Kirjoittaja Aihe: Moninaiset merkitykset | Moulin Rouge, Audrey/Christian, K-12  (Luettu 2756 kertaa)

Poissa Celeporn

  • saukkolaatikko
  • superhessu
  • Viestejä: 1701
  • destiel = lets die
    • Insanitorium
Moninaiset merkitykset
fandom: Moulin Rouge
paritus: Audrey/Christian
ikäraja: K-12
genre: angstaava draama

yhteenveto: Kuinka romantikko luopuu vanhoista ismeistään ja antautuu kokeneen kyynikon johdatettavaksi.

A/N: Kirjoitettu fanfic_suomi livejournal-yhteisön Tärkkelyshaasteeseen. Jokin tässä tekstissä vähän takkuaa, mutta pääosin olen kyllä ihan tyytyväinen lopputulokseen. Kaikenlaiset kommentit ovat enemmän kuin toivottuja.

//Vanha ikäraja oli K-11, nyt K-12 tuntuu liian korkealta... Naurettavaa. Harkitsin kovasti K-7, koska enkkuikärajoilla varmaan luokittaisin tämän PG:ksi.




"Ainakaan hän ei jättänyt sinua."

Auringonvalo lainehti laiskasti Audreyn hatun kärsineillä riikinkukonsulilla, sai ne loistamaan syvää sinistä ja merenvihreää oudon öljyisinä, himmeästi, kuin pölykuoren läpi kuultaen. Hihansuiden pitsit kellersivät. Christian haistoi imelän parfyymin alta esiin puskevan hien eikä tiennyt, miten Audreyn sanoihin pitäisi suhtautua, millaisiksi ne oli tarkoitettu, miltä ne edes hänestä itsestään tuntuivat. Vaikka eipä sillä kai mitään merkitystä ollut, harvalla asialla enää nykyään oli.

Spektaakkeli oli kuulemma ollut omassa lajityypissään yllättävän hyvä, vaikkakin varsin naiivi, ehkä heidän pitäisi kokeilla yhdessä kirjoittamista, kuten silloin aikanaan oli ehdotettu. Audrey sai kuluneen ajan kuulostamaan kokonaiselta ihmisiältä. Christian muisti joskus kuulleensa, että Moulin Rougen yöllisten näytösten laulut olivat Audreyn käsialaa, ehkä tämä ei ollut Zidlerin näytelmähankkeen hylättyään löytänyt enää uutta tulonlähdettä. Ei ollut hänkään, ei hän ollut edes etsinyt.

Audrey pyyhkäisi pöydänkulmaa helmallaan ennen kuin laski hattunsa sille, asetteli pitkään laukkuaan sohvan viereen ja jäi yöksi asiasta kysymättä; käytti kylpyynsä kaiken kuuman veden, valmisti vahvaa teetä ja oikeaa ruokaa, keräsi pois tyhjät pullot ja likaiset lasit käydessään läpi vaihtoehtoja heidän tekstinsä tapahtumapaikaksi. Seuraavana iltana hän pesi astiat haeskellessaan mielensä kätköistä sopivaa nimeä sankarittarelle, sitä seuraavana matot tomutettiin pienellä parvekkeella runomittoja tapaillen.



"Ainakaan hän ei jättänyt sinua."

Nuotti oli aiempaa alakuloisempi, antautunut ja melankolinen, ja Christian oli vähällä kysyä, kuka Audreyn hän oli. Mutta se tuntui liian tungettelevalta. Toisinaan, parsiessaan Christianin sukkia, Audreylla oli tapana hyräillä hiljaa, ja vaikka osan melodioista Christian tunnisti Moulin Rougen menneiksi ohjelmanumeroiksi, ne vieraammat jättivät hänen mieleensä kunnolla muotoutumattomia mietteitä. Nekin tuntuivat tungettelevilta, määrittelemättömän rajan ylittämisiltä, vaikka ehkä kaikki olikin tarkoitettu koukuiksi, joihin tarttua; joihin ripustautua, heittää köytensä ja antautua sen varaan koko painollaan. Vaikka se kuristi ja tukahdutti, siinä oli oma houkutuksensa.

