Kirjoittaja Aihe: Älä unohda minua, K-7  (Luettu 2342 kertaa)

Poissa malla

  • superhessu
  • Viestejä: 742
Älä unohda minua, K-7
« : 26-02-2011, 09:42:05 »
Nimi: Älä unohda minua
Kirjoittaja: malla
Paritus: Septima/Aurora
Lajityyppi: romantiikka, yleisdraama
Ikärajasuositus: K-7
Muuta: WoooT3-haasteficci. Alkuperäinen haaste oli seuraavanlainen:
Paritus: Septima Vektor/ Aurora Sinistra
Lajityyppi: yleisdraama ja/tai romantiikka ja/tai silkka seksi (PWP)
Ikäraja: S -> K-18
Yhteenveto(ehdotus): Professori Vektor opettaa numerologiaa ja Sinistra tähtitiedettä, molemmissa pyöritellään numeroita. Professorit lyövät asian x vuoksi viisaat päänsä yhteen. Korkeita ikärajoja halutessasi he lyövät jotain muutakin yhteen kuin päänsä.


Alkuperäinen yhteenveto ei onnistunut, ja aloitettuani miljoona kertaa alusta lopputuloksena syntyi tämä. Betaamattomalla triplaraapaleella mennään.

Älä unohda minua

Se oli ensin vain harmittomia katseita, ujoja hymyjä ja pehmeitä sipaisuja vaalealla iholla. Se oli viatonta ja samalla uhkarohkeaa; pientä leikkiä, jolla tehtiin pitkistä työpäivistä miellyttävämpiä ja kiinnostavampia. Se alkoi vuoden 1993 joulujuhlissa – muutama pikari liikaa hunajarommia ja Auroran sammaltava ääni muuttui pehmeäksi ja kujeilevaksi. Seuraavana keväänä Aurora hiipi Septiman työhuoneeseen, tarttui pakkaavaa naista hellästi kädestä ja veti tämän itseensä kiinni. ”Älä unohda minua”, Aurora oli kuiskannut hymyillen, painaen pieniä suudelmia toisen otsalle, poskille ja kaulalle. Huulille.

Eikä Septima voinut unohtaa toisen tuoksua, sitä miltä paljas iho tuntui omaa vasten, miten pehmeät kädet vaelsivat kylkiluilla, taikka sitä lämpöä mikä levisi hänen sisällään Auroran katsellessa häntä hymyillen.  Koko kesäloman Septima odotti, kirjoitti satoja kirjeitä joita ei kuitenkaan hennonut lähettää, katseli taivaalle odottaen edes yhtä riviä tekstiä, rummutti keittiön pöytää sormillaan ja joi aivan liian paljon vahvaa kahvia. Viimeisellä lomaviikolla epäilys ja häpeä juurtuivat hänen mieleensä; entä jos Aurora olikin vain pelleillyt hänen kanssaan, käyttänyt häntä pelinappulana rakkauden julmassa pelissä, hakenut vain hetken huumaa välittämättä seurauksista? Entä jos tämä oli kertonut muille kuinka vastuuton ja sinisilmäinen Septima oli, kuinka helppoa oli saada hänet rakastumaan, antautumaan?

Septima veti syvää henkeä, kopautti kerran jylhää ovea ja astui sisälle. Hänen kollegansa hymyilivät – oliko se ivallista – ja tervehtivät häntä maireasti – oliko se piiloteltua huvittuneisuutta – kun hän käveli istumaan paikallensa. Hän vaistosi toisen polttavan katseen itsessään, pakottautui pysymään paikoillaan ja tuijottamaan rehtoria, joka toivotti heidät taas tervetulleiksi uudelle lukuvuodelle. Tervetuliaispuheen jälkeen Septima kieltäytyi kakuista ja pullista, karisti huolestuneen Minervan kannoiltaan ja suuntasi sydän pamppaillen työhuoneeseensa.

Epävarma koputus palautti hänet takaisin todellisuuteen, sai hänet kiukkuisesti pyyhkäisemään karanneet kyyneleet hihaansa ja avaamaan oven.

”Niin?”
”Sinä siis unohdit minut?”

Septima puri kieltään yrittäen lukea toisen kasvoilta viestiä, tunteita, ajatuksia. Kun ne pysyivät ilmeettöminä, hän astui lähemmäs.

”En.”
”Hyvä.”

Muuta ei tarvittu – Auroran huulet kääntyivät hymyyn ja tämä veti toisen syleilyynsä.
Papin aamen ei tee kenestäkään toisen itsestäänselvää omaisuutta.

