Sitä paitsi juonetonta seksikohtausta on niin paljon helpompi kirjoittaa kuin juonellista ficciä^^Amen.
Hmm, olenko minä muka ainoa, jolle jäi tosi huono jälkimaku Breaking Dawnista (tai Aamunkoista, hui en ollut edes tajunnut että sekin on jo suomennettu)? Sen kummemmin spoilimatta; siinä vaan alkoi aika nopeasti tuntua, että kaikki palaset alkoivat liukua vauhdilla pois edes jonkinlaiselta uskottavuuden alueelta. Jälkikäteen tuntui kuin ois lukenut kehnonpuoleisen ficin.
Hauskin huumori on harvoin vain sitä, että ladellaan peräjälkeen kaikki älyttömyydet vaan se perustuu johonkin.
Pelkään vain, että lopputulos voi olla pelkkää jaskaa. :PMutta tekemällähän sitä oppii! Rohkeesti vaan kirjottamaan, vaikka tuliskin vaan sitä jaskaa nii silti on ainakin yrittäny. Eikä oo vaan luovuttanu suosiolla, sitte voi olla ylpee! Oli se minkälainen tahansa :) Ja jos se tosiaan on huono, sitten kuulee muilta miksi ja osaa yrittää toisella kerralla olla tekemättä samoja virheitä :)
Emmä tiedä tarviiko originaalissa sen kummemmin miettiä asioita, jos päässä on se oma hahmo tiukasti kiinni.
Toinen vaihtis olis pistää Bella ja Eetu riitelemään, jonka johdosta ne ei puhuis toisilleen kuin ehkä tekstareilla.Tää ei toimi, koska eihän Bella voi suuttua ihqupoksutäydelliselle Edwardilleen mistään syystä minuuttia pidemmäksi ajaksi. Nähty on. Eikä Eetu tosiaan pysyisi poissa, vähintäänkin se jatkaisi öistä ikkunasta sisään kiipeilyään ja huijaus paljastuisi heti ensinuuhkaisulla.
Nii ja miten sä kierrät Alicen kyvyn? Eikö sen pitäis nähä, jos Bella korvataan?Voi perkele. Saatanaperkele... Mä kyllä ajattelin sitä, että Alice huomaa huijauksen jos se lukee vale-Bellaa ja huomaa jotain yhteensopimatonta, mutta ajattelin että tää hoituu samalla kuin muukin Cullenien työllistäminen. Mutta en ajatellut yhtään sitä, että Alicehan voisi lukea Aroa ja paljastaa suunnitelman sillä. Nyt kyllä, voi kvanttisääperhonen ja d'Artagnanin miekansuojus! Mä vihaan näitä Meyerin Bellanvahtimis- deus ex machinoita! *saa nenäverenvuodon raivosta*
Nyt pitää yrittää ajatella: What would Aro do? :P Hei, mä haluan avatarin tolla tekstillä.
Barokkimuotikin pukee Volturien johtajia mitä parhaiten. Rusetteja jopa hiuksissa ja sitä värien yltäkylläisyyttä... Barokkia ei syyttä suotta pidetä miesten pukeutumisen kultaisena aikakautena, sillä kaksilahkeiset olivat tuolloin yhtä koreita kuin lintumaailman koiraat.
Kyllä muuten voi syödä kirjottajaa, jos ficciin ei tuu prologin jälkeen yhtään kommenttia. Tuurilla kaks seuraavaa lukua voi saada kommentteja ja sit ei mitään. Tulee vähän et miks helkatissa mä kirjotan, et lukeeko tätä kukaan muu ku minä ite?No äläpä! Mulla ainakin kaikki omakirjoittama on omasta mielestä superhyvää. Tiedostan kuitenkin, että ylenpalttinen arvostukseni yleensä rajoittuu itseeni. Täten tarvitsee jonkun kolmannen osapuolen mielipiteen. Jos sitä ei kuulu, niin ei voi kun arvella, että tuli joko kirjoittaneeksi jotain kiusallista tai kiusallisen tylsää. Sellaista, että yleisö hiljaa toivoo, että lopettaisi mokoman, ottaisi sen pois silmiä särkemästä internetistä :D
Kirjoitat itsesi takia, mutta julkaiset kommenttien takia? :'DKyllä mä voin oikeasti myöntää kirjoittavani toisten takia. Jos mä en pystyis julkaisemaan mun tekstejä missään, varmaan kirjoittaisin silti, mutta luetuttaisin niitä sitten kavereilla. Tai no teenhän mä sitä joka tapauksessa ;D mutta tekisin sillon eri tavalla!
Mä en ole edes perfektionisti siinä mielessä että haluaisin että teksti on just niin kuin minä haluan, mutta mä tiedän miltä tekstin ei pitäisi kuulostaa silloin kun se toimii.Indeed, sama juttu täällä. Multa varmaan pitäisi kokonaan poistaa mahdollisuus deletoida, jotta osaisin antaa välillä teksteille myös sitä aikaa. ;)
originaali, jossa puidaan eräiden huono-osaisten veljesten elämää, ja niitä aina niin kutkuttavia kieroutuneita mielihaluja ja tunteita toisiaan kohtaan. x)
Mua taas alkoi pidempien projektien kirjoittaminen vituttaa ihan vaan siitä syystä, että omat maneerit ottaa pannuun todella pahasti. Kirjoittaessa tulee lähinnä sellainen fiilis, että ei vittu tää on tätä samaa kuin aina - samat aiheet ja sama tapa käsitellä niitä, yksittäiset sanavalinnatkin tuntuu kaikki niin nähdyiltä ja tehdyiltä. Periaatteessa kai olisi sama, jos olisin monen vuoden ajan kirjoittanut aina saman stoorin uudestaan ja uudestaan >:(
Mua taas alkoi pidempien projektien kirjoittaminen vituttaa ihan vaan siitä syystä, että omat maneerit ottaa pannuun todella pahasti. Kirjoittaessa tulee lähinnä sellainen fiilis, että ei vittu tää on tätä samaa kuin aina - samat aiheet ja sama tapa käsitellä niitä, yksittäiset sanavalinnatkin tuntuu kaikki niin nähdyiltä ja tehdyiltä. Periaatteessa kai olisi sama, jos olisin monen vuoden ajan kirjoittanut aina saman stoorin uudestaan ja uudestaan >:(
Mutta minkäs sille mahtaa, ehkä se kohta taas iloksi muuttuu. Jos tarpeeksi kauan jatkaa, ehkä toi vitutus unohtuu...
Mä luulen, että mun tämän hetken pidemmässä ficissä, jota kirjoitan, on juuri tuo ongelma. Mulla on vahvasti sellainen tunne, että mun sanasto on jo käytetty ajat sitten loppuun, samoin kaikki muut maneerit ja silti mun pitäisi kuvata jotenkin tunteeseen sopivasti kuinka maailmoja räjäyttävä kokemus seksi on. :D
Mä luulen, että mun tämän hetken pidemmässä ficissä, jota kirjoitan, on juuri tuo ongelma. Mulla on vahvasti sellainen tunne, että mun sanasto on jo käytetty ajat sitten loppuun, samoin kaikki muut maneerit ja silti mun pitäisi kuvata jotenkin tunteeseen sopivasti kuinka maailmoja räjäyttävä kokemus seksi on. :D
Tähän kohtaan on pakko sanoa, että kyllä sitä pidemmän ficin seksiä onkin täällä odotettu, ja odotetaan edelleen! Mutta hyvää kannattaakin odottaa. ;D
ja jossain vaiheessa tajuaa itsekin jo kirjoittavansa miljoonannen kerran huulia kostuttavasta kielestäJa tässä on se ongelma, että .... ?
Delete-nappi on yhä kirjoittajan paras ystävä. :D Mä olen käyttänyt sitä taas viime aikoina ahkerasti. Mä en ole edes perfektionisti siinä mielessä että haluaisin että teksti on just niin kuin minä haluan, mutta mä tiedän miltä tekstin ei pitäisi kuulostaa silloin kun se toimii. Silloin ei auta mikään muu kuin kärsivällisyys ja kypsyttely. Aika vaan tahtoo sitten tehdä sen, että tuntuma tekstiin katoaa muuten. No, ei sen kai tartte alusta loppuun ihan täysin sama kuulostaa.Mä kaipaisin tätä deletoimiskykyä omien tekstieni kanssa. Yleensä kun aloitan jotain, en hevillä ala sitä poistamaan. :D Mieluummin sitten käy niin, että jätän tekstin vain kesken, jos se ei ota onnistuakseen, ja sitten parhaimmillaan kirjoitan jotain viisisivuista one-shottia kaksi vuotta... Näin on vissiin pari kertaa käynyt, mutta omasta mielestäni vain yksi teksti on oikeasti sellainen, että se ei toimi ja on vain oksennettu ulos.
