyyhkeen lanteilleen, mutta ei ollut jaksanut kuivata itseään. Punaiset hiukset olivat kosteat ja tiputtelivat vesipisaroita miehen hoikalle, mutta äärimmäisen treenatulle vartalolle.
”Sanoin toinen ovi vasemmalle”, Sephiroth kommentoi myrkyllisesti kävellessään kohti kylpyhuonetta.
”Niin tosiaan”, Genesis sanoi huolettomasti. ”Saatoin erehtyä.”
”Niin teit.”
He tuijottivat tosiaan hetken hiljaisuudessa ja kumpikin tiesi, ettei Genesis ollut oikeasti erehtynyt ovista.
”Maanantaiaamuna tason 49 simulaatiohuone. Tasan klo 07.00. Täysi valmius”, Kenraali ilmoitti.
”Sopii minulle”, Genesis sanoi. ”Sano vielä, mihin olet piilottanut hiusteenkuivaajan. En löydä sitä mistään.”
Sephiroth tuhahti vastaamatta.
”Ja mitä ihmeen superhoitoainetta sinulla oikein on? Saan upottaa ainakin kilon geeliä päähäni sen jäljiltä”, Genesis haroi toisella kädellä märkiä hiuksiaan. Kenraali hymähti ja osoitti valkoisen kaapin yläosaa. Punapää sai kasvoilleen hieman omituisen ilmeen huomatessaan kenraalin ulkonäössä jotain tavallisesta poikkeavaa.
”Mikä tuo on?” Genesis kysyi ja viittasi Sephirothin hiuksiin.
”Yöletti.”
”Yö mikä?”
”Letti. Estää hiuksia takkuuntumasta.”
Genesis tuijotti kenraalia hetken aikaa rävähtämättömin silmin ja repesi sitten nauruun. Punapäisellä miehellä oli niin pehmeä ääni tavallisesti, että nauru kuulosti suorastaan kimeältä.
”Oh, tuosta tulee varmaan tosi söpöt kiharat!” Tyttö Genesiksen takana kylpyhuoneessa sanoi ja vilkaisi kenraalin suuntaan.
Sephirothin silmät kaventuivat aavistuksen verran. Kiharat? Hänelle ei oltu maininnut mitään kiharoista. Minea oli jossain vaiheessa edellistä yötä letittänyt hänen hiuksensa, koska ne tulivat kuulemma todella ärsyttävästi tielle. Nöyryyttävyyden huippu! Hänen itsekunnioituksensa esti häntä kuitenkin repimästä palmikkoa auki sillä sekunnilla muiden nähden.
Genesis taipui kaksinkerroin naurusta ja painoi käden vatsalleen. Hän oli viettänyt Sephirothin kanssa niin paljon aikaa, että osasi tulkita kenraalin pieniäkin eleitä ja ilmeitä. Valkohiuksisen miehen tyytymättömyys oli hänelle yhtä selvää kuin se olisi kirjoitettu liitutaululle isoilla kirjaimilla. Pyyhe lähes valahti Genesiksen ympäriltä, mutta punapää sai sen ajoissa kiinni, ennenkuin se olisi valahtanut lattialle.
”Kiitos, teit päivästäni juuri tuhatkertaisesti paremman”, hän tyrskähti, sitoen samalla pyyhkeen paremmin paikalleen. ”Miten arvon kenraalin ilta meni? Tulit yksin takaisin, joten sinut voitanee julistaa häviäjäksi. Angealilta tuli juuri tekstiviesti, että jää vielä aamiaiselle sen tytön luokse, jonka luona vietti yönsä.”
Sephiroth hymähti uudestaan, mutta hänen kasvoillaan pysyi pieni hymynhäive. Se ärsytti Genesistä tavattomasti.
”Ei hän yötään kyllä yksin viettänyt”, Minea totesi olohuoneen puolelta, vetäen takkia päälleen.
”Sinä?” Genesis sanoi yllättyneesti.
”Minun silmissäni kenraali Sephiroth on koko Midgarin suurin sankari”, Minea lisäsi pisteliäästi perään. ”Monessakin mielessä.”
