Kirjoittaja Aihe: Kierteellä (K-11), Vinda Rosier & Nagini. Draama  (Luettu 2001 kertaa)

Poissa Fiorella

  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 1072
  • Hyvän tuulen kotisatama
Nimi: Kierteellä
Kirjoittaja: Fiorella
Tyylilaji: Synkähkö draama
Fandom: Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset -elokuva
Hahmot: Vinda Rosier & Nagini
Ikäsuositus: K-11
Vastuuvapautus: Rowling omistaa kirjat henkilöineen, minä vain vilkkaan mielikuvituksen ja joutilasta aikaa kirjoittaa. :)
Lukijalle: Tämä ficcinen liikuskelee jossakin elokuvan canonin ja oman mielikuvituksen välimaastossa. Siitä on hetki aikaa, kun katsoin elokuvan, joten ei mene ehkä ihan täsmälleen yksi yhteen, mutta varmaankin riittävästi sinne päin kuitenkin.



Kierteellä


Pariisin kadut olivat täynnä piilopaikkoja. Tätä tehtävää Grindelwald ei olisi uskonut kenellekään muulle, mutta Vinda Rosier olikin erityistapaus. Hienovaraisen itsetyytyväinen hymy hiipi naisen suupieleen, kun hän ajattelikin asiaa.

Nainen luotasi ympäristöään taialla. Maledictus oli arka olento, ja sitä oli lähestyttävä varoen. Gellert oli houkutellut pojan matkaansa, mutta hänen vastuulleen oli jäänyt tytön etsiminen. Mestari tarvitsi molemmat, ja kumpaisenkin hän tulisi saamaan. Siitä hän pitäisi huolen.

Korkokengät saivat katukiveyksen napsahtelemaan kevyesti. Taikasauva piiloutui väljän hihan laskoksiin naisen hidastaessa askeltensa tahtia. Äsken suojaan kiirehtinyt väki oli nyt sulkenut sateenvarjonsa, eikä mikään erota häntä muista kaupunkilaisista. Vain yksi hillityn viehättävä, aistikkaasti pukeutunut nainen, joka kulki kenenkään huomiota kiinnittämättä omia polkujaan. Pariisi oli täynnä hänenlaisiaan.

Illan viileys sai sateen kostuttamat kadut henkimään usvaa. Vindalla oli kykynsä aistia hätää, ahdistusta ja paniikkia. Kaikkea sitä sykähteli nyt hänen sauvankärjessään, kun hän kääntyi sokkeloiselle kujalle korkeiden talojen välissä. Tyttö oli lähellä.

Maledictus oli ihmishahmossaankin kylliksi käärme etsiytyäkseen ahtaaseen paikkaan. Paikannusloitsun sykkeen kiihtyessä Vinda hymyili jälleen itsekseen. Tyttö piileksi peloissaan pienessä ovisyvennyksessä, johon oli hakeutunut suojaan sateelta. Kuin satunnainen ohikulkija, Vinda seisahti hänen lähelleen, kysyi lempeästi, onko kaikki hyvin. Ei tietenkään ollut. Jokainen saattoi nähdä sen silmien ahdistuneesta katseesta, asiaankuulumattoman ihonmyötäisestä asusta, tuulen pörrölleen ajamista hiuksista.

Mutta hänen hahmonsa on niin rauhoittava, äänensä rohkaiseva, että tyttö totteli, astui kuin lumottuna lähemmäs, kun Vinda kutsui häntä luokseen, turvaan. Hän tarjosi viittaansa hytiseville harteille, suostutteli koko olemuksellaan luottamaan.

”Nimeni on Vinda”, nainen rupatteli ystävällisesti.
”Nagini”, esittäytyi tyttö arasti. Hänen piirteensä olivat vierasmaalaisen eksoottiset. Oli selvää, ettei hän kuulunut tähän maisemaan.

