Kirjoittaja Aihe: Kevätblues (Helena/Lennu, K-16)  (Luettu 6260 kertaa)

Poissa Beelsebutt

  • vähemmän
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 3081
  • malmi
    • Ficciarkisto
Kevätblues (Helena/Lennu, K-16)
« : 17-03-2012, 10:46:37 »
Kun hän on tuolla päällä, on parempi pysyä hiljaisena ja näkymättömänä. Säästyy vähemmällä.


Nimi: Kevätblues
Kirjoittaja: Beelsebutt
Päähenkilöt: Helena/Lennu
Lajityyppi: draama väkivallalla
Sanamäärä: 1100

Ikärajasuositus: K-16
Varoitus: Sisältää huumeita ja väkivaltaa!



Kyseessä jälleen 2006 vuoden satoa ja kuten tavallista, ote suuremmasta kokonaisuudesta (johon tuskin jatkoa saan koskaan aikaiseksi). Kevätblues oli lähdössä aikanaan novellikokoelman mukana kurssihakemuksen liitteeksi, mutta kovalevyni sanoi itsensä irti pahimmoilleen, joten koko hakemus jäi tekemättä. Tämä novelli oli joskus ammoisina aikoina aukea.netissä, olin reipas ja uskaltauduin! =)

Kuriositeettina mainittakoon, että tää oli aikanaan K-13 mutta niin vaan kukkahattu on jumpsahtanut syvälle päähän, että nostin ikärajaa kun luin tän justiinsa uudelleen ; ) Laitetaan tää nyt kuitenkin jännitys/kauhu-osastolle, kun ehkä tästä voi haistella jotain sellaistakin genretystä?

En sitten tiedä mitään huumehista tai niiden vaikutuksista ihmisiin tai niiden nautintotavoista tai yleensäkään mistään, joten tässä on varmasti epäloogisuuksia ja sen semmoista :E Mutta ei anneta sen häiritä! =D


Hox! Hahmot, juoni, paikat ja atmosfäärikin ovat minun! Elä käytä, paitsi jos kerrot samalla, mistä jutut on peräisin :E






Kevätblues




"Moi."

"Moi!" Yllätyn, sillä hän tulee aikaisemmin kotiin kuin yleensä. "Miten sie nyt jo tulit?" Punnerran itseni ylös sohvasta ja menen eteiseen häntä vastaan. Hymyilen, kun näen hänen kauhtuneen farkkutakkinsa roikkuvan naulakossa. Samassa vessan ovi napsahtaa lukkoon.

"Oota nyt vittu hetki, että kusen!"

Ilmeeni jähmettyy. Tällaista kotiinpaluuta en toivonut. Hän on pettänyt lupauksensa taas, hän on mennyt omalle kuormalleen. Kävelen hiljaa keittiöön ja laitan kahvin tippumaan. Teen siitä erityisen vahvaa, juuri sellaista mistä hän pitää. Kun hän on tuolla päällä, on parempi pysyä hiljaisena ja näkymättömänä. Säästyy vähemmällä.

"Mitä misu?"

Hän tulee hymyillen eteeni ja työntää minut lantiosta kiinni tiskipöytään. Hymyilen ja kiedon varovasti käteni hänen ympärilleen. Painan nenäni kiinni hänen kaulaansa ja hengitän hänen humalluttavaa tuoksuaan: tupakkaa, hikeä, pakokaasua ja elämää. Hän on tullut maailmalta.

"Miulla oli ikävä", kuiskaan hänen korvaansa ja rentoudun hänen syliinsä. Hän rutistaa minut itseään vasten.

"No taatusti oli, nii mullakin. Ja tiäks, mitä oli eniten ikävä?"

Minut nostetaan pöydälle, ja samassa villapaitani on rutussa kainaloissa paljastaen mahan. Ja rinnat. Hän sivelee niiden väliä ja hukuttaa lämpimän ihoni karheisiin, rajuihin suudelmiin. Haukon henkeäni. Minulla on ollut häntä todella ikävä.

