Kirjoittaja Aihe: Vapaata keskustelua kirjoista ja kirjallisuudesta  (Luettu 14463 kertaa)

Poissa Celeporn

  • saukkolaatikko
  • superhessu
  • Viestejä: 1701
  • destiel = lets die
    • Insanitorium
Vs: Vapaata keskustelua kirjoista ja kirjallisuudesta
« Vastaus #15 : 09-01-2013, 20:47:28 »
Siskoni lukee nyt Tuntematonta sotilasta lukion äidinkielen tunteja varten, ja minua houkuttaisi viimein tarttua härkää sarvista ja oikeasti lukea se kirja.

Voi, ota ihmeessä! Tietysti tää Lindqvist-keskustelu voi olla vähän huono pohja tälle, mutta rakastan Tuntematonta! Ysiluokalla se oli meillä pakollisena luettavana ja kirosin kyllä aluksi ihan maan perkeleesti, että en todellakaan tartu tuohon kirjaan - en halua lukea viittäsataa sivua isänmaallista skeidaa. No se alku tunnetusti on se hankalin ja tuossa kirjassa vielä niitä hahmoja on niin monta, että alku on vähän vyörytystä, mutta kyllä niistä vaan silti saa kiinni ja niihin hahmoihin rakastuu ihan täysiä. Musta tuntuu että kaikki, joiden kanssa olen kirjasta puhunut, ovat aluksi suhtautuneet nihkeästi, mutta sitten kuitenkin kirjasta tykänneet - jotkut tietysti enemmän kuin toiset. Minua se kiroilu ei häirinnyt (ylläri), mutta uskoisin, että siihen tottuu ja ne oppii lukiessa sivuuttamaan. Vaikka musta se kyllä kuuluu siihen inhottavaan arkirealismiin  :D

Itse en kauheasti harrasta samojen kirjojen lukemista montaa kertaa, mutta Tuntemattoman olen lukenut kai neljästi. Lukioaikoina se oli ihan ykkössuosikki. Hahmot ovat ihania ja sieltä kyllä tunnistaa niin sen oman alter egon kuin tuttujaankin, ja kun hahmoja on niin paljon, sieltä löytyy jokaiselle se oma suosikki. Koskela on kyllä aina ollut mun lemppari, samoin tykkään Lahtisen ja Määtän kombosta ihan älyttömästi. Lammio on kans kiehtova tyyppi, vaikka muutoin Tuntematon on kyllä sellainen kirja, jossa ne kusipäät eivät yleisemmin juurikaan vetoa vaan ne "hyvät jätkät". Ah ja voi, pitäisiköhän sitä jostain tempaista aikaa vaikka väkisin ja ainakin selata tämä kirja taas läpi, lukea kunnolla ne helmet sieltä <3 Ja sit kirjottaa pornoa
Oedipus was the first motherfucker.
- Bo Burnham

I want to shave your head and eat your hair like spaghetti.

Poissa Chuuko

  • superhessu
  • Viestejä: 609
    • Toinen tähti oikealta suoraan aamunkoittoon
Vs: Vapaata keskustelua kirjoista ja kirjallisuudesta
« Vastaus #16 : 10-01-2013, 07:47:27 »
Mä kanssa suosittelen lämpimästi Tuntsan lukemista. Meillä se oli lukiossa kanssa pakollinen, ja karsastan ajatusta kirjojen pakkolukemisesta ja olen nähnyt sen elokuvan varmaan 20 kertaa, joten tiesin kyllä mitä siinä tapahtuu. Mutta Tuntematon sotilas oli kyllä ihanan yllättävä huonojen ennakko-oletusten takia. Pidin siitä ihan huimasti, ja taisin olla kahdenkymmenen hengen luokasta toinen, joka viitsi lukea sen kirjan kokonaan, muut katsoivat leffan ja lukivat osan kirjaa.  ;D Se murteilla sanailu oli ihan parasta, henkilöhahmoista puhumattakaan.
Häntä pystyyn vaikka hakaneuloilla.