Poissa Beelsebutt

  • vähemmän
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 3081
  • malmi
    • Ficciarkisto
Vs: Älä unohda minua, K-7
« Vastaus #1 : 26-02-2011, 12:08:44 »
Aww. Onpa nätisti ja osuvasti kuvattu sellaista kauniiden muistojen myrkyttymistä hiljaisuudella ja epävarmuudella. Näistä naisista en oo muistaakseni koskaan lukenut ficcejä ja heidän persoonallisuuksista ei ole tullut oikeastaan minkäänlaista kuvaa, joten voin puhtain sydämin sanoa, että pysyivät hyvin IC :P

Kiva lauantaiaamun piriste sekä muistutus siitä, miksi se perkeleen keskustelu on aina tärkeetä x)


Hehee, mä kirjoitin WoT2:ssa sun haasteen ja sä nyt kolmosessa mun haasteen x)



Kiitos <3
- B
Fifi-ficitLJAO3

Lizlego

  • Vieras
Vs: Älä unohda minua, K-7
« Vastaus #2 : 26-03-2011, 13:22:17 »
Aivan ihana lyhykäisyydessäänkin! Helposti voi kuvitella, että tilanne on tuollainen ja tuskallinen eikä asioita ikään kuin ole puhuttu läpi. Mutta aika usein niitä ei puhutakaan ja toisaalta siinäkin on olemassa vaara, että kaikki pilataan puheella, koska vaikka olisi puhuttukin, jos tulee tauko, aletaan vatvoa ihan turhaan.  :D Just siksi tällaiset ficit toimii hyvin silloin kun ne toimii, toisin sanoen silloin kun ne kirjoitetaan hyvin. Tästä aisti sen, että asia muuttui molemmille hieman vakavammaksi ja tärkeämmäksi kuin ehkä alun perin ja lopusta tuli huulille tyytyväinen virne.  :D

Poissa Fiorella

  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 1014
  • Hyvän tuulen kotisatama
Vs: Älä unohda minua, K-7
« Vastaus #3 : 28-04-2011, 01:10:19 »
Oi että, tämä oli suloinen, ihanasti huolestunut ja epävarma ja arka ja kuitenkin tietoinen ja varma. Tykkäsin kovasti. Näistä opettajattarista ei ole kyllä tosiaan turhan usein kirjoitettu, joten oli kiva saada heistä kunnollista mielikuvaa (muutakin kuin "Emmy Vektor, katolinen vatsatanssijatar joka lumosi Severuksen"... Ihan totta, joskus ihan ficcailuni alkuaikoina tulin törmänneeksi tällaiseenkin tarinaan, englanniksi tosin...) ja tämä sinun tarinasi teki molemmista herkän ja aidon tuntuiset henkilöt. Olisin mielelläni lukenut pidemmänkin ficin aiheesta! :)

Poissa Celeporn

  • saukkolaatikko
  • superhessu
  • Viestejä: 1701
  • destiel = lets die
    • Insanitorium
Vs: Älä unohda minua, K-7
« Vastaus #4 : 12-08-2012, 12:19:44 »
Olenkin tämän ficin jo joskus aiemmin lukaissut, mutta kommentti jäi kuitenkin kirjoittamatta. Aika korjata asia. Tämä oli tosi soma ja tunnelmallinen.

Lainaus
Koko kesäloman Septima odotti, kirjoitti satoja kirjeitä joita ei kuitenkaan hennonut lähettää, katseli taivaalle odottaen edes yhtä riviä tekstiä,

Tää oli musta aivan mainio yksityiskohta. Olen itse ihmissuhdeasioissa aika päällekäyvä aloitteellinen, joten olen kiinnittänyt tosi paljon huomiota siihen, millaiseen passiivisuuteen naisia rohkaistaan näissä asioissa. Miten halutaan ihan hirveästi, mutta ei sitten kuitenkaan rohjeta itse ottaa yhteyttä ja ihan suoraan kysyä. Kaikkialta on tuputettu niin paljon hienovaraisen odottajan roolia. Femme-ficissähän tämä asetelma sitten oikein korostuu, kun kumpikaan ei tämän seurauksena tee mitään  :(

Näin lyhyessä tekstissä ei tietenkään tule mitään kauhean tyhjentäviä luonne-analyyseja, mutta kivasti vihjeitä kuitenkin. Ja olen samaa mieltä kuin muutkin kommentoijat; hahmot vaikuttavat kiinnostavilta tämän perusteella.

Kiitoksia tästä, erittäin miellyttävää aamulukemista näin toistamiseenkin  :)
Oedipus was the first motherfucker.
- Bo Burnham

I want to shave your head and eat your hair like spaghetti.