Kirjoittaja Aihe: Leikkiä maissintähkien varjossa || K-16 | Pocahontas/Nacoma | femme PWP  (Luettu 2716 kertaa)

Poissa rimps

  • superhessu
  • Viestejä: 532
Otsikko: Leikkiä maissintähkien varjossa
Kirjoittaja: kukapa muukaan kuin itse rimpsessa
Fandom: Pocahontas
Ikäraja: K-16
Paritus: Pocahontas/Nacoma
Tyylilaji: femme, PWP
Vastuunvapautus: Disney omistaa hahmot. Minä vaan vähän leikin.
K/H: Se oli vain ajankulua, toisiinsa ja itseensä tutustumista, viatonta kokeilua parhaiden ystävien kesken.

Leikkiä maissintähkien varjossa

”Pocahontas! Mihin sinä taas katosit?” Nacoma huhuili ystäväänsä öisen maissipellon korkeavartisen kasvuston väleissä puikkelehtiessaan. Ystävykset olivat luistaneet päivän töistä kuluttaessaan aikaansa vesiputouksella leikkiessään ja olivat rangaistukseksi joutuneet töihin yömyöhällä, kun muut kyläläiset nauttivat toistensa seurasta leirinuotiolla. Ei sillä että kumpaakaan olisi haitannut viettää aikaa kahdestaan, parhaita ystäviä kun olivat ja muutenkin kuin liimaantuneet toisiinsa. Harvoinpa heitä näki erikseen missään.

Nacoma kiljaisi tuntiessaan jonkun tömähtävän selkäänsä vasten niin suurella voimalla, että he molemmat lennähtivät mukkelis makkelis maissinvarsien sekaan Nacoman jäädessä hyökkääjänsä alle. Sorja nuoren naisen vartalo painautui vasten toista samanlaista. Tummat, melkein mustat silmät tuijottivat häntä aivan likeltä taivaalla kimaltelevien tähtien valoa heijastellen.

”Kutsuit minua?”
”Äh... Pois päältäni, meillä ei ole nyt aikaa leikkiä. Haluan päästä nukkumaankin vielä tämän yön puolella”, Nacoma puhahti punnertaessaan Pocahontasia päältään.
”Eihän meillä vielä ole mitään kiirettä. Voidaan vaikka katsella tähtiä kaikessa rauhassa”, Pocahontas vastasi kellahtaen selälleen ystävänsä viereen.
”Ihan oikeasti, hoidetaan nyt nämä työt. Sai muuten olla viimeinen kerta, kun houkuttelet minut luistamaan töistä.”
Pocahontas nousi kyynärpäidensä varaan ylettääkseen suukottamaan parasta ystäväänsä poskelle.
”Anteeksi, mutta kai sinulla silti oli hauskaa, vai mitä?”
”No oli. Sinun kanssasi aina.”
”Hyvä, niin pitääkin.”

Huulet etsiytyivät toisille antamaan pieniä suukkoja samalla kun Pocahontas ujuttautui takaisin ystävänsä kissamaisen solakan varren päälle. Se oli heidän oma leikkinsä, joka oli jatkunut jo jonkin aikaa. He heittelivät ilmaan pientä flirttiä, suukottelivat toisiaan ja silloin tällöin hieman hipelöivätkin, mutta siihen se oli aina jäänyt. Se oli vain ajankulua, toisiinsa ja itseensä tutustumista, viatonta kokeilua parhaiden ystävien kesken. Mutta Pocahontasin mielestä se oli jatkunut liian kauan liian pienenä, hän olisi halunnut mennä pidemmälle, mutta koskaan ei tuntunut tulevan oikeaa hetkeä. Sen tähden hän oli sinä päivänä houkutellut Nacoman mukaansa vesiputoukselle, mutta se ei ollut onnistunut, Nacoma ei ollut lähtenyt mukaan hänen leikkiinsä. Ehkä tällä kertaa onnistuisi paremmin.

Alla oleva tyttö vastasi nauraa kihertäen ystävänsä suudelmiin tämän kutittaessa häntä nahkaisen topin ja hameen väliin jäävästä paljaasta kyljestä. Hitaasti sormet hipsivät kauniin tummalla iholla ylemmäs kohti paidan helmaa ja pysähtyivät leikittelemään sen hieman rispaantuneella reunalla kunnes sujahtivat nahan alle lämpöiselle iholle. Hetken haettuaan kämmen löysikin etsimänsä ja puristi kevyesti jo tuttua kumpua. Siihen se oli aina edellisillä kerroilla jäänyt, jompaa kumpaa oli ruvennut ujostuttamaan liikaa. He eivät olleet uskaltaneet läheisyydestään huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, luovuttaa itseään täysin toisen käsiin.

