Kirjoittaja Aihe: Veren maku suussa [Naruto-Darren Shan, Anko Mitarashi/ Arra Sails, K7, romance]  (Luettu 5114 kertaa)

Poissa culliina

  • Pentuprinssi
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 789
  • lasciva est nobis pagina, vita proba.
Author: Culliina
Fandom: Darren Shan/ Naruto -crossover
Pairing: Arra Sails/ Anko Mitarashi
Genre: romance, ficlet
General: K7
Warnings: -
Disclaimer: Darren Shan-sarja henkilöhahmoineen kuuluu kirjailija Darren O'Shaughnessylle ja Naruto Kishimotolle, en saa tästä rahallista korvausta.
Summary: Ei käärmeitä eikä kunaita heidän välillään luomassa kuilua, vain kaksi lihasta ja luusta muovattua olentoa toistensa kimpussa nauttien joka iskusta ja katseesta.
A/N: Osallistuu haasteisiin Ficletvitonen, Japani ja Femme10.
Lähdin kirjoittamaan tätä vähän eri kantilta kuin yleensä kirjoitan; tarvitsin hyvän femmeparituksen haasteeseen. Pureskelin pairingia varsin pitkään, mutta lopulta tajusin Ankon ja Arran olevan todella kuin luodut toisilleen! Kumpaakaan sarjaa ei tarvitse olla lukenut kokonaan, DS:ästä riittää Vampyyrivuori ja Narutosta Chuuninkokeiden toinen haaste.


Veren maku suussa



Nopeus huipussaan. Arra keskittyi, joka iskun oli oltava harkittu, tehokas. Nyt ei ollut aikaa virheille. Viimeinkin todellinen vastustaja. Vastustaja, joka ei taipunut hänen kädessään kuin sula vaha. Viimeinkin todellinen haaste. Haaste, jota ei täytynyt vain voittaa. Viimeinkin haaste, joka kesti ikuisesti. Tai ainakin pidempään kuin porkkanapäinen haaste; mokoma livahti pois ensimmäisen liiton jälkeen, ei ollut valmis sitoutumaan. Pelkäsi liiaksi maailmaa.

Viimeinkin vastustaja, joka tulisi kestämään. Sillä olihan joonin-tason ninja maailmaa nähnyt – rakastunut, pettynyt, kuollut suruunsa ja jatkanut eteenpäin. Haavoittunut, mutta oppinut elämään sen kanssa. Sitä oli olla vampyyri, elää yön kulkijan elämää. Haavoja toistensa perään, mutta todellinen vampyyri kestää ja vahvistuu. Nyt Anko oli löytänyt omansa, enää hänen täytyi liittyä heihin ottaen vastaan haavoista suurimman: petturuuden syvän ja karvaan viillon.

Väistö, isku, väistö, väistö, iskujen sarja. Arra pysyi liikkeessä, hämäsi ja loikki taitojensa mukaan. Ei todellakaan ollut helppoa pysyä tahdissa mukana. Anko oli taitava, ei ihme, että hän oli omiensa keskuudessa arvostettu. Nyt Arralla oli kuitenkin etu puolellaan; tällä kentällä ei ninjataitoja saanut käyttää. Oli vain hän, Anko, parrut ja kaksi puusauvaa. Ei käärmeitä eikä kunaita heidän välillään luomassa kuilua, vain kaksi lihasta ja luusta muovattua olentoa toistensa kimpussa nauttien joka iskusta ja katseesta. Tämä oli Arran kenttä, tällä hän oli mestari. 

~*~*~

Anko pani parastaan. Chakra virtasi vahvana, adrenaliinin yllyttämänä suonissa, mutta hän piti sen sisällään. Myöhemmin, vasta myöhemmin hän näyttäisi, mihin kaikkeen hän todella pystyi ja minne kaikkialle ylätäisikään. Vampyyrinaisella ei ollut aavistustakaan... Kaikkien kiireiden ja vaarojen välillä tuli nauttia elämästä, mutta jooninin elämässä noita ihania taukoja oli varsin vähän – siispä niistä tuli ottaa kerralla kaikki irti. Konohassa oli kujia ja käytäviä, jonne vain harva uskaltautui ja vielä harvempi myönsi tekemisistään, mutta Anko tunsi kotikaupunkinsa joka kujan ja huoneen, jokaisen kauniin naisen ja monia miehiäkin siinä sivussa. Nyt hän oli astunut uudelle kentälle ja kohdannut uudet säännöt. Tällä kentällä ei tulisikaan voittaa jokaista ottelua, vain yksi ikuinen taistelu.

Täytyi ainoastaan voittaa taistelut elämästä ja kuolemasta, niistä ainoista, jotka saattoivat rakkauden tuhota.




« Viimeksi muokattu: 20-11-2012, 21:50:57 kirjoittanut Culliina »

Poissa Chuuko

  • superhessu
  • Viestejä: 609
    • Toinen tähti oikealta suoraan aamunkoittoon
Psssst.... ikäraja.  ;)
Häntä pystyyn vaikka hakaneuloilla.

Poissa culliina

  • Pentuprinssi
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 789
  • lasciva est nobis pagina, vita proba.
Oho!  ::)

Lizlego

  • Vieras
Mä rakastuin tähän, mutta tämän olisi pitänyt ehdottomasti jatkua, koska jännite oli niin ihana. Huomasin muuten itsessäni sen ärsyttävän stereotypialuulon, että nämä on miehiä, koska skippasin ensin jälleen iloisesti alkutekstien yli. Toisaalta se oli hyvä juttu, koska sitten mä sain vielä isommat kiksit kun tajusin että hei eihän nämä mitään miehiä ole.  ;D Mä nautiskelin lyhyistä, ytimekkäistä lauseista ja hahmojen nautiskelusta ja uuden elämän saavuttamisesta tai siltä se vaikutti. Kumpaakaan fandomia en valitettavasti tunne. 

Poissa culliina

  • Pentuprinssi
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 789
  • lasciva est nobis pagina, vita proba.
Musta on hauskaa, että jaksat lukea Shaneja, vaikka et fandomia tunnekaan. Mietin usein, että mitenhän näitä ajattelet ja mitä oletat lähtökohdaksi. Hauskaa :D Hämmentelen tätä usein, koska olen itse aika huono lukemaan vahvasti tuntemattomaan fandomiin perustuvia tekstejä, en oikein pääse niistä jyvälle.

Kiitos kommentista, mukavaa että pidit. Ja hah, aika poikatyttöjähän Arra ja Anko molemmat fandomeissaan ovat ;D