Oon viimeisen viiden vuoden aikana deletoinut lopulta lähes kaiken mitä olen kirjoittanutkin. Ihan järkyttävää, miten omat tekstit kuulostaakin niin scheisseltä joka ikinen kerta. >:( Pää tulvii ideoita ja juonia, mutta mikään paperille päätyvä ei vastaa tippaakaan alkuperäistä ajatusta.Mä oon yleensä aika toiveikas oman scheissetekstin suhteen. Jos oon ylipäätään vaivautunut alottaan kirjoittaan ideaa, niin optimistisena uskon siinä olevan pohjimmiltaan jotain potentiaalia. Yritän uudelleen joku viidesti, kunnes luultavasti turrun omille virheilleni niin, että pidän tekstiä jo aika menevänä, kun se on niin paljon parempi kuin alkuperäinen! ;D
Sovitaanko, että tuota et deletoi, tapahtui mitä hyvänsä. Haluun ehdottomasti lukea sen, vaikka jäisikin kesken :PHaha, en tiedä oliko se tämä sun vastauksesi vai mikä, mutta oon ihan järkyttävällä innolla kirjoittanut sitä tänään eteenpäin näppäimistö sauhuten. :D Ja hei, jos sua itseesi epäilyttää se, että kirjoittaisit samoilla teemoilla jatkuvasti ja että kaikki ficcisi toistaisivat toisiaan - unohda se. Oon melko ahkerasti lukenut lähes kaiken sulta mikä on päätynyt Finiin tai Fifiin vuosien varrella, eikä näinkään monen vuoden jälkeen lukeminen tunnu toistolta missään kohtaa. Se puhukoon puolestaan.
"Tota... Siis tää oli hyvä, tosi hyvä, mutta tää aihe..."
"Se on vähän rankempi."
"Herää vaan kysymys, mitä sun päässä pyörii..."
Mä taas on korkkaamassa uutta fandomia parituksettomalla ficillä, jonka ikäraja taitaa olla S. Mitä ihmettä ???Tää oli varmaan siihen neliapilahaasteeseen? Ajattelin sen ensin olevan helppo nakki, mutta nyt tarkemmin kun miettii, oon eläessäni kirjoittanut yhden parituksettoman originaalin - se varmaan kertoo jo jotain. :P
Saan varmaan tänään myöhemmin sen valmiiksi ja foorumille saakka. Hurjaa.
LOL mä tunnen itseni nyt kyllä tosi vanhaksi. :D Mä haluan jakaa teidän kanssanne seuraavan jutun. Mä olen itkenyt joka yö viikon ajan. Siis oikeasti itkenyt ihan fyysisesti ja pelännyt, että kämppis kuulee ja kysyy että mikä hätänä. Ja mikä mulla on hätänä? Se, että mä eläydyn voimakkaasti ficcini tuleviin tapahtumiin. ;DMulla tulee hei ficcien tai originaalieni tapahtumat uniini. Että joo. Vanhaksi mä tunnen ittenikin vaikka sä taidat olla mua vanhempi. Näin mulle ainaki on sanottu.
Mä haluan jakaa teidän kanssanne seuraavan jutun. Mä olen itkenyt joka yö viikon ajan. Siis oikeasti itkenyt ihan fyysisesti ja pelännyt, että kämppis kuulee ja kysyy että mikä hätänä. Ja mikä mulla on hätänä? Se, että mä eläydyn voimakkaasti ficcini tuleviin tapahtumiin. ;D:D Mä repesin tälle ihan täysiä, vaikka teen itsekin toisinaan ihan samaa - tai ehkä juuri siksi. Luulin olevani ainoa joka pillittää ihan hulluna ficcien vuoksi. x)
Harvemmin tulen itkeneeksi kirjoittaessani, mutta monet kerrat olen repinyt kiukkuisena hiuksia päästäni, kun olen keksinyt johonkin moniosaiseen ficciin jonkun loistavan hahmon tai tapahtuman tms ja sitten tajuankin, että piru vie, ei se vaan mitenkään sovi siihen ficciin. Oon myös kehitellyt monia hienoja naishahmoja, joille oon rustaillut muistiinpanoihin monipolviset elämäkerrat ja luonteenpiirteet ja piirrellyt kuvia niistä ja sitten niiden rooli onkin jäänyt suurinpiirtein muutaman rivin mittaiseksi maininnaksi. No, tiedänpähän ainakin itse perinpohjaisesti minkälaisia tyyppejä ficcieni sivuhahmoneitoset ovat :D
LOL mä tunnen itseni nyt kyllä tosi vanhaksi. Mä haluan jakaa teidän kanssanne seuraavan jutun. Mä olen itkenyt joka yö viikon ajan. Siis oikeasti itkenyt ihan fyysisesti ja pelännyt, että kämppis kuulee ja kysyy että mikä hätänä. Ja mikä mulla on hätänä? Se, että mä eläydyn voimakkaasti ficcini tuleviin tapahtumiin.
Liz, arvaa alkoiko ahdistaa, kun luin äsken tuon kommenttisi. Mähän olen pelännyt vasta monta kuukautta, miten lohduttomaksi sun ficcisi vielä tulee menemään, ja ilmeisesti pahin tulee toteutumaan. :'(
No, tietää ainakin varmasti, että itkuksi se tulee menemään täälläkin sitten, kun päästään sinne saakka... :'( ;)
Mä muuten itken kyllä aina silloin kun kirjoitan jotain surullista kohtaa ficissä. :-[
Oon taas huomannut kiintyneeni joihinkin mun originaalihahmoista. Ja melkeen vois sanoa et lähes "fanitan" joitain mun omia originaalihahmoja, mikä tuntuu jotenki tosi oudolta, silleen itserakkaalta. Voi tätä tunnetta!Haha, mä juuri huomasin kiintyneeni ihan hulluna originaali jatkikseni päähenkilöihin, ja se tuntuu tosi oudolta. Ei mulla yleensä kehity mitään tunnesiteitä hahmoihini - etenkin kun olen aikaisemmin kirjoittanut pelkästään oneshotteja (originaaleista puhuttaessa), mutta nyt tää tunteidenkirjo hämmentää - vaikka toisaalta se tuokin ihan mielettömästi inspiraatiota kirjoittamiseen.
Toisaalta noissa hahmoissa on ainakin mun omalla kohdalla vähän vaikeeta joskus se, että pitää miettiä, et millä tavalla mä reagoisin jossakin tilanteessa X, varsinkin jos se hahmo on lähes suora kopio musta itsestäni. Ja kun tarinoissa tuppaa ainakin joskus olemaan kohtauksia ja juonikuvioita ja tilanteita, joita ei omassa elämässä ole edes ollut. Mut toisaalta, kirjottamisessa se haastavuus on oikeestaan aika viehättävää, kunhan ei liian vaikiaks mee. :P
Ellei sitten se ole fanitusta kun ajattelee, että tuota paskiaista voisin potkaista päähän, kun se on tuollainen eikä taivu mun tahtoon. ;D Koska hahmon oma tahtohan periaatteessa kertoo sen, että se on aloittanut oman elämänsä.:D
Vaikka kuinka paljon. Useimmiten ne parhaat ideat tulee juuri sillon kun mun pitäs nukkua tai sitten näen unta niistä. Monesti mulla tulee uniini myös tapahtumat, mitä oon kirjottanu.Ellei sitten se ole fanitusta kun ajattelee, että tuota paskiaista voisin potkaista päähän, kun se on tuollainen eikä taivu mun tahtoon. ;D Koska hahmon oma tahtohan periaatteessa kertoo sen, että se on aloittanut oman elämänsä.:D
Hmm, mä en oikein tiedä missä sitten menee se fanituksen ja kiintymyksen raja, mutta oon tällä hetkellä ainakin tosi ihastunut hahmoihini, ja pidän toista niistä tosi mielenkiintoisena ja kiehtovana tyyppinä - vaikka sen lopullinen luonne ei ole edes itselläni vielä tiedossa. :D Mun kirjoitukset elää yleensä niin vahvasti, että omat tunteet muuttuu muutaman rivin välein. Nyt oon ollut jo pitkään tosi innoissani mainitsemistani hahmoista, ja kai mä sitten tavallaan fanitankin niitä.
Kuinka paljon teillä muuten pyörii jatkiksenne päässä? Mä huomaan jatkuvasti miettiväni tarinaa eteenpäin, pohdiskelevani uusia käänteitä ja ratkaisuja - ja öisin ei meinaa unikaan tulla kun syyhyttäisi niin kirjoittamaan ylös kaikki ideat ja ajatukset. Mulla ei ole aikaisemmin muistaakseni ihan näin vahvasti pyörinyt oma jatkis mielessä, mutta nyt ei tunnu olevan ollenkaan hetkiä, jolloin se ei kummittelisi taka-alalla. Huh.
Kuinka paljon teillä muuten pyörii jatkiksenne päässä? Mä huomaan jatkuvasti miettiväni tarinaa eteenpäin, pohdiskelevani uusia käänteitä ja ratkaisuja - ja öisin ei meinaa unikaan tulla kun syyhyttäisi niin kirjoittamaan ylös kaikki ideat ja ajatukset. Mulla ei ole aikaisemmin muistaakseni ihan näin vahvasti pyörinyt oma jatkis mielessä, mutta nyt ei tunnu olevan ollenkaan hetkiä, jolloin se ei kummittelisi taka-alalla. Huh.