Genesiksen rento asenne katosi, hän tuhahti ja pamautti kylpyhuoneen oven kiinni perässään. Hetkeä myöhemmin hän työnsi kylpyhuoneessa meikanneet tytöt myös ulos.
”Mikä hänelle oikein tuli?” Toinen tyttö kysyi.
”En minä vaan tiedä. Aamukärtty?”
TBC
zilah:
Kylläpä minua nyt hemmotellaan. Olenhan minä lukenut niin tämän, kuin sen sinun ja Silidirin yhteisficin, mutta siitä on jo sen verran aikaa että minulta on päässyt lähes unohtumaan miten paljon tästä pidin. Yritän parantaa tapani ja kommentoida vähän ahkerammin, nyt kun julkaiset tätä foorumilla jossa minäkin oleilen jotakuinkin säännöllisesti.
En yleensä pidä hirveästi OC-hahmoista, mutta Minean olet osannut rakentaa hyvin uskottavaksi jo tässä vaiheessa. Ja hänen ominaisluonteensa tulee tarinan edetessä vielä selvemmin esille, eikä hänestä vain voi olla pitämättä. Kaikkein paras piirre tässä kuitenkin on tuo Sephyn haparointi yhteiselämän pyörteissä. Ei liene helppoa laboratoriossa kasvaneelle yli-ihmiselle huomata olevansa epätäydellinen.
Kiitosta tästä,
zilah
piratesse:
Kiva kuulla, että vieläkin maistuu! :) Tungin tässä juuri osaa luvuista fanficpataan (jei, se toimii sittenkin!) ja lueskelin samalla, mitä sitä onkaan tullut kirjoitettua. En muistanut itsekään, mitä olin raapustellut ja tässä saa mukavasti uudestaan jutusta kiinni.
FFVII-maailmassa on niin hurjan vähän naishahmoja - vielä sellaisia, jotka eivät ärsyttäisi jollain tapaa - joten varsinkin kyseiselle hopeahapselle oli paljon helpompaa kehittää joku ihan peruskuvion ulkopuolinen vastakappale. Ja kun juoni seuraa Crisis Coren juonta äärimmäisen tarkasti, niin huomasin jossain vaiheessa kehittäneeni sellaisen what if- kuvion. CC kuitenkin kerrotaan Zackin näkökulmasta, joten miksi ei...? ;) Saan raivareita perinteisistä Mary Sue- tyypeistä ja olen tehnyt parhaani, ettei sellaisia piirteitä esiintyisi minun hahmoissani. Toivon mukaan se onnistuu jatkossakin. :)
Mutta asiaan.
Luku 4. - Turkit
Sephiroth istui työpöytänsä ääressä ja hänen vasemman kätensä pikkusormi naputteli keveästi mapin reunaa. Se oli ainut ulkoisesti havaittava merkki siitä, että kenraali teki ajatustyötä. Muuten hän oli yhtä nukkemaisen ilmeetön ja eleetön kuten muulloinkin. Sephiroth tuijotti kansioita edessään, mutta hänen ajatuksensa olivat muualla.
Useamman minuutin kuluttua hän kirjoitti nimensä raportin alareunaan, juuri sille varattuun kohtaan. Hän siirsi kansion vasemmalle puolelleen, käsiteltyjen papereiden pinoon. Työtahti oli kenraalille tyrmistyttävän hidas. Käsi ojentui ottamaan huomattavasti korkeammasta pinosta uuden kansion tarkasteluun, mutta liike jäi kesken. Sephiroth puuskahti ja kääntyi tuolillaan katsomaan ikkunansa ulkopuolella leviävää Midgaria.
Shin-Ran rakennus oli täysin keskellä kaupunkia, missä se dominoi koko Midgaria. Muu kaupunki oli kehittynyt pilvenpiirtäjän ympärille säännöllisen ympyrän muotoon, mikä puolestaan jakautui kahdeksaan sektoriin makoreaktorien mukaan. Kehän ympärille levittäytyi Midgarin vähäosaisimpien asumukset. Slummien asukkailla ei ollut joko mahdollisuutta tai varaa elää kehän sisällä. Midgar oli ainaisen pimeyden vallassa, johtuen todennäköisesti reaktoreiden toiminnasta. Tavallinen päivänvalo, tai sininen taivas ei koskaan yltänyt kaupunkiin asti.
