Kirjoittaja Aihe: Punahilkka ja Iso, paha susi (Bilbo/Thorin) Romantiikkaa, söpöilyä K-12  (Luettu 2200 kertaa)

Poissa zilah

  • Sydänten kapteeni
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 2520
  • "Olet tullut laivaan, luumuseni?"
    • Zilahin Kirjasto
Nimi: Punahilkka ja Iso, paha susi
Kirjoittaja: zilah
Fandom: Tolkien
Henkilöt: Bilbo/Thorin Tammikilpi
Lajityyppi: Söpöilyä ja romantiikkaa
Ikärajavaroitus: K-12
Vastuuvapaus: Kettään en omista, eikä kukkaan minulle maksa.
Varoitukset: AU, slashia,  siirappia ja romantiikkaa ämpäritolkulla.
Kirjoittajan alkusanat: Tämä tarina on kirjoitettu Finin Salainen ystävä- haasteeseen.

Yhteenveto: Iltasatuja uuteen uskoon.


Punahilkka ja Iso, paha susi



Ilta oli jo pimennyt, kun Thorin teki matkaansa kohti määränpäätään. Konnun hyvät asukkaat olivat jo vetäytyneet koloihinsa, mutta useimmista ikkunoista näkyi vielä valoa. Enää viimeinen mäki ja Thorin kiirehti koputtamaan tutulle ovelle. Kun ovi avautui, Thorin yllättyi nähdessään pienen hobittilapsen seisovan edessään.

”Päivää. Kukas sinä olet?” Lapsi kysyi.

”Minä olen Thorin Thráinin poika. Kukahan sinä sitten mahdat olla?” Thorin esitteli itsensä kohteliaasti. Hän ihmetteli missä Bilbo oli, mutta kaipa sekin arvoitus selviäisi aikanaan.

”Frodo! Päästä nyt vieras sisään. On epäkohteliasta seisottaa ketään ovella tuolla tavoin”, tuttu ääni kuului oven takaa ja samassa Bilbo ilmestyikin näkyviin. Heti seuraavassa hetkessä hänellä oli syli täynnä iloisesti nauravaa hobittia ja hän sulautui kiihkeään suudelmaan.

* * *

”Niin, Frodo on minun serkkuni poika. Hän jäi orvoksi, enkä voinut jättää häntä Rankkibukien kasvatettavaksi. Ne ovat outoa sakkia, tiedätkö”, Bilbo selitti, kun he istuivat takan ääressä piippujaan poltellen. Frodo oli mennyt jo valmistautumaan sänkyyn.

Thorinia hymyilytti. Bilboa itseäänkään ei juuri keskivertohobitiksi olisi voinut sanoa.

”Sinä teit aivan oikein. Ja hän vaikuttaa älykkäältä pojalta.”

Keskustelu keskeytyi, kun Frodo tuli huoneeseen.

”Minä olen nyt valmis. Tuletko lukemaan iltasadun?”

Bilbo lupautui, mutta kääntyi sitten Thorinia kohti.

”Tänään on vuorossa pitkä satu. Tuletko mukaan?”

Thorin myöntyi huvittuneena. Siitä oli pitkä aika, kun hän viimeksi oli lukenut tai kuunnellut iltasatuja. Fílille ja Kílille hän oli ollut liki isän korvike, mutta niistä ajoista oli jo kauan.

* * *

Thorinin yllätykseksi Bilbo ojensi kirjan Frodolle.

”Mitäpä, jos tällä kertaa sinä lukisit? Minä ja Thorin näyttelemme sadun sinun kertomuksesi mukaan”, Bilbo ehdotti ja Frodo innostui kovasti.