Poissa Gwyneth

  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 168
Vs: Vapaata keskustelua kirjoista ja kirjallisuudesta
« Vastaus #17 : 24-01-2013, 21:32:20 »
Haa, nyt sain luettua Collinsin Nälkäpelit kun kämppikseni kirjahyllystä löytyi koko sarja. Niin todella moni oli kehunut kirjoja kovasti ja hehkuttanut etenkin yhteiskuntajärjestelmän kuvausta, että olin oikeastaan varautunut pettymään kirjojen suhteen. Ja tavallaan petyinkin: minusta se paljon kehittu yhteiskunnan kuvaus oli aika epäuskottava, mutta toisaalta odotin siltä kai vaan liian paljon kaiken sen hehkutuksen jälkeen. Mutta enimmäkseen kirjat olivat ihan viihdyttäviä ja niissä oli aika monia sellaisia juttuja, jotka kolahtivat ja muutamia aivan todella loistavia oivalluksia ja kohtauksia ja minua melkein harmittaa, ettei niiden ympärille ollut rakennettu hieman toisenlaista tarinaa. Mutta spoilaamatta en oikein osaa sanoa paljoa mitään muuta kuin että joo, kannattaa lukea ja vaikkei ensimmäinen kirja kolahtaisikaan, kannattaa edes vilkaista seuraavia. Ja jos joku kirjat lukenut haluaa jutella, niin mielellään puhun etenkin kolmoskirjasta :)

Tuntemattomasta sotilaasta täytyy sanoa, että se on tosi hyvä kirja, mutta etten vaan osaa tykätä siitä. Tykkään Pohjantähdestä ihan mielettömästi (vaikka minua ärsyttääkin suunnattomasti, kun niin monen sisällissotakuva tuntuu muodostuneen vain Pohjantähdestä - se on älyttömän hyvä kirja, mutta ei historiankirja silti) ja tykkään Tuntemattoman henkilöhahmoista, dialogista ja monista kohtauksista. Mutta minä en vaan tykkää yhtään sotakirjoista ja vielä vähemmän sotaelokuvista. Ainakaan, jos ne on edes jollakin tapaa realistisia.
« Viimeksi muokattu: 24-01-2013, 21:51:57 kirjoittanut Gwyneth »
"We were addicts of ideology. A fatal drug, worse than heroin. A few cubic centimetres of it and you're done for life." ~ Franceschini.

Poissa Chuuko

  • superhessu
  • Viestejä: 609
    • Toinen tähti oikealta suoraan aamunkoittoon
Vs: Vapaata keskustelua kirjoista ja kirjallisuudesta
« Vastaus #18 : 28-01-2013, 22:28:23 »
Unohdin ihan tyystin tulla kertomaan siitä Luolakarhun klaanista vaikka sain sen luettua viikkoja sitten! Hyvä minä. No yritän tiivistää ajatukseni vielä jotenkin järkevästi kasaan.  ;D

Alku lähti mielenkiintoisesti liikkeelle, mutta lässähti hieman Aylan ensihortoilujen jälkeen. Paljon kasvikuvailuja ja uuden systeemin kertomista, hei nää tyypit puhuukin viittomalla ja plaaplaa. Korostettiin kamalasti sitä Neanderthalien erikoisuutta ja päiviteltiin kun on nyt niin ruma tyttö on kun muiden lapsi ja oivoi. Jossain vaiheessa päähenkilön kasvaessa kirja kuitenkin imaisi mukaansa ja liimauduin sohvannurkkaan joka vapaahetkenä ja silmät ristissä aamupalapöydässäkin tihrustin niitä kasvienselvittelyjä.  Sitä siinä kyllä riitti, kuten joku teistä taisi aiemmin jo mainitakin.  ::)

