Kirjoittajien offtopic

[Pahatar]

Olen eri mieltä tuosta, etteivätkö sun tekstit olisi kiinnostavia, mutta jäin miettimään noin yleisesti, että mikä se on, mikä sua teksteissä kiinnostaa? Jos sinusta tuntuu, etteivät omat kirjoitukset kiinnosta, miten niiden sitten pitäisi muuttua, että se muuttuisi? Tuo on kyllä totta, että olisi hyvä tykätä siitä, mitä itse tuottaa. Sen takia minusta tämä olisi pohdinnan arvoinen asia, että mistä tykkää, ja miten pääsisi siihen myös omien tekstien osalta?

Kyllä tässä on minusta sekin, mitä Fiorella sanoi, että omat odotukset ovat aina tosi korkealla, ja itse on kuitenkin se omien tuotosten pahin kriitikko.

Mitä kommentteihin tulee, kyllä fandom vaikuttaa niihin, ja paritus myös. HP:tä ja muitakin fantasiafandomeita luetaan enemmän kuin RPF:ää, etenkin lätkäaiheista. Ja parituksissa H/D taitaa aina vain olla suosituin, tai ainakin tuntuu, että se saa eniten lukijoita. Ei tuo pidä paikkaansa, ettei sun tekstejä koskaan luettaisi. Muistelen, että kun kirjoitit jokin aika sitten ficin Harry/Ron -parituksella, se sai oikein hyvän vastaanoton. Enkä sano tätä sillä, että pitäisi alkaa kirjoittaa vain HP:tä ja niitä suosituimpia pareja, vaan että kyllä se, mitä kirjoittaa, selittää aika laillakin ihmisten kommentointia.

Minusta tuntuu, että ehkä ennen kaikkea kommentoimisen määrään vaikuttaa kuitenkin sellainen yleinen laiskuus tai kiireisyys. Ei malteta tai ehditä pysähtyä kirjoittamaan tai kommentoimaan, eikä ehkä oikein lukemaankaan, ainakaan muuta kuin puhelimella, jolla taas kommentoiminen on vaikeaa, täi näin ainakin itse koen sen.

[Lizlego]

Tarkoitin siis jo aikoinaan ollutta trendiä, mistä jäi mieleen että mun tekstit oli jotenkin raiskaita. Sain kommentteja aikuismaisuudesta, mutta jälkikäteen ajatellen ne oli nimenomaan raskaita lukea ja osansa siinä on sillä, ettei osaa katkaista tekstiä ajoissa. Ja silloin muinoin oli kuitenkin tarinankertojan ote eli tekstit oli selvästi ajateltu lukijoille. Myöhemmistä teksteistä puuttuu se, että ne olisi kirjoitettu lukijoita varten tai tarinankerrontaa varten, koska ei niitä ole ja siinä on yksi ongelma, jonka tunnistan jälkikäteen. Ne on epämääräisiä ja suunnittelemattomia ja sisältää paljon asioita, jotka voisi jättää pois, koska ne vaan pitkittää tekstiä, mutta ei olennaista. Se on tarinankerrontaan liittyvä ongelma ja siihen liittyvä ongelma ettei tunnista olennaisuuksia. Melko iso osa ongelmaa on se ettei mua kiinnosta tarinankerronta eikä mahdollisen lukijan miettiminen mutta jälkikäteen tekstistä silti bongaa juuri sen että missä se lukijan kannalta menee metsään, jos itse olisi lukija. Juuri pidemmissä teksteissä tuo fokus ikään kuin katoaa ja se varmaan johtuu suunnittelemattomuudesta. Lyhyet tekstit ei sisällä niin sitä haastetta ja ne monesti sisältää vain hetken niin niissä ei niin helposti näy ne tarikankerronnan puutteet. Vaikeus on erottaa se, mitä tarinassa lukijan kannalta tarvitaan ja mikä on vaan sitä ettäeläytyy johonkin henkilöön ja tykästyy vaikkapa sen ääneen ja koska lukijan miettiminen kirjoittaessa on suorastaan vastenmielistä (se tekee koko kirjoittamisesta jotenkin laskelmoivaa ja siihen vasta katoaakin kirjoittamishalu), erheet huomaa vasta paljon myöhemmin.