Ja niin Christian lopulta nojautui lähemmäs suudellakseen Audreya, vaikka tämän huulipuna olikin liian tummaa ja juonteisiin pakkautunutta - vaikkei tämä ollut lainkaan niin kaunis kuin Christian toisinaan halusi armeliaasti ajatella. Se ei tuntunut tärkeältä, mitä se kauneus oikeastaan edes oli? Christian oli joskus uskonut siihen, pitänyt sen tavoittelua yhtenä elämänsä ohjenuorista, vaikka ei kauneudessa kai loppujen lopuksi mitään uskottavaa ollut. Kaikkea muuta. Siihen on norminsa ja silti se on katsojan silmässä, aivan liian häilyvää opinkappaleeksi.

Ottaessaan Audreyn vuoteeseensa, vastavaihdetuille lakanoille, Christian hylkäsi muutakin kuin kauneuden; romantikko luopui vanhoista ismeistään ja antautui kokeneen kyynikon johdatettavaksi, polvistui nöyränä uusien aatteiden edessä. Mitä oli totuus, jos ei siinä ollut järkeä? Vapauden saattoi ostaa rahalla ja rakkaudenkin korvata pelkillä nautinnoilla, ne ainakin tuottaisivat vähemmän surua, ja kauneus... niin, mitäpä sillä teki?
Mikään ei vedä vertoja ihmiskehon lämmölle, ja kun on nukkunut yksin riittävän kauan, ei anna vääränlaisten käsivarsien ja rintakehän juurikaan häiritä. Christianille riitti, että hän sai taas kokea kiihkon ja painautua jotakuta vasten, vähät ihanteista ja ideaaleista.



"Ainakaan hän ei jättänyt sinua."

Sanat kuulostivat erilaisilta hänen omilta huuliltaan, kovilta ja kömpelöiltäkin, näyttivät kovin paljailta kirjoituskoneen kulmikkailla kirjaimilla. Niin lyhyt lause ei paperilla jätä rivienvälejä tulkittaviksi. Christian ei ollut koskaan ajatellut, että sen kuluneen, karun toteamuksen yksittäisillä sanoilla olisi suurtakaan merkitystä, tai että merkityksiä voisi olla useita; että painopistettä oli mahdollista muuttaa näennäisesti kuitenkaan mitään muuttamatta.

Käsikirjoitus oli valmis. Ja poissa, aivan kuten Audreykin. Kaikki oli järjestyksessä ja puhdasta, eikä toisen häipyminen oikeastaan yllättänyt Christiania - Audrey oli kerran maininnut pitävänsä projekteista ja siitä, että tunsi itsensä korvaamattomaksi. Se ei kuitenkaan kuulemma koskaan kestänyt kauaa, se oli kuulemma oikeastaan pelkkää harhaa, mutta hetken verran se aina toimi. Illuusioilla oli aikansa.

Ja Christian toisti Audreyn vähätteleviä väitteitä moneen kertaan, toisti toistamasta päästyään, analysoi niitä ikkunalaudalla istuen. Ohikiitävän hetken ajan Montmartre näytti laskevan auringon valossa samalta kuin silloin, kun hän oli haudannut rakkaansa. Tyhjältä. Ja vaikka olikin kesä, Christiania kylmäsi.
« Viimeksi muokattu: 31-07-2012, 20:28:21 kirjoittanut Celeporn »
Oedipus was the first motherfucker.
- Bo Burnham

I want to shave your head and eat your hair like spaghetti.