Tykkäsin kyllä kirjasta kokonaisuudessaan ja taidan hakea kirjastosta seuraavankin osan, jahka saan nuo vanhat lainaukset pois alta. Kirjailija oli saanut kyllä heimon elämän kuulostamaan todella uskottavalta metsästyksineen ja henkiriitteineen. Neanderthalien elämästä kuitenkin tiedän itsekin varsin vähän vaikka kaikki NG:n lehtijutut aiheesta varmaan olen lukenutkin viimeisen viiden vuoden aikana.
Toiston määrä oli kyllä välillä hieman järjetön ja jotkut kohdat rupesivat oikein ärsyttää, kun sitä Aylan erilaisuutta oikein toitottamalla toitotettiin. Myös tuo seksuaalisuus oli tuotu aika tavalla esiin. Olisikin pitänyt laskea kuinka monesti kirjan aikana muistutettiin, että kyllä ne lapset on alusta asti tiennyt mitä omalla ja muiden tulisijoilla tapahtuu, välillä jopa keskellä päivää.
En kyllä tiedä olisinko kiinnittänyt asiaan huomiota ellei tästäkin olisi mainittu aiemmin keskusteluissa.

Ayla oli ihan mielenkiintoinen persoona, joskin välillä vähän turhan terävä noinkin alkuaikojen ihmiseksi. Ei se että toisen tekee mieli metsästää, mutta pitikö sen nyt keksiä heti ekalla istumalla miten lapsi oikeasti syntyy ja miksi hänen lapsensa näyttää kummalliselta. Eikö ihmiset oikeasti kuvitellut varsin myöhään, ettei seksillä ollut mitään yhteyttä lapsien syntymisen kanssa? Onhan se laskettavissa yksi ynnä yksi, mutta oli Aylan toiminta satunnaisesti hieman liian suoraviivaista.

Hmm, olikohan mulla just nyt muuta sanottavaa tästä. Ei varmaankaan.
Tällä hetkellä on työn alla Kirsti Mäkisen kasaama Kruunupäinen käärme ja muita Suomen kansan tarinoita. Hauska lukea vanhan kansan tarinoita maahista ja vedenneidoista ja ties mistä. Pieniä lyhyitä tarinoita, joita on joskus oikeasti kerrottu ja joihin on uskottu. Välillä jopa todella creepyjä.  ;D
Häntä pystyyn vaikka hakaneuloilla.

Poissa Fiorella

  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 1071
  • Hyvän tuulen kotisatama
Vs: Vapaata keskustelua kirjoista ja kirjallisuudesta
« Vastaus #19 : 31-01-2013, 01:07:13 »
Gwyn, minä ainakin juttelen mielelläni. Itse tykkäsin kolmannesta kirjasta vähiten, ehkäpä juuri siksi miksi sinä siitä pidit; minusta siinä oli liikaa poliittista peliä ja turhaumia kun asioihin ei pysty itse vaikuttamaan niin kuin haluaisi, ja liian vähän sellaista yhteishengen tuntua ja tiimipeliä kuin mistä parhaimmillaan nautin kovasti ensimmäisissä kirjoissa.

Chuuko, on mielenkiintoista nähdä miten ennakkokeskustelut herättävät huomioimaan kirjaa eri tavoin kuin sitä olisi ehkä muuten havainnoinut. En tiedä sitten onko siitä enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta jotkin asiat kyllä hyppäävät silmille varmaan joka tapauksessa, kuten se toiston määrä näin minun tapauksessani. En ole vielä itse kerinnyt lukemaan sitä, kun minulla on päättymätön urakka edessäni sen Valtaistuinpelin kanssa, mutta se odottelee vuoroaan tuossa. On mielenkiintoista myös nähdä onko oma näkemykseni muuttunut miten paljon, siitä on kuitenkin useita vuosia kun olen lukenut ne viimeksi kokonaan.