Kuinka paljon teillä muuten pyörii jatkiksenne päässä? Mä huomaan jatkuvasti miettiväni tarinaa eteenpäin, pohdiskelevani uusia käänteitä ja ratkaisuja - ja öisin ei meinaa unikaan tulla kun syyhyttäisi niin kirjoittamaan ylös kaikki ideat ja ajatukset. Mulla ei ole aikaisemmin muistaakseni ihan näin vahvasti pyörinyt oma jatkis mielessä, mutta nyt ei tunnu olevan ollenkaan hetkiä, jolloin se ei kummittelisi taka-alalla. Huh.Rehellisesti sanottuna aloitetut jatkikset pyörivät päässäni aivan liian usein. Yleensä kaikki parhaat ideat syntyvät juuri silloin, kun on sulkenut koneen hetki sitten ja asettunut nukkumaan, eikä viitsisi nousta enää ylös laittamaan asioita ylös paperille. Aamulla on sitten puolestaan joitain hämäriä muistikuvia siitä, että illalla oon keksinyt jonkin todella loistavan kuningasidiksen, mutten kuollaksenikaan muista sitä. Se on inhottavaa D:
Millä tavalla te kirjoitatte? Pystytteko "pakottamaan" itsenne hommaan vai kirjoitatteko vain just silloin kun siltä inspiksen puolesta tuntuu? Suollatteko tekstiä hirveää vauhtia vai ootteko tällaisia etanakirjoittajia kuten minä? Ja mites korjailu, tykkäättekö viilailla tekstiänne jälkikäteen vai lähteekö se julkaisuun aika lailla alkuperäisessä muodossaan?Mulla kirjoitustapa riippuu todella paljon päivästä, fiiliksestä sekä tekstistä. Tiettyjen tekstien kohdalla kykenen "pakottamaan" itseni tuottamaan tekstit, esim. jotkin oneshotit, vaikkei inspistä oikeasti olisikaan. Yleensä tuo "pakottaminen" tapahtuu silloin, kun sanasotailen, ja silloin tekstiä syntyy vähässä ajassa todella nopeasti. Sanasotien aikana mä kykenen kirjoittamaan vain jotain oneshot ideoita, en millään pysty esim. jatkamaan jatkista eteenpäin kohdasta, jossa olen. Siitä ei vain tule mitään. :/ Tai jos tulee, niin se on jotain sellaista, mikä kelpaa vain ja ainoastaan deletoitavaksi D: Jatkisten kanssa siis menen ihan puhtaasti inspislinjalla, ja välillä on hetkiä (kuten esim. nyt), jolloin edes yhden lauseen kirjoittaminen jatkikseen tuntuu mahdottomalta yritykseltä.
Mitä kirjoitatte nyt/ Mitä olette kirjoittaneet viimeksi?Pakko tulla hehkuttamaan, kun on kerrankin kirjoittamisen suhteen hyvä mieli!
Ja niin, Mitä kirjoitatte nyt/ Mitä olette kirjoittaneet viimeksi?
En muista kenen kirjoitusopas puolestaan oli sellainen, jossa korostettiin kautta linjan että turhat sivulauseet ja adverbit pois niin hyvä tulee.
. Se sanoi, että "he said" on maailman paras johtolause Ja että ellei dialogista itsestään käy ilmi, millä tavalla se sen sanoi, sit on tehnyt jotain väärin
Ainakin mun ficcejä betatessa ollaan tästä puhuttu muistaakseni aika paljonkin x)Lainaus. Se sanoi, että "he said" on maailman paras johtolause Ja että ellei dialogista itsestään käy ilmi, millä tavalla se sen sanoi, sit on tehnyt jotain väärinMä olen useaan kertaan betatessa sanonut jotain tuon suuntaista. Tai no lähinnä selkein tapaus mihin just törmää on se, että dialogissa lukee "Sinä saatanan idiootti!" X huusi vihaisesti.
Mulla tulee kaikki suomalaisiin liittyvä liian lähelle ja kynnys kirjoittaa jotain suomalaisista on huomattavasti korkeampi kuin muista kirjoittaminen plus että se lähelle tuleminen vie myös kirjoittamisesta nautinnon.Siis mulla on toi ihan sama! Kun vaan ajattelenkin kirjoittavani RPFää jostain suomalaisesta, niin tulee heti sellainen eieieieieieieieieieieieiei-reaktio.
Olet mies. Sinussa on paljon mieheyttä, miehekkäitä persoonallisuuden piirteitä ja toiminnan tyylejä. Sinulla ei ole juuri lainkaan naisellisia persoonallisuuden piirteitä tai toiminnan tyylejä. Miehekkyys on sinulle tärkeää ja osaat nauttia mieheydestäsi.
Haluat liittyä miesten ryhmään sekä erottautua selkeästi naisten ryhmästä. Olet valinnut maskuliinisen ja hyvin epäfeminiinisen kohdan. Olet siis sukupuolisesti äärilaidan ihminen. Mieheytesi ja naiseutesi eivät ole tasapainossa, vaan maskuliinisuus hallitsee persoonaasi. Sinulla saattaa olla feminiinisyyteen liittyviä pelkoja ja huolia. Jos haluat olla sukupuolisesti harmonisempi ja tasapainoisempi, sinun on syytä kehittää feminiinisiä puoliasi.
Olet mies. Sinulla on miehekkäitä persoonallisuuden piirteitä ja toiminnan tyylejä. Persoonassasi on huomattavasti enemmän miehekkyyttä kuin naisellisuutta. Sinussa ei ole juurikaan naisellisia ominaisuuksia. Olet luonteva mies, joka ei pidä meteliä sukupuolestaan.
Haluat jossain määrin liittyä miesten ryhmään sekä erottautua naisten ryhmästä. Olet valinnut maskuliinisen ja epäfeminiinisen kohdan. Mieheytesi ja naiseutesi eivät siis ole tasapainossa, vaan maskuliinisuus hallitsee persoonaasi. Sinulla saattaa olla femiinisyyteen liittyviä pelkoja ja huolia. Jos haluat olla sukupuolisesti harmonisempi ja tasapainoisempi, sinun on syytä kehittää maskuliinisia puoliasi.
Tulet hyvin toimeen naiseutta ja mieheyttä itsessään yhdistävien androgyynien sekä sukupuolineutraalien ja naisten kanssa, koska sukupuolinen profiilisi ei ole niin kovin kaukana muista ryhmistä.
Olet sukupuolineutraali eli sukupuolisesti sitoutumaton. Et pidä meteliä sukupuolesta, etkä tuo omaa sukupuoltasi mitenkään erityisesti esille. Persoonaasi ei hallitse eikä määritä vahvasti sen enempää mieheys kuin naiseuskaan Sukupuoleen liittyvässä itseilmaisussa olet melko pidättyväinen - jopa sukupuolipihtailija. Tiedostat sukupuolijärjestelmän olemassaolon ja otat siihen mielellään etäisyyttä ja toimit yksilöllisesti, etkä sukupuolimäärittyneesti. Et aina ymmärrä, miksi monet muut ihmiset pitävät sukupuolesta niin kovasti meteliä ja antavat sukupuolensa ohjailla toimintaansa.
Olet sukupuolisuuden suhteen tasapainoinen. Sinussa on mieheyttä vielä vähemmän kuin naiseutta.
Olet sukupuolineutraali eli sukupuolisesti sitoutumaton. Et pidä meteliä sukupuolesta, etkä tuo omaa sukupuoltasi mitenkään erityisesti esille. Persoonaasi ei hallitse eikä määritä vahvasti sen enempää mieheys kuin naiseuskaan. Sukupuoleen liittyvässä itseilmaisussa olet melko pidättyväinen - jopa sukupuolipihtailija. Tiedostat sukupuolijärjestelmän olemassaolon ja otat siihen mielellään etäisyyttä ja toimit yksilöllisesti, etkä sukupuolimäärittyneesti. Et aina ymmärrä, miksi monet muut ihmiset pitävät sukupuolesta niin kovasti meteliä ja antavat sukupuolensa ohjailla toimintaansa.
Olet sukupuolen suhteen hyvin tasapainoinen, yhtä vähän kumpaankaan sukupuoleen sitoutunut. Tulet hyvin toimeen muiden sukupuoliryhmien - miesten, naisten ja mieheyttä ja naiseutta itsessään yhdistävien androgyynien kanssa - , koska et ole niin kaukana muista ryhmistä.
(tulokseesi liittyvä pidempi kuvaus tulisi tähän, jos se vain löytyisi täältä)
[alla oleva on pisteille -32/-6]
Olet sukupuolineutraali eli sukupuolisesti sitoutumaton. Et pidä meteliä sukupuolesta, etkä tuo omaa sukupuoltasi mitenkään erityisesti esille. Persoonaasi ei hallitse eikä määritä vahvasti sen enempää mieheys kuin naiseuskaan Sukupuoleen liittyvässä itseilmaisussa olet melko pidättyväinen - jopa sukupuolipihtailija. Tiedostat sukupuolijärjestelmän olemassaolon ja otat siihen mielellään etäisyyttä ja toimit yksilöllisesti, etkä sukupuolimäärittyneesti. Et aina ymmärrä, miksi monet muut ihmiset pitävät sukupuolesta niin kovasti meteliä ja antavat sukupuolensa ohjailla toimintaansa.
Sinussa on pieni häivähdys mieheyttä, mutta naisellista toiminnan tyyleistä olet kaukana. Olet melko vahvasti sitoutumaton kumpaankaan sukupuoleen - jopa sukupuolipakoilija.
D-mies on kyl vähä pimpelipomOot vielä elossa? Ja mä oon edelleenkin varma, että Jojo on lahjonut ton koodaajan, koska se kertakaikkisesti EI voi saada noin paljoo miespisteitä O.O
...
Mut tästä häiskästä oon melko turvallisen tunteen saanut.