Lizlego

  • Vieras
Itku näitä sun tekstejäsi! Ei näitä osaa kommentoida. Ne vaan hotkaisee ja on ihan, että jee joo, niin joo, toi on totta kyllä noinkin ja mielenkiintoista, mutta siinä vaiheessa kun yrittää muodostaa koherentteja ajatuksia, on ihan tuskissaan.  :D En tiedä mikä sulle takkusi tässä tekstissä, mutta mä en huomannut mitään. Tykkään kokonaisuudesta. Se on vähän niin kuin alussa hämärä, että mistä puhutaan, mutta valottuu pikku hiljaa, että siitä just. Tykkään tuosta lauseesta eri painotuksineen: Ainakaan hän ei jättänyt sinua. Se on jännää, miten oikeasti merkitys muuttuu niin yksinkertaisella asialla kuin painotuksella ja mä saan tällaisista asioista kiksejä. ;D

Lainaus
Mikään ei vedä vertoja ihmiskehon lämmölle, ja kun on nukkunut yksin riittävän kauan, ei anna vääränlaisten käsivarsien ja rintakehän juurikaan häiritä. Christianille riitti, että hän sai taas kokea kiihkon ja painautua jotakuta vasten, vähät ihanteista ja ideaaleista.

Mun mielestä tämä oli koko jutun ydin. Yksin ei ole välttämättä niin mukavaa ja toinen ihminen vieressä on lämmin ja lohdullinen vähemmän täydellisenäkin. Alun perin voi olla kovatkin vaatimustasot, mutta kyllä ne useimmiten alkaa rapisemaan ne ideaalitkin. Sitä paitsi se on turhuutta. :D Loppu oli vähän surkea, kun siinä oli havaittavissa surua ja kaipausta, vaikka loppu ja lähtö ei ollutkaan tullut yllätyksenä. Sitä vaan saattaa kuitenkin toivoa enemmän ja kestävämpää, mutta toiselle kai se illuusion säilyttäminen oli elinehto tai jotain. Tällaisia tulkintoja minä tein.

Pitäisikö tuon Montmarten tuolla viimeisessä kappaleessa olla Montmartre?

Poissa Celeporn

  • saukkolaatikko
  • superhessu
  • Viestejä: 1701
  • destiel = lets die
    • Insanitorium
Voi Liz <3
Kiitos kommentista ja kiitos typon bongauksesta - tarkistin kyllä netistä huolella oikean kirjoitusasun, mutta ilmeisesti se ei sitten päässyt tekstiin saakka  :D

Alun perin voi olla kovatkin vaatimustasot, mutta kyllä ne useimmiten alkaa rapisemaan ne ideaalitkin. Sitä paitsi se on turhuutta. :D

Jep. Vaikka itse olenkin suht pinnallinen, mitä "parinmuodostukseen" tulee, niin silti mua on kyrpinyt jo aika kauan tässä leffassa se jatkuva kauneuden jankkaaminen. Tuntuu just nimenomaan turhalta. Niin ja kiva kuulla, ettei sulle teksti tuntunut takkuavalta  :)
Oedipus was the first motherfucker.
- Bo Burnham

I want to shave your head and eat your hair like spaghetti.

Poissa Lady Krum

  • Edustusvaimo
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 16
Oon tosi huono kommentoimaan ficcejä, jotka jättää tietyllä tavalla tyhjän fiiliksen - joskin ehdottomasti positiivisessa mielessä. Mä en vaan aina välillä ymmärrä miten fikkailijat oikein onnistuu muotoilemaan niin hienoja tekstejä välillä ihan yksinkertaisistakin ja moneen kertaan kalutuista jutuista. Munkin silmiin pomppasi hyvällä tavalla toi Lizin quottaama kohta ja niin, no, tulin vaan sanomaan, että luin ja pidin. Ehkä munkin fandom-rajoittuneisuus tästä pikkuhiljaa korjaantuu.

Poissa Celeporn

  • saukkolaatikko
  • superhessu
  • Viestejä: 1701
  • destiel = lets die
    • Insanitorium
Hei jee, kivaa, että kerroit lukeneesi ja tykänneesi! Piristää aina   :)
Ja FiFi muuten on kyllä ehdottomasti paikka, joka korjaa ihmisten fandom-rajoittuneisuutta, tai ainakin hivenen avartaa sitä ficcikenttää.
Oedipus was the first motherfucker.
- Bo Burnham

I want to shave your head and eat your hair like spaghetti.