Omalla tavallaan nostaisin myös esiin sitä havaintoa, että nykylukijan silmiin moni asia Luolakarhun klaanissa tuntuu eri tavalla tutulta ja itsestäänselvältä nykytutkimusten valossa, kun on paljon enemmän tietoa muinaisista kulttuureista kuin mitä silloin 80-luvulla. Siihen nähden, miten moni sen ajan kirja ei ole kestänyt aikaa niin kieliasunsa kuin tarinansakaan puolesta, minusta tuo on kuitenkin vielä toimivan viihdyttävä. Minusta kirjassa oli koskettavinta ja tärkeintä se yhteys, joka Aylalla oli kasvattivanhempiinsa ja etenkin Crebiin. Se on tehnyt minuun joka kerta lukiessani suurimman vaikutuksen.

Mitä mieltä olette muuten siitä, että ihmiset kokevat kirjojen olevan "totta" silloinkin kun ne eivät ole, toisin sanoen ovat fiktiivisiä? Auelhan on koettanut tupata noihin kirjoihinsa mahdollisimman paljon autenttista tietoa, mutta eihän se todellakaan mikään absoluuttinen totuus ole, ja mahtuuhan niihin paljon itse keksittyä. Toiset vähän ärsyttävämpiä, mutta esimerkiksi tuo viittoma-asia on minusta kiva oma tulkinta joka tuo väriä tarinaan. :) Mutta se minua on aina ärsyttänyt kun kuulee sivusta ihmisten kertovan tosiasiana esim. Da Vinci -koodin juttuja, etenkin silloin kun kirja oli uusi. Moni asia siinäkin on vähän sinnepäin mutta tarpeeksi paljon että menee täydestä, ja sitten ihmiset kertovat asiaa kirkkain silmin totena ja tieteenä... Huh. Ja olen kuullut vastaavia juttuja muistakin kirjoista mutta en nyt enää muista esimerkkiä kerrottavaksi.   

Meinasin unohtaa jatkaa siitä Valtaistuinpelistä. Olen nyt edennyt ekasta kirjasta noin kolme neljäsosaa, ja pakko sanoa että vaikka yleisesti ottaen rakastan sitä että kirja ei lopu kesken, niin tämä kirja on kyllä kiireiseen ajankohtaan yhdistettynä aika huono valinta, kun ei ole ehtinyt lukea kunnolla pitkään kerralla vaan pieninä irrallisina palasina. Hetkellisesti tulee aina välillä uuvahdus ja tuntuu että pitäisikö vain luovuttaa ja viedä se takaisin kirjastoon, lukeakseen sitten joskus myöhemmin uudelleen loppuun, mutta kuitenkin aina tapahtuu jotain joka nappaa kiinni ja saa kiinnostumaan uudelleen.

Tuossa on niin paljon henkilöitä että on tietysti hyväkin kun kaikkiin tutustutaan ja kuvakulma vaihtuu eri henkilön vinkkeliin, mutta silti minusta siinä on liian monta tapahtumapaikkaa ja henkilöä noin alkuun. Minä tahtoisin syventyä kunnolla yhden ihmisen tarinaan ja sitten tarina katkeaa ja pitää lukea jotain mikä ei edelliseen verrattuna jaksa yhtään kiinnostaa. Katselin vähän kirjakaupassa sellaista tv-sarjasta tehtyä kuvakirjaa viime viikolla ja sain vähän paremman käsityksen kokonaisuudesta, siitä on ollut etua myös lukemiseen nähden. Tv-sarja taitaa taas olla uusintana telkkarissa, tallensin niitä jemmaan kiintolevylle että voin sitten katsoa kunhan ensin olen tuon lukenut loppuun.

