NaNoWriMo

[DWW]

Tökkii. Olen saanut vasta puolet tavoitesanamäärästä kirjoitettua - ei siis päivän, vaan koko marraskuun alun. Pakkomielteisyyteni rakentaa tarina loogisesti ja yksityiskohdiltaan "paikkaansapitäväksi" tekevät kirjoittamisesta jokseenkin hidasta. Joudun jatkuvasti taistelemaan itseni kanssa, etten mene takaisin tekemään muutoksia jo kirjoittamaani tekstiin. Ja usein silti menen. Valitsin fantasiagenren sen takia, ettei tarvitsisi tehdä taustatyötä, vaan voisi kirjoittaa mitä vaan mieleen tulee - mutta ei, olen niin anaali ihminen, että on pakko istua tuntikaupalla netissä tutkien, millaista viikinkien/keskiaiksiten ihmisten/rautakauden suomalaisten elämä on ollut. Ja silti ei mielestään tiedä tarpeeksi. No, vaikka sanamäärät pysyvätkin pienenä, yleissivistys sentään kasvaa.

[Kuolonsulka]

Anaali ihminen?^^ *repsahtelee*

Joo, itsekin jumitan tällä hetkellä siinä 25 500 kohdalla, mutta onneksi se johtuu vaan työväsymyksestä. Tänään on tähtäimessä 3500 sanaa lisää, mieluiten tietysti vaikka se 30 000 sanaa täyteen. Täytyy katsoa. Olkavarren kipu (kiitos sikarokotteen) rasittaa keskittymiskykyä.

[Celeporn]

Joo terve, mulla kiinnostus kyllä lopahti todella pahasti.

En ole kirjoittanut nanoa nyt pariin päivään ja tekisi mieli antaa koko homman vaan olla. Painukoon kuuseen. Nyt on onneksi sen verran kaikkea muutakin, että voin mukamas hyvällä tekosyyllä jättää nanon huomiotta. Mutta kyllä se vaan silti mieltä kaihertaa, eikö sitä kuitenkin voisi vielä yrittää jotenkin saada kasaan...
Aiempi spurttaus on ollut kyllä siitä hyödyllinen, että sen ansiosta en ole vielä jäänyt sanamäärässä jälkeen - jos siis saisi jonkun puhdin jatkamiseen, niin tosta voisi vielä saada jotein. Ja eiköhän tässä vielä ehdi tulla sellainen vitutus, että sen vääntää valmiiksi vaikka väkisin kipeänä loppukirinä

[Ginger]

Jos on home regionikseen ilmoittanut Suomen, niin ei saa luovuttaa! Me ollaan Word Warissa Sacramenton ja Pittsburghin kanssa ja minä en hitto jenkkiporukalle häviä! 

Hitaasti mutta varmasti kirjoitan joka ilta kymmenen jälkeen sen 1600-2200 sanaa ja 60 000 on tällä hetkellä vielä aivan realistinen. Päähenkilö on päässyt hoitamaan lapsia ja sekstannut luokkakaverinsa (joka on rakastunut päähenkilön parhaaseen ystävään joka on kihloissa jonkun randomtyypin kanssa) kanssa neljästi. Ketään en ole vielä tässä vaiheessa tappanut, mutta kai se on väistämätöntä. Pitää kai aloittaa päivän urakka tai tulee kiire.

Huomenaamulla puukaupan koe 

[DWW]

Heti kun olin käynyt täällä eilen valittamassa, rupesi teksti juoksemaan. Sain kirjoitettua 2600 sanaa, mikä on meikäläiselle hyvä suoritus. Tänään on tullut kirjoitettua tuhat sanaa ja vielä on iltaa jäljellä.

Olen kyllä silti vielä ikuisuuden päässä tavotteista.

[Lizlego]

Kuin myös pahasti jäljessä, mutta yritän saavuttaa ainakin sen puolimatkan. 

[Kuolonsulka]

ARGH! Eilen jumitti pahasti enkä ole tänä yönä edes aloittanut vielä. Pakko kuitenkin ennen aamua saada se hemskatin 30 000 sanaa täyteen, tai itsekunnioitus menee. Se ei ole kuin kämäinen 1200 sanaa!

//Huh, itsekunnioitus pelastettu! Hmm, saatan jopa jatkaa, nyt sujuu taas^^

Oikea väliaikatiedoitus.net

[Celeporn]

Jooei terve vaan, päätin luovuttaa.

Kasassa on 25,000 sanaa, eli siis ihan ajan tasalla olen, mutta on tosiaan sen verran paljon kaikkea muuta mietittävää, että valmiiksi vääntäminen voisi olla liiankin hajottavaa. Pieni stressaaminen olisi ihan ok, mutta tämä ei vaan enää ole yhtään hauskaa. Huumorintajun loppuminen on aika selvä merkki siitä, että pitää luopua jostain.

Mutta vaikka en valmiiksi aiokaan saada, niin kyllä vielä jatkan tuota. Mitään tavoitetta ei enää ole (hah, aluksi piti kirjoittaa normi-nanoa pidempi, lol vaan mullekin!), mutta eiköhän tuota nyt ainakin muutama tuhat sanaa vielä irtoa. Tsemppiä vaan kovasti muille!

[Lizlego]

Mä oon tyytyväinen tekstini laatuun, siis kirjaimellisesti tekniseen toteutukseen ja lausemuotoiluun, mutta multa puuttuu looginen ja toimiva juoni. 