”Näen, että olet joutunut pulaan”, Vinda arvioi huolestunut sävy äänessään. ”Voinko auttaa sinua?”
”Minun piti tavata ystäväni, mutta jouduimme eroon toisistamme. En tiedä, miksi en löydä häntä”, uskoutui nuori nainen silmät jo aikaa sitten kuivaneista kyynelistä painavina. Vinda tarttui hänen käsivarteensa rauhoittaen. Hänen katseensa henki lempeyttä ja luottamuksellisuutta.
”Hän on turvassa, vien sinut hänen luokseen. Mutta huomenna. Tulehan, on parasta levätä ensin. Asun aivan lähellä.”

Nagini tunsi koleuden vaihtolämpöisessä ihossaan. Hän liikkui kankeasti kuin reumatismi nivelissään painaen, ja lupaukset takkatulesta ja kodin lämmöstä saivat hänet suostumaan. Tuntui muutenkin helpolta luottaa tähän ystävälliseen naiseen, joka talutti häntä kuin rakasta siskoa, saattaen hänet lämpimään rappukäytävään. Taakse jäi viima ja vilu, ja helpotus valtasi hänet, kun Vinda avasi pariovet kauniisti sisustettuun asuntoonsa.

Kuinka lämmintä ja raukaisevaa olikaan tee, jota nainen tarjosi, mietti Nagini käpertyessään pehmoisen huovan alle ja siemaillessaan kupistaan autuaana. Tulisijan liekit tekivät huoneesta kotoisan, vaikka hämärä jo laskeutui ja peitti ikkunat pimeyteen. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hänen oli hyvä olla.

”Toin sinulle illallista.”

Vinda astui huoneeseen kantaen siroa hopeatarjotinta. Naginin sieraimet värähtivät hienoisesti hänen tuntiessaan herkullisen tuoksun; hän oli pakoretkensä jäljiltä paitsi viluissaan, myös kovin nälkäinen. Nainen asetti kantamuksensa pienelle pöydälle sohvan vierellä.

”Viinissä haudutettua kania kasvishöystöllä”, esitteli Vinda, ja loihti karahvin valuttamaan viiniä myös jalalliseen kristallilasiin. ”Syö toki, jos maistuu.”

Nagini oli liian nälissään kursaillakseen.

”Se on herkullista”, hän totesi kiitollisena, mutta huolestui hieman. ”Ethän vain jäänyt itse ilman?”
”En suinkaan”, Vinda sanoi heläyttäen kevyen naurun. ”Se jäi illalliselta, söin aiemmin.”

Hän katseli tyytyväisin silmin, kuinka käärmenainen nautti ateriansa ja nojautui sitten raukeasti tyynyihin. Oli aika paljastaa salaisuuksia.

”Mistä oikein pakenit?” hän kysyi lempeästi. Hetkellinen säikähdys vilahti tytön silmissä, mutta tyyntyi pian. Vinda oli tässä taitava. Sanattomasti Naginikin ymmärsi, kuinka ilmeistä olikaan, että hän oli paossa. Olipa ihastuttavaa, että tämä ystävällinen nainen tulkitsi häntä niin hyvin.
”Sirkuksesta”, hän kertoili. Jokin häiritsevä, pieni ääni jossakin syvällä tuntui pistävän vastaan, mutta Nagini työnsi sen mielensä pohjalle. Tälle naiselle oli niin hyvä kertoa kaikki. Aivan kaikki.

”Työskentelitkö tosiaan käärmenaisena”, Vinda hämmästeli kiinnostuneena hänen kertomastaan, ja Nagini tunsi, kuinka turvallista hänen olikaan näyttää, kuinka se tapahtui. Hän nousi seisoalleen ja antoi kirouksen kulkea kierteenä ylitseen. Ja siinä, missä oli vasta ollut nainen, kohosi nyt valtava matelija, värähdyksen käydessä läpi nahan, kun se asettui paikalleen.

”Sehän kävi sinulta kuin itsestään”, ihasteli Vinda, katsellen jättiläiskäärmettä, joka valtasi nyt sohvan laskostuen sirosti viltin suojiin, kääntäen hännänpäänsäkin lämpimään.

Käärme kohotti päätään ja nyökkäsi ylpeänä itsestään.

