Fanifiktio fandomeittain > Taru sormusten herrasta

Kuninkaan naimahuolet (Legolas/Aragorn) K-12

(1/2) > >>

zilah:
Nimi: Kuninkaan naimahuolet
Kirjoittaja: zilah
Henkilöt: Aragorn/Legolas, Elrond
Lajityyppi: erittäin huonoa huumoria, parodian yritelmää.
Ikärajavaroitus: K-12
Vastuuvapaus: Kettään en omista eikä kukkaan minulle maksa. Toivon, ettei Tolkien vallan käänny haudassaan.
Varoitus:  Slash, huonoa huumoria, tyttömäinen Legolas, Mpreg
Kirjoittajan alkusanat: Tämä ficci on kirjoitettu inhokkiparitushaasteeseen . Minä en vain siedä tätä paria ja sillä hyvä, olkoon fandomin suosituimmasta päästä. Tyylilaji oli minulle sen verran vieras, että tämä tarina on poikkeuksellisesti oikoluettu. Pyysin tehtävään parodian kruunaamattoman kuningattaren, rakkaan Lizlegon. Kiitos, ihanainen! <3 ;D

Yhteenveto: Aragornin ja Legolasin rakkauteen tulee ryppy tai parikin, mutta Elrond pelastaa päivän. ;D





Kuninkaan naimahuolet

Legolas katsoi rakastajaansa sydänjuuriaan myöten järkyttyneenä.

“Sinä et voi tarkoittaa tuota! Sinä et voi! Että jättäisit minut sen naisen vuoksi!” Hän huusi, mutta Aragornin ilme oli järkkymätön.

“Mutta miksi? Enkö muka ole kauniimpi kuin hän? Minulla on ihanat vaaleat hiukset, ja ratsastan ja ammun jousella paljon paremmin. Ja olet itse sanonut, että olen sängyssä paljon innokkaampi ja parempi... Miksi?”

Legolasin kysymystulva hiipui nyyhkytykseen, josta pian kasvoi täysimittainen kyynelvirta. Hän unohti täysin, että hän näytti kamalalta itkiessään, ja yksi kynsikin oli päässyt murtumaan kun hän oli heittänyt pari käsiin sattunutta koriste- esinettä poistuvan Aragornin selkään. Yksikään niistä ei edes osunut, mikä sai hänet entistä pahemmin pois tolaltaan. Surkeuden huippu oli se, kun Aragorn sanoi ovelta, että tähän päätökseen oli vain yksi syy.

“Olen pahoillani, pupuseni. Mutta sinä et voi saada lapsia. Ja minä tarvitsen perillisen, jos aion ryhtyä Gondorin kuninkaaksi.”

* * *

Sinä yönä kaikki välttelivät linnan vierassiipeä. Tai, ainakin melkein kaikki. Joku olisi saattanut määritellä tuon yksinäisen kulkijan tyhmänrohkeaksikin, mutta mitäpä siitä. Joka tapauksessa Legolas säpsähti hereille kyyneleisestä ja levottomasta unestaan, kun joku ravisteli hänet hereille. Tunkeilija tukahdutti hänen huuliltaan päässeen kirkaisun, ja Legolas luuli jo viimeisen hetkensä tulleen.

“Elrond! Mitä ihmettä sinä tarkoitat, kun tunkeudut tänne näin?” Hän tiuskaisi, mutta Elrond viittasi hänet hiljaiseksi.

“Voi sinua, tyhmä hupsu lapsukainen! Minä luulin, että olisit pystynyt edes hiukan parempaan, vaikka oletkin blondi”, Elrond kuiskasi paheksuvasti.

“Ei tarvitse alkaa haukkumaan! Luulisi sitäpaitsi, että olet tyytyväinen, kun tyttärestäsi tulee nyt  kuningatar!” Legolas suutahti.

“Vai muka tyytyväinen? Haluan Arwenin mukaani, kun lähden Länteen. Sinä olit täydellinen ratkaisu, ja olisit yhäkin, jos vain malttaisit kuunnella. Tätä ongelmaa ei edes olisi, jos olisit ollut riittävän älykäs hakeaksesi apua minulta.” Elrond sanoi.