Thorin ei ollut ajatuksesta lainkaan niin varma, mutta ei hennonut tuottaa lapselle pettymystä. Niin hän huomasi olevansa iso paha susi, joka tavoitteli pikku punahilkkaa. Bilbo oli jostakin löytänyt suuren kirkkaanpunaisen kangaspalan, jonka tämä oli kietonut ympärilleen jonkinlaiseksi viittaviritelmäksi. Alkaen jo innostua, hän kaarteli Bilbon ympärillä tavalla, jonka toivoi näyttävän uhkaavalta, mutta ei liian pelottavalta.

”Isoäiti vain katosi jonnekin, ja Punahilkka ihmetteli sitä, kun iso paha susi hiipi hänen taakseen”, Frodon kirkas ääni kertoi. Seuraavaksi Thorin jo odotti, miten hänen piti hyökätä Bilbon kimppuun, mutta pikkuinen hobittilapsi päättikin tehdä tarinasta aivan omanlaisensa.

”Iso paha susi ei halunnut syödä pikku Punahilkkaa, vaan sen sijaan otti tytön kiinni ja kutitti tätä.”

Thorin nauroi nähdessään Bilbon kerrassaan kauhistuneen ilmeen.

”Hei hei, ei näin”, Bilbo sopersi ja perääntyi kiireesti.

”Oi kyllä, juuri näin”, Thorin murisi ja syöksähti ottamaan rakastettunsa kiinni. Piankin hän jo kaatoi Bilbon lattialle, ja kutitti tätä kunnes hobitti kykeni vain kikattamaan hengästyneesti.

”No? Mitäs seuraavaksi?” Thorin lopulta kysyi, saamatta silmiään irti Bilbosta, joka makasi lattialla posket punaisina ja hiukset sekaisina. Hän olisi halunnut vain painaa Bilbon alleen ja rakastella tätä siinä ja silloin, mutta malttoi mielensä Frodon vuoksi.

”Seuraavaksi... iso paha susi ja Punahilkka suutelevat sovinnon merkiksi”, Frodo päätti iloisesti, ja Thorin kiirehti toteuttamaan sadun loppua parhaan taitonsa mukaan. Viime hetkessä hän kuitenkin muisti, että suudelma oli syytä pitää siveänä koska lapsia oli läsnä, ja niin hän vetäytyi annettuaan vain pienen suukon.

** *

Frodo oli onneksi kiltti lapsi ja nukahti pian sadun lukemisen jälkeen. Thorin oli onnellinen saadessaan vetäytyä rakkaimpansa kanssa sänkyyn. Hän paloi halusta antaa tälle muutakin kuin sen  iltasadun lomassa vaihdetun siveän suudelman. Bilbo tuntui olevan yhtä halukas, ja tämän härnäävät katseet ja kosketukset ajoivat Thorinin järjiltään.

”Oletko varma, rakas? Eikö hän herää?” Thorin kuiskasi Bilbon huulia vasten, yrittäen vielä pidätellä kiihkoaan.

”Kunhan vain olet hiljaa, niin kaikki on hyvin”, Bilbo vakuutti.

”Ei mitään karjuntaa tällä kertaa...” tämä jatkoi kiusoittelevasti, saaden Thorinin punastumaan. Heidän ensimmäinen yönsä palautui kirkkaana hänen mieleensä.Hän ei tosiaan ollut ääntään tai muutakaan pidätellyt. Mutta Bilbon suudelma sai hänet unohtamaan kaiken muun, eikä muulla ollut enää väliäkään.  Hän olisi valmis nolaamaan itsensä tuhannesti, kunhan vain Bilbo olisi hänen omansa.

”Minä en karju. Mutta huomenna luemme Prinsessa Ruususta”, Thorin vihdoin päätti.

”Maltan tuskin odottaa”, Bilbo kehräsi ja veti hänet suudelmaan.


FIN.


Lizlego

  • Vieras
Tämä on niin älyttömän suloinen. En muista ennen lukeneeni kenenkään kirjoittaneen Frodosta yhtä söpöä kuin mitä se on tässä. Ja tykkään myös, että Bilbo ja Thorin taipuu toteuttamaan lapsen toiveet.  ;D