Voi ei, Liz, kuulostaa kamalalta! Mä oon kans saanu kerran ruokamyrkytyksen ihan omaa pihiyttäni, kun pohdin, että kyllähän nää herkkusienet on varmaan vielä ihan syömäkelpoisia...
Menkkakivut on kyllä kans ihan saatanasta, en varmaan tule ikinä ymmärtämään, mikä hiton itu on ollut tehdä kuukausittaisesta "normaalista" tapahtumasta niin monille niin sairaan kivuliasta.
Välillä valituksista tulee sellainen olo, että valittajat pitää omia tekstejään kovassa arvossa, mutta ei kuitenkaan arvosta yhtään muiden suomalaisten tekstejä. Musta on kauhean vaikea kommentoida tekstejä, joiden kirjoittajista tulee tuollainen olo ja se tulee usein juuri siitä, että odottavat itse kommentteja antamatta ollenkaan niitä.
Joo, tää fiilis mullekin usein noista valituksista tulee. Tuntuu siltä, että valittajia harmittaa, kun tuli kirjoitettua niin mahdottoman pätevää tavaraa, mutta hitsin pimpulat kun sitä feimiä ei siltikään heru :< En tiedä, olenko vain turhan herkkä tulkitsemaan asian noin, sillä joskus luvuilla omakin kirjoittajanegoni pääsi hitusen paisumaan, enkä sitten tosiaan kokenut suurinta osaa suomalaisista ficeistä lainkaan lukemisen arvoisiksi... Nopeastihan moiset luulot karisivat, kun suvaitsi ottaa oman päänsä pois perseestään ja vähän vilkuilla ympärilleen. Myönnän, ettei valtaosa suomenkielisistä ficeistä edelleenkään kauheasti kiinnosta, mutta kyllä sitä hyvää luettavaa vaan kummasti silti löytyy, jos ei heti ekaa otsikkoa klikattuaan vaan totea, että ei tää oo mun juttuni, silkkaa paskaa siis kaikki tyynni.
Tykkään kommentoida tosi paljon, mutta mulla on juuri sellainen päähänpinttymä mitä itse mainitsin, että sen kommentin pitää olla niin hiton laadukas. Harmittaa ittteänikin.
Sit vaan rohkeesti kommentoimaan!
Ymmärrän kyllä täysin ton tunteen, mutta parhaiten se lähtee ihan vaan niitä mukamas räpäisiä kommentteja kirjoittamalla. Muutaman jälkeen helpottaa jo, vaikka myönnettäköön, että välillä tuskailen itsekin edelleen sen äärellä, että hitto soikoon kun tuli taas niin tasotonta kommenttia väännettyä. Mutta oikeasti kommentointi on ihan kivaa ja helppoa, kun ei turhaan aseta itselleen mitään rimaa. Ihmeellinen suoritus siitäkin hommasta on saatu tehtyä. Lieköhän asialla jotain tekemistä sen kanssa, miten totisella asenteella monet kirjoittajatkin tuntuvat olevan liikkeellä...?
Meillä kyllä sinänsä olisi jotakin oppimista englantilaisista ficcipiireistä. Siellä ne saadut kommentit ovat useinkin olleet tyyliin yhden sanan tai lauseen mittaisia. Vaikkei sellainen palaute kovin rakentavaa ehkä olekaan, niin se kuitenkin kertoo siitä, että lukijat ovat ylipäänsä kiinnostuneet tarpeeksi paljon edes lukeakseen. Jotenkin tuntuu, että täällä Suomessa kommentoimisen kynnys on tehty aivan liian korkeaksi, niin että jos ei tunne pystyvänsä antamaan kirjallisuuskriitikon tasoista palautetta, niin mieluummin jätetään koko juttu sikseen.
No just tää. Toisaalta mulle on jäänyt kans sellainen kutina, että monet ficcarit ainakin väittää haluavansa kovasti kehittyä kirjoittajana, ja meininki näyttäytyy ainakin mun silmään tosi tavoitteellisena. Tai siis kun pitäisi haluta tuottaa koko ajan enemmän ja paremmin ja ties vittu mitä lie. Mä kirjoitan melkein joka päivä ja julkaisen monta tekstiä kuukaudessa, mutta ei se ole mulle mikään meriitti; näin nyt vaan tapahtuu, koska intoilen liian monesta fandomista, hahmosta ja parituksesta, eikä niistä ideoista pääse eroon muuten kuin kirjoittamalla ne tekstiksi. Tuotteliaimpina aikoina suorastaan hävettää. Toki mä haluan kirjoittaa hyvää (mitä ikinä se sitten onkaan... no, itselleni kelvollista nyt ainakin), mutta ei mulla ole mitään intressejä hioa taitojani ainakaan kovin tietoisesti saati saada tästä jotain tunnustusta. Silloin kun pääpaino on omassa viihtymisessä, hahmojen hehkuttamisessa ja muussa sen sellaisessa, ne yhden tai kahden virkkeen kommentit on tositosi jees, koska siitä saa sen jakamisen fiiliksen. Jos taas rustaa verenmaku suussa tulevat Finlandia-palkinnot silmissä vilkkuen, niin kai sitä nyt sitten tahtoisikin saada jotain rakentavia vinkkejä... tai yksityiskohtaista suitsutusta kirjoittajan nerokkuudesta
Kansainvälisellä puolella tuntuisi olevan kaikin puolin rennompi asenne ihan siihen kirjoittamiseen itseensä. Tai siis että jengi just nimenomaan enemmän haluaa vain kieriä fandom-kamassa eikä niinkään kehittää taitojaan. Tämä voi tietysti olla ihan harhaakin, koska kenttä on iso eikä ihmiset edes fandomeiden sisällä tunne toisiaan samalla tavalla, Finissä taas samat nimimerkit pyörii niin ficci-osastoilla kuin kirjoittamiskeskusteluissa, ja ihan eri tavalla voi rakentaa mielessään jotain kokonaiskuvaa niistä tyypeistä.