Kiedon jalkani hänen ympärilleen ja suljen silmäni. Keskityn kieleen, joka on löytänyt rintaliivien reunan ja kulkee sitä pitkin. Käsi haroo reittäni ja on jo tunkemassa sisälle farkkuihin, kun muistan.

"Kulta, miulla on menkat", paukautan harmistuneena. Että pitikin sattua.

Hän kurtistaa kulmiaan ja jähmettyy sijoilleen. Hän perääntyy askeleen ja tuhahtaa.

"Vitun lutka", hän sylkäisee suustaan, ja saan kämmenestä poskelleni. Hän lähtee kuistille tupakalle.

Puristan käteni palavalle poskelle ja valun alas pöydältä. En tahdo uskoa, että koko viikonloppu olisi taas tällainen. Toivottavasti hän on käyttänyt kaiken kamansa jo matkalla, eikä sitä ole enää jäljellä. Että tämä olisi viimeinen piikki. Että hän rauhoittuisi pian.

Otan kupit kaapista ja koetan karistaa tapahtuneen mielestäni. Housuissa tuntuu taas pahalta ja täytyy mennä vessaan. Kaadan kuitenkin ensin kahvin valmiiksi ja laitan siihen paljon maitoa ja sokeria — niin kuin hän haluaa.

Istun pöntölle ja vaihdan siteen. Kun laitan likaista kääröä roskiin, huomaan siellä tyhjän, tutunnäköisen pussin. Hän on juuri laittanut sen roskiin eli mahtaa olla tällä hetkellä täydessä pöllyssä. Huokaisen ja pesen käteni.

Ehdin tuskin ovesta ulos, kun hän paiskaa minut seinää vasten.

"Vitun kyttä, kävit nuuskimassa mun jälkiä, vai?"

Saan taas kämmenestä naamaan. Tällä kertaa se osuu nenääni viistäen ja kumauttaa suonen auki. Lämmin veri valuu huulilleni.

"Älä..."

"Oo vittu hiljaa, kun mä puhun. Tommosia lutkia ennenkään kateltu. Oot kuitenki pannu kaikki kylän äijät läpi! Kyllä mä tiiän, miten ne sua kattelee!"

Lennän kyljelleni lattialle, ja ilma pakenee keuhkoista. Koetan pyristellä pystyyn, mutta hänen jalkansa tavoittavat minut joka kerta. Potku toisensa jälkeen osuu kehooni.

"Vittu, paat niitten kaa ja leikit mulle kilttiä tyttöä. Oot tietenki tehny diilin jonkun kaa, että viette kamat ja myytte kadulla. Oisha se paljon rahaa tollaselle surkeelle pensselinheiluttajalle."

Hänen pupillinsa ovat kuin lautaset ja kasvot vääristyneet oudoksi naamioksi. En tunnista niitä enää. Missä on se naurava naama, joka herätti minut viikko sitten lempeillä suukoilla?

Potku, potku, potku. Sekoan laskuissani ja koetan suojautua käsiini. Hän ei kuuntele enää mitään, raivoaa vain. Syyttää syytöntä ja tempaisee mielivaltaisia asioita minua vastaan. Hän tarttuu rinnuksista, nostaa ylös ja nappasee nyrkillä kulmaan. Kipu on järkyttävän suuri, kuin kalloani litistettäisiin. Silmä tykyttää, on valua poskelle.

"Mitä helvettiä sulle pitäis tehdä, häh? Mitä pitäs tehdä, että oppisit oman paikkas, huora?!"

Lennän tuolia päin ja satutan häntäluuni pahasti sen reunaan. Roikun tuolissa sääret pitkällä, kun hän huitaisee kirjahyllyä. Se lähtee kaatumaan kohti minua, hakee vauhtia lähes suoran kulman verran ja litistää minut alleen.

Tuoli pirstoutuu, jalkani taittuvat ja joka ikinen kirja tuntuu poukkoilevan päälleni. Ennen kuin menetän tajuntani, kuulen kuinka hän avaa käsilaukkuni vetoketjun. Etsii rahojani.