Ei voi olla todellista, että sorruin kirjoittamaan aikuisista miehistä teinityttöjä ihmissuhdeongelmissa. :P :P :'(Pakko kommentoida, että just tämän takia en kirjoita miehistä enkä mieshahmoilla. Oon varma, että kirjoitan ihan naismaisia miehiä, ja realismi on mulla kaikki kaikessa. En tunne miehiä tarpeeksi, jotta saisin ne pysymään hyppysissäni luontevasti. Hermostunut olo, kun kirjoitin mm. Neliapilahaastetta varten Remus/Billin ja nyt se pitäisi muka julkaistakin. Tosin onneksi Remus on aika pehmyt, joten ei tarvi saada mitään matsomiesahdistuksia.
kun en ole ikinä elämässäni meikannut tai laittanut tukkaa.Ähä, mäpä näin sun harjaavan hiuksia!11 :D
Aws, parranajofluffia <3Komppaan tätä, parranajofluffia ois kiva lukea. :D
Muumipeikko/Nuuskamuikkunen.
Olenko kauhea ihminen?
Muumipeikko/Nuuskamuikkunen.
funktiolaskinaivotMun suosikit. Ei jääprinssiä, ök, ja dekadenssi menee. Ehdottomasti.
...
ei moraalikrapulaa
Kokemus on opettanut että yleensä sellaiset tekotaiteelliselta kuulostavat nimet sisältävät myös itse tekstissä tekotaidetta tai sitä, mitä mä käsitän tekotaiteella, koska sehän on vain mielipideasia. :)
kun koko teksti on tungettu täyteen ontuvia "syvällisyyksiä".
kirjoittajan oli sitten ollut ihan pakko änkeä mukaan hirveä läjä tuon joutsenesimerkin tasoisia syvällisyysepilepsioita, joiden sanoma lopulta oli luokkaa "pahuus on paha asia"...
Mulla taas ei ole mistään enempää sanottavaa kuin sen sivun verran. ;D Kirosin aina koulussa sitä, kun siellä ei arvostettu yhtään napakkaa tapaa kertoa asiansa vaan siellä piti aina laverrella ummet ja lammet jos halusi saada hyvän arvosanan. No, siksi mä en saanutkaan hyviä arvosanoja ja olen siitä ikuisesti katkera. 8)
//Hauska juttu on se, että mun kilpailuessee on melkein maksimimittainen, mutta siihen tuli vähän proosallinen sävy.
No multa tässä yksi (mielestäni) kaikista klassisin tekotaiteen tunnusmerkki: värkkäämällä väkerretyiltä vaikuttavat metaforat ja muut kielikuvailut. Kuluneet. Kömpelöt. Liioitellun melodramaattiset ja kohtalokkaat. Lapsellisen oloiset. Ylihinkatut. Vihjeellisyystaso asteikolla 1-10 on "lekalla päähän". Tarkoitushakuiset.
Esim "kuin viaton valkea joutsen, jonka puhtaat höyhenet tahrii pahuuden musta öljyinen saasta" ja sit puolen sivun sepitys siitä kuinka se joutsen ei enää pääse lentoon vaan hukkuu sinne lampeensa
Miks mä haluun sanoaKomppaan täysin. x) Jokseenkin noloa...Sirius/RegulusJames/Sirius? Ja samalla potea nolostusta siitä etten tiedä sun OTPtä ja toivoa, että se olisi fandomista, jota en tunne! ;D
Pidin paussia joskus 2007-2008 välilä suurinpiirtein vuoden verran aika spontaanisti.Haha, ollaan paussiteltu samaan aikaan :D
Musta tuntuu, et mä taidan olla eläköitymässä kirjoittamisesta. Ei vaan oikein tunnu olevan mitään ideoita, eikä sellaista samanlaista kipinää kuin silloin joskus ja ehkäpä mun tarinani nyt sitten vain on kirjoitettu. Ainakin joku toooosi pitkä tauko voisi toimia sopivana pään kasauksena. Vaikka niin, yleensä kun sanon jotain tällaista, niin sitten päädyn kuitenkin pyörtämään puheen
Teksti ei vaan ikinä ole sitä mitä sen pitäisi. :'( :'( :'(
Ei mikään ikinä siirry paperille sellaisena kuin mielikuva on, mutta ehkä joskus oppii tyytymään siihen, että edes osa siirtyy. Paha vaan ettei sitä opi. Teksti ei vaan ikinä ole sitä mitä sen pitäisi. :'( :'( :'(
Mulle tulee aina kauhean itseriittoinen olo tällaisista keskusteluista, koska mun tekstit tosi usein on juuri sitä mitä pitikin. Pornon kanssa tulee kyllä usein vähän itkettyä, mutta muutoin olen pääosin omiin teksteihini hirveän tyytyväinen ja tykkään jopa lukeakin omia tuotoksiani.Check ja check. En mä kaikista omistani tykkää ja niistäkin harvoista harvoin kokonaan, mutta on aina hämmentävää löytää vanhoistakin teksteistä kohtauksia, jotka saa silmät suurenemaan ja äimistymään, että "oons mä oikeesti kirjoittanut tuon?" Mutta joo, ei munkaan rima kyllä kovin korkealla ole LOL ;D
Toisaalta tää voi tietysti kertoa vaan siitä, ettei mun rima ole järin korkealla :P
Mulla taas menee niin, et kirjoitan usein yhdeltä istumalta tekstini valmiiksi ja julkaisen ne, koska jos jäisin hautomaan ja säätämään niitä, niin en varmaankaan ikinä julkaisisi yhtään mitään.
Mutta siis jännä miettiä, mistä tämäkin johtuu. En koe olevani mitenkään erityisen lahjakas verbaalisesti, ihan sitä keskitasoa, olen vaan kirjoittanut aika paljon. Ehkä siinä on sitten saanut hiottua pois ne pahimmat itseä häiritsevät säröt ja samalla tottunut siihen omaan tyyliinsä niin tehokkaasti, ettei enää edes yritä kirjoittaa sitä, mitä ei osaa
Ei siis ole nähdäkseni kyse mistään epärealistisuudesta sen suhteen mitä kirjoittaa tai mitä kuvittelee tekstissään olevan vaan siitä miten vahvasti tunteellinen itse kirjoitusprosessi on. Se on fakta, ettei mikään teksti tule ikinä vastaamaan sitä ja sen kanssa sitä elää, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa että pyrkisi mahdottomiin tai kirjoittaisi jotain, mitä ei osaa.
Omien ficcien lukemisen iloa selittää myös se, että muiden kirjoittamissa ficeissä on kuitenkin hahmot kuvattu sellaisina kuin he näkevät ne, ja vaikka minusta on mukava lukea muiden tekstejä, etenkin omista lempihahmoista lukee mieluiten ficciä, jossa ne ovat juuri sellaiset kuin ne itse on mieltänyt olemaan
... muutoin olen pääosin omiin teksteihini hirveän tyytyväinen ja tykkään jopa lukeakin omia tuotoksiani.
Toisaalta tää voi tietysti kertoa vaan siitä, ettei mun rima ole järin korkealla :P
... Ehkä siinä on sitten saanut hiottua pois ne pahimmat itseä häiritsevät säröt ja samalla tottunut siihen omaan tyyliinsä niin tehokkaasti, ettei enää edes yritä kirjoittaa sitä, mitä ei osaa.
Toisaalta kaikessa tässä on se paska puoli, että vaikka ihan tykkäänkin omista ficeistäni, kaikki oma tuntuu olevan jo niin nähtyä, että huh.
Mä en saa kirjoittamisesta kiksejä vaan kuvittelemisesta. Siksi mä en ikinä tykkää mistään, mitä mä kirjoitan ja siksi mä mietin, että ehkä mun ei pitäisi kirjoittaa vaan pelkästään kuvitella. ;D Kirjoittaminen pettää kuvitelman ja sitten se on pilalla. ;DMulla on tää sama juttu. Yleensä pilaan mun kuvitelmat sillä, että yritän pakottaa niitä sanoiksi. Siitä seuraa väkisin kaksi asiaa; en enää saa alkuperäisestä kuvitelmasta mitään irti, ja se tuotettu teksti saa mut vaan repimään hiuksia päästä. ::)
Mä saan nyt floodata kirjoittajatopiccia, kun kukaan ei sano mitään ja mun on pakko avautua, että musta ei ole enää ilmeisesti kirjoittamaan tarinoita (edes lyhyitä) missä vaihdetaan näkökulmaa tarinan sisällä.Jos yhtään lohduttaa, niin mä en ainakaan tykkää lukea yhtään kertomuksia yksikön ensimmäisessä, missä "kertoja" vaihtuu koko ajan. Yksikön kolmannessa ne on ihan jees, mut sellanen jos "minä" vaihtuu koko ajan on tosi rasittavaa.
Nappeli, eikö tämä ollut se biisi, josta me tapeltiin paitsi ettei me edes oltu eri mieltä siitä miten me tulkittiin toi biisi vaan siitä voiko sen tulkita toisin?Joo, just sama biisi. Luultavasti me tapeltiin siksi, että mää olin ihan järkyttävän pinna kireällä. Ja joo, ei me oltu edes eri mieltä. LOL
Mistä tietää menneensä lopullisesti sekaisin? Siitä, että vakavasti harkitsee ajatusta kirjoittaa ficin Justin Bieberistä. ;D
Okei, tänään mulla välähti mielessä myös parittaa Sidney Crosby Madonnalle, koska se oli ollut Madonnan keikalla. Ei vaan se oli perunut sen työehtosopimusneuvottelujen takia ja mulla välähti siitä joku idea, jonka onneksi olen jo unohtanut. ;D Tämä on taas näitä päiviä...