“Mitä sinä oikein tarkoitat?” Legolas ihmetteli silmät pyöreinä. Vielä enemmän ihmeissään hän oli, kun Elrond hymyili.

“Kyllä se sinulle vielä selviää. Nyt kuivaa kyyneleesi, ja kaunistaudu. Sinulla on tärkeä tehtävä.”

* * *

Ja niin Legolas teki. Hän kävi vaahtokylvyssä, hieroi ihoonsa ja muuallekin ruusuntuoksuista voidetta. Sitä samaa josta Aragorn niin piti. Hän kähersi hiuksensa, meikkasi ja lakkasi kyntensä. Jotenkin ihmeen kautta hän päätyi kuninkaan makuuhuoneeseen sen jälkeen, kun Elrond oli antanut hänelle juomaa, jolla oli kummallinen vaikutus.

Hän tunsi olonsa ihanaksi, ja vielä paremmaksi sen jälkeen kun hän huomasi, ettei Aragorn pystynyt vastustamaan häntä. Ja niin he rakastelivat koko yön, ja Aragorn kutsui häntä pupusekseen niin kuin aina ennenkin.

Kun tuosta taianomaisesta yöstä oli kulunut viikko, Legolasilla oli kurja olo. Hän ei edes jaksanut kähertää kauniita hiuksiaan tavanomaisille korkkiruuvikiharoille, ja se sentään oli jo todella huolestuttavaa. Toimenpide ei vienyt kuin kolme tuntia aina aamuisin. Onneksi katkennut kynsi oli edes ehtinyt kasvaa kunnolla takaisin.

Kun Legolas oli saanut vatsansa sisällön tyhjennettyä, hänelle vihdoin valkeni mitä Elrond oli tarkoittanut.

“Elrond! EEEEIIIIII!!!!”

* * *

Legolasin kauhunkirkaisut kuuluivat parin päivämatkan päähän autiomaahan, jossa Rivendellistä tuleva haltiasaattue oli matkalla kohti Gondoria. Äänen kuultuaan Elrond hymyili voitonriemuisesti, ja käski kapteeniaan kääntää suunnan kohti kotia. Legolaskin oli vihdoin tyytyväinen, kun Aragorn suostui mielihyvin naimaan tulevan lapsensa äidin. Ja niin he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti! <3



Sen pituinen se! ;D







Lizlego:
Ilo oli kokonaan minun puolellani. Tämä oli paitsi todella hauska myös oikeasti terapeuttinen, koska muistui mieleen se muinainen tuska siitä, että miten se Legolas, vuosituhantinen haltia ja rohkea ja kokenut taistelija, nyt on ficeissä niin itkevä neiti. Tässä se oli sopivan liioiteltu osassaan. Hajosin murtuneelle kynnelle, mutta se ilmensi sitä tämän parituksen ficeissä esiintynyttä versiota loistavasti.


--- Lainaus ---“Mutta miksi? Enkö muka ole kauniimpi kuin hän? Minulla on ihanat vaaleat hiukset, ja ratsastan ja ammun jousella paljon paremmin. Ja olet itse sanonut, että olen sängyssä paljon innokkaampi ja parempi... Miksi?”
--- Lainaus päättyy ---

Legolasin kauneus ja kauniit vaaleat hiukset.  ;D ;D Aaargh! Kuten sanoin tämä oli myös hyvin terapeuttinen. ;D ;D


--- Lainaus ---Ja niin Legolas teki. Hän kävi vaahtokylvyssä, hieroi ihoonsa ja muuallekin ruusuntuoksuista voidetta.
--- Lainaus päättyy ---