Paita sujahti pään yli ja kuin lupaa pyytäen Pocahontas katsoi Nacomaa suoraan silmiin saaden vastaukseksi hieman epävarman katseen ja aavistuksenomaisen nyökkäyksen. Hellän suudelman jälkeen pehmeät huulet suukottelivat tietään kaulaa pitkin alas kohti kiinteitä rintoja kiepahtaen törröttävän solisluun kautta. Sormenpäät silittivät rintojen välistä ihoa sujuttautuen seuraamaan niiden täyteläistä kaarta suun löytäessä nöpöllään olevan nännin. Ystävänsä rinnoilla leikitellessään hän näpräsi auki hameen luunappeja päästäkseen jatkamaan matkaansa.

Lipaisten vielä molempia rinnanpäitä Pocahontas suukotteli tietään pitkin nuorta ihoa kiertäen kielellään suloisen navan ympäri. Hame valahti lantion yli Pocahontasin nykäistessä sen helmasta noustessaan hetkeksi istumaan saadakseen paremmin riisuttua Nacoman, joka ei tyytynyt osaansa ainoana tyydytettävänä vaan nousi istumaan itsekin.

Hän kiskoi mekon pitkähiuksisen tytön päältä ja kiepautti hänet alleen ja nautti edessään avautuvasta kullanruskeasta näkymästä. Oli hän toki aiemminkin nähnyt ystävänsä ilman rihman kiertämää, mutta ei koskaan tällaisessa tilanteessa ja aikoi nyt ottaa kaiken ilon irti siitä ennenkokemattomasta tilanteesta, jossa hän ja Pocahontas olivat täysin toistensa armoilla. Sillä siitähän siinä pohjimmiltaan oli kyse, antaa toisen nähdä itsensä kenties henkilökohtaisimmassa ja haavoittuvimmassa tilassa. Mutta toisaalta, kehen muuhun sitä olisi voinut luottaa niin täydellisesti kuin parhaimpaan ystävään?
« Viimeksi muokattu: 05-08-2012, 12:51:49 kirjoittanut rimps »
Tule käymään joskus, kun aurinko on matalalla, kun olet keijutuulella ja valmis olemaan se mikä olet.
Tule silloin kun unohdat, että oletkin jo aikuinen nainen ja muutenkin täydellinen.
~Nina Kolehmainen

Poissa Beelsebutt

  • vähemmän
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 3081
  • malmi
    • Ficciarkisto
Heha. Kartutan multifandomterttuani tällä ja todettakoon, että vaikka en muistaakseni ole yhtään Pocahontas-ficciä lukenut ikinä, niin kirjoitin LWX-ficcini Pocahontasin teemabiisistä x) ...nyt tuli hämärä muistikuva, että olisin jonkun puumuori-ficin joskus lukenut, mutta hyss, ei kerrota kellekään! Ehkä oon nähnyt unta :E

Tää oli sellainen lämminhenkinen ystävyysficci, joka luontevasti muuttui joksikin muuksikin. En muista Pocahintasista hahmona paljoakaan, mutta eikös keskenkasvuiset tytöt ole joka paikassa samanlaisia? Kai sitä on noin yleensäkin mukava lintsata tylsistä hommista ja mennä pullikoimaan putoukselle. Toki Pocahontasilla oli omat taka-ajatuksensa, mutta silti :D

Tykkäsin tuollaisista kivoista sanoista kuten "mukkelis makkelis" ja "kullanruskea näkymä" :D Sinällään tavallisia, mutta asiayhteydessä jotenkin ... hersyviä! Sulla on muutenkin rikasta kielenkäyttöä :P


Mutta nainen, täähän jäi kesken! Missä loppuosa ficciä on?? O.O


Kiitos nyt kuitenkin :-*
Bbuttis
Fifi-ficitLJAO3

Poissa Arte

  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 71
Niin, täähän jäi kesken!

Onpas siitä kauan, kun olen viimeksi aukaissut Disney-ficin. Pocahontas on hieno hahmo! Ja tuntui tässä tekstissä varsin luontevalta, kuten myös Nacoma, vaikka noiden piirrettyjen katsomisesta onkin jo vuosia aikaa... Hymyilytti kuvitelma siitä, kuinka Pocahontas viittoilee Nacomalle kutsuvasti ja saa kuin saakin ystävänsä pakenemaan työtunteja. Samoin tuo Nacoman kutsu ficin alussa muistutti Pocahontasin vauhdikkaista liikkeistä ja yhtäkkisistä ilmestymisistä. Siis varsin canonin oloinen teksti!

En enää tykkää lukea kauheasti mitään seksiin viittaavaa, joten ficin loppu perinteisessä kauneudessaan ja virheettömyydessään ei aivan kolahtanut (tosin kaksi kullanruskeaa vartaloa maissipellossa on kutkuttava ajatus!). Mutta kuten Bbuttis sanoi, sulla on tosi meheviä sanavalintoja, jotka puhekielessä kuulostavat tosi normaaleilta mutta kirjoitettuina antavat ihan erilaisen piristävän säväyksen. Ne olivat tosi miellyttävä lisä!

Kiitos tästä! (Tässä viestissä tuntuu olevan paljon huutomerkkejä.)