Yleisesti ottaen olen tykännyt tuosta aika paljonkin. Hidas eteneminen vähän häiritsee, mutta toisaalta siitä myös nauttii. Odotan jännityksellä miten kirja päättyy ja raportoin sitten lisää. :)
« Viimeksi muokattu: 31-01-2013, 01:14:30 kirjoittanut Fiorella »

Poissa Lady Krum

  • Edustusvaimo
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 16
Vs: Vapaata keskustelua kirjoista ja kirjallisuudesta
« Vastaus #20 : 31-01-2013, 20:26:34 »
Mä kyllä pidin Nälkäpeleistä todella, todella paljon. En yleensä innostu aivan puhtaasta fantasiasta haltioineen ja kääpiöineen, tavalliset nuortenkirjat on musta usein ainoastaan luettavia, koska jotain jännää niissä pitäisi olla, ja sitten taas sellainen true scifi ei myöskään iske. Nälkäpeli oli sopiva sekoitus kaikesta kolmesta ja näin ollen genreltään kuin tehty mulle. ;D Mulla oli älyttömät ennakkoluulot noita kirjoja kohtaan. En ollut edes viitsinyt ottaa selville, mistä niissä on kyse ja olin tahallani selannut yli kaikki foorumien keskustelut aiheesta. Juuri sen takia yllätyinkin niin positiivisesti, kun sitten lopulta otin kirjan (ja myöhemmin myös ne kaksi muuta) kauniiseen käteen ja lähdin lukemaan.

Osittain ehkä nimenomaan sen vuoksi, että mulla ei tosiaankaan ollut kirjasta mitään hyviä odotuksia enkä ollut kuullutkaan koko hehkutuksesta tuota yhteiskuntajärjestelmää kohtaan, niin juuri siihen osaan rakastuin. Miten ne kirjat eivät ole pelkkää luettavaa viihdettä, joissa jännitys on huipussaan, vaan myös jotain syvempää. Tosin siitä huolimatta kolmonen ei lukeudu munkaan lemppareihin - sen sijaan voisin ehkä rankata kakkoskirjan parhaaksi, koska siinä vaiheessa koko Nälkäpelien maailma alkoi oikeasti avautua alueiden (district? En tiedä miten se on suomennettu) välisine eroineen ja kaikkineen, mutta sen lisäksi mukana oli myös sitä itse Nälkäpeliä ja sen luomaa jännitystä, joista nautin kyllä paljon.

Taidan kyllä olla vähän uuden sarjan lumoissa, mutta minkäs teet - löydän itseäni miellyttäviä kirjasarjoja niin harvoin. Tulen päivittämään tätä sitten puolen vuoden kuluttua. :P

Poissa Lirael

  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 11
  • Valitseeko kulkija tiensä vai tie kulkijansa?
Vs: Vapaata keskustelua kirjoista ja kirjallisuudesta
« Vastaus #21 : 02-05-2013, 19:24:54 »
No nyt on ollut juttua Nälkäpelistä, joten: Kannattaako lukea? Katsoin elokuvan ja en pitänyt siitä. Yksi kaverini suosittelee, toinen ei. Luen mieluusti fantasiaa, mutta jos kirjat on samaa laatua kuin elokuva juoneltaan niin...

Entä voisiko joku mahdollisesti suositella jotain luettavaa genreistä fantasia, romantiikka tyyliin Jane Austin, psykologinen kuten Torey Haydenin Hiljaisuuden lapset (jota rakastin) ja filosofinen Miuran tyylisesti?  :) Olisin kiitollinen sillä minullahan ei taasen olekaan muuta kuin aikaa. Ja kirjat ovat intohimoni  ;D

Mitä mieltä olette muuten siitä, että ihmiset kokevat kirjojen olevan "totta" silloinkin kun ne eivät ole, toisin sanoen ovat fiktiivisiä?

Mikäs siinä, kunhan ei mene liiallisuuksiin. Onhan tuota tullut vastaan yksi tyttö joka oli aivan kuin Luna Harry Pottereissa, siis luonteeltaan. Tyttö varoitteli narskuista ja varmaan oikeasti kuvitteli asuvansa Tylypahkassa. Tämä menee ehkä vähän yli, ainakin omasta mielestäni. Ja se että joku uskoo olevansa velho/noita, mutta kutsu taikakouluun jäi saapumatta. Mutta esim. uskominen yliluonnolliseen on mielestäni ihan jees. :)
A secret makes a woman woman