”Tuolla jossain...” Sephiroth mutisi ja risti kädet rinnalleen. Hän tuijotti vielä hetken makoreaktorien vihreää hehkua ja kaupungin himmeiden valojen rikkomaa pimeyttä, kääntyäkseen sitten takaisin työnsä puoleen. Kenraali ei kuitenkaan jatkanut lomakepinon läpikäymistä, vaan avasi tietokoneen. Mustien hansikkaiden peittämät sormet näpyttelivät ruudulle yhden ainoan sanan ja Sephiroth painoi haun käyntiin. Shinran tietokanta ei tuottanut mitään tulosta, joten hän siirtyi hakemaan yleisestä verkosta.
Sinulla on 38 206 hakutulosta. Haluatko tarkentaa hakuasi? Kone ilmoitti ja kenraalin hopeisten kulmien väliin ilmestyi ryppy. Sephiroth yritti vielä joitain tarkennettuja hakuja, mutta parhaimmillaan sai silti hieman yli kaksituhatta vaihtoehtoa.
”Ajanhukkaa!” Kenraali äsähti, nappasi pinon päällimmäisen mapin käsiinsä ja paneutui takaisin töihinsä. Kymmenen hyväksytyn raportin jälkeen ja syötettyään silppuriin Hojon yleisen tiedonannon hänen terveydentilastaan, Sephiroth aloitti oman selontekonsa laatimisen Shin-Ran toimitusjohtajalle. Hän pääsi kokonaiset neljä lausetta eteenpäin kunnes totesi, ettei siitä tulisi nyt mitään. Hän tallensi pohjan, sulki tiedoston ja avasi sitten sähköpostinsa. Pieni tyytyväinen hymy karehti hetken Sephirothin suupielessä hänen klikatessaan ”lähetä”- kuvaketta. Nyt saisi rauhassa keskittyä töihin. Turkit eivät koskaan epäonnistuneet.
Tseng tuijotti juuri saamansa sähköpostia. Hän epäili kyseessä olevan jokin erehdys ja lähetti välittömästi Sephirothille tiedustelun tehtävän tarpeellisuudesta.
Onko tämä vitsi? Viestissä kysyttiin.
Sähköposti ilmoitti välittömästi vastauksesta, missä Sephiroth totesi varsin ykskantaan tarvitsevansa tietoja mahdollisimman nopeasti ja ettei vitsaillut koskaan. Tseng pudisti päätään, tulosti saamansa ensimmäisen viestin ja pudisti uudestaan päätään.
”Hän ei voi olla tosissaan.”
”Tseng, yo! Mikä se on?” Ovensuusta kuului.
”Uusin tehtävänne”, Turkien johtaja totesi jo pitkään hänen hermoilleen käyneelle alaiselleen. Toimistosta tuskin löytyi enää yhtään klemmaria, jota ei olisi huolellisesti taiteltu auki, eikä askarreltu jotain kummallista. Poikien olikin oikeastaan aika joutua kenttätöihin.
**
Minea istui täpötäydessä lounaskuppilan pöydässä ja mutusteli hieman poissaolevana nuudeleitaan. Hän oli saanut kuukausi takaperin töitä eräästä pienestä kirjanpitofirmasta ja oli kotiutunut Midgariin jo kohtuullisen hyvin. Ainainen pimeys häiritsi hieman häntä, mutta hänelle oli vakuutettu jo monelta taholta, että siihen tottuisi pian. Minea asui edelleen serkkunsa Surin luona ja naiset olivat todenneet asioiden olevan ihan mukavasti, kun vuokra jaettiin kahteen pekkaan.
”Mitä sinä mietit?” Irie, Minean työkaveri kysyi pöydän toiselta puolelta. He istuivat konttorissa vierekkäisillä paikoilla ja olivat tutustuneet työn lomassa.
”Yhtä tyyppiä.”
”Joko sinä ehdit jo löytää jonkun? Minä olen asunut täällä jo kaksi vuotta, enkä vieläkään ole törmännyt keneenkään sopivaan.”
”En minä ketään ole löytänyt. Oli vain sellainen nopea juttu.”
Irie nyökkäsi ymmärtäväisesti.