Sindy/Madonna on kyllä mielenkiintoinen, mut kumpikohan niistä on suurempi diiva? :P
Celecele!!! Älä anna mulle lisää ajatuksia ja ruoki sairaita aivojani! ;D Ei kun mä ajattelin, että kun Justin Bieber on kanadalainen ja niin kuin jokainen (kunnon) kanadalainen, myös Bieber on harrastanut jääkiekkoa ja se vieraili Torontossa jossain Toronto Maple Leafsin treeneissä niin siellä olisi voinut sillä vaikka olla muutama fani. ;D Justin siis on vastavuoroisesti Toronton fani, joten kopissa olisi voinut olla lämmin tunnelma.Mua kanssa kiinnostaisi joskus kirjoittaa jollain parituksella tuollaisesta vastavuoroisesta fanitapaamisesta, kun sellaisia kuulostaa aina joskus tapahtuvan. Mua naurattaa vieläkin se artikkeli Bruce Boudreausta ja Wayne Gretzkystä kun Väinö pyysi Brucen kaljalle ja paljasti olleensa junnuna hirmuinen fani ja oli muistanut ulkoa kaikki Brucen tilastotkin. Siinä ne on istuneet kaljalla ja fanittaneet toisiaan. ;D
Ja kaikenlaisia pyöreitä, lämpimiä asioita joita voi pidellä kädessään, mutta jotka eivät ole appelsiineja...
Ja kaikenlaisia pyöreitä, lämpimiä asioita joita voi pidellä kädessään, mutta jotka eivät ole appelsiineja...
TISSIT!
Sori, mäkin vaan halusin sanoa jotain ei-järkevää 8)
Sitähän mäkin, palleista se puhui U.UJa kaikenlaisia pyöreitä, lämpimiä asioita joita voi pidellä kädessään, mutta jotka eivät ole appelsiineja...
TISSIT!
Sori, mäkin vaan halusin sanoa jotain ei-järkevää 8)
Uh... Tässä tapauksessa meni metsään. Kas kun muusa joka näitä korvaani kuiskuttelee, on homo... Muuten kyllä ihan kiva tuokin,;D
Zilah
ei kai se sitten auta muu kuin kirjoittaa huono juonellinen tarina ja nauttia kirjoitusprosessista, vaikka lopputuloksesta ei tulekaan mitään kelvollista. ::)
... harvinaisen kivaa kirjoittaminen just nyt on. ;D
ketä kiinnostaa?\o
Nyy, kaikilla muilla on hillittömät multi-insparit päällä ja mua ei kiinnosta kirjottaa yhtään, paitsi EHKÄ yhtä kämäistä pornoa mutta ei oikeestaan sitäkään koska ketä kiinnostaa? [luettelo synonyymejä nollalle, tyhjälle ja olemattomalle]
Yääh en kestä. En KESTÄ. Yht'äkkiä kaikki kirjoitteluinto vain kuivahti rumaksi ruveksi ja sen jälkeen olen suosiolla keskittynyt piirtämiseen ja Wikipediaan jo aika kauan...
Ja sitten satunnainen pieni ihme...
Hra Duvka suostui (itse asiassa TARJOUTUI) yksikön ensimmäisen persoonan kertojaksi. Sehän---ei ikinä---POV ehkä muttei kertoja...
Ja kierin jo lattialla ekstaasissa kun teksti luisti kynästä muistikirjaseen kuin, öh, jättäkäämme vulgääri vertauskuva tästä pois, KUNNES. Se estoinen kompleksikasa sai päähänsä saada eroottisia väreitä aivan viattomasta asiayhteydestä. Hyvä. Sellainenhan se on, värähtelijä. MUTTA KUN. Herralle ei sitten kelpaa ainutkaan suomenkielinen sana, jolla voisi viitata sukupuoliyhteyteen. Mikä on liian karkea, mikä liian kliininen, mikä viittaa sanaan "rakastaa" (hra on allerginen).
HALUAN REPIÄ ITSELTÄNI TUKAN POIS JA/TAI HRA DEELTÄ JOTAIN MUUTA POIS.
Äh, miksi pitää olla niin paljon kouluhommia? Keksisin paljon kivempaakin kirjoitettavaa, kun markkinointiesseet...
Te voisitte pistää pystyyn jonku pornonkirjottamiskurssin. ;D
Ja muistakaa aina, et jos ette tiedä tai oo varmoja mitä kirjottaa, niin kirjoittakaa pornoa. :P
Söpö rakastelu neljän miehen kesken... Noh, melkoisen tuoreelta idealta tuo kyllä ainakin kuulostaa! Hempeää 3somea on tullut bongattua ficcikentältä kohtuullisissa määrin, mutta enpä muista neljän kimppana nähneeni. Nyt äkkiä paikkaamaan tää vaje!
Niin Finissä on nyt joku raiskaushaaste ja mä menin höppänä ilmoittautumaans inne ja nyt mulla on ongelma sellainen että kauheeta kun SAAKO raiskausteksti olla kuumottava?Joo, koska fiktio.
Söpö rakastelu neljän miehen kesken... Noh, melkoisen tuoreelta idealta tuo kyllä ainakin kuulostaa! Hempeää 3somea on tullut bongattua ficcikentältä kohtuullisissa määrin, mutta enpä muista neljän kimppana nähneeni. Nyt äkkiä paikkaamaan tää vaje!
Ääh, Cele! Sinä vaan lataat lisää paineita niskaan! Siellä ne nyt pötköttää vaakatasossa jo kaikki neljä, mutta en uskalla kirjoittaa sanaakaan lisää.
Voe vattu! Tässä se vielä veri pierrään... :P
zilah
Söpö rakastelu neljän miehen kesken... Noh, melkoisen tuoreelta idealta tuo kyllä ainakin kuulostaa! Hempeää 3somea on tullut bongattua ficcikentältä kohtuullisissa määrin, mutta enpä muista neljän kimppana nähneeni. Nyt äkkiä paikkaamaan tää vaje!
Ääh, Cele! Sinä vaan lataat lisää paineita niskaan! Siellä ne nyt pötköttää vaakatasossa jo kaikki neljä, mutta en uskalla kirjoittaa sanaakaan lisää.
Voe vattu! Tässä se vielä veri pierrään... :P
zilah
Ja tässä minä kirjotan sujuvasti Stratovarius foursomea XD
kyseessä on minulle harrastus ja sen pitää olla hauskaa. Olen jo kerran kokenut sen, mitä tapahtuu kun itselle rakkaasta asiasta yrittää väkisin hankkia leipänsä. Uskokaa kun sanon, ettei lopputulos ole mitään kaunista katseltavaa.
Jep. Käsityöt ei ollut mulle mikään elämäni suurin intohimo tai kovinkaan rakas asia, vaan enemmänkin sellainen mukava harrastus, mutta aijai millaiseksi sonnaksi vaatteiden tekeminen muuttuikaan, kun opiskelin alaa. Toisille sopii, minulle ei. Oman taitotason kunnolliseen kehittämiseen ei ollut oikein intoa ja koko ala tuntui ihan karsealta ja ahdistavalta.
Huhhuh! Alkavat nämä ficciaiheet mennä yhä oudommiksi. Enpä olisi uskonut, että kirjoitan vielä joskus söpöilyä parituksella ihminen/lohikäärme! :o
Haha, hyvä että on tulossa Lariasta. ;D Lupaan lukea.
Mun tekisi mieli kirjoittaa Grimmistä hettiä, vaikka en ole vielä tietoinen miten noi kuviot päättyy. Pahoin pelkään, että ne päättyvät mun kannalta just tylsästi, mutta juuri siksi haluaisin kirjoittaa siinä vaiheessa, kun en vielä tiedä miten käy. Tuosta, mistä ajattelin kirjoittaa, voi kyllä jo sataprosenttisella varmuudella olettaa, ettei pääty niin kuin minä haluan. Yhden hyvän hettiparin ne jo tuhosi multa ja kirosin. Ehkä mielenkiintoisinta tässä on, ettei mulla ole mitään kiinnostusta slashiin koko sarjan suhteen. Ehkä olen parantunut ja kääntynyt? ;D ::)
Ehkä mielenkiintoisinta tässä on, ettei mulla ole mitään kiinnostusta slashiin koko sarjan suhteen. Ehkä olen parantunut ja kääntynyt? ;D ::)
Haha, hyvä että on tulossa Lariasta. ;D Lupaan lukea.
Mun tekisi mieli kirjoittaa Grimmistä hettiä, vaikka en ole vielä tietoinen miten noi kuviot päättyy. Pahoin pelkään, että ne päättyvät mun kannalta just tylsästi, mutta juuri siksi haluaisin kirjoittaa siinä vaiheessa, kun en vielä tiedä miten käy. Tuosta, mistä ajattelin kirjoittaa, voi kyllä jo sataprosenttisella varmuudella olettaa, ettei pääty niin kuin minä haluan. Yhden hyvän hettiparin ne jo tuhosi multa ja kirosin. Ehkä mielenkiintoisinta tässä on, ettei mulla ole mitään kiinnostusta slashiin koko sarjan suhteen. Ehkä olen parantunut ja kääntynyt? ;D ::)
Mitä? Mistä? Keistä? Mikä tuhottiin? KERRO?!?!?!