Hän ajaa huoltoaseman pihaan, kiilaa kahden henkilöauton välistä ja parkkeeraa vinosti kahteen ruutuun. Hänestä on mahtavaa, kun alla on iso rukki. Se kasvattaa habaa ja saa hänet tuntemaan, että housuissa on isompi muna kuin kellään. Hän hyppää sulalle asfaltille ja nostaa housujaan. Kävelee rehvakkaasti kuppilaan, kaataa kahvin ja ottaa isoimman kanelipullan mitä löytyy. Hän virnistää kassaneidille kulmien alta ja kävelee pöytään, joka on ikkunan vieressä ja mistä näkee kopille. Ei sillä, että kukaan sitä uskaltaisi viedä; paikalliset tietävät kyllä, kenen roiskeläpissä on tyttö tissit pystyssä ja kenen pelleissä kimaltaa karkkiväri.

"Lennu, terve." Pöytää lähestyy ruutupaitainen, möhömahainen mies.

"Kato, äijä", hän hymyilee niin, että hampaat näkyy. "Eipä oo suakaa näkyny aikoihi."

"Joo, oli pitempi keikka tää viimosin, käväsin vaihteeksi etelänmailla."

"Jaa, Ranskassa asti?"

"Sielläpä siellä. No, mitäs sie? Kävitkös tyttöäsi kattomassa?"

"Eiku lemppasin sen jo viime kerralla", Lennu sanoo ja hörppää kahvia.

"Jaa, harmi. Oli tuo nätti nainen. Ja olitta hyvännäköne pari", mies iskee silmää ja repäisee hampaillaan palan omasta munkistaan.

"No, onhan noita vosuja maailma täynnä. Ottas ens kerralla semmosen, joka malttaa pysyä kotona oottamassa." Lennu tunkee lopun pullan suuhunsa ja kulauttaa kahvin kurkkuun. Hän ei halua puhua Helenasta enää.

"Kuule, mullon nyt kiire, nähään joku toinen kerta. Tuu vaikka käymää Hesassa, nii aukastaa pullo venäläistä yhessä." Lennu nousee ylös ja nostaa taas farkkuja ylemmäs.

"Selevä, tehhäänpä näin." Miehen katse siirtyy Lennun taskuihin ja niihin työnnettyihin käsiin. "Kato, siullon verta housuissa. Onko käsi rikki?"

Lennu vetää kätensä taskusta ja tutkailee sitä pitkään.

"Taitaa olla. Vissii repässy johonki. No, turha sitä surra, aika parantaa haavat", Lennu sanoo ja iskee silmää miehelle, nyökkää. Hän kävelee kahvilasta ulos. Kassalla hän virnistää tytölle, joka punastuu palkkioksi. Lennu naurahtaa ja painuu pihalle tuiskuun. Helena on jo unohtunut mielestä.

Ilta alkaa hämärtyä, ja liikennettä on vähän. Lennu ottaa perävaunun matkan varrelta ja painaa eteenpäin.


Mukavaa, kun on rauhallista. Kilometrit taittuu, ja mettä vilistää nurkkasilmissä. Välistä mettä katkeaa, kun järvi osuu tielle. Vesi on jo paikoin sulaa, mutta jää peittää vielä suuren alan järvestä. Sulat kohdat on oudonnäköisiä, aivan kuin paloja asfalttia lumihangen alla. Ne varmaan kestäis rekankin painon, kun näyttää ihan tieltä. Huhtikuiselta tieltä, kun tietää vielä olevan talvi, mutta kevät pukkaa jo päälle. Joo hei, tästä pitääki kai kääntyä tonne oikeelle.


Lennu kääntää rattia ja tajuaa liian myöhään, että tuikkivat valot tumman pinnan takana ovat vastarannalle rakennettujen mökkien ikkunoista kajastavia. Sillankaide vääntyy ja antaa periksi raskaan kuorman alla, kun täysperävaunu puskee vauhdilla läpi ja rikkoo seitinohuen, hyhmäisen jääkerroksen.




"Rouva, herätkää!"

