Vanhusten hoito on kyllä yksi niitä aloja, missä työntekijöiden olosuhteet on kiristettu täysin kestämättömiksi. Aikataulut ovat aivan ylikireät ja budjetit kaikin puolin niin pienet, ettei kunnolliseen hoitoon ole juuri mahdollisuuksia. Puhumattakaan palkoista sitten, jotka ovat aivan naurettavalla tasolla työn raskauteen ja vastuuseen nähden.
Jep, liian totta. Hirveästi ei varmasti houkuttele tehdä raskasta työtä, joka pitäisi pystyä hoitamaan hyvin, mutta siihen ei anneta edes ajallisesti kunnon mahdollisuutta. Tietysti alalle kouluttautuu hyvän työllisyystilanteen perässä ihmisiä, jotka eivät sitä varsinaisesti kutsumuksekseen koe, mutta sitä en ymmärrä, kuinka jotkut vanhusten kanssa työskentelevät kykenevät moraalisesti jättämään tekemättä kaiken "ylimääräisen", vaikka siihen aikaa olisikin. Liian monella tuntuu tätä nykyä olevan mentaliteettina, että jos ohjeissa ei asiaa x mainita, niin sitä ei sitten tarvitse hoitaa, nähdä tai kuulla. Mulle ei yleensäottaen anna moraali periksi tehdä mitään työtä vasemmalla kädellä, vaikka monessa asiassa ei ole niin justiinsa, hoitaako homman hyvin vai välttävästi. Mutta hoiva-alalla mun mielestä se riman hipominen on ehdottomasti liian vähän, jos olisi resursseja hoitaa työnsä paremminkin.
Mun mummollani on alzheimer sen verran pitkällä, että hän elää varsin omassa maailmassaan, on esim. usein vakaasti sitä mieltä, että päivällä on yö ja päinvastoin. Silti edellisessä hoivakodissa monet hoitajat uskoivat ja antoivat asian olla, kun hän sanoi syöneensä / ottaneensa lääkkeensä / peseytyneensä ihan vasta. Tosiasiassa saattoi olla, että syömistä ei ole tapahtunut koko päivänä, eikä peseytymistä moneen viikkoon. Eikä se ruokailukaan hintaansa nähden kovin loistokasta ole, jos päivällisenä on kulhollinen perunavelliä ja näkkileipä juustolla.