Mä en keksi Grimmistä yhtään hettiparia, no ehkä Seanin vois jollekin parittaa ;D mut...
Slashiin verrattuna hetti on kyllä moninverroin kulutetumpaa, kun sitä tulvii itse sarjoissa, mutta ficcarien keskittyminen slashiin ehkä sitten aiheuttaa vastareaktioita.
Cele, pistäs tulemaan Kate/Derekkiä, sellaista kunnon D/s-matskua, jossa Derek on nuori ja naiivi ja sillä on tunteita (vaikka se koittaakin ne tietty peittää), kiitos! ;D
Voi ääh, nyt mä näköjään rupeen sit kirjottaan lyhäriä Salkkarien Larista. Tiedän et tällä foorumilla on lätkäfaneja, osaisko kekään neuvoa jotain saittia, mistä nopeasti oppisi pelin slangia ja perusjuttuja? Oon nimittäin todella huono suomalainen enkä tiedä jäkiksestä oikein mitään :D En ny mitään perusteellista opetusta tarvi, kunhan nyt sais luotua kuvan, että kirjottaa 16-vuotiaan lätkälupauksen näkökulmasta... ::)
Hieman kyllä hämmästelin, että Cele oli sellaisesta kiinnostunut, mutta totesin itsekseni, että ei kannata suhtautua ennakkoluulolla.
Itselläni kyllä auttaa vain se, että yksinkertaisesti pakotan itseni kirjoittamaan (tai aikoinaan piirtämään), vaikka se tuntuisi hirveältä, ja jälki olisi silkkaa kuraa.
Tykkään kyllä yhä pitkistä teksteistä lukijana, en vaan itse kirjoita enää pitkiä tekstejä, vaikka tavallaan tykkäisin kirjoittaa. En vaan saa aikaiseksi ja toisaalta olen oppinut, etten kuitenkaan saa niitä valmiiksi, niin en edes aloita.
On se mälsää kun työt(koulu) haittaavat harrastuksia.Oon samaa mieltä! Yllättävää kyllä, nyt kun olen lomalla olen saanut paljon aikaan. Tää on toinen lomaviikko, mutta sain kyllä muutenkin elokuussa aika paljon kirjoitettua. 25 sivua ei varmaan monelle ahkeralle ole paljoa, mutta mulle se on kyllä tosi hyvä saavutus. Harmi vaan, että kirjoitus on nyt vähän tyssännyt. Tarinalla on edessään viimeinen luku... Joku psykologinen este ei anna kirjoittaa loppuun. ;D On vaan sellainen olo, että "Liian aikaista, liian aikaista. Odota vielä, anna muhia ainakin kuukausi.". En varmaan vaan halua päästää irti. Loput on muutenkin stressaavia, kun niiden tulisi olla hyviä ja saattaa tarina eheään päätökseen ja niin edelleen.
10. Keksi otsikko seitsemän/kaksitoista H/C-ficille. (hurt/comfort) Jevgeni Malkin/Mikael Granlund h/c-ficci? Tämä olisi luultavasti joku Veivaajan spinoff, jossa Miken Minnesota olisi just pelannut Sidin ja Malkinin Pittsburghia vastaan ja voittanut ja Sid olisi katkeruudessaan ja huonona häviäjänä jättänyt Miken. Malkin olisi sitten löytänyt Miken huonossa hapessa ja huolehtinut. Otsikko olisi sitten varmaan jotain kauheaa kuten Nousee se aurinko huomennakin
tosi nopeasti alkoi tuntua siltä, että kuulostan ihan Liziltä :D;D ;D ;D
(*Edit. tajusinpa juuri, että itse asiassa ON sanottu, mutta se oli niitä wanhoja aikoja, jolloin joku innokas Sirius/Remus-lahko tuomitsi kommenteissa kaikki muut paritukset noilla hahmoilla... ja se on kyllä jo ihan eri asia)XDDD
halusin vain lollailla paria kohtaa, elä pahastu!
Joidenkin fandomien kohdalla piiri pieni pyörii sen verran tiiviisti, ettei mua huvita enää edes lukea niitä ficcejä, koska ne tuntuu jo niin vahvasti niiden ihmisten omalta keskinäiseltä kamalta.
Luku- ja kommentointihalutkin on melkoisen laimentuneet, kun ficciin on tullut puolenkymmentä ylistävää kommenttia, ja itse haluaisi niiden perään keskustella eriävistä mielipiteistä. Enkä mä tykkää ajatella, että oonkohan jotenkin ymmärtämätön ja sokea, kun en oo millään tapaa ajatellut asioita niin kuin kaikki muut tuntuu ne ajattelevan. Parempi siis jättää koko fandom väliin.
Joskus meinasin mennä kommentoimaan yhtä tuollaisen insidepiirin riepottelemaa ficciä puolustaakseni kirjoittajaa mun mielestä aivan tarpeettomalta kovistelulta. Siis juuri sellaiselta, että tämä henkilö ei ole sellainen ja sellainen eikä siitä saa tehdä eikä kirjoittaa sellaista ja sellaista ja sitten tätä mielipidettä koko insidepiiri kävi toistamassa ja komppaamassa
Tietynlaiset hahmot vetää puoleensa tosi äärimmäistä kommentointia ja äärimmäisiä näkemyksiä tyyliin Dumbledore on aseksuaali eikä siitä saa kirjoittaa harrastamassa seksiä. ::)
Joo, mä tunnistan itse kaikki nuo. Joskus meinasin mennä kommentoimaan yhtä tuollaisen insidepiirin riepottelemaa ficciä puolustaakseni kirjoittajaa mun mielestä aivan tarpeettomalta kovistelulta. Siis juuri sellaiselta, että tämä henkilö ei ole sellainen ja sellainen eikä siitä saa tehdä eikä kirjoittaa sellaista ja sellaista ja sitten tätä mielipidettä koko insidepiiri kävi toistamassa ja komppaamassa, mutta en enää edes muista mikä ficci oli kyseessä ja kenen se oli. Tavallaan tekisi mieli etsiä se, koska musta on ikävää, että joku insidepiiri yhteisvoimin torppaa toisenlaiset näkemykset kuin mikä heillä itsellään on ikään kuin heillä olisi ainoa oikea näkemys ja aivan kuin sen vastainen kirjoittaminen olisi loukkaus koko fandomia kohtaan. Ikään kuin omistaisivat koko fandomin ja määräisivät siitä, miten siitä saa kirjoittaa ja jos sen rikkoo, tulevat joukolla lynkkaamaan. Vähän sellainen fiilis hommasta jää. Eipä se paljoa innosta toisaalta osallistumaan yhteisölliseen kirjoittamiseen, mutta ei myöskään kommentoimaan tämän insideporukan tekstejä, vaikka olisi fandomista kiinnostunutkin. Sitten ei tee mieli edes lukea. :P
Jokaisella varmaan on omat pakkomielteensä, mutta toiminta eroaa siinä, antaako muiden pakkomielten kukkia ollenkaan vai yrittääkö tappaa nekin, kun ajaa omaa versiotaan läpi.
Uusien genrejen valloittaminen on kyllä aina mahtavaa! Itse olen aina lukijana tykännyt ficeissä kaikkein eniten romanttisesta komediasta, mutta kirjoittaessa kaikki vääntyi angstiksi...Sama ongelma! Musta tuntuu, että oma fiilis vaikuttaa ainakin itsellä tähän paljon. Sitä kun yleensä on luovimmillaan myöhään illalla/yöllä, kun on myös väsynyt ja väsyneenä maailman paskat kaatuu aina niskaan. Vaikea kirjoittaa jotain positiivista, kun on itse väsymyksen takia ihan masiksissa.
Joo, seksi ja sienet kuulostaa ehdottoman lupaavalta! ;D
Nyt on kyllä jotain outoa ilmassa. Huomasin tänään tulevani pitkähkön kuivan kirjoituskauteni päähän. Ja kirjoittavani innoissani K-18 hettiä. :o
Mun angstit kääntyy romanttiseksi komediaksi tai ei välttämättä romanttiseksi, mutta komediaksi kuitenkin. ;D Onneksi ei ole ollut pitkään aikaan kovaa poltetta kirjoittaa angstia niin ei haittaa, vaikka kaikki vähän kääntyy komediaksi. Tykkään kirjoittaa kevyempää, vaikka mielessä on kyllä pyörinyt muutamat tosi pahat angstitekstit. Ehkä niistäkin sitten saa syntymään komediaa, ;D
Sekin on ihan totta, että angsti voi naurattaa, vaikka siinä ei olisi mitään komediallista. ;D
Tahtoo lukea sienihuuruisia seksiseikkailuja!Tästähän tulee paineet ::) En mä kuitenkaan pornoa ajatellut kirjoittaa. Vaikka musta jo nyt tuntuu, ettei lopputuloksesta ihan uskoisi, mutta tuon piti olla ihan oikeasti k12-seikkailu.
Kyllä ainakin minä tunnen sellaista häpeänsekaista naurunhalua kun luen niitä varhaisia, oikein sydänverellä kirjoitettuja, viiltäviä rakkausstooreja. :o Voi elämä sentään! Kyllä sitä on joskus ottanut itsensä vakavasti. :P Onneksi sellaisesta ei enää ole pelkoa. ;D
Miten huumorin saa muutettua angstiksi? Joku opettakaa mullekin niin saan ehkä joskus jotain tunteisiin käyvääkin kirjoitettua. ;D
On tämä kyllä ihan harrastusten aatelia; voi tulla niiiiin onnelliseksi jostain niiiiiin hooposta.
