Kirjoittaja Aihe: Murhapeli, K-12, kevyt rikosmysteeri, 1/5  (Luettu 4241 kertaa)

Poissa Kazard

  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 19
Murhapeli, K-12, kevyt rikosmysteeri, 1/5
« : 23-04-2012, 01:13:34 »
A/N Tämä projekti on itseasiassa aloitettu ennen Kuparisiiven kronikkaa, mutta jäi keskeneräiseksi ensimmäisen luvun jälkeen mielenkiintoni siirryttyä fantasiaan. Mistään pitkästä ajasta ei kuitenkaan ole kyse, tämän tekstin alkuosa on jostain maaliskuun alusta.
Murhapeli on kevyt, veretön ja varmaan myös hieman mauton, lyhyt rikosmysteeri. Samalla se on ensimmäinen kokeiluni tässä tyylilajissa, ja keskityinkin lähinnä siihen, että onnistuisin paitsi "tappamaan" uhrini jotenkin järkevästi, myös vihjailemaan syyllisestä samalla, kun johdan lukijaa harjaan. Kommentit varmaankin näyttävät, miten hyvin tässä onnistuin.
Asetin kirjoittaessa itselleni lukujen määräksi viisi, ja yhden luvun maksimipituudeksi 800 sanaa.

K-12 on lievästi liioiteltu turvaikäraja. x)

// Celeporn muokkasi ikärajan K-11 --> K-12 uuden käytännön mukaisesti


Pelin säännöt
1.   Peli päättyy, kun murhaaja jää kiinni, tai kun murhaaja on tappanut kaikki muut pelaajat
2.   Murhaajasyytös vaatii todisteita tai murhaajan tunnustuksen todistajan läsnä ollessa
3.   Talossa saa liikkua pidemmän aikaa korkeintaan pareittain.
4.   Murhan jälkeen kuluu puoli tuntia, ennen kuin pelinjohtaja ilmoittaa tämän pelaajan kuolleen.
a.   Jos joku löytää kuolleen, ilmoitus tehdään välittömästi
b.   Jos murhaaja jää kiinni kesken murhan hänen katsotaan hävinneen, ellei tämän onnistu hiljentää todistajaa ennen kuin tämä ehtii ulos huoneesta tai huutaa murhaajan nimen
5.   Vain pelialueeseen kuuluvia huoneita saa käyttää
6.   Kuolleiden on ilmoituksen tultua poistuttava heille varattuun tilaan puhumatta kenellekään jäljellä olevista pelaajista
7.   Voittaja saa 5000$ puhtaana käteen



16:00 - 17:00

Vieraat kokoontuivat hiljaa keskustellen suuren kartanorakennuksen aulaan. Suurista ikkunoista erotti punertavan taivaanrannan pilvien takaa, mutta talon yllä raskaina riippuvat sadepilvet enteilivät rankkasadetta illaksi.

Se olisi voinut olla mikä tahansa ystävien kokoontuminen, ellei tänään olisi ollut Halloween. Niinpä nämä toisilleen enemmän ja vähemmän tutut ihmiset vilkuilivat toisiaan lähinnä epäluuloisesti, vaikka jokainen esittikin lukevansa ulko-oveen teipattuja peliohjeita.
”Joko tämä alkaa vai syödäänkö me ensin?” Peter tiedusteli kulmat koholla, rypistellen samalla hermostuneena kauluspaitansa helmaa ja heti perään korjaten tummanruskeaa, villiä kampaustaan. Miehen vieressä seinään liioitellun rentona nojaileva Leo nauroi hieman ivaillen, ja puisteli näkymätöntä pölyä tilanteeseen nähden liioitellun huolitellulta asultaan.

”Älä nyt ole noin hermostunut, sehän on vaan peli!” Leon ääni muuttui melkein hihkaisuksi loppua kohti, ja mies levitteli käsiään välinpitämättömästi. Peter yskähti, ja vilkaisi hieman pidempää miestä syrjäkarein. Vaikka Leo kuinka esitti, ettei tätä kiinnostanut, niin Peter kyllä arvasi, että voittaminen kiinnosti tuota ihan yhtä paljon kuin kaikkia muitakin.

Abby tuli takaisin retkeltään olohuoneeseen, ja pyöräytti silmiään poikien laiskalle kinastelulle.
”Olkaapas kiltisti”, nainen virnuili, saaden sanoillaan Peterin huokaisemaan ja Leon näyttämään täysin viattomalta. Abbyn perässä oven luo tuli myös tämän ystävä Evelyn, joka näytti lähinnä siltä kuin olisi päätynyt keskelle karkkikauppaa silmäillessään ympärillä olevia miehiä. Tosin vain Milo vastasi katseeseen kunnolla, iskien päälle vielä silmääkin ja hymyillen äärimmäisen vihjailevasti. Evelyn punastui aavistuksen ja mutisi jotakin epäselvää Abbylle, joka pyöritti taas silmiään.

”Missä Jimmy ja Shane ovat?” Abby halusi nyt tietää, huomattuaan kahden pelaajan puuttuvan joukosta.
”Keittiössä kärkkymässä ruokaa”, Milo ilmoitti etäisesti halveksuvaan sävyyn, mutta kun koko muu seurue päätti suunnata keittiöön, tuli tummahiuksinen perässä.

Päivällinen olisi todennäköisesti ainoita hetkiä tänään, kun koko porukka voisi olla yhdessä. Ruokailun jälkeen hajaannuttaisiin pieniin ryhmiin ja säikyttäisiin narisevia ovia, kuten tässä pelissä oli tapana. Tosin voittajan ratkettua mentäisiin tietysti juomaan tappion karvas maku pois, mutta kenenkään ajatukset eivät vielä ylettäneet ihan sinne asti. Jokainen keskittyi nykyhetkeen ja muun seurueen mulkoiluun.


Keittiöstä kaverukset tosiaan löytyivät. Shane istui kohteliaasti yhdellä keittiötasoista, ja esitteli kokille omia ehdotuksiaan ruoan suhteen. Kokkina toimiva keski-ikäinen nainen näytti hetki hetkeltä ärtyneemmältä, ja kieltäytyi tyystin vastaamasta pitkälle rääväsuulle. Jimmy ei tapansa mukaan ollut ollenkaan häiriöksi, vaan oli täysin keskittynyt kauhomaan suuhunsa toffeejäätelöä pienestä purnukasta, jonka keittäjä oli ilmeisesi hylännyt turhan näkyvälle paikalle.

Muiden tullessa huoneeseen Jimmy kohotti katseensa jäätelöstään ja näytti pahanteosta kiinnijääneeltä pikkupojalta yrittäessään kätkeä melkein tyhjää jäätelökartonkia selkänsä taakse. Shane katsahti tulijoita laiskasti, mutta muutti ilmeensä nopeasti röyhkeän likaiseksi, kun näki naisten varsin paljastavat asut. Evelyn ei näyttänyt huomaavan, mutta Abby näytti tyytymätöntä naamaa.

”Joten, mitä meillä on ruokana?” Evelyn kysyi aurinkoisesti kurkistellen muiden olkapäiden yli porisevia patoja.
”Jotain… Soppaa ja lihaa”, Shane kuvaili tarjolla olevaa ruokaa melko mielenkiinnottomalla äänellä, ja laskeutui alas pöytätasolta, napaten mennessään jäätelöpurkin Jimmyltä, joka päästi vingahduksenkaltaisen äänen.
”Shane!” Jimmy valitti, saaden ystävältään vastaukseksi vain typerän virneen, kun Shane kauhoi säälimättä loput jäätelöt omaan kitaansa.

Kokin suureksi harmiksi koko seurue jäi keittiöön pyörimään, kunnes ruoka oli valmista. Välttääkseen henkilökunnan raivon Jimmy ja Peter auttoivat kokkia kantamaan padat ja lautaset ruokasaliin.

Kaikkien istuuduttua keittäjä nyökkäsi päätään ja poistui paikalta, lähtien ilmeisesti takakautta kotiin. Milo aloitti pöytätouhut kaatamalla ensimmäisenä kauhallisen keittoa omalle lautaselleen, mutta kohteliasta esittäen täytti myös vieressään istuvan Abbyn lautasen. Abby puolestaan vilkuili ympärilleen odottavan näköisenä ja kurtisti kulmiaan.
”Onko Samista kuulunut mitään?” nainen kysyi melkein huolestuneena, mutta sai vastaukseksi vain olkienkohautuksia joka taholta. Abby huokaisi, mutta hymyili sitten muille talon emännän roolissaan, ja ryhtyi nautiskelemaan kevyestä alkupalakeitosta.

Muut seurasivat esimerkkiä, tosin osa vähemmän hienostuneesti. Jimmylle näytti tuottavan suuria ongelmia käsitellä siroja astioita, ja nuorukainen vaikuttikin lähinnä siltä, kuin olisi pelännyt hajottavansa ruokailuvälineet pelkällä katseellaan. Shanella näitä pelkoja ei ollut, sillä mies mätti ruokaa suuhunsa kuin se olisi uhannut juosta pakoon.

Kesken ruokailun Peter päästi omituisen, hämmästyneen ähkäisyn ja pysähtyi tuijottamaan Evelyniä. Nainen näytti hämmentyneeltä, mutta Peterin äännähdys käänsi muidenkin katseet tämän puoleen. Jimmy, joka istui Evelynin vieressä, näytti niin säikähtäneeltä, että Shanea alkoi naurattaa tilanteesta huolimatta.

Naisen huulten välistä valui tummanpunaista nestettä. Evelyn pyyhkäisi suupieltään, ja tuijotti punaista, hieman tahmeaa ja omituisen hajuista nestettä hämmentyneenä. Samassa kaiutin räsähti eloon, ja talossa kaikui Samin tasaisella äänellä: ”Evelyn, kello 16:48. Kuolinsyy: myrkytys.”
Evelyn huokaisi pettyneenä, nousi pöydästä ja katosi huoneesta. Korkojen napsahdukset kuuluivat portaissa, ja jossain yläkerrassa ovi aukeni ja sulkeutui napsahtaen. Pöytään jääneet katselivat toisiaan hetken, ja työnsivät sitten kuin yhteisestä päätöksestä keittolautasensa kauemmas.

Siirryttiin pääruoan pariin, mutta vaikka lammas oli hyvin valmistettua, kaikki tyytyivät lähinnä tökkimään sitä ruokailuvälineillään. Milo näytti tekevän omalleen jonkinlaista ruumiinavausta, ja Shane pyöritteli epäluuloisen näköisenä pikkuporkkanoita lautasellaan. Leo tuijotti Jimmyä ja Shanea epäluuloisesti, ja nojautui sitten vierustoverinsa Abbyn puoleen.
”Se on jompikumpi heistä. Heillä oli paljon aikaa laittaa tekoverikapseli keittoon”, mies järkeili kuiskaten, ja Abby vilkaisi mainittuja miehiä mietteliäänä.
Pian nainen vastasi hiljaa: ”Ehkä. Tosin en tiedä olisiko se Shanen tyylistä.”

”Mitä te neidit salailette siellä?” Shane kysyi pisteliäästi, tuijottaen molempia pistävästi kirkkaansinisillä silmillään. Leo reagoi ensin, vastaten syyttävään ilmeeseen huolettomalla virneellä, ja palaten lammaspaistinsa pariin.

Jossain olohuoneen perällä iso kaappikello löi viisi.
« Viimeksi muokattu: 07-08-2012, 01:51:58 kirjoittanut Celeporn »

Poissa Kazard

  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 19
Vs: Murhapeli, K-11, kevyt rikosmysteeri, 1/5
« Vastaus #1 : 28-04-2012, 16:42:20 »
17:00-18:00


Ruokailun venyessä keskustelu elpyi hiljalleen. Vaikka jokainen ruokailija käyttikin vielä kohtuuttomasti aikaa ruokiensa paloitteluun ja tutkimiseen, kepeä jutustelu myöhäisillan ohjelmasta ja yleisistä kuulumisista saattoi jatkua. Jälkiruoan aikoihin tunnelmakin oli jo huomattavasti rentoutuneempi, sillä puoliksi sulanut jäätelökakku ei vaikuttanut täydelliseltä paikalta piilottaa minkäänlaisia leikkimyrkkyjä.

Pöytä tyhjeni lähes tasan tarkkaan puoli kuudelta, ja vieraat nousivat pöydästä jäykin jaloin, tuijottaen toisiaan. Suuri kartano oli hiljainen ja tuntui elävän omaa pelottavaa elämäänsä. Peter olisi voinut vannoa, että seinillä olevat muotokuvat ja maisemamaalaukset nauroivat heille, mutta tiesi sen olevan vain hermostuneen mielensä loihtimia kepposia.

”No”, Jimmy rikkoi hiljaisuuden, ja hymyili hermostuneesti muille paikallaolijoille. Miehen ajatus tuntui katkeavan hetkeksi, kun hän keskittyi puhumisen sisään rapsuttamaan itseään korvan takaa mietteliäs ilme kasvoillaan.

Viimein Jimmy tuntui kokoavan itseään tarpeeksi, ja jatkoi: ”Onnea kaikille.”

Abby virnisti kannustavasti ystävälleen, ja näytti siltä että olisi halunnut sotkea aina yhtä poikamaisen Jimmyn hiukset vielä villimpään kuosiin. Leo kuitenkin rykäisi vaativasti, ja katsahti muuta seuruetta kulmat koholla. Vastauksekseen mies sai hieman hämmentyneitä katseita ja poistumista suunnitelleilta pelaajilta.
”Emmekö aio sopia pareja?” mies kysyi melkein tyrmistyneenä pelitovereidensa huolettomuudesta ja varomattomuudesta.

Muutamia hämmentyneitä vilkaisuja vaihdettiin, mutta Abby toimi taas jännityksen rikkojana loikkaamalla Leon käsivarteen kiinni. Virnuillen ja huuliaan miehen poskella nopeasti käyttäen nainen lupasi: ”Minä voin olla sinun parisi.”

Leo nauroi Abbyn käytökselle ja aikoi jo vastata tämän leikkimieliseen flirttiin omallaan, kun Shane päästi vihaisen rykäyksen, ja tuuppasi sopivasti kohdalle sattuneen kipon kumoon pöydältä.
”Pff, olette kyllä ihan helvetin väärässä jos luulette että minä aion ruveta pariksi jollekin teistä pikku murhaajista. Koskee myös sinua Jimmy”, pitkä mies syytteli, osoittaen suutaan vastalauseeseen avaavaa Jimmyä pistävästi sormellaan.

Sanojensa vakuudeksi Shane tömisteli tiensä suoraan pääportaita pitkin yläkertaan, ja katosi ovet paukkuen ilmeisesti yläkerran WC-tiloihin. Tätä dramaattista poistumista seurasi lyhyt hiljaisuus, joka päättyi Milon tiedotukseen: ”Minuakaan ei kiinnosta jakaa voittoani kenenkään kanssa.”

Milo poistui hienostuneemmin takaisin keittiön ja palvelusväen tilojen suuntaan, pois suuresta ruokasalista. Peter katseli hetken veljensä perään, ja mutisi jotakin siitä, että lähtisi etsimään tämän. Jimmy lupasi odottaa ruokapöydän ääressä että Shane tulisi järkiinsä, sillä tuskin kukaan muukaan halusi ruveta rujon ja pahasuisen miehen pariksi.

Leo ja Abby kävelivät yhdessä olohuoneeseen, ja istuivat sohvalle. Kaksikon keskustelu kävi helposti kuhertelusta, ja nämä kiusasivat toisiaan täysin armotta. Paikka oli myös hyvä pelin kannalta: sohvalta näki aulan suuret portaat, ja hieman taaksepäin nojaamalla näki myös suuaukon ruokasaliin ja sen takana oleviin keittiötiloihin.

Leo nojasi melkein naisen syliin, ja kiusasi: ”Entä jos minä olisinkin murhaaja?”

Abby räpäytti silmiään pari kertaa, ja nauroi sitten päin pelottavinta ja mystisittä ilmettään esittelevän miehen naamaa. Leo näytti suorastaan hämmentyneeltä, lähes loukatulta, ja meni hetki ennen kuin Abby kokosi itseään tarpeeksi saadakseen mitään järkevää sanotuksi.
”Leo-kulta, kaikki tietäisivät että se olit sinä jos minä olisin seuraava uhri. Kaikki näkivät että olimme pari”, nainen selitti ja nipisti Leon poskea kuin tuo olisi ollut pahainen pikkupoika.

Leo mutristi suutaan ärtyneenä, mutta Abby pyyhki myrtyneen ilmeen ystävänsä kasvoilta leikkimielisellä tönäisyllä. ”Senkin röyhkeä pikkunainen”, Leo valitti loukkaantunutta näytellen, ja tuuppasi Abbya takaisin.

Omituinen, tukkoinen ääni rikkoi leikkimielisen keskustelun. Leo oli pudota sohvalta, ja nosti kätensä refleksinomaisesti kipeään kohtaan kyljessään. Punainen väriaine sotki miehen sormet, ja kun Leo vielä tuijotti väripatruunaa ja kättään täysin lamaantuneena, monotoninen ääni kaiuttimista totesi: ”Leo, kello 17:55. Kuolinsyy: ampumahaava.”

Abby tuijotti Leoa kasvot suunsa eteen kohotettuina, ja käänsi sitten katseensa nopeasti kohti yläkertaa juuri parahiksi nähdäkseen tumman hahmon katoavan yläkerran koristeparvelta takaisin varsinaisen huoneiston puolelle. Yläkerran valot olivat pois päältä, joten tekijän kasvoja ei ollut toivoakaan tunnistaa. Niin lyhyessä ajassa nainen ei edes ehtinyt panna merkille, miten pitkä ampuja oli.

Leo nousi seisomaan kuin unissakävelijä, huokaisi ärtyneesti ja nousi yläkertaan. Abby itse nousi tämän perässä, ja hiiviskeli varovasti eteisaulaan. Jimmy seisoi jo keskellä eteistä, ja tuijotti punaisen värin tahrimaa Leoa säikähtäneenä. Peter ja Milo ilmestyivät keittiötiloista lähes peräkkäin, mutta kuitenkin selvästi erillään toisistaan. Molemmat vilkuilivat ympärilleen jännittyneinä ja raskaasti hengittäen.

”Se oli Shane. Pakko olla”, Milo julisti hengenvetojen välistä.