Sinisten valojen välke, kylmyys. Tuska. Olen vähällä leijailla taas omiin pilvilinnoihini, mutta joku taputtaa minua kasvoille. Irvistän kivusta. Tuntuu, kuin päässäni olisi räjähtänyt pommi. Se moukaroi pitkään kosketuksen jälkeenkin.

"Rouva, herätys! Koittakaa herätä!"

Äänessä soi jo paniikki. Liikutan luomiani ja irvistän taas, kun valo viiltää niihin syvät aumat. On niin kirkasta. Tunnistan kuitenkin oman pihani, se on täynnä autoja. Ambulanssi ja ainakin kaksi poliisiautoa.

"Mmm", saan sanottua.

"Rouva, me tarvitaan tietoja. Oliko se joku tuttu? Vai yllätittekö murtovarkaan?"

"Tut—" saan sanottua.

"Kuka tän teki? Rouva-hyvä, vastatkaa!"

"Lee—" koetan nielaista. "Leena Kantonen."

Miehet katsovat toisiaan ja nousevat autoon, joka poistuu pihasta pillit huutaen.
« Viimeksi muokattu: 01-08-2012, 01:06:28 kirjoittanut Beelsebutt »
Fifi-ficitLJAO3

Poissa Arte

  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 71
Vs: Kevätblues (Helena/Lennu, K-15)
« Vastaus #1 : 17-03-2012, 19:13:12 »
Uh.

Huh.

Alkupäässä tekstiä olin oksentaa raivosta, kun Helenaa kohdeltiin noin paskamaisesti. Mietin tekstin avatessani, että onko tässä nyt kyse hetero- vai nainen/nainen-parituksesta, mutta menin totta kai olettamaan, että heteromaista puuhaa, kun Lennu haukkui Helenaa lutkaksi vain sen takia, että sattui olemaan menkat. Oletusarvoisesti naisten pitäisi ymmärtää naisten syntymäongelmat - mutta ei näköjään.

Huh. Nyt pitää vähän räpytellä silmiä. Tämä oli hyvää tekstiä! Tuollainen sekopäinen huumeidenkäyttö on täysin idioottipuuhaa enkä ymmärrä, että miten Lennu voi puhua tyttöystävästään tuohon sävyyn. Jotenkinhan sitä toki olettaa, että naiset olisivat naisille edes vähän parempia kuin miehet, mutta eihän se tietenkään niin mene. Valitettavasti. Nyt kun vilkuilen tekstiä uudelleen, säälittää se Lennu kyllä vähän. Tarinahan ei kerro, onko hän näin paskamainen aina vai vain pilvessä.

Tässä oli niin paljon kaikkea loistavaa etten kyllä nyt saa ajatuksiani kasaan. Huh! Tykkäsin tykkäsin tykkäsin. Harmi, ettet ole kirjoittamassa tälle mitään jatkoa, jos tälle on kerta idea olemassa. Rakastan suomen kieltä ja sitä, ettei henkilön sukupuolta ole pakko tuoda ilmi.

Sillalta-ajo oli vähän ennalta-arvattavaa ja kliseista, mutta toisaalta sen ymmärtää, kun poliisit piti saada käymään Lennun (?) kotona. Hmh, voi voi näitä kohtaloita.

Joo, en todellakaan saa mitään järkevää aikaan. Tykkäsin tästä.

Poissa Beelsebutt

  • vähemmän
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 3081
  • malmi
    • Ficciarkisto
Vs: Kevätblues (Helena/Lennu, K-15)
« Vastaus #2 : 17-03-2012, 20:26:06 »
Aww <3

Joo, mä lähdin muistaakseni rakentamaan tätä juurikin siltä kantilta, ettei se parisuhdeväkivalta aina ole stereotyyppistä mies-hakkaa-vaimoa vaan että sitä tapahtuu muuallakin. Itse asiassa tälle tarinalle on ihan pikkiriikkisen taustaakin olemassa IRL sitä kautta, mitä yks kaveri kerran kertoi tutusta naispariskunnasta. Ihan näin pitkälle ei toki menty, mutta kuitenkin. Ja sama pari on inspiroinut myös sitä tän suunnitteilla olevaa jatko-osaa ainakin ihan pikkasen, joten selkeesti oli mieleen jäänyt tarina se!