[Kuolonsulka]

Minä en saa aikaan! *kuolee ja tuijottaa ruutua* Pahinta vielä on, että tämä on sellainen kohta, joka on ihan helppo, kunhan vaan saisin aikaan... *potkaisee itseään pehvaan ja hankkii revähtymän*

[Sarelon]

Mulla on 17k ja olen luopunut toivosta. Homma kusi jo heti alkuun ja sitten vielä pahemmin. Ehkä ensi vuonna, jolloin mulla on toivottavasti akateeminen vapaus ja ennen kaikkea vapaus häiritsevistä vanhemmista. Pyrin pelastamaan kasvojani vielä vähän sillä, että potkin itseni kirjoittamaan ainakin muutaman sata sanaa joka päivä. Tosin ei sekään ole onnistunut. Eilen oli pakko mennä nukkumaan kahdeksalta univelkojen takia, tosin tänään hankin taas lisää (katso viestin kellonaika). Tosin sainpahan vähän päälle kaksi tonnia. Pitäisi kirjoittaa reilut kaksi ja puoli per päivä, jos tästä vielä haluaisi kiriä.

Harmi sinänsä, koska ihan tykkäsin tästä tarinasta. Ehkä mä vain en pärjää kovin hyvin nykyaikaan ja oikeaan maailmaan sijoittuvien juttujen kanssa

[Kuolonsulka]

Huu. Ainahan sinä voit kirjoittaa sen myöhemmin loppuun, kun on enemmän aikaa^^ Ei kannata hylätä hyvää ideaa^^
(Nimimerkillä hukkuu keskeneräisiin tarinoihin...^^) Mutta tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin minä teen^^

Joo. Tänään tuli sitten viimein se 35 000 täyteen. Olen varsin tyytyväinen. Olen todellakin oppinut lisää kuvailusta, kun olen päättänyt saavuttaa tietyn sanamäärän ennen kuin siirryn seuraavan tapahtumaan. Tulee ihan yllättäviä tilanteita/ ajatuksia hahmosta esiin ja nehän taas vaan syventävät tarinaa^^

[DWW]

Nyt kun olen vaivalla saanut 20 000 sanaa kasaan, tulin siihen tulokseen, että valitsemani näkökulma ei toimi. Päähenkilö on ihan ulapalla taustalla tapahtuvista asioista, jotka ovat paitsi paljon mielenkiintoisempia kuin hänen angstinsa, myös tärkeämpiä tarinan kannalta. Nyt pitää pitää kriisipalaveri itsensä kanssa siitä, miten kirjoitan tarinaa tästä eteenpäin.

Toisaalta päätös muuttaa näkökulmaa sai keskittymään tiettyihin ongelmiin, joita tiesin tarinassa olevan mutta joita en näkökulmasta johtuen pitänyt ajankohtaisina. Rupesin tosissaan miettimään, miten tosiasiallisesti tapahtui eräs tilanne, josta päähenkilö näki vain osan (saaden täysin puutteellisen kuvan siitä). Tilannetta suunnitellessani jouduin myös miettimään eräitä erittäin suurikokoisia ongelmia tarinassani ja yrittämään keksiä ratkaisuja niille. Ankaran ajattelun jälkeen tuntuu siltä, että rakentamieni maailmojen logiikka on minulle itselleni paljon selkeämpi ja hatara juoneni sai lisää tukipilareita.

Olen todellakin oppinut lisää kuvailusta, kun olen päättänyt saavuttaa tietyn sanamäärän ennen kuin siirryn seuraavan tapahtumaan. Tulee ihan yllättäviä tilanteita/ ajatuksia hahmosta esiin ja nehän taas vaan syventävät tarinaa^^

Kuulostaa nerokkaalta idealta! Kuinka monta sanaa kirjoitat ja millaisista asioista?

[Kuolonsulka]

En nyt varsinaisesti kirjoita tiettyä sanamäärää, vaan esimerkiksi eilen, kun oli tavoitteenani kirjoittaa 35000 sanaa täyteen, mutta en kuitenkaan halunnut vielä päästä seuraavaan tapahtumaan asti, keskityin vaahtoamaan siitä, miten hinoa lumi onkaan^^ *naurh*
Se tuntuu sinällään ihan toimivan, että asettaa aina päivätavoitteen ja jos näyttää, että vaikka sinä päivänä ei ole enää logiikkaa siirtyä seuraavaan tapahtumaan, voi tappaa sanoja jauhamalla syvällistä asiaa^^

Ja tuo näkökulma juttu on kyllä todella mielenkiintoinen asia. Itsekin kirjoitan minä- muodossa, eli juuri päähenkilöni näkökulmasta. Tulee mielenkiintoisia visioita ja joutuu joskus tosissaan miettimään kielikuvia kun tajuaa, että hei, eihän tämä tiedä edes että on olemassa pöllöjä, joten ei se voi verrata ketään pöllönpoikaseen...^^

[toyhto]

45 939!

Elän toivossa, että saisin tämän huomenna valmiiksi. Mun juoni tuntuu olevan päättymässä sopivasti siinä 50 000 tienoilla, joten ehkä pääsen koko tarinasta eroon, voin siirtää sen vähäksi aikaa hyllylle ja miettiä sitten, mitä sille vielä tekisi Täytynee ainakin lukea läpi. Ääh tämä on hämmentävää, on mennyt helpommin mutta myös paljon ailahtelevammin kuin kuvittelin, en ole kirjoittanut (pitkinä...) viikonloppuina oikeastaan yhtään ja viikolla omassa kämpässä majaillessa aika vauhdilla.

Nyt on kyllä vähän huolestuttava olo, tekee enemmän mieli mennä yliopiston kirjastolle opiskelemaan ja kirjoittamaan esseetä kielen merkityksistä kuin kirjoittaa NaNoa kotona. Alkaa kyllä tuntua ihan mukavalta ajatukselta, että piakkoin saa toivottavasti viimeisen pisteen (tai ehkä huutomerkin!) paikalleen ja voi vähän aikaa tehdä kaikkea muuta kuin kirjoittaa