Originaali > Romantiikka & silkka seksi
Ande (Maria/Ande, K-12) - päivitys 17.4.2009
Beelsebutt:
Sitten hän näki Anden ja hänen hymynsä hyytyi hämmästyksestä.
Nimi: Ande
Kirjoittaja: Beelsebutt
Päähenkilöt: Maria/Ande
Lajityyppi: arkidraamaa romantiikalla ja pienellä synkistelylläkin
Sanamäärä: tonnin verran, tarina on vielä kesken
Ikärajasuositus: K-12
Tämä kaikki lähti liikkeelle toyhton haasteesta, vaikkakaan teksti ei suoranaisesti vastaa siihen. Luin haasteen liian nopeasti ja sanat "kaukainen ihastuminen" saivat mielessäni kytkennän etäsuhteeseen, josta tuli taas mieleen nettituttujen tapaaminen ja mahd. seurustelu heidän kanssaan, jota olen itsekin tehnyt suhteellisen paljon. Nuorena =P
Tarina luultavasti jatkuu, mutta siihen saakka voit pitää tätä kertalaakina. Teksti osallistuu Viikoittaisen tarinahaasteen sanalla Vaaleanpunainen (vko 15). Mahdollisesti jatkoluvut saattavat osallistua tuleviin viikkohaasteisiin.
Tämä novelli on aloitettu huhtikuussa 2009 ja on edelleen KESKEN.
Hox! (Olematon) juoni on minun, hahmot ovat minun, joten tarina on minun! Elä käytä kertomatta, mistä se on peräisin =)
Ande
Ande on tulossa. Ande on tulossa!
Marian valtasi paniikki. Vihdoinkin hän tajusi, että Ande oli oikeasti tulossa käymään hänen luonaan! Ajatus ihastutti mutta myös jännitti hillittömästi. Ande, jonka kanssa oli tullut mesetettyä päivittäin jo monta kuukautta. Ande, jolle hän oli vuodattanut sydäntään ja, viimein viikkojen kärvistelyn jälkeen, tunnustanut ihastumisensa. Ande, joka oli hauska ja tunteva ja iki-ihanan oikukas. Ande, joka toivoi, että heistä tulisi pari!
Maria sulki silmänsä ja hengitti syvään. Juna saapuisi tunnin päästä ja asemalle piti lähteä varttia vaille. Neljäkymmentäviisi minuuttia aikaa rauhoittaa hermojaan ja laittaa itsensä kuntoon näyttämään sellaiselta, johon Ande ihastuisi livenäkin. Mariaa puistatti. Hän katsoi peiliin ja näki harmaanruskeat, latteat hiukset reunustamassa valkoista naamaa. Kulmakarvoja oli tuskin ollenkaan eivätkä huulet piirtyneet ihosta niin selvästi kuin hän olisi halunnut. Työmaata kyllä riitti, Maria ajatteli kun tarttui ilmakihartimeen.
Tunnin kuluttua Maria seisoi hermostuneena laiturilla ja katseli lähestyvää junaa. Anden juna. Tunnin päästä lähtisi seuraava juna takaisin, jos Ande ei tahtoisikaan jäädä hänen luokseen viikonlopuksi. Maria toivoi, ettei niin kävisi. Ande ei ollut ensimmäinen nettituttu jonka hän oli tavannut, mutta oli ensimmäinen johon hän oli ihastunut. Hänen edellinen suhteensa oli alkanut, kuinkas muutenkaan, baarista ja päättynyt myös samaan baariin. Välissä oli kolme vuotta myrskyisää suhdetta ja liian monta märkää viikonloppua, kunnes hän oli löytänyt Hillan vessasta toisen naisen kanssa. Hän oli lähtenyt yksin kotiin ja nakannut Hillan vaatteet ulos. Hän oli unohtanut.
Ihmismassa purkautui pysähtyneestä junasta ja herätti Marian ajatuksistaan. Hän koetti hengittää rauhallisesti ja toistella itselleen, että ei kaatanut maailmaa, vaikka he eivät tulisikaan toimeen livenä. Mutta kaataisi se sittenkin, se oli varmaa. Kunpa ensimmäinen tunti menisi hyvin, sitten ehdittäisiin tutustua paremmin. Ongelma oli vain se, että hänen luonteensa vastusti nopeaa käynnistymistä ja olo tuntui jäykältä uusien ihmisten lähellä. Tosin Ande kyllä tiesi tämän ja oli nauranut kertoessaan Marialle, että oli itse puhelias kahden, jopa kolmen edestä ihan ensi hetkistä lähtien. Mariasta oli tuntunut, että Ande oli tämän kerrottuaan sinetöinyt heidän kohtalonsa yhteen. Jin ja Jang. Vakka kantensa valitsee. Maria naurahti ääneen ja sai pari oudoksuvaa katsetta ohittavilta laukkuihmisiltä.
Sitten hän näki Anden ja hänen hymynsä hyytyi hämmästyksestä. Ande oli, lupauksensa mukaisesti, laittanut päähänsä vaaleanpunaisen stetsonin, mikä oli hyvä juttu, sillä Maria ei olisi tunnistanut tätä valokuvan perusteella. Ande olikin kertonut, ettei hänestä saanut näköistä kuvaa. Nyt Maria ymmärsi miksi.
