Off-topic #2

[Lavande]

Olin viikon ilman alkoholia! Tuntuu hassulta edes ajatella, että se olisi mikään saavutus kun vuosi, kaksi sitten join ehkä siiderin joka kolmas kuukausi, mutta tän vuoden aikana oon ollut parhaimmillaan kuutena iltana alkoholitarjoilujen äärellä. En myöskään juo mitään limsoja tai kuumia juomia sun muita niin en tiedä mitä muuta sitten iltaisin tilaisin. Viime viikon olen kuitenkin aina keksinyt jotain, jos ei muuten niin muodon vuoksi Se, että juo pintin samalla kun järjestelee asioita ei varmaan ole vielä mahdottomasti, mutta välillä alan aina miettimään elintapojani!

[Beelsebutt]

AAaaaallll byyyyyy myyyyyyseeeelf..................... ♪♪


Sniff.

[zilah]

AAaaaallll byyyyyy myyyyyyseeeelf..................... ♪♪


Sniff.

Don't wanna be... 

Tarkottaako tää nyt sitä, mitä luulen?


zilah

[rimps]

Aaaaal by myself... Anymoooooooooore....

[Beelsebutt]

Don't wanna be... 

Tarkottaako tää nyt sitä, mitä luulen?


zilah

Eeeeehkä tatsin verran ikävä sun vaimoketta, mutta yritän kestää tän kuin nainen

[zilah]

Don't wanna be... 

Tarkottaako tää nyt sitä, mitä luulen?


zilah

Eeeeehkä tatsin verran ikävä sun vaimoketta, mutta yritän kestää tän kuin nainen

LIZ! MURU! TUUN HETI KYLÄÄN, HALUSIT TAI ET!!!!!!!!! ON OLLUT IKÄVÄ!!!!!!!!!!


*köh*

Joo, sellaista. 



zilah

[Lizlego]

Odota nyt kumminkin siihen asti, että pääsen takaisin. 

[zilah]

Odotan käsi kiinni ovenkahvassa. 


zilah

[Lizlego]

On se aika kiva tietää, että joku ikävöi.  Nyt on ollut paljon menoa muualle, mutta kai se tästä tasoittuu. Luultavasti myös luottamustehtävät vähenee, koska olen dementian takia unohtanut ilmoittaa, että olisin käytettävissä.  Parempi vaan niin voi keskittyä olennaiseen. 

[zilah]

TottaKai minä ikävöin sinua. Kyllä se vaan on elämä kumman tyhjää ollut, kun et ole maisemissa. 

Tänään oli omituinen päivä työharjoittelussa. Olis pitänyt keskittyä kassatyöskentelyyn ja minä vaan haaveilin mitä riettauksia ficcihahmoni seuraavaksi keksivät. 

zilah

[Lizlego]

Mulla on menossa teksti, jossa seikkailee mun yli kaksikymmentä vuotta sitten kehittelemä alter ego ja Mary Sue ja että se voikin olla tyhmä.  Mä arvostan monia kirjoittajia, jotka on tosi nuoria, mutta mun on todettava, että mä en tosiaankaan ollut ainakaan keskimääräistä kypsempi neljätoistavuotiaana, mitä tulee kirjoittamiseen.  Mä olen nauranut sille ennenkin, mutta nyt kun olen palauttanut takaisin mieliin tekstien sisältöä ja juttujen juonia, olen saanut paljon huvia. 

[zilah]

Mä olen nauranut sille ennenkin, mutta nyt kun olen palauttanut takaisin mieliin tekstien sisältöä ja juttujen juonia, olen saanut paljon huvia. 