Ja ahh, toi ulosajo. Joo. Mä en vielä tänäkään päivänä tiedä, miten Lennulle siinä kävi. Muistelen, että joskus juttelin jonkun kanssa ja mietittiin yhdessä, että olisko kliseisempää jättää Lennu henkiin, jolloin se muodostaisi uhan Helenalle tulevaisuudessa, vai pitäiskö se tappaa ja sillä selvä. Enkä mä tosiaankaan oo vielä päättänyt, kai sen näkee sitten joskus jos "Katti" syntyy kunnolla :)

Ihanata, että jaksoit nakutella kommentin ja kivaa, että onnistuin kirjoittaan jotain joka selkeesti aiheutti kunnon tunnereaktion!

Kiitos :-*
Fifi-ficitLJAO3

Poissa Celeporn

  • saukkolaatikko
  • superhessu
  • Viestejä: 1701
  • destiel = lets die
    • Insanitorium
Vs: Kevätblues (Helena/Lennu, K-15)
« Vastaus #3 : 22-03-2012, 17:45:41 »
Kuten Arte, minäkin pidin hirveästi siitä, että parisuhdeväkivaltaa on käsitelty naisparin ongelmana. Jostain syystä luin tätä alusta saakka sillä ajatuksella, että Lennu on nainen, vaikkei siihen missään kohdassa alkupuolella kai viitattukaan. Tiedä, sitten johtuiko kirjoittajasta  ;)  Myös problemaattinen suhtautuminen Helenan kuukautisiin oli mulle mieleen; inhoan sitä, miten niin usein naispareista luodaan sellaista ällöttävän pehmoa kuvaa, kuin ne eläisi jossain symbioosissa ja suunnilleen pissiikin pumpulin läpi... Tai sitten ne on sellaisia siilitukkaisia feministejä, mutta symbioosissa ne elää yhtä kaikki, täydellisessä yhteisymmärryksessä ja harmoniassa. Jee.

Mutta niin, takaisin itse tekstiin. Tuo tekstin nimi jäi ehkä mulle vähän hämäräksi suhteessa tarinaan, meniköhän multa vaan joku kohta ohi...?
Lennun äijämäisyys toimi kivasti, repeilin aika antaumuksella rekkalesbolle, joka flirttaa kuppilan kassalle ja käyttää naisista puhuessaan termiä "vosu". Ja myös, kun slangisanasto on ujuttautunut niin tehokkaasti osaksi kirjalllista kulttuuria, vähintäänkin tällaisissa epävirallisissa paikoissa, niin musta oli todella mukavaa törmätä tekstiin, jossa hahmot puhuivat vähän murtaen. Kuitenkin pidin myös siitä, ettei hommaa vedetty överiksi, vaan se murre oli  pysynyt hienovaraisena, sellaisena pienenä lisämausteena eikä kohonnut mitenkään hirveän olennaiseksi osaksi tekstiä.

Pituus oli juuri sopiva. Kumman paljon sitä voikin saada sanottua tässä sanamäärässä, tosi tiivistä tekstiä ja silti vaivattoman oloista. Kyllä sen jatko-osankin lukisi oikein mieluusti.
Oedipus was the first motherfucker.
- Bo Burnham

I want to shave your head and eat your hair like spaghetti.

Poissa Beelsebutt

  • vähemmän
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 3081
  • malmi
    • Ficciarkisto
Vs: Kevätblues (Helena/Lennu, K-15)
« Vastaus #4 : 22-03-2012, 18:34:40 »
Hahaa, sulla on selkeesti kotikenttäetu arvaamaan Lennun sukupuolen :D Eipä sillä että sillä merkitystä olis, mut poikkeavuutta kai mä sillä oon hakenut ettei tästä ihan tavallinen hettitarina tullut. Ja juuriki herättämään ajatuksia siitä, että käy sitä näinkin eikä aina kuten defaulttina.