”Kuinka viehättävä olento oletkaan”, Vinda kehräsi, sivellen sen kuviollista nahkaa. Käärme tuntui lämpimältä ja sileältä koskettaa, sen lihakset erottuivat vahvoina nahan alta. Nagini myötäili hänen kätensä liikettä ja näytti mieltyneeltä saamaansa kohteluun.

”Lepää aamuun, kaunotar”, kuiski lumoojatar. ”Takkatuli pitää sinut lämpimänä. Jos olet nälkäinen, tuon sinulle muutaman kaninpoikasen.”

Nagini kohottautui kiitollisena koskettamaan Vindan kasvoja. Hän hymyili tummaa, tyyntä hymyään tuntiessaan jättiläiskäärmeen suudelman poskellaan.

”Huomenna saat tavata mestarini. Vien sinut Grindelwaldin luo.”

Käärme kiertyi kysyvästi itsensä yli ja kallisti päätään. Vinda astui uudelleen lähemmäs ja hyväili tyynnytellen kaunista eläintä.

”Kyllä. Poika on jo hänen luonaan. Huomenna näet hänet jälleen.”

Nagini tunsi syvää rauhaa käärmeenmielessään, laskeutui suomut rahisten sohvalle, sulki silmänsä ja rentoutui. Vinda katseli näkyä ovelta ja myhäili mielessään. Maledictus oli kauhistuttava peto, mutta hän oli kesyttänyt sen aivan vaivattomasti. Koristekehyksinen peili heijasti itsetyytyväisen hymyn salaperäisen velhottaren kasvoilta. Oi kyllä, mietti Vinda. Hän oli paras kaikista, ja Gellert tiesi sen myös. Ja kun uusi aika pian koittaisi, jokainen näkisi, kuka mestarin rinnalla seisoi.

* * *

Lizlego

  • Vieras
Vs: Kierteellä (K-11), Vinda Rosier & Nagini. Draama
« Vastaus #1 : 15-06-2022, 14:44:48 »
Mahdanko lukea liikaa rivien välistä kun luen että Vinda olisi ihastunut Grindelwaldiin? Ehkä hän onkin ihastunut vain valtaan. Mua ehkä tuossa alussa mietitytti, että oliko tässä joku syy etäännyttää lukija Vindasta, kun hänestä ei käytetty nimeä vaan sanottiin vaan että nainen, mikä antaa persoonattomamman vaikutuksen tekstille. Vai oliko tarkoitus kusettaa lukijaa, ettei lukija tietäisi kenestä on kyse? Ehkä se nousi liikaa esille mulle, kun tämän tekstin tärkein anti mulle kuitenkin liittyi juuri Vindan kykyyn manipuloida turvaton, nälkäinen...öh, käärme.  ;D. Mikäs sen pahempaa kuin ihminen, joka manipuloi lapsen mukaansa. :P

Poissa Fiorella

  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 1072
  • Hyvän tuulen kotisatama
Vs: Kierteellä (K-11), Vinda Rosier & Nagini. Draama
« Vastaus #2 : 15-06-2022, 21:37:44 »
Hei, kiitos kun luit! :D Tämä kuvasti silloin toisen elokuvan aikaan tulleita fiiliksiäni. Sitä ei elokuvassa suoraan selitetty auki, mutta minusta vaikutti olevan hyvin ilmeistä, että Vindan rooli Grindelwaldin apurina liittyi juuri tämänkaltaiseen mielen manipulointiin. (Siksikin ajattelin kolmatta elokuvaa katsoessa, että Vogelin mielenmuutos Grindelwaldia kohtaan johtui siitä, että itsetyytyväisen näköinen Vinda liikuskeli siellä väkijoukossa sanomatta mitään. Mutta voi se olla omaakin tulkintaani ja että mies oli muutenkin helposti vietävissä ja Dumbledoren sanoin, "valitsi helpon oikean sijaan".)