//

Olen eri mieltä tuosta, etteivätkö sun tekstit olisi kiinnostavia, mutta jäin miettimään noin yleisesti, että mikä se on, mikä sua teksteissä kiinnostaa?

Tunne-elämä ja ihmissuhteet ja niiden tarkastelu. Mä en vieläkään ymmärrä mielipidettä, että joitakin hahmoja ei voisi parittaa toisilleen, koska musta se on vaan mielikuvituksen puutetta ja mielipiteen esittäjän omaa rajoittuneisuutta, mutta enää ei ole oikein kipinää yrittää todistaa ihmisten olevan väärässä. Siihen se kipinä kai osittain onkin kirjoittamisesta kadonnut, että on jotenkin antanut periksi sille taistelulle että yrittäisi osoittaa ihmisten olevan mielipiteineen väärässä. Väittely antoi kipinää tekemiselle, muttei varmaan ole pidemmän päälle kantavaa sekään. Siksi vanhoissa teksteissään huomaa että ne on kirjoitettu lukijalle ja jossain vaiheessa se katosi ja kirjoittaminen kääntyi vähän enemmän sisäänpäin. Jossain kohtaa myös prosessi oli tärkeämpi kuin lopputulos, mutta sekään ei ole kauhean kestävä peruste. Toisaalta keskeneräiset tekstit ei silleen sen kanssa harmita.

[Pahatar]

Myöhemmistä teksteistä puuttuu se, että ne olisi kirjoitettu lukijoita varten tai tarinankerrontaa varten, koska ei niitä ole ja siinä on yksi ongelma, jonka tunnistan jälkikäteen. Ne on epämääräisiä ja suunnittelemattomia ja sisältää paljon asioita, jotka voisi jättää pois, koska ne vaan pitkittää tekstiä, mutta ei olennaista. Se on tarinankerrontaan liittyvä ongelma ja siihen liittyvä ongelma ettei tunnista olennaisuuksia. Melko iso osa ongelmaa on se ettei mua kiinnosta tarinankerronta eikä mahdollisen lukijan miettiminen mutta jälkikäteen tekstistä silti bongaa juuri sen että missä se lukijan kannalta menee metsään, jos itse olisi lukija. Juuri pidemmissä teksteissä tuo fokus ikään kuin katoaa ja se varmaan johtuu suunnittelemattomuudesta.

Tämä on hankala juttu, sillä sikäli kuin oikein ymmärrän, sä tavallaan kaipaat ainakin jälkikäteen ajateltuna enemmän etukäteissuunnittelua teksteihin, mutta sitten et tykkää toteuttaa sitä, tai se vie kirjoittamisen ilon. Voisiko sitä kuitenkin kokeilla ihan itsensä vuoksi, eikä niinkään lukijoiden, meneekö se tosiaan näin, vai voisiko siitä suunnittelusta saada kuitenkin kirjoittajana hyötyä ja mielenkiintoa kirjoitustyöhön? Myönnän, että olen varmaan väärä ihminen ja puolueellinen tässä suhteessa, kun itse tykkään suunnitella, ja minulle se on iso osa kirjoittamisen iloa, mutta ymmärrän kyllä, että kaikille se ei toimi.

Tunne-elämä ja ihmissuhteet ovat se, joka minuakin kiinnostaa teksteissä eniten, ja minusta se on kyllä oikin hyvä lähtökohta ficcaamiseen. Ihan sama, mitä mieltä ns. muut ovat.

[Lizlego]

Luultavasti on helpompi ensin kokeilla, että kirjoittaa tekstin ja sen jälkeen antaa sen rauhassa hautua ja editoi paremmin omalle mielelle toimivaksi. Ainoastaan aika ja perspektiivi antaa vastauksen. Kaikki yritykset suunnitteluun on tähän mennessä johtaneet vain siihen, että mulla on jutuille raamit eikä kirjoittaminen lähde ollenkaan käyntiin, koska ne raamit riittää mulle. 

[zilah]

Olisiko jo viimein kirjoitusblokki lopuillaan? Parikin ideaa on tulilla, mutta nut on riesana ajan puute. Vaan eiköhän sieltä jotakin tule piakkoin, koska tällainen olotila yleensä ennakoi jonkin sortin kirjoitusryöppyä. 