Poissa Chuuko

  • superhessu
  • Viestejä: 609
    • Toinen tähti oikealta suoraan aamunkoittoon
Vs: Vapaata keskustelua kirjoista ja kirjallisuudesta
« Vastaus #22 : 02-05-2013, 21:33:20 »
Vedinpä sitten koko Maan lapset -sarjan putkeen läpi. Olen vähän kahta mieltä sarjasta. Toisaalta tykkäsin kokonaisuudessaan, alkupään kirjat tosin olivat ehkä jännempiä. Loppupäässä juonikuviot menivät välillä henkeäsalpaavan jännittäviksi, mutta niitä pirun luolakuvailuja en vaan jaksanut lukea. Muutenkin sitä toiston määrää olisi hieman voinut rajoittaa, kun paikoitellen oli kappaletolkulla uusintaa edellisistä kirjoista. En myöskään pitänyt tavasta, jolla viimeisin kirja päättyi. Ihan kun sarjasta puuttuisi vielä yksi kirja joka kokoaisi koko tarinan yhteen ja kertoisi kuinka Ayla ja Jondalar elävät elämänsä onnellisina loppuun asti, pyöräyttivät pari muksua lisää ja elämä päättyisi onnellisesti.

Nälkäpelin viimeisen osan kävin hakemassa kirjakaupasta sarjaa täydentämään, mutta totesin että pitänee lukea kaksi ekaakin osaa ennen viimeisempään kajoamista. Huitelin ne naamaariin kirjan päivävauhtia, joten ihan hirveästi ei niistä jäänyt mieleen, oli liian mukaansatempaavaa.  ;D
Häntä pystyyn vaikka hakaneuloilla.

Poissa Fiorella

  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 1071
  • Hyvän tuulen kotisatama
Vs: Vapaata keskustelua kirjoista ja kirjallisuudesta
« Vastaus #23 : 03-05-2013, 13:51:11 »
Chuuko, sama tunnelma jäi, ja voisin melkein kuvitella että siitä huolimatta että tuota viimeisintä on sanottu viimeiseksi osaksi sarjassa, jonkun vuoden kuluttua siihen kuitenkin vielä jatkoa tulisikin. ;)

Poissa Celeporn

  • saukkolaatikko
  • superhessu
  • Viestejä: 1701
  • destiel = lets die
    • Insanitorium
Vs: Vapaata keskustelua kirjoista ja kirjallisuudesta
« Vastaus #24 : 03-05-2013, 14:03:27 »
En myöskään pitänyt tavasta, jolla viimeisin kirja päättyi. Ihan kun sarjasta puuttuisi vielä yksi kirja joka kokoaisi koko tarinan yhteen

Ääää, kuulostaa inhottavalta! En ole oikein kirjasarjojen ystävä, mutta nyt aloitin pitkästä aikaa rohkeasti trilogian, ja pelkään tuollaista loppua. Hyppysissä pyörii siis Mervyn Peaken Gormenghast, ja vaikka kustantajan mukaan kolmas romaani on ihan oikeasti viimeinen, on jälkipolville jäänyt tieto siitä, että Peake olisi halunnut vielä jatkaa päähenkilönsä vaiheiden kirjoittamisesta, mutta sairastui sitten niin pahasti, ettei enää pystynyt...

Olen nyt tuosta ekaa kirjaa lukenut reilun puolikkaan ja lähinnä hämmästelen sitä, miten olenkin päässyt niin pahasti romaanien lukemisesta vieraantumaan! Ihanaahan tämä on, ei yhtään verrattavissa koulukirjoihin. Vähän raskassoutuinenhan tuo on, ja tempo on aluksi niin hidasta että hohhoijaa, mutta toisaalta kirjan tunnelma on ihan mieletön juuri noista syistä, ja kun ensimmäinen suuri käänne tapahtuu, niin lukija on jo niin uponnut siihen maailmaan, että sitä oli jotenkin järkyttynyt suunnanmuutoksesta. Vähän mua rassaa rivienvälistä pilkottavat sukupuolikuvaukset, kirja on ilmestynyt vuonna -46, ja silleen semi-hienovaraisesti on tuotu jo useammassa kohdassa ilmi se, että naishahmot on aina jollain tavalla vähän tyhmempiä kuin mieshahmot... Onneksi johtava naishahmo on kaikesta huolimatta aivan loistava, niin asenne kohdillaan, että sitä on pakko rakastaa <3
Oedipus was the first motherfucker.
- Bo Burnham

I want to shave your head and eat your hair like spaghetti.