”Etkä saa sitä tyyppiä nyt mielestäsi?”
”En. Sitä vaan törmää koko ajan asioihin, mistä sitä ihmistä tulee ajatelleeksi”, Minea sanoi ja vilkaisi ulkona ajavaa autoa, jonka kyljessä oli Shin-Ran logo. Sephirothin nimeen, kasvoihin, SOLDIERiin ja sellaisiin asioihin oli mahdoton olla törmäämättä Midgarissa.
”No kerro nyt vähän enemmän siitä tyypistä? Millainen hän oli tai minkä näköinen?” Irie uteli.
”Sellainen pitkä ja hyvännäköinen. Semmoinen, mitä kaikki naiset varmasti kuolaavat”, Minea naurahti.
”Oijoi!”
”Upea kroppakin vielä.”
”Kuulostaa namilta.”
”Mmmhm.”
”Missä te tapasitte?”
”Vähän niinkuin jatkoilla”, Minea sanoi yrittäen olla paljastamatta vähintäänkin erikoista tutustumistaan Sephirothiin.
”Anna, kun arvaan. Se mies puhui sinulle ihania, kunnes olit aivan lääpälläsi ja kaikki ne ihanat sanat kiertävät vieläkin päässäsi?”
”Ei hän kyllä mitään puheliasta sorttia ollut”, Minea pohti. ”Minusta tuntui siltä, että hän olisi sulkeutunut omaan kuoreensa. Tiedätkö, sellainen pohjimmiltaan todella yksinäinen ihminen, muttei kuitenkaan ole valmis päästämään ketään lähelleen. Ehkä se johtuu hänen maineestaankin, ja siitä miten ihmiset suhtautuvat häneen...”
”Onko se joku, jonka minä tunnen?” Irie kysyi.
”En usko.”
”Joku kovinkin tunnettu tyyppi?”
”Eeeehkä”, Minea naurahti ja päätti jättää asian sikseen. Kukaan ei uskoisi hänellä olleen vipinää Sephirothin kanssa ja vaikka uskoisikin, niin Minea ei halunnut puhua asiasta enempää. Kenraali ei myöskään vaikuttanut sellaiselta ihmiseltä, joka arvostaisi yksityisasioidensa riepottelua keltaisessa lehdistössä. Minean serkku, Suri, oli ollut kummallisen hiljainen sen illan jälkeen, eikä ollut hehkutellut asiaa tapansa mukaan kaikille, jotka suinkin jaksaisivat kuunnella. Ehkä serkkua risoi se, että Minean kohdalle oli osunut suurempi sankari kuin Genesis, eikä hänen ollut tarvinnut jakaa miestä muiden kanssa. Eikä Genesis ollut soittanut, vaikka Suri oli jättänyt miehelle puhelinnumeronsa.
Irie ehdotteli lukuisia tunnettuja nimiä yrittäessään saada mysteerisen miehen identiteettiä selville, mutta kaikki menivät hienosti harhaan. Minea nauroi ja pudisteli päätään toinen toistaan päättömämmille vaihtoehdoille.
”Rufus Shinra?”
”No ei todellakaan!” Minea kikatti. ”Et sitten yhtään epätodennäköisempää vaihtoehtoa voinut keksiä?”
Irie oli aikeissa ehdottaa vielä jotakin, mikä Mineasta kammottavasti näytti alkavan S-kirjaimella, mutta ystävättären ilme muuttuikin jännittyneeksi kesken lauseen. Hän kumartui pöydän pintaa vasten ja vinkkasi sormealla Mineaa lähemmäksi.
”Älä katso nyt, mutta huomasin juuri yhden tyypin!”
”Niin?” Minea sanoi ja yritti kääntää päätään.
”Älä katso vielä!”
”Okei.”
”Tuo sama tyyppi on käynyt ainakin viikon verran samaan aikaan meidän kanssamme lounaalla ja vilkuilee välillä tännepäin”, Irie supisi innostuneesti.
”Kuka?” Minea kysyi ja kääntyi katsomaan taakseen. Hänen katseensa haravoi aterioivia ihmisiä ja pysähtyi aina hetkeksi johonkin nuorehkoon mieheen, jonka arveli kenties olevan Irien mielenkiinnon kohde.