Etpä ole ainoa. Tunnen yhä häpeänsekaista huvittuneisuutta, kun muistan minun käsinkirjoitetun tekeleeni, pituudeltaan noin puoli A4- kokoisen ruutuvihkon sivua. Siitä piti tulla kirjallisuushistorian hienoin hepparomaani, mutta se ei koskaan edennyt tuota pidemmälle ja ehkä hyvä niin.  Olisinkohan ollut jotain 13 vee, kun sen kynäilin.


zilah

[Fiorella]

Minä kirjoitin lapsena sellaisiin pikkuisiin kovakantisiin kirjasiin hassuja pikku tarinoita, ja näin jälkikäteen ajatellen aika hyvin olen onnistunut ainakin sovittamaan tekstin niin että se on riittänyt kaikille sivuille... Myös tein nuorempien sisarusten ja serkkujen keskuudessa suosioon nousseita "äänikirjoja" kertomalla improvisoitua tarinaa kasetille nauhoittaen. Harmittaa, että niitä ei taida enää olla tallessa, eikä minulla kyllä ole enää kasettisoitintakaan. Taisin olla 11-vuotias kun kirjoitin ensimmäisen "kirjan" paksuun ruutuvihkoon, se oli uljas Viisikko-henkinen kirjoitus minusta ja ystävistäni, mutta tärkein asia koko tarinassa taisi olla se, että minulla oli siinä sellainen koira josta sillä hetkellä kovasti unelmoin!

Pakko myöntää, että vaikka lapsena ja nuorena en ehkä ollut mikään proosankirjoitusmestari (jollainen todennäköisesti kuvittelin tai ainakin toivoin olevani), mutta riimittelin aika näppäriä runoja! Niitä on säilynyt ja niissä on edelleen ihan kekseliäitä riimejä, vaikka olin aika pienikin. En taida enää osata yhtä hyvin.

[rimps]

Voi apua miten nopeesti meijän pikkuneiti kasvaa! Käytiin eilen kattomassa ekaa kertaa kaverin noin kaksi viikkoista poikaa, joka oli suunnilleen saman kokoinen syntyessään kun meijän neiti (eli sellaset 54cm ja 4,5kg joten ei ihan mikään pienin vauva). Ja voi että se oli niin pieni ja reppana, kun on tottunu tota matamia kanniskelemaan. Ihan oon unohtanu, että munkin vauva on ollu noin pieni. Keskiviikkona mennään neuvolaan ja saa nähä paljon toi on kasvanu kuudessa viikossa edellisen käynnin jälkeen. Se oli sillonkin jo 5,8kg ja 61cm. Toiset kaverit on saamassa tässä todennäkösesti lähipäivinä vauvan ja siitä on painoarvioitten mukaan tulossa enemmän sellanen keskiarvokokonen. Enhän mä uskalla käsitellä sitä, kun se menee pian rikki :'D

Meijän murunen osaa muuten jo nauraa<3 Ja muutenkin toi kehittymistahti on ihan huimaa.

[Fiorella]

Ihanaa, rimps! Kyllä vauvan kasvamista ja etenkin sitä oivaltamisten kehittymistä on ihastuttava seurata! Näkee ihan suoraan miten siellä pikku päässä raksuttaa ajatus... Ollapa oma vauva! Mutta on se ilo katsella muidenkin pikkuisia.

Postisetä toi tänään latinankielisen Harry Potterin, jee. Sitä olen haikaillut jo vuosikaudet, siitä asti kun kerran sen löysin Milanossa eräästä kirjakaupasta, mutta se oli uutena niin arvokas etten raaskinut. Nyt löytyi netistä 6,50€ hintaan niin jopas kärsi viimein senkin ostaa. En siis osaa suoranaisesti latinaa sen kummemmin kuin mitä joskus nuorena vähän tutkin ja opettelin omin päin, mutta koska tuon Viisasten kiven osaa periaatteessa melkein ulkoa, niin sen voi päätellä mitä ei heti hoksaa tai ymmärrä. Kuitenkin moni kieli pohjautuu niin pitkälti latinaan että sitä lukee aika lailla helposti kun tietää mistä teksti kertoo.

Varsinaisesti tuo on ylläri siskolleni, joka on nyt lukenut latinaa lukion kurssilla. Minulla on ollut hauskaa kuunnella kun hän harjoitteli lukemista ääneen.