Johtuukohan mun vähäinen valmistumisprosentti siitä, että saan jatkuvasti ficci-ideoita? Tai siis mulla on miljoonia (no heh, kymmeniä vai olisko jo yli satakin?) alkuja tai ideoita keskeneräisten kansiossa. Ajattelin vain että jos saisin vähemmän ideoita niin ehkä yksi idea jaksaisi kiehtoa ja nalkuttaa niin kauan aikaa päässä, että se olisi pakko saada valmiiksi....
Tai sit ehkä mä oon vaan laixa ja keskittymiskyvytön ;D
Veikkaan, että nämä kaikki yhdessä aiheuttaa sen: liikaa ideoita, keskittymiskyvyttömyys ja laiskuus. ;DMä lisäisin tähän vielä sen mielenkiinnon loppumisen. Koska kun on saanut idean ja kirjoittanut sen puoliväliin, sen on jo ajatellut loppuun. Silloin ainakin musta tuntuu, että ei enää kirjoita enää itselleen vaan enemmän muille. Koska mä kyllä saan tekstistä kaikki riemut, kun näen nuolipiirrustuksen juonesta, mutta kirjoitan sitä auki, koska kukaan muu ei saa. Ja koska tuo yllämainittu laiskuus, sitä ei jaksa tehdä :P
1) tee aina jonkinlainen suunnitelma, vaikka se olisi paska (turha kuvitella että maagisesti sitten kirjoittaessa keksisin ratkaisuja isoihin ongelmiin, ainakaan sellaisia mitkä ei vaatisi monen jo julkaistun luvun retconnaamista)1) joo! Mun mielestä pidempää tarinaa kirjoittaessa on hyvä tietää, mitä tekee ennen kuin tekee. Pitäisi saada pidettyä jännitys ja puhti päällä, mihin 2) liittyykin. 3) en tiedä paljonko tämä käytännössä on, mutta samaa mieltä, että tekstiä on hyvä olla semivalmiina kunnon määrä ennen kuin sitä suoltaa muulle kansalle. 4) mua on aina kiinnostanut kirjoittaa betan avustuksella, mutta ei se koskaan oikein luonnistu. Pitäisi löytää irl-kavereista beta! 5) olen samaa mieltä! Vähäeleisyys on usein hyvä ratkaisu - liian usein sitä lukee tarinoita, joissa päähenkilöä seurataan hampaidenpesusta ja koulumatkasta alkaen joka paikkaan.
2) älä antaudu yhtä lukua pitemmille sivujuonteille (parikin ficciä kuollut näiden takia)
3) kirjoita vähintään 10-20 000 sanaa ennen kuin alat julkaista (koska yleensä se eka versio alusta on ihan paska)
4) löydä hyvä beta tai kaksi (koska en kuitenkaan ole niin fiksu tai hyvä englannissa kuin haluaisin uskoa)
5) muista että kaikkea ei tarvitse kirjoittaa auki (yllättävän monesta tylsästä kohdasta pääsee ohi vain laittamalla hahmot puhumaan siitä jälkeenpäin tai parin kappaleen selityksellä...)
6) hanki lukijakunta joka potkii perseelle
ne on kirjoitettukin ihan näppituntumalta niin, että joskus on kerrottu yksityiskohtia ja sitten joskus on hypätty pitkiäkin loikkia.
Viimeisintä kirjoittaessa olisin halunnut sekaan jonkun ripulipaskakohtauksen. ;D Ihan tuli mieleen Twilightista kun Bellasta on niin kauheaa kun sen ihku Edward näkee sen hehkeänä oksentamassa. :D Romanssi sais siitä vähän uutta eloa. No ehkä jatko-osaan saa ripulitkin. ;D
Ripulipaska toimisi varmaan tehokkaana huuhteluaineena siirappiin? Yh... ;D
Olisi aika loistokasta, jos kirjottaisi jonkun jutun, jossa romantiikka kukkisi, mutta yhtäkkiä siirappi hukkuisi melkein kirjaimellisesti paskatulvaan. Just joku sellainen, että yhtäkkiä kesken romanttisen rakastelun tai vain suutelun, toisen maha menee löysälle.
miksei kukaan koskaan pieraise anaaliseksiä harrastaessa :F
fanficcipiiri on jotenkin niin hemmetin kapeakatseista porukaltaan ja jää kiinni ihan ihme asenteisiin.Aamen. Ja varsinkin ennakkoluuloketutuksessa jaan tunteen.
Se on niin saamarin väärin, että fanficcipiiri on jotenkin niin hemmetin kapeakatseista porukaltaan ja jää kiinni ihan ihme asenteisiin.
Ei kai se oma outous sitten sitä tarkoita, että hyväksyisi muiden outouksia ja jopa rohkaisisi niitä. Outous on liian kapea-alaista.LOL! Vähänkö repesin, oli sen verran outoja lauseita ;D ;D ;D
Siis jos halutaan ja perustellaan englanniksi kirjoittamista uskottavuudella, pitäisi osata kirjoittaa sitten sitä kieltä uskottavasti. Ei se meinaan juuri uskottavuutta lisää, jos natiivi englanninkielen puhuja puhuu ihan niin kuin olisi ulkomaalainen, koska kirjoittaja itse ei hallitse kieltä tarpeeksi hyvin kirjoittaakseen oikeasti hyvää ja sujuvaa dialogia, joka olisi natiiville uskottavaa.
Mä puolestaan olen kiertänyt ton postaamalla anonyymisti. Mulle tuo kynnystä kauheesti omalla nikillä postaaminen ja kun muistetaan, että mulle kirjoittaminen = postaaminen, niin....
Tai mainitse tekstin alussa, että olet saanut inspiraation Finissä esitetystä haasteesta ja linkkaa haaste - sillä tavalla haaste saa näkyvyyttä ja haastaja sekä mahdolliset muut haasteeseen vastaavat hyötyvät asiasta. Ja laita haastajalle viestiä, että inspiroiduit hänen haasteestaan, mutta ettet henkilökohtaisista syistä tms. nyt laita tekstiäsi Finiin - silloin haastaja saa tietää kuitenkin tekstistäsi ja voi olla tyytyväinen, kun tartuit haasteeseen :)
Lavande, kysyitkö mitä artikkelin aihe koskee? Epäilyttää heti, jos se on syntynyt tuollaisessa tilanteessa, että mitähän hittoa se aikoo kirjoittaa. Ja varsinkin, jos sen piti laittaa se salaa muistiin. :oJoo, kyseessa on syva filosofinen pohdiskelu yliopistomme avaruusteknologian laitoksesta... Tuo mies on niin erikoinen etten yllaty enaa mistaan! Eilen silla oli vatsa kipea kun se oli syonyt liikaa muroja illalliseks. Sitten se alkoi pohdiskelemaan josko sen kuitenkin kannattaisi kirjoittaa homopornoa.
Sitten se alkoi pohdiskelemaan josko sen kuitenkin kannattaisi kirjoittaa homopornoa.
Välillä mietin kuinka turhia yksityiskohtia tutkin. Vähän aika sitten käytin päivän tutkien Brasiliaa, mutta hylkäsin Brasilian koska presidentin vaalit osui väärälle vuodelle, ja vaihdoin Argentiinaan. Lopputuloksessa ei edes mainita vaaleja.
Ja näistä asioista tietää ehkä mun lisäksi just mun beta, ketään muuta ei kiinnosta (en kyl tiedä kiinnostaako betaakaan) XD
Joo, voihan Harry Potterienkin maailman historiaa käsitellä, mutta jotenkin on kiehtovaa kuinka voi käyttää oman maailman tapahtumia, tutustua tähän valtavan maailman eri kolkkiin ja luoda oppimistaan asioista jotain fiktiivistä.
Joo, voihan Harry Potterienkin maailman historiaa käsitellä, mutta jotenkin on kiehtovaa kuinka voi käyttää oman maailman tapahtumia, tutustua tähän valtavan maailman eri kolkkiin ja luoda oppimistaan asioista jotain fiktiivistä.
Voihan Potterissakin..? Koko tämä meidän maailma kaikkineenhan on myös HP-canonissa olemassa ja sitä voi käyttää ficeissä halutessaan joko just sellaisenaan tai ihan loputtomasti väännellen ;)
...joka on Doctor who fic... jossa on Jamie Oliver... ja joka sai inspiraationsa mm. eräästä klassisesta kauhutarinasta.
Lainaus...joka on Doctor who fic... jossa on Jamie Oliver... ja joka sai inspiraationsa mm. eräästä klassisesta kauhutarinasta.
Ooh!
Faktoista viis, mutta minä haluan lukea tämän! ;D
zilah
Se kun jonkun kommentti on pidempi kuin ficci johon kommentti tulee
Kirjoitin eilen ruhtinaalliset pari kappalettaa ja totesin, että joo, ei se minnekään ole kadonnut, tekstin rytmi on ihan tasan sama kuin monesti ennenkin, samoin tekstin henki.
Cele, mäkin olen hyväksynyt sen, että oma kirjoittaminen on sitä, mitä se on. Siitä ei pääse kirjoittamalla eroon eikä siitä pääse eroon kirjoittamattakaan, mutta ainakin jos sitä on kirjoittamatta, sitä ei tarvitse itse lukea. ;D
Enkä tiedä, haluanko tekstiä Finiin.
