Kirjoittaja Aihe: Viimeinen laulu (S)  (Luettu 1299 kertaa)

Poissa Nukkemestari

  • Halipulla
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 160
  • Söpöyskäsiterajoitteinen
Viimeinen laulu (S)
« : 06-04-2012, 18:54:39 »
Ficin nimi: Viimeinen laulu
Kirjoittaja: Nukkemestari
Tyylilaji: Raapale
Ikäraja: S
Päähenkilö: Viimekoraus

A/N: Kuuntelin musaa ja selasin taikaotuksia miettien mitä kirjoittaisin. Tämä haikea ja hiukan koominen lintu, viimekoraus, voitti sympatiani puolelleen. Puhdasta tunnelmointia.


Viimeinen laulu

Viimekoraus istui pähkinäpensaan oksalla ja katseli taivaankannen reunaan noussutta vaaleanpunaista häivettä. Auringonnousun kaihon kalpea valo kurotteli kohti Viimekorauksen sulkia, jotka olivat enää kalpean hailakan sinisiä, kuin joku sen monien elinvuosien aikana näkemistä talviaamujen taivaista. Sen sulkia täplittävät tummat tahratkin näyttivät enää kuin kyyneliltä sinisellä kirjepaperilla.

Viimekoraus tiesi sen viimeisten tuntien tulleen täyteen. Se teki kuolemaa. Vielä sillä oli kuitenkin annettavaa maailmalle ennen siirtymistä ikisinien syväntummille maille.

Viimekoraus veti pienen pienet keuhkonsa täyteen viileää ilmaa. Se muisti joka ikisen äänen jonka se oli kuullut elämänsä aikana. Niin heinäsirkkojen sirityksen, sateenropinan kuin pensaikkopalon ritinän. Oli aika laulaa ne maailmalle ja Viimekoraus lauloi.
Mokoma vonkale!

Poissa malla

  • superhessu
  • Viestejä: 742
Vs: Viimeinen laulu (S)
« Vastaus #1 : 09-04-2012, 00:33:30 »
Tää oli kyllä ensimmäinen lukemani taikaeläimeen perustuva ficci. Oon joo lukenut ties mitä lonkeropornoa, mutta en ole koskaan aikaisemmin lukenut ihan vaan pelkästä taikaeläimestä. Jotenkin tosi hassua, mutta tykkäilin paljon.

Tää oli nimenomaan tällaista tunnelmointia, joka iskee meikään aina. Vaikka tapahtumat olivatkin todella surullisia, mulle jäi silti jotenkin hyvä mieli tästä. Se, miten tuo kyseinen Viimekoraus tiesi kuolemansa lähestyvän, mutta pysyi kuitenkin ihan tyynen rauhallisena eikä ollut siitä moksiskaan, toi vähän sellaisen tunteen, että se suhtautui siihen lähes odottavasti. Kunhan vaan viimeinen viesti oli laitettu matkaan, kuolema saisi tulla, ja se hyväksyi sen.

Ihanan haikeaa luettavaa, kiitos tästä. :>
Papin aamen ei tee kenestäkään toisen itsestäänselvää omaisuutta.