Elämässä tulee usein tilanteita, joissa harmittaa, joissa tekee mieli itkupotkuraivaroida ja rikkoa jotain - onneksi on sitten niitä iloisiakin tapahtumia, joita voi muistella ja joille voi nauraa. Nyt on kuitenkin sellanen vatutus päällä, että revin just pari vanhaa valokuvaa (ja se vaan pahensi tilannetta, koska tiedän itkeväni niiden perään vielä joskus) enkä vain ymmärrä, kuinka olen koskaan voinut nauraa tälläisessä maailmassa millekään.
Ensin on finin bannaus-draama, sitten se menee henkilökohtaisuuksiin ja nyt puhutaan paskaa selän takana. Sitten alkaa henkilökohtaiset ongelmat ihmissuhteissa aka en vain kestä kahta erittäin ihanaa, mutta suurisuista parasta kaveriani, jotka näin tiivistetysti tuntuvat tällä hetkellä helvetistä nousseilta pirunpoikasilta. Voiko elämä olla näin vaikeaa?! Finissä asiat sentään mennee ohi, mutta noi ystäväni... ÄRGH! Siitä olen kiitollinen, että tiedän meidän ystävyyden olevan edelleen turvassa, mutta kaikki tuntuu nyt vain kaatuvan niskaan! Ehkä olen itsekin turhan tiuska, koska hermot on jo valmiiksi kireällä, mutta on nekin mua kohtaan todella epäoikeudenmukaisia kaikkine paskoineen ja syytöksineen.
Kiitos.
~Culliina