Anden kasvot olivat eloisat mutta ilme vakava, kunnes hän näki Marian (joka ainoana ihmisenä seisoi keskellä vastavirtaa kaulassaan vaaleanpunainen huivi). Nyt ilme muuttui kuin taikaiskusta, ja Ande näytti kokonaan toiselta ihmiseltä. Nyt Maria tunnisti Anden hymystä, johon hän oli rakastunut heti sen nähtyään. Hän hymyili takaisin ja nieleskeli kummallista, sentimentaalista tunnetta alas. Sen täytyi johtua kuumasta kihelmöinnistä, joka oli levinnyt hänen vatsaansa Anden näkemisen myötä. Ande heitti reppunsa paremmin selkään ja juoksi viimeiset metrit Marian luo. Hän tarttui Marian käsiin ja katsoi tätä silmiin, edelleen hymyillen.
"Hei, Maria."
Maria naurahti jännittyneenä ja hymyili entistä leveämmin.
"Hei, Ande."
Ja juuri kun hän mietti, pitäisikö kysyä, miten Anden matka oli mennyt, tämä suuteli häntä.
Lizlego:
Lol. Vaaleanpunainen stetson. Perhana, varmasti olet käyttänyt inspiraatioon sitä samaa stetsonia, joka oli Gwynethillä aka Rodolphuksella päässään siellä muinaisessa larpissa - tosin sitten se stetson oli mulla. ;D
--- Lainaus ---Mariaa puistatti. Hän katsoi peiliin ja näki harmaanruskeat, latteat hiukset reunustamassa valkoista naamaa. Kulmakarvoja oli tuskin ollenkaan eivätkä huulet piirtyneet ihosta niin selvästi kuin hän olisi halunnut.
--- Lainaus päättyy ---
Ja et kai hemmetissä käyttänyt tässä mallina minua? ;D Assosiaatio johtui ehkä siitä mainitusta stetsonista, tosin ehkä se olikin Gwyneth, jota sä käytit mallina. ;D No joo, vitsit vitseinä. Tämä oli tähän mennessä aika koominen. Nettituttujen tapaaminen voi olla juuri tuollaista. Uusien ihmisten tapaaminen on jännää, mutta varmaan pahempaa on tavata joku sellainen nettituttu, johon on ihastunut. Olisi liian pelottava.
Beelsebutt:
Stetsonissa olit oikeessa, kuvauksessa et :P Voi olla, että käytin ihan itteeni siinä kuvauksessa hyväksi ;)
Eikös se stetson ollut eka sulla ja sitten Gwynillä, koska sä laitoit sen "PIRU" pipon päähän? ;D
Ja kyllä, nettituttujen tapaaminen on joskus vaikeaa nimenomaan ihastumisesta johtuen. Mutta myös ihan ilman ihastumistakin. Ainakin mulle :P
toyhto:
Kyllä sitä jatkoa on nyt saatava tähän! :D Liian jännä kohta! :D
Mä tykkään, tilanne on periaatteessa vieras mutta voin kuvitella, että tuollaista se olisi. Kerronta on simppeliä ja soljuu eteenpäin enkä oikein keksi siitä sen ihmeempiä sanottavaa, kuvailet Marian tunteita sen verran, että niistä pysyy kunnolla kärryillä ja ne tulevat aika selvästi ja "valmiina" esille, mutta ei niihin myöskään mitenkään juututa. Mietin sitä, että voisiko niitä vähän enemmän piilottaa lukijalat ja laittaa pääteltäväksi, mutta toisaalta tässä on sellainen hurmaava, sympaattinen, vaaleanpunainen fiilis, ja se fiiliskin tuntuu jotenkin tukevan sitä, ettei lukijan tarvitse tehdä mitään rasittavaa ylimääräistä aivotyötä kuten lukea kovasti rivien välistä :D
Mutta niin, en mä nyt oikein keksi mitään järkevää. Idea ja juoni ovat koukuttavia ja haluaisin kuulla, mitä tapahtuu seuraavaksi! Plus sitten tietää ehkä enemmän tytöistä (kai Ande nyt oli tyttö...). On muuten viehättävää, että toisella on niin perinteinen nimi ja toisella niin erikoinen!
Fiorella:
Tämä oli ihan älyttömän suloinen. Voi että. Huomasin koko ficin vain koska selasin "uusimmat viestit" -listaa ja katsoin että hyvänen aika, tämähän kävisi justiinsa siihen toyhton vasta kuuluttamaan toivomukseen. ^^ Ja sitten luin vähän tarkemmin, että sehän sen inspiraationa olikin juuri ollut.
--- Lainaus ---Hän koetti hengittää rauhallisesti ja toistella itselleen, että ei kaatanut maailmaa, vaikka he eivät tulisikaan toimeen livenä. Mutta kaataisi se sittenkin, se oli varmaa.
--- Lainaus päättyy ---
Olisi muuten oikeasti tosi pelottava - tai vähintäänkin jännittävä - tilanne kohdata nettituttu mutta muuten vieras ihminen, jos olisi jo etukäteen tiedossa että ollaan ihastuttu ja tarkoitus olisi katsoa tuleeko siitä mitään. Vähänkö se loisi paineita ensikohtaamiselle... Tässä tosin asiat rullasivatkin sitten ihan omalla painollaan. :D Ande taisi olla varmempi ajatuksistaan kuin Maria. ;)
Tämä toimisi ihan hyvin tällaisenaan, mutta päähenkilöt ovat kyllä niin sympaattiset että luen ihan ilokseni jos jatkoa seuraa. :D
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
Siirry pois tekstitilasta