Fanifiktio fandomeittain > Twilight

Kaunis rakkaus (Carlisle/Jasper) Söpöilyä (S)

(1/1)

zilah:
Nimi: Kaunis rakkaus
Kirjoittaja: zilah
Fandom: Twilight
Henkilöt: Carlisle/Jasper
Lajityyppi: ihan ehtaa siirappia
Ikärajavaroitus: S
Vastuuvapaus: Minen omista kumpaakaan näistä hottiksista blondivampyyreistä, pahus sentään. He kuuluvat Stephanie Meyerille. Mutta leikkiminen heillä on sentään sallittua, onhan?
Varoitukset: Sellainen siirappiryöppy että alta pois. Muistakaahan harjata hampaat tämän luettuanne.   ;D
Kirjoittajan alkusanat: Tämä ficci osallistuu Twilight-foorumilla peräti kolmeen haasteeseen: Musiikkia koko elämä, Valokeilassa slash ja femme sekä Elämän kiertokulku-haasteisiin. Kolme kärpästä yhdellä iskulla siis... :D


Yhteenveto: Jasper ikävöi rakastettuaan.




Kertokaahan, mitä pidätte,



zilah





Kaunis rakkaus

Lähdin tänään koulusta pari tuntia aiemmin, vain nähdäkseni sinut. Tiesin että ymmärtäisit. Metsästyksen aika oli lähellä ja minä tunsin itsehillintäni olevan tavallista heikompi, mutta en mistään hinnasta tahtonut satuttaa ihmisiä lähelläni. Pelkkä ajatus siitä, kuinka pettynyt minuun silloin olisit, oli omiaan hillitsemään minun nälkääni.

En mennyt huoneeseesi tavallista tietä. Se olisi ollut liian riskialtista, koska olisin joutunut ohittamaan ihmisverta aivan liian läheltä. Sen sijaan kiipesin työhuoneesi ikkunan taakse ja kurkistin sisään. Sinua ei näkynyt, mutta kun huone oli tyhjä, niin uskaltauduin avaamaan ikkunan ja istumaan työpöytäsi ääreen. 

Kuin itsestään käteni osuivat tyhjään paperiarkkiin ja aloin aikani kuluksi kirjoitella sille, antaen ajatusteni virrata vapaasti.

* * * *

“En koskaan lakkaa hämmästelemästä sinun kauneuttasi. En ole koskaan aiemmin liittänyt kyseistä sanaa miespuoliseen olentoon, ihmiseen tai edes vampyyriin. Mutta sinun kohdallasi ei ole muuta sanaa kuvailemaan sitä tunnetta joka sisälleni tulvahtaa aina kun vain katsahdankin sinuun.  Kultaisine hiuksinesi sinä olet kuin aurinko, joka valaisee synkimmänkin päivän. Koko entinen elämäni, vihassa ja pelossa vietetty, häipyy jonnekin kauas kun tavoitan sinun katseesi ja minä tunnen viimeinkin eläväni.

En koskaan unohda sitä hetkeä kun näin sinut ensimmäisen kerran, ja katsoin kohtaloani suoraan silmiin. Katseemme kohtasivat ja tunsin hukkuvani ikiajoiksi sinun kauniiden silmiesi syvyyksiin. Hymysi sai minut värisemään sieluni ytimiä myöten, sytyttäen minuun kaipauksen joka tyyntyy vain kun olen sinun lähelläsi.

Sinä olet minun rakkaimpani, sieluni toinen puoli, enkä voi enää kuvitella elämääni ilman sinua. Luulin kauan aikaa, ettei minulle olisi olemassa ketään. Että minun olisi määrä elää kaikki elämäni päivät yksin, kaivaten ikuisesti jotakin, vaikken edes tiennyt mitä. Sinä täytit sisälläni olevan tyhjän kohdan ja teit minut viimeinkin ehjäksi. Sinun kanssasi minä olen kokonainen, parempi mies ja vampyyri, vaikken olisi uskonut sen koskaan olevan mahdollista.

Monet pitävät vampyyreja hirviöinä, pelkkinä pimeyden olentoina ja niin uskoin pitkään itsekin. Sinä olit ensimmäinen, joka vaivautui katsomaan kovan ja arpisen ulkokuoreni ohi sisimpääni, nähden minut sellaisena kuin todella olin. Vähä vähältä sinä raivasit tien minun pelokkaaseen sydämeeni, kaataen kaikki suojamuurit jotka olin hauraan sisimpäni ympärille pystyttänyt. Minä murruin ja itkin sinun sylissäsi, kun ensimmäisen kerran sanoit rakastavasi minua. Vaikken voinut vuodattaa kyyneliä, minun sisimpäni tuntui pakahtuvan siitä tunteiden tulvasta, joka vyöryi ylitseni kuin hyökyaalto...”

* * * *

Äkkiä havahdun siihen, etten ole enää huoneessa yksin. Katsahdan ylös ja näen sinun kumartuneen lukemaan, mitä olen kirjoittanut. Minä kauhistun kun huomaan paljastaneeni itsestäni kaiken tuolle pienelle paperinpalalle ja hetken jo mietin, että revin sen palasiksi. Mutta sitten tajuan, ettei minun tarvitse peitellä sinulta mitään. Sinähän tunnet minut, ja rakastat minua sellaisena kuin olen. Ja minä huomaan, että lukemasi sanat tekevät sinut onnelliseksi. Huokaan silkasta mielihyvästä, kun painat minut syliisi ja kuiskaat rakastavasi minua.

“Minäkin rakastan sinua, Carlisle”, sanon hiljaa ja tunnen viimeinkin olevani sovinnossa koko maailman kanssa, olethan sinä lähelläni.



FIN.


* * * *


Westlife:

"You Are So Beautiful"

You are so beautiful
To me
You are so beautiful
To me
Can't you see
You're everything I hoped for
You're everything I need
You are so beautiful
To me

You are so beautiful
To me
You are so beautiful
To me
Can't you see
You're everything I hoped for
You're everything I need

You are so beautiful
You are so beautiful
You are so beautiful
To me

Kuolonsulka:
Pyhä puikula... Minua ei ole juuri koskaan kamalammin sytyttänyt paperille kirjoitetut vaahtoamiset, mutta joskus ne onnistuvat ja tämä oli sellainen kerta^^ Ai että, nyt on niin siirappista, että minulla jumittaa^^

zilah:
Hehhee! Kyllähän Carlislesta ja Jasperista saa kirjoitettua niin söpöjä ficcejä, että hampaat ovat vaarassa niitä lukiessa. Mukavaa että pidit.  :D


zilah

FacinelliLover4ever:
Tää ei ihan mun lempiparituksia oo, mut koska kyseessä on ihanaisen kuolattava Carlisle, pystyn antamaan anteeksi melkein mitä vaan :) noi paperihempeilyt ei koskaan oo ollu mulle se iskevin vaihtoehto, mut onnistuit kirjottamaan sen tosi hyvin ja kuvaavasti! onnea, sulla on taito hyppysissä (y)

ja joo, osaan kommentoida kaikkea järkevää, mut oli vaan pakko vaikka vanha kessa jo onkin (: raiskasin mun mielikuvituksen, mut hei, mitä väliä! osaat kirjottaa, mä osaan lukea. Loistava yhdistelmä  8)

FacinelliLover4ever

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

Siirry pois tekstitilasta