Poissa Chuuko

  • superhessu
  • Viestejä: 609
    • Toinen tähti oikealta suoraan aamunkoittoon
Oot koukuttanu mut pahasti Audreyhyn/Audreyiin/Audreyhin (wtf miten toi pitää taivuttaa?).

Oikein kiva et toit Christianinkin mukaan, ja tämä toimi varsin hyvin hänen näkökulmastaan.

Tykkäsin kovasti, kiitos tästä.  Ja lisää Audreytä ja Moulin Rougea, kiitos!  :D
Häntä pystyyn vaikka hakaneuloilla.

Poissa Celeporn

  • saukkolaatikko
  • superhessu
  • Viestejä: 1701
  • destiel = lets die
    • Insanitorium
Oot koukuttanu mut pahasti Audreyhyn/Audreyiin/Audreyhin (wtf miten toi pitää taivuttaa?).

Jee <3
Mulllakaan ei ole mitäään hajua, miten tota nimeä pitäisi tuotta muodossa taivuttaa. Jonkiun ficin yhteydessä ihmettelin asiaa ja päädyin sit muotoilemaan lauseen jotenkin toisin, ettei tarvitse kyseistä muotoa Audreysta käyttää  ::)

Ja lisää on tulossa, homma alkaa hiljalleen karkaamaan käsistäni... Hyvä kai niin. Ja ihanaa, että olet tykännyt (ja kertonut sen), pakko laittaa vielä lisää sydämiä <3<3
Oedipus was the first motherfucker.
- Bo Burnham

I want to shave your head and eat your hair like spaghetti.

Poissa malla

  • superhessu
  • Viestejä: 742
Hurr. ♥

Niin kuin tuossa jo muutama muu on sanonut, tätä on jotenkin todella hankala kommentoida. Mulla se johtuu lähinnä siitä, että tää imaisi mut mukanaan ihan täysin, ja jätti vaan yksinkertaisesti melko sanattomaksi kun oli päässyt loppuun. Myötäilin kaikkea mahdollista tekstiä lukiessani, ja tykkäsin tosi paljon siitä, miten sillä yhdellä lauseella (Ainakaan hän ei jättänyt sinua) leikittiin. Tykkäsin siitä, miten se ei koskaan auennut ihan täysin, ja miten se muuttui ajan kuluessa (ja Audreyn ja Christianin suussa). Omnomnom, herkullista kerrassaan.

Olisin myös voinut quotata tuon saman pätkän kuin Liz, sillä se oli vallan ihana. Ja se, kun Christian lopulta suuteli Audreyta, se oli jotenkin ihanan mutkattomasti ja suoraan kerrottu - tässä nyt kävi näin, ja siinäpä se oikeastaan olikin.

Lainaus
Siihen on norminsa ja silti se on katsojan silmässä, aivan liian häilyvää opinkappaleeksi.
Ah, aamen! Se ylenpalttinen kauneudella mässäily saa mut toisinaan haukottelemaan, joten tää oli jotenkin ihanan realistisen tuntuista. Mä oon joskus ollut tosi pinnallinen ja kauneus on ollut tosi tärkeetä, mutta kyllä se vaan niin lopulta on, että tärkeämpää on se toisen läheisyys ja lämpö. Hirvee klisee, mutta mua viehättää enemmän se sisäinen kauneus kuin ulkoinen.

Loppu oli kovin suruisa ja haikea, vaikka ei kuitenkaan mikään ihan hillitön angstimättö. Sellainen sopivan kevyt, josta tykkää väkisinkin.

Äh, en mä tiedä mitä mä mussutan taas, kiitos paljon tästä. <3
Papin aamen ei tee kenestäkään toisen itsestäänselvää omaisuutta.