Zilah

[Lizlego]

Alkaako runosuoli taas pukkaamaan ulos tavaraa? Se on hyvä se, ainakin ummetuksen jälkeen.  Annahan vaan tulla.

[Lizlego]

Olen tuskaillut kirjoittamisen kanssa nyt jo kuukausitolkulla, mutten oikeasti ole ikinä uskonut, että se voisi ratketa sillä että lopettaa kirjoittamasta lempiaiheistaan ja henkilöistään ja siirtyy ihan muuhun. Kuitenkin pakko todeta, että tunnelma on huomattavan paljon parempi kun siirtyi siihen, mistä ei edes itse tykkää. Varmaan se johtuu siitä, että siihen mistä ei itsekään niin tykkää ei suhtaudu niin vakavasti.

[Fiorella]

No mutta, tärkeintähän se on nyt se, että jokin edes inspiroi ja tunnelma on hyvä!

[Lizlego]

Niin on, mutta tajusin tänään kun luin yhtä ficciä, että taas mä oon miettinyt ihan paskaa muutenkin ja tajusin myös, että se mitä mä oon miettinyt, on jotain mitä mä en oikeasti halua ja että sille on ihan hyvä syynsä, miksi tekee ja on tehnyt tähänkin asti niin kuin on tehnyt. Ei se kaunista silleen rakenteellisesti ja suunnitelmallisesti katsoen ole, mutta ei sen ole tarkoituskaan olla, mutta silloin pysyy se itselle tärkein mukana.

[Lizlego]

Tänään tajusin myös sen, että ei musta vaan enää ole julkaisemaan tekstejä. Ne ällöttää mua ja haluan vaan tuhota ne kaikki. Pari sain jo tuhottua, loputkin voisi mut ei jaksa. Vittu mitä paskaa. Lähden lenkille, kun se on vähemmän ankeaa kuin kirjoittaminen ja varsinkin vähemmän ankeaa kuin tekstien julkaiseminen.  En tee enää mitään ikinä paitsi huonoja musiikkivideoita LOL.

[Pahatar]

Äh, nyt sitten poistit sen H/D:n ennen kuin ehdin kommentoida. Se ei ollut romanttinen, mutta herätti kaikenlaisia ajatuksia, jotka olisin halunnut kertoa.

Minusta on hirveän harmi, että ajattelet noin. Se on kuitenkin niin, että lukija ei koskaan koe tekstiä samalla tavalla kuin miten itse kokee, ja lisäksi jokainen lukija kokee tekstin omalla ja vähän eri tavalla kuin muut. Enkä tarkoita tätä sillä, että pitäisi julkaista väkisin, jos ei tunnu siltä, vaan että lukija voi tykätä ja usein tykkääkin, vaikka itse ei tykkäisi. Voiko teksti olla silloin huonoa? Minusta ei, ja tekstin paremmuutta ja huonommuutta on muutenkin vaikea arvioida, kun se on myös pitkälle mielipidekysymys.

[Lizlego]

Se teksti ei oikein ollut sen haasteen mukainen tarpeeksi selvästi niiltä olennaisilta osiltaan kuten dub-conilta ja ikärajalta, muttei oikeastaan liittynyt tähän mun purkaukseen. Tämä liittyi vanhempaan aiheeseen, mutta sainpas ne häiritsevät jutut nyt pois että oli siitä hyötyäkin vähän kilahtaa. Sitä H/D:tä vaan ei olisi pitänyt kirjoittaa siihen viestiin suoraan, mutta kun olin laiska ja Word jostain syystä tökki. Sen olisi voinut laittaa yksäriin niin kuin jotkut jutut oon ennenkin laittanut, mutta enemmän se varmaan muutenkin oli ihan omaa terapiaansa, joka ei olisi kuulunut muutenkaan julkaistavaksi.  H/D oli kyllä ihan kivaa vaihtelua ja myös kirjoittaminen, joka koskee jotain muuta kuin romantiikkaa tai mitään itselle nyt läheiseksi koettuja, mutta sit se tauko kestikin about 24 tuntia ja tänään on taas suolenmutka laulanut, koska eihän nyt voi paskaa olla tuottamatta.  Toivotonta. 