Poissa zilah

  • Sydänten kapteeni
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 2532
  • "Olet tullut laivaan, luumuseni?"
    • Zilahin Kirjasto
Vs: Vapaata keskustelua kirjoista ja kirjallisuudesta
« Vastaus #25 : 07-05-2013, 21:29:29 »
Tuosta Nälkäpelistä vielä sen verran, että tykkäsin kyllä. Luin koko sarjan nopeasti putkeen ja myös elokuva oli kovastikin mieleeni. Mutta kyllä se minulle jäi sellaiseksi kertakäyttösarjaksi. Eli nopeasti luettu ja viihdyttävä, mutta ei niin mieleenpainuva että tekisi mieli palata sen pariin uudestaan ja uudestaan.


zilah

Poissa malla

  • superhessu
  • Viestejä: 742
Vs: Vapaata keskustelua kirjoista ja kirjallisuudesta
« Vastaus #26 : 08-05-2013, 14:39:30 »
Lirael, Torey Haydenilta kannattaa ehdottomasti lukea myös Tiikerinlapsi, joka on meikällä sydäntä lähellä. <3 Viime viikolla luin samaiselta naiselta kirjan Nukkelapsi, josta kyllä pidin paljon, mutta en ehkä saanut samanlaista otetta kuin Tiikerinlapsesta. Jotenkin jäi sellainen olo, että Nukkelapsessa vaan raapaistiin hätäisesti pintaa, ja paljon jäi kertomatta. Hyvä kirja siis, mutta jäi meikän kohdalla vähän ontoksi. Tykkään kyllä Haydenin kirjoitustyylistä, siihen jää väkisinkin koukkuun, mutta odotin kirjalta vähän enemmän.

Tuosta Nälkäpelistä vielä sen verran, että tykkäsin kyllä. Luin koko sarjan nopeasti putkeen ja myös elokuva oli kovastikin mieleeni. Mutta kyllä se minulle jäi sellaiseksi kertakäyttösarjaksi. Eli nopeasti luettu ja viihdyttävä, mutta ei niin mieleenpainuva että tekisi mieli palata sen pariin uudestaan ja uudestaan.
Jep, oon kyllä samaa mieltä tästä. Tykkäsin kovin - oli hirveän hankalaa keskeyttää lukeminen velvollisuuksien kutsuessa - mutta en ole palannut sarjan pariin vaikka kaikki kolme osaa tuolta kirjahyllystäni löytyykin. Tavoitteena on kuitenkin lukea ne taas kesällä läpi, ja jos yrittäisi tällä kertaa lukea vähän rauhallisemmin ja ajatuksella. :P
Papin aamen ei tee kenestäkään toisen itsestäänselvää omaisuutta.

Poissa Isilwen

  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 27
Vs: Vapaata keskustelua kirjoista ja kirjallisuudesta
« Vastaus #27 : 28-07-2013, 19:08:28 »
Lirael, Toreylta hyvä on myös Aavetyttö. Koskettava ja kauhistuttava, mutta lopulta toiveikas. Lukaisin yhdeltä istumalta ja tarina jäi mieleen pitkäksi aikaa. Muihin Toreyn kirjoihin en ole samalla tavalla päässyt syvästi mukaan.
"There are some of us who go through life as if it is a burden, and there are others of us who simply chose to live."

Poissa Gwyneth

  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 168
Vs: Vapaata keskustelua kirjoista ja kirjallisuudesta
« Vastaus #28 : 16-08-2013, 21:40:23 »
Osaisiko joku suositella jotakin 20-luvun Suomeen sijoittuvaa romaania? Tai jotakin heimosotiin liittyen, fiktiota tai asiakirjaa? Kaipaan motivointi- ja oheislukemistoa :)

Olen nyt lukenut viime aikoina tosi paljon historiallisia romaaneja ja siinä on omat ongelmansa - pitäisi lukea enemmän myös asiatekstiä, ettei mielikuvat ja käsitykset alkaisi salakavalasti pohjata fiktioon. En ollut koulussa kovinkaan kiinnostunut historiasta ja olen sen jälkeen lukenut aika satunnaisesti ja valikoiden joistakin aihepiireistä ja istunut hajanaisesti joskus luennoilla huvin vuoksi, joten mulla on aika hutera käsitys monista tapahtumista ja aikakausista. Luin just Follettin vuosisatatrilogian toisen osan Winter of the Worldin loppuun ja tykkäsin siitä melkein yhtä paljon kuin ekasta osasta Fall of Giants. Eka osa sijoittuu ensimmäisen maailmansodan aikaan, toinen osa toisen maailmansodan aikoihin ja päähenkilöitä kirjassa on niin Britanniassa, Saksassa, Neuvostoliitossa kuin Yhdysvalloissakin ja tietenkin aina tärkeiden asioiden ja päätöksenteon ytimessä. En yleensä tykkää lukea yhtään mitään toisesta maailmansodasta, mutta tästä kirjasta itse asiassa tykkäsin. Jännästi kyllä näkyi kirjailijan omat poliittiset mielipiteet kirjassa - ykköskirjan kohdalla en kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta kakkoskirjassa hieman hyppäsi silmille muutamissa kohdissa. Pitäisi oikeastaan etsiä Follettin muita kirjoja kirjastosta, sen verran tykkäsin kirjoitustyylistä ja tavasta käsitellä asioita.
« Viimeksi muokattu: 16-08-2013, 21:47:47 kirjoittanut Gwyneth »
"We were addicts of ideology. A fatal drug, worse than heroin. A few cubic centimetres of it and you're done for life." ~ Franceschini.

Poissa culliina

  • Pentuprinssi
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 789
  • lasciva est nobis pagina, vita proba.
Vs: Vapaata keskustelua kirjoista ja kirjallisuudesta
« Vastaus #29 : 28-12-2013, 21:27:42 »
Luin taas pitkästä aikaa Hamletin ja edelleen tykkään siitä kaikista Shakespearen kirjoista eniten. Siinä on sitä jotain. Romeo ja Juliakin on hyvä, mutta siitä on poikinut niin paljon jatkuvasti toistettuja kliseitä, että ne eivät enää tunnu niin upeilta. Hamletiin viitataan vähemmän, ylläripylläri rakkausromanssit ovat yleisempi aihe kuin "kuinka koko hovi kuolee". Hamletiin jotenkin pääsee sisälle niin helposti, rakastan sitä prinssiä. Tarina tuntuu maanläheisemmältä, onhan se varsin realistinen ja vaikka Shakespeare veteleekin filosofiaa mukaan, varsinainen sokeriromantiikka on vähissä ja vähäkin romantiikka on peitetty ivaan, katkeruuteen tai kostoon. Näytelmää ei varmaan ole tarkoitettu humoristiseksi, mutta minua kyllä naurattavat kaikki kuolemat :D Sitä on lukenut niin paljon vampyyri- ja fantasiajuttuja, että on tottunut kuolemien olevan tarkkaan kuvattuja tai traagisia, ei "tökkään miekalla seinää ja joku kuolee. En mene heti edes katsomaan, kuka kuoli, vaan juttelen ensin äitini kanssa hetken".

Päätin muuten lukea Raamattua, en ole ikinä lukenut siitä kuin jotain yksittäisiä kappaleita ala-asteen opettajan pakottamana. Ajattelin Luukkaan evankeliumia, se on kai aika klassikko.