Mummani (81) tuli kotio intervallihoidosta eilen ja johan oli iltapäivä ja ilta... Ei meinannu suostua syömään mitään. Ei "osannu". Pappa jopa soitti sinne hoitopaikkaan et söikö se ite vai syötettiinkö sitä. Ei siinä muuten, mutta hänellä on ykköstyypin diabetes, niin vähän pakko. Ei meinannu tulla mitään et saa sapuskaa suuhun, ja sit ku alko ite lapioimaan, ni piti aina välillä topata että se jois välillä.
No, lisähupia aiheutti ku se istuksi osan aikaa mun livestriimistä lähistöllä ja läpätti kissapehmoleluille, kääri ne sit "nukkumaan". Sit aateltiin et se menee vessaan ennen ku menee nukkumaan. No, kohta pappa menee perään et auttaa pyjaman päälle. Yllätysyllätys, muori ei ollu vessassa. No, ulos se ei päässy tällä kertaa, pappa lukittee ne sisälle, koska muori lähtee vaikka sukkasillaan naapuriin (melkein kilsa ja iso mäki välissä). Pappa tuli sanomaan et se meni vintille, koska portaissa ei ollu barrikadia (hajotetusta sohvasta käsinoja). En uskonu ennenku kuulin narahduksen mun pään yläpuolelta.
Siitä sitten suostuttelemaan muori alas. Taluttaen. Hermosärky, kuluneet lonkat ja polvet, näkövammanen, jnejne. Ne ei oo nukkunu täälä vintillä enää vuosiin, muori on kerran tullu raput alas ja kerran piti soittaa palokunta auttamaan se alas. Kapeet, jyrkät raput, joissa 90 asteen mutka. Lyhyet on jalat mut just ja just pääsen ite tosta barrikadista yli.
Että sellanen torstai-ilta. Enkä oo nukkunu sit koko yönä, kuuma ja lueskelin ficcejä.
