FiFi - Fiksu ja Filmatiivinen fiktiofoorumi

En mä tule saamaan mitään tuosta aikaiseksi, mutta nautin ajatuksesta, että kirjoittaisi jotain tosi sekopäistä. Multa puuttuu siihen motivaatio niin kuin ylipäätään koko kirjoittamiseen. Mulla ei ole mitään syytä kirjoittaa ennen kuin on ihan pakko. Tuotan sanan kerrallaan. Nautin kaikenlaisista ajatuksista, joita voisi kirjoittaa, mutta en mä nauti kirjoittamisesta edelleenkään eikä ole oikein aikaakaan niin ei ole pakko, jos ei tahdo. Nauti runosuolen pulppuamisesta, kun se tapahtuu ja toivotaan, että suoltaa tavaraa pitkään.  Olisikohan sitä muuten motivoituneempi kirjoittamaan, jos edes kuvittelisi tuottavansa jotain laadukasta? Onneksi huumorin ei tarvitse olla laadukasta, kun riittää että itseä naurattaa. Siinä voi aina sanoa, että muilla vaan on huono maku, jos niitä ei naurata.  Kaikki muu mitä olen tuottanut lähinnä itkettää, mistä kyllä nyt melkein iski inspiraatio kirjoittaa hirveää angstia, koska luulin aikoinani olevani tosi hyvä angstin tuottaja ja lähinnä tuskailin sen kanssa, että angsti tahtoi muuttua huumoriksi.  Oh jee!

RUNOSUOLI! Ihan paras ilmaisu!

Hahah, kiitos, Tinppa! Ihan mahtavaa, että Vakolaa on tullut taas lisää!  Mie en vaan saa Alpon ja Erkin seikkailuista tarpeekseni, ja on siellä muitakin mahtavia hahmoja. Pitää tulla taas kommentoimaan, kunhan runosuoleni toiminnalta ennätän.

Liz: Tää on kyll ihan loistobändi! <3  Mielenkiinnolla odotan, jos tuo inspiraatiosi jotakin valmista tuottaa. 

Hyvä, zilah!!

Kiitos, Fiorella! <3

Mitähän on tekeillä, kun runosuoleni ei osoita ollenkaan ehtymisen merkkejä. Taas tulla putkahti uusi tuotos, ja seuraava on jo tekeillä. On kyllä ihanaa, kun pitkästä aikaa saa jotakin aikaiseksi, vaikka laadusta en menekään takuuseen. 


zilah

Tulinpa nyt tännekin, kun muistin tämän topicin. Kun puhuttiin noista kirjoitustyyleistä, ja siitä että tulee niitä ryöpsähdyksiä. Valitettavan harvoin on tullut näinä viimeisinä, kirjoitusblokkisina vuosina. Mutta eilen yöllä sellainen ihme tapahtui ja kirjoitin kokonaisen ficin alusta loppuun. Ei siitä mitään pitkää tuotosta  tullut, mutta siinä mielessä erikoinen tapaus, koska kirjoitin vielä inhokkiparituksellani. Pakko sanoa, että melko terapeuttinen kokemus, vaikka alkuun vähän nolottikin, mitä sitä on tullut tehtyä. 


zilah

Tämähän oli aivan mainio!  Ainoa, mikä jäi ihmetyttämään, oli ehkä se, että Aragornin sydämen valittu oli hemmoteltu pikku kiukkupussi-blondi, kun lienee ollut tasaisempaakin kumppania tarjolla.  Mutta kukapa kungingas voisi vastustaa moista haastetta! 

Kun Legolas oli saanut vatsansa sisällön tyhjennettyä, hänelle vihdoin valkeni mitä Elrond oli tarkoittanut.

Heh heh hee. Eikö sen nyt luulisi olevan kunnia saada kantaa armaan kuninkaansa jälkeläistä? 

Äänen kuultuaan Elrond hymyili voitonriemuisesti, ja käski kapteeniaan kääntää suunnan kohti kotia.

Kyllä Elrond keinot keksii! Tämähän meni jokaisen tahon osalta oikein oppikirjan mukaan! 

Alahan kirjoitella huumoria enemmänkin, tämä oli hauskaa luettavaa!

Ilo oli kokonaan minun puolellani. Tämä oli paitsi todella hauska myös oikeasti terapeuttinen, koska muistui mieleen se muinainen tuska siitä, että miten se Legolas, vuosituhantinen haltia ja rohkea ja kokenut taistelija, nyt on ficeissä niin itkevä neiti. Tässä se oli sopivan liioiteltu osassaan. Hajosin murtuneelle kynnelle, mutta se ilmensi sitä tämän parituksen ficeissä esiintynyttä versiota loistavasti.

“Mutta miksi? Enkö muka ole kauniimpi kuin hän? Minulla on ihanat vaaleat hiukset, ja ratsastan ja ammun jousella paljon paremmin. Ja olet itse sanonut, että olen sängyssä paljon innokkaampi ja parempi... Miksi?”

Legolasin kauneus ja kauniit vaaleat hiukset.  Aaargh! Kuten sanoin tämä oli myös hyvin terapeuttinen.

Ja niin Legolas teki. Hän kävi vaahtokylvyssä, hieroi ihoonsa ja muuallekin ruusuntuoksuista voidetta.

Lol ihoonsa ja muuallekin. Ruokkii nätisti mielikuvia, että mihin muualle.  Legolasin korkkiruuvit nauratti mua myös ihan liikaa ja se että toimenpide vei vain kolme tuntia joka aamu.  Mä en edes arvannut, mitä Elrond aikoi, mutta tottakai Elrondilla oli toikin keino ja niin Arwen säästyi avioliitolta ja kaikilla oli onnellinen loppu.  Koska huumorin tarkoitus on naurattaa ja mua nauratti niin mä sanoisin, että tämä oli varsin onnistunut teksti.