Mahdanko lukea liikaa rivien välistä kun luen että Vinda olisi ihastunut Grindelwaldiin? Ehkä hän onkin ihastunut vain valtaan.
Näkisin hyvinkin tämän niin, että tämä tiiviisti Grindelwaldin rinnalla kulkeva nainen olisi samankaltainen tapaus kuin Bella oli Voldemortille. Eli varmasti on ihastunut niin valtaan kuin sen kantajaankin ja palvelee aatteen palolla.

Mua ehkä tuossa alussa mietitytti, että oliko tässä joku syy etäännyttää lukija Vindasta, kun hänestä ei käytetty nimeä vaan sanottiin vaan että nainen, mikä antaa persoonattomamman vaikutuksen tekstille.
Hyvä pointti! En muista tarkkaan, oliko siinä sen kummempaa syytä taustalla silloin tätä aikoinaan kirjoittaessa, kuin lähinnä erotuksena siihen, että Nagini vaikutti häntä reilusti nuoremmalta ja avuttomammalta, joten kutsuin häntä tytöksi. Ehkä sekin, että kyse ei ole aidosti hyväsydämisestä ihmisestä, vaan manipuloivasta hahmosta, ja myös se, että elokuvassahan ei mainittu hänen nimeään ollenkaan. Sen löysin vasta etsimällä Pottermoresta. Ja toisaalta kyse ei ole tutusta hahmosta, joten pelkällä nimellä puhuttelu ei ehkä olisi avannut satunnaiselle lukijalle sitä, mikä tyyppi tässä nyt edes on kyseessä. Vindaan viitataan nimeltä enemmän sen jälkeen, kun hän on itse esittäytynyt, joten todennäköisesti jonkinlainen tämäntyylinen ajatus siellä on taustalla ollut.

Kiersin muutenkin vähän canonia, koska elokuvan lopussahan Nagini päätyy Dumbledoren riveihin. Mutta toisaalta, elokuvassa ei näytetty, mitä kaikkea siinä välissä ehti tapahtua. Olisihan siellä voinut tällainenkin kohtaus olla... ;)

Poissa Paquette

  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 195
Vs: Kierteellä (K-11), Vinda Rosier & Nagini. Draama
« Vastaus #3 : 08-05-2023, 23:33:41 »
Luin tämän joskus puhelimella ja ajattelin silloin, että pitää jättää jonkinlainen puumerkki kun pääsee koneelle, mutta se on nähtävästi aina jäänyt. En ole nähnyt näitä elokuvia, enkä muutenkaan ole kovin hyvin perillä mistään kirjojen jälkeen ilmitulleista jutuista, joten tämänkin tarinan aihepiiri on aika vieras. En välttämättä ole myöskään aivan valmis hyväksymään kaikkia asioita canonfaktoiksi, mutta eihän sitä minulta kysytä.  ;D

Joka tapauksessa pidin tästä tekstistä, vaikka se synkähkö onkin. Nagini on kuvattu sympaattisesti ja kiehtovasti ja Vindakin vaikuttaa mielenkiintoiselta, vaikkakin epämiellyttävältä hahmolta. Erittäin taitavasti hän harjoittaa vastenmielistä manipulointia.  ;D  Kiitoksia tästä, ehkä pitäisi tutustua ihmeotuselokuviinkin joskus.

Poissa Fiorella

  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 1072
  • Hyvän tuulen kotisatama
Vs: Kierteellä (K-11), Vinda Rosier & Nagini. Draama
« Vastaus #4 : 09-05-2023, 18:24:43 »
Kiitos kommentista, Paquette! :D

Tämä on sellainen vähän elokuvan "rivien välistä" tulkittavissa oleva tarina höystettynä omalla mielikuvituksella, joten ei välttämättä edes haittaa, vaikka ei olisi elokuvaa nähnytkään. :) Mutta jos sattuu hyvä tilaisuus, niin katso toki nuokin Ihmeotus-sarjan elokuvat. Kyllä ne minusta vähintään kertakatsomisen arvoiset leffat ovat, vaikka jakavatkin fanien mielipiteitä. Minusta nämä hahmot olivat siinä varsin kiehtovat, vaikka olivatkin aika pienessä roolissa.