”Tuo tyyppi ikkunapöydässä. Musta puku ja punaiset hiukset ponnarilla.”
”Niinpä muuten onkin”, Minea totesi vilkaistessaan ikkunapöytään ja muisti kiinnittäneensä jo aiemmin huomiota miehen poskipäihin tatuoituihin puolikuun muotoisiin punaisiin kuvioihin – oliko se ollut jo edellisenä tiistaina? Miehellä oli todella kirkkaanpunaiset, sekaiset hiukset ja aurinkolasit työnnettyinä otsalle. Väri oli takuulla purkista kotoisin, sillä kenelläkään ei voinut olla tuollaista väriä luonnostaan. Miehen päällä oli musta puku, joka oli puettu varsin rennosti päälle. Valkoinen paita roikkui housujen päällä ja pari ylimmäistä nappiakin oli auki. Kravatista ei ollut tietoakaan.
Punapäätä vastapäätä istui lehteä lukemassa mustaan pukuun, kravattiin ja valkoiseen paitaan sonnustautunut musta kalju mies, jolla oli sisälläkin aurinkolasit päässä. Punapäinen mies oli hontelo, mutta pitkä hippiäinen verrattuna gorillamaiseen mieheen. Kalju aurinkolasimies näytti jatkuvasti hieman pahantuuliselta ja punapää rakensi parhaillaan hammastikuista ja ranskalaisista perunoista tornia lautaselleen.
”Aika söpö omalla tavallaan”, Irie sanoi, kun Minea käänsi päänsä takaisin ja kohtasi ystävänsä kasvot. Minea purskahti nauruun ja oli tönäistä vesilasinsa nurin. Irie oli varsin epätoivoinen sinkku jos viehättyi miehestä, joka leikki keskittyneesti ruoallaan.
”Mahtaisikohan olla kiinnostunut minusta?” Irie pohti kuiskien.
”Mene kysymään.”
Irie nosti käden Minean suun eteen ja pudisti kiivaasti päätään. Asia jäi sikseen ja naiset lähtivät takaisin töihin. Tapahtunut jätti kuitenkin Minealle etäisesti epämiellyttävän olon, minkä hän puski tunnollisesti päästään pois. Tunne kuitenkin palasi, kun hän huomasi samat miehet työmatkansa varrella. He istuivat autossa ja kalju mies puhui puhelimeen. Toisen kerran Minea huomasi heidät lounastauollaan. Vaikka Irie oli vastustanut uutta ravintolavalintaa, miehet tulivat sinnekin hänen suunnattomaksi riemukseen. Kun kirkkaanpunaiset hiukset oli kerran huomannut, niitä oli vaikea olla huomaamatta uudestaan. Minea pohti, mitä oikein oli tekeillä.
**
Tseng laski litteän valkoisen kansion Sephirothin pöydälle.
”Tässä pitäisi olla kattavat tiedot haluamistasi asioista.”
”Hyvä”, Sephiroth totesi pöydän toiselta puolelta. Hän otti kansion käsiinsä ja avasi kansilehden. Tseng seisoi edelleen pöydän edes ja kenraali nosti katseensa tekstistä. ”Niin?”
”Saanko kysyä, miksi teimme tämän tarkkailun? Reno ja Rude seurasivat kohdetta viikkoja, eivätkä löytäneet mitään hälyttävää. Ei mitään, minkä perusteella häntä voitaisiin epäillä Shin-Ran vastaisesta toiminnasta, sabotaasista tai terroristikontakteista. Kohde on täysin puhdas.”
Sephiroth laski kansion pöydälle, nojasi kyynärpäänsä pöytään ja taivutti sormenpäänsä yhteen.
”Kiitän mielipiteesi jakamisesta, Tseng. Se otetaan huomioon, kun käsittelen asiaa tarkemmin.” Kenraali tuijotti mustahiuksista wutai-miestä ja Tseng käänsi nopeasti katseensa turkoosien silmien tieltä. ”Voit mennä”, Sephiroth sanoi ja Turkien johtaja poistui huoneesta. Kenraali nosti kansion uudestaan käsiinsä ja perehtyi selonteon yksityiskohtiin.
TBC
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
Siirry pois tekstitilasta