Lol ihoonsa ja muuallekin. Ruokkii nätisti mielikuvia, että mihin muualle.  ;D ;D Legolasin korkkiruuvit nauratti mua myös ihan liikaa ja se että toimenpide vei vain kolme tuntia joka aamu.  ;D Mä en edes arvannut, mitä Elrond aikoi, mutta tottakai Elrondilla oli toikin keino ja niin Arwen säästyi avioliitolta ja kaikilla oli onnellinen loppu.  ;D ;D Koska huumorin tarkoitus on naurattaa ja mua nauratti niin mä sanoisin, että tämä oli varsin onnistunut teksti.  ;D

Fiorella:
Tämähän oli aivan mainio!  ;D Ainoa, mikä jäi ihmetyttämään, oli ehkä se, että Aragornin sydämen valittu oli hemmoteltu pikku kiukkupussi-blondi, kun lienee ollut tasaisempaakin kumppania tarjolla.  ;D Mutta kukapa kungingas voisi vastustaa moista haastetta!  ;)


--- Lainaus ---Kun Legolas oli saanut vatsansa sisällön tyhjennettyä, hänelle vihdoin valkeni mitä Elrond oli tarkoittanut.
--- Lainaus päättyy ---
Heh heh hee. Eikö sen nyt luulisi olevan kunnia saada kantaa armaan kuninkaansa jälkeläistä?  ;D ;D ;D


--- Lainaus --- Äänen kuultuaan Elrond hymyili voitonriemuisesti, ja käski kapteeniaan kääntää suunnan kohti kotia.
--- Lainaus päättyy ---
Kyllä Elrond keinot keksii! Tämähän meni jokaisen tahon osalta oikein oppikirjan mukaan!  :D

Alahan kirjoitella huumoria enemmänkin, tämä oli hauskaa luettavaa!

zilah:
Kiitos kommenteistanne, ihanaiset! ❤️

Liz: Kyllä tässä hetken aikaa piti sulatella mitä sitä tuli tehtyä, mutta olet kyllä oikeassa. Tämän kirjoittaminen on jollain lailla myös terapeuttista. Ja tuo vartalon ja muunkin rasvaus on otettu ihan suoraan toisesta ficistä. Paritus tosin on eri. Kerran nimittäin osallistuin ficcihaasteeseen kansainvälisellä puolella, ja siellä minulle kirjoitettiin ficci, jossa oli kuvattuna hääyö. Ja siinä tarinassa toisen osapuolen se muukin tuli hajustettua. Vähältä piti, etten kirkunut kauhusta niin kuin Legolas tässä ficissä konsanaan! 🙈🙈🙈 Mutta kyllä se siitä. 🤣

Fiorella: Olihan tämä omanlaisensa hölmöily, mutta ihanaa jos pidit. Huumori ja parodia tuntuvat vierailta eikä siksikin, että jotenkin sitä on itse aina niin vaikea arvioida, mikä ketäkin naurattaa. Ja toisaalta taas liika yritys menee jo sitten laskelmoinniksi, eikä se ainakaan ole hauskaa.


--- Lainaus ---Kyllä Elrond keinot keksii! Tämähän meni jokaisen tahon osalta oikein oppikirjan mukaan!  :D
--- Lainaus päättyy ---
  🤣🤣🤣

Kyllä saa Legolas olla kiitollinen, että Ellu- setä pelasti päivän! ❤️


zilah

Lizlego:
zilah, just siksi huumori on paras laji, kun siinä riittää kun itseä naurattaa. Eihän toisten mausta voi sanoa mitään missään muussakaan lajissa, mutta jos naurattaa itseä on jo saanut jotain aikaan ja mä kyllä sanoisin, että laskelmoinnin näkee muissakin tyylilajeissa eikä se toimi niissäkään yhtään sen paremmin. Mikään ei ole kiusallisempaa kuin tekotaide, joka on pelkkää sanahelinää vailla sisältöä. Pakotettu angsti on yhtä hirveää luettavaa kuin pakotettu huumori. Siksi angsti varmaan kääntyykin niin helposti huumoriksi.  ;D Molemmissa varmaan tärkeintä on uskaltaa heittäytyä ja paljastaa itsestään jotain.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

Siirry pois tekstitilasta