Minä olen miettinyt itseni kohdalla ihan samaa. Mulla ei ole ollut aikoihin yhtään tekstiä Finissä, mutta välillä tulee sellainen tunne, että voisi ehkä jotain laittaa sinnekin. Sitten välittömästi tulee kauhea eieieiei-fiilis, enkä tiedä mistä se tarkalleen johtuu. Ei mua enää häiritse mitkään vanhat jupakat, mutta jotenkin kai sitä on vain vieraantunut koko Fini-yhteisöstä, vaikka käynkin siellä välillä lukemassa ficcejä. En vain keksi oikein mitään perimmäistä syytä tuolle vastahangalle.LainausEnkä tiedä, haluanko tekstiä Finiin.
Osaatko muuten yhtään sanoa, mistä moinen fiilis sulla johtuu? Meinaan mulla on välillä samanlaisia keloja itsellänikin, enkä ihan tajua, miksi ihmeessä se Finiin lykkääminen tuntuu toisinaan sellaiselta myrkyltä. Tästä on ehkä jo jotain puhuttukin, mutta en ainakaan enää syytäsi muista, eikä nyt nopealla selailulla osunut silmään ;D
Mitä mitä? Mustahan tuon perusteella tulee sulle loistobeta,Ajattelin täysin samaa!
Musta olisi tosi kiva beetauttaa tekstejäni, mutta mulla on kauhea kynnys ottaa siihen hommaan ketään täysin tuntematonta, vaikka se toisaalta voisi ollakin ihan hyvä ja virkistävää. Lisäksi kaipaisin eniten nimenomaan sisältöbeetaa, joka uskaltaa tökätä mua suoraan silmään kaikilla typeryyksillä, mitä teksteihini suollan, mutta olisi kuitenkin samalla aaltopituudella niin, ettei joka asiaa kuitenkaan tarvisi rautalangasta vääntää. Siihenpä se koko beeta-ajatus sitten aina kariutuukin. LOL
anteeksi mahdollinen täti-moodi :D ei ollut tarkoitus paasata mutta tästä tuli näköjään tämmöinen...
Siis tarkoitus oli osallistua sillä turnajaisiin ja todistaa taas huonous, mutten jaksa edes sitä. Huonoksi menee, kun ei jaksa olla edes huono. ;D
Tiedän kyllä tuon tunteen, että mitä hiton väliä kun ei ketään kuitenkaan kiinnosta.
Mä kyllä pelkään sitäkin, että joku sitten tulee sanomaan mulle, että yök noi äijät on vanhoja, koska sitten nuijin kommentoijat! ;D Ehkä siinä toimikin alitajuinen itsesuojeluvaisto. Joudun toteamaan, että ainakin Finiin mä vaan olen aivan liian vanha ja mun mieltymykset on aivan liian vanhan naisen. ;D Siksi pitää valita lähtökohta kirjoittamiseenkin niin, että sen jaksaa itse viedä loppuun, mutta en tiedä kyllä omien oikeiden mieltymysten julkaisemista Finissä. Ehkäpä jätän sen kokonaan väliin.Mua ärsyttää kauheasti nykyään, kun aina jos kirjoitan kovin nuorista hahmoista jotain väkivaltaista, tai seksuaalista, mulle tulee sellainen olo, että mun pitäisi potea huonoa omaatuntoa. Tämä tunne johtuu ihan vain siitä, kun nykyään itse olen jo niin vanha, niin tuntuu likaiselta kirjoittaa nuorista hahmoista sellaista. Tai oikeastaan se tunne on sellainen, että pitäisi tuntua likaiselta ja sitten tuntuu häiriintyneeltä jos ei tunnu. Todellinen ristiriita, kun kuitenkin haluaisin pitää mieleni avoimena ja kirjoittaa ja pohdiskella edelleenkin kaikenlaisia aiheita. Toisinaan myös niitä likaisia ja inhottavia.
Musta tuntu jo nuorena siltä, että olen syntynyt vanhana, kun tykkäsin silloin jo vanhemmista enemmän. :PJoo! Mä en ole ikänä tuntenut mitään vetovoimaa joihinkin nuorempiin julkkishenkilöihin (= omanikäisiin), mutta esim. joku Tom Hardy aiheuttaa mussa niitä kuuluisia fanityttöreaktioita, ja se on mua tasan kakskymmentä vuotta vanhempi. ;D Kiekkoilijoista on varmaan forever mun sydämessä Ruudun Tuomo.
Mä tykkään kaikenlaisesta sälästä kauheasti, sekä IRL että ajatustasolla, niin omia fanituksia tuntuu ohjailevan se, että tuleeko sen tyypin mukana kokoelma jotain kiinnostavaa sälpettä ;DVaikuttaa mulla kanssa.
Nuorikin voi olla kiinnostava, mutta mä en koe sellaisissa kovinkaan usein seksuaalista ulottuvuutta muuta kuin sillä saralla, jos sillä tuntuu olevan seksuaalisvirittinen suhde jonkun muun kanssa.
Itseasiassa yritän nanossa samaa teini-ikäisen kanssa ja katson, että toimiiko se. Aikajänne on lyhyempi, mutta sama logiikkahan siinä pitäisi olla. Mä en oikein edes tiedä tai ole varma, osaanko kirjoittaa uskottavan nuoren vai tuleeko siitä väkisinkin keski-ikäisen oloinen, mutta haluan kokeilla.
^ Twilight? ;D tosin vanhuksesta tuli mieleen enemmänkin Caius kuin Eddie-poju.
Onneksi sä et kirjoita mitä lätkäön liittyvää, koska muuten voisin alkaa pelätä että meidän aivot on jotenkin yhteenkytkeytyneet tämän nanon suhteen. ;D
Miten se sanonta meni, että great minds think alike? Päteeköhän se jotenkin kääntäenkin? ;D
Mä yritin joskus hieman analysoidakin sitä, miten saisi tehtyä hahmosta coolin, mutta se vaatisi tukahduttamaan sen osan itsestään, joka tykkää lollailla failaamiselle eikä coolit hahmot kaiken keskellä astu koiranpaskaan ja niinpäin pois. Mutta mä kannustan sua yrittämään coolia enkelihahmoa ja katsomaan, miten kauaksi siitä lopputuloksessa pääset. ;DNo cooliushan on, kuten kauneus, katsojan silmissä. Mä pidän paljon enemmän failaajahahmoista. Myös hahmot, jotka kuvittelee olevansa cooleja on jees. Varsinkin kun ne mokaa, tai muut ihmiset ei vaan lämpee niille...
kun se muutenkin on niin kiukkunsa vallassa usein, ominaisuus että se juuttuu takistaan tai jostain muusta osastaan aina kiinni jonnekin
Voi inspiraatio miksi iskit luvattoman pitkästä aikaa juuri nyt? Juuri kun sain itseni tsempattua aloittamaan yhden kurssin lopputyön kirjoittamisen. Laitoin kivaa taustamusiikkia materiaalien läpikahluulle, mut valinta oli selkeästi huono, kun tää koko levy inspiroi aivan törkeästi just nyt. Kai tässä on tartuttava vaan tilaisuuteen...Juu ei kai se inspiraatio muuhun aikaan satukaan kuin prokrastinaatiopiikkiin! ;D
Juu ei kai se inspiraatio muuhun aikaan satukaan kuin prokrastinaatiopiikkiin! ;D
Hee! Itse asiassa Waltteri on keskirekisterin miehiä, eikä erityisen matalaääninen. Mutta voi luoja, mitä sulaa hunajaa ja seksiä se Ääni on! <3<3<3<3<3 Tuollainen kyllä pitäisi julistaa laittomaksi.
Mutta hauskaa, että joku muukin osaa häntä arvostaa. ;D
zilah
Tai en tiedä, inspiraatiosta herääminen on aina ankea kokemus. Siksi on kivempi kirjoittaa ilman inspiraatiota. Ei tule herätystä todellisuuteen tai pudottua jostakin innostuksen sfääreistä.Niin totta!
Siitä on kyllä pitkänpitkä aika kun on edes ollut todellista inspistä kirjoittaa. Nyt se mokoma sitten kuitenkin iski, ja kirjoitan täällä näppis ja pää savuten.
Sain vihdoin viimein valmiiksi jatkoficcini, jonka loppu on roikkunut jo reilun vuoden.
Mahtavaa, Tinppa! <3 Vakola on kyllä hauska tarina ja jos kirjoitat jatkoa, luen varmasti! ;D
Olisi se mukavaa, jos tämä Fifikin tästä hiukan virkoaisi! Minullakin mennyt vuosia, etten ole juuri ehtinyt kirjoittamiseen paneutua, mutta nyt on viimeinkin aikaa rakkaalle harrastukselle.
zilah
Tässä just seuraavaa Alpo/Erkki -kohtausta mietin... :D
Mut mitä jos parittaisit kaikille kolmelle niin ei tarvitsisi valita ja olisi jo itsessään soppa valmiina? ;D ;D Tai kokeilet jokaista vuorollaan sille hahmolle ja valitset sen, mistä lähtee parhain ilo? ;D
Näkyykö Vakolan soittolista jossain? ;D Olisipa itsellä aikaa lukea Vakolaa. Sen mitä olen lukenut on kyllä niin mun maun mukaista settiä. ;D
Mun ei