Mä angstaan itse vähän noita slangeja, koska ne ei oo oikein mitään murrettakaan. Mutta ehkä se ei haittaa, harvoinpa oikeet ihmisetkään täysin puhdasta murretta puhuu :D

Katissa olis sitten tarkoitus puhua oulua, mut siihen mulla on onneksi beta ollut nakitettuna jo vuosikaudet \o/

Kiitos kommentista :-*
Fifi-ficitLJAO3

Poissa malla

  • superhessu
  • Viestejä: 742
Vs: Kevätblues (Helena/Lennu, K-16)
« Vastaus #5 : 06-01-2013, 01:07:24 »
Mua kans epäilytti alkuun tuo Lennun sukupuoli, mutta päätin mennä stereotyyppisesti miehellä. x)

Tykkäilin tosi paljon tosta alusta, siitä Lennun ja Helenan kohtaamisesta. Kuten jo täällä on mainittu, oli kivan erilaista lukea tämmöisestä ongelmasta naisparilla; hyvää vaihtelua siihen ainaiseen siirappiin. Tuo huoltsikka-kohtaus oli kans kiva, ja avasi vähän Lennun ajatusmaailmaa - piestä nyt oma nainen, jättää se henkitoreisiin, ja olla niin äärettömän huoleton koko hommasta. Kaikki sympatia toki Helenalle, mutta jäi mietityttämään, mikä on ajanut Lennun tuollaiseen tilanteeseen alunperin...

Murre ja slangi sitoutuivat tosi hyvin yhteen, ja tykkäsin tosta dialogin rennosta ja aidonoloisesta puhekielisyydestä erityisesti! Vähän jäi häiritteen toi ihan viimeinen pätkä, jossa poliisit herättivät Helenan vaatimalla heti selitystä, se tuli jotenkin niin äkkiä, ja siitä jäi vähän sellainen jenkkileffa-fiilis; anna nimi, me haetaan se heti. :P Äh, hankala selittää taas, mutta jäin vaan pohtimaan, että jos uhri löydetään tajuttomana paikasta x, liittyykö ensimmäinen kysymys tekijään, ja lähdetäänkö sitä sillä sekunnilla selvittämään.

Kokonaisuutena siis tykkäilin tosi paljon! Muhun aina vetoaa nää synkät, surulliset tarinat.

Kiitokset tästä!
Papin aamen ei tee kenestäkään toisen itsestäänselvää omaisuutta.

Poissa Beelsebutt

  • vähemmän
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 3081
  • malmi
    • Ficciarkisto
Vs: Kevätblues (Helena/Lennu, K-16)
« Vastaus #6 : 06-01-2013, 10:16:04 »
Huij, tämäkin sai vielä kommentin! ;D

Lennusta mä olen ajatellut (muistaakseni) että se oli kamoissaan ja muutenkin psykopaattisuuteen taipuvainen tyyppi. Tarina ei kerro, miten kauan ne on ollut yhdessä, mutta mun mielessäni Lennu on siitäkin ajasta ollut tosi pitkään reissussa. Näillä kahdella on ollut ongelmia ennenkin ja eskaloituminen on saanut Lennun lupaamaan lopettaa (minkä se ehkä tekeekin Helenan luona käydessään) ja silleen. Mulla ei ole huumehiden käytöstä oikeastaan edes toisen käden tietämystä, mutta alkoholismista on ja tiedän, että kännissä ihmisen persoonallisuus voi muuttua täysin erilaiseksi. Tai ehkä samanlaiseksi, mutta jyrkemmillä kulmilla ja pienemmillä estoilla. Se on mahdollisesti ollut pohja-ajatuksena myös tuolle Lennun käytökselle.

Hehe, jenkkifiilis :D Kyllä, olen katsonut paljon jenkkipoliisisarjoja, ehkä se tulee siitä :D Mutta muistaakseni mietin sen niin, että ne ei tiedä onko kyseessä joku paikallinen tuttu vai joku outo ja siinä oli joku sellainen "jos se on joku kuljeksija niin me voidaan vielä saada se kiinni" -tyyppinen ajatus taustalla. Heh :D

Olepa hyvä ja kiitos itsellesi kommentista <3
Fifi-ficitLJAO3