// Toi julkaisemin ja lukijan kokemus on sitten ihan toinen asia, koska eihän lukija tiedä oikeastaan mitään koko jutusta muuta kuin sen tekstin ja toisaalta lukijat monesti tykkää just niistä, mistä itse ei tykkää, mutta se yleensä liittyy enemmän paritukseen kuin mihinkään tekstissä itsessään, mutta en näe pointtia pitää julki tekstiä, joka on ihan jostain kohti päin persettä eikä edes mitenkään hauskalla tavalla. Vaikkei niitä kukaan edes lukisi niin sitten joku kumminkin jollain mahdollisimman pahalla hetkellä lukeekin ja vielä mainitsee tai kommentoi ja siitä saa itselleen traumat. Lukijasta noin yleisesti ottaen en tiedä, mutta kirjoittajan mielenrauhalle on parempi kadottaa ne näkyvistä. Mä jopa tällä kertaa säilöin kommentit, koska ne voi antaa vihjeitä, mitä ei ole tullut ajatelleeksi. Pitemmässä tekstissä beta auttaa pahimmissa jutuissa, mutta ei välttämättä siinä, että on kadottanut oman langan päänsä tai sortunut jaaritteluun.

[Lizlego]

Floodaan tätä, koska mulla on tylsää enkä jaksa kirjoittaa kommentteja, joita pitäisi, kun ei ole mitään sanottavaa ja vähän masentaa se, ettei osaa antaa sanoja millekään - miten kirjoittaminenkaan silloin onnistuisi LOL. Mutta se, mistä piti avautua, oli se että törmäsin yhteen vanhaan Geno/Claude-tekstiin, joka jäi kesken joskus aikoja sitten, koska se ei taipunut siihen, mihin mä halusin edes 50 sivun kirjoittamisen jälkeen (Claude ei irronnut Dannysta eikä kuitenkaan kolmen kimppaakaan silleen luontevasti syntynyt). No siitä kuitenkin tajusin, että mä olen kiertänyt jo silloin samaa kehää, kun mitä mä kierrän nyt uudestaan vaan eri tyypeillä. Tässä täytyy nyt olla taustalla joku pysyvämpi trauma tai pakkomielle, joka pulpahtelee aina tauon jälkeen takaisin pintaan vaatimaan huomiota.  Itseasiassa sanoisin, että se pakkomielle OTP:n tuhoaminen.

[Lizlego]

Oliko tässä joku viesti joka on poistunut vai muistanko väärin? No joka tapauksessa tuli tänään lenkillä mieleen hirveän vahvasti miten aikoinaan kommentit on syöneet oman luottamuksen siihen mitä rakastaa fanfictionissa ja varmaan sen takia siitä minkä olisi pitänyt olla mukava ja itseilmaisua kehittävä harrastus onkin tullut itsetuntoa ja luottamusta näkemykseen syövä harrastus. Tämä tuli mieleen siitä miten vahvasti vuosien jälkeenkin kaikki kommentit siitä että Sirius ja Severus sopii parhaiten vihaseksiin tai miten niitä on vaikea parittaa, tuntuu melkein henkilökohtaisilta loukkauksilta, vaikka ne on vaan mielipiteitä. Mutta se mielipiteiden ylivoima oli aina niin murskaava että tuntui että pitää aina puolustaa sitä että vaan näkee asian  toisin kunnes ei vaan jaksanut ja luopui koko parituksesta ja ajatuksesta kun ei jaksanut taistella näkemysten ylivoimaa vastaan eikä puolustaa omaa näkemystään. Tämä on se ristiriita kun toisaalta kirjoittamista on ohjannut oma rakkaus ja toisaalta muiden mielipiteiden vastakkaisuus, mutta ehkä se oma rakkaus ja oma kiinnostus olisi tarvinnut vastakaikua ja rakkautta enemmän kuin murskausta siihen että Sirius kuuluu Remukselle ja että ei Severusta ja Siriusta vaan voi parittaa, koska on hirveän masentavaa jakaa oman sielunsa rakkautta, jos se vaan kommentoidaan vaikeaksi (koska se vaikea kuulostaa korvaan väärältä ja vastakohdalta luonteville parituksille) ihan vääräksi ja hahmot kuuluu ihan toisille. Se kai tuhosi hyvän tunteen niistä kirjoittamisesta ja se on sitten seurannut katkerana asiana mukana koko kaksikymmentä vuotta.

Toisaalta mietin joskus että mahtaako ne jotka näkee Severuksen ja Siriuksen vain vihaseksissä tulkita samoin itsestä. Vihaisena ja kärkkäänä esiintyvä ei voi olla rakastava eikä tilanteet voi muuttua?

Eilen mietin myös sitä  että ei se ole vieläkään liian  myöhäistä kerätä itsetunnon rippeitä tuohon paritukseen liittyen ja vain tehdä niin kuin itse haluaa. Itsehän sitä on antanut liiaksi valtaa muiden ihmisten mielipiteille ja antanut niiden jopa tappaa jotain omasta sisäisestä rakkaudesta niin että se on jotenkin katkeraa. Ei sitä kukaan muu tiedä eikä korjaa kuin henkilö itse.

[Pahatar]

Jäin miettimään tätä, että aikoinaan, varsinkin keltaisessa Finissä, näitä "Sirius kuuluu Remukselle" tai "mä tykkään vain H/D:stä" -tyyppisiä kommentteja tosiaan esiintyi säännöllisesti, ja kyllähän ne harmittivat. Varsinkin, kun ne saattoivat olla tyyliltään aika töksähtäviä ja sen myötä loukkaavia. Ei tällaisia minusta ole kuitenkaan näkynyt enää pitkään aikaan, ja hyvä niin. Minusta ne kertoivat eniten lukijoiden omasta ahdasmielisyydestä, eivätkä yhtään mitään siitä, millainen se ficci oli, johon tuollaisia kommentteja tuli. Sen takia en itse osannut niistä loukkaantua, vaan lähinnä tuli sellainen "no nämä on taas näitä" -fiilis. Enkä sano tätä vähätelläkseni sun tunteita, vaan minusta on iso harmi, että tuollaiset ajattelemattomat ja aika tyhjänpäiväiset kommentit vaikuttivat niin paljon kuin kerroit.

Tuo sen sijaan, että jos joku kommentoi, miten kokee jonkun parituksen vaikeaksi, on minusta vähän eri juttu. Se on vähän sama asia kuin jos sanoo, että tykkää eniten korkeasta/matalasta ikärajasta tai tykkää enemmän angstista kuin romantiikasta. Kaikilla meillä on omat mieltymykset, ja mietin, että onko niistä loukkaavaa ylipäätään mainita? Minä en ole kokenut sitä sellaisena, kun sekään ei minusta kerro mitään siitä, millainen kommentoitava ficci on, vaan kommentoija ikään kuin taustoittaa kommenttiaan kertomalla, mistä juuri hän tykkää.

Minusta ratkaisevaa on se, miten kommentti jatkuu. Jos joku kommentoi, että ei yleensä tykkää tästä parituksesta tai kokee sen vaikeaksi, eikä tykännyt tästäkään ficistä, sehän on selkeä loukkaus, eikä tällaista kommenttia pitäisi varmaan antaakaan. Jos taas sanoo, että ei yleensä pidä tästä parituksesta tai se on itselle vieras/vaikea, mutta tykkäsi silti lukea siitä tässä ficissä, onko se silloin loukkaus? Minusta se on paremminkin iso kohteliaisuus, jos saa omalla tekstillään jonkun ihmisen pitämään sellaisestakin, mistä tämä ei yleensä pidä.

Tämä jäi mietityttämään sen takia, kun itse on tullut monesti kommentoitua juuri näin. Viimeksi eilen kommentoin, että vaikka en yleensä tykkää angstisesta ficistä, juuri tästä pidin. Samoin olen kommentoinut jotain paritusta, että vaikka tämä pari ei yleensä ole minun juttuni, tässä tapauksessa siitä oli kiva lukea. Minun kokemukseni mukaan ihmiset ovat ottaneet tällaiset kommentit hirveän positiivisesti vastaan, enkä ole tullut itse edes ajatelleeksi, että se voisi loukata ketään. Mutta näetkö itse niin, että näin ei pitäisi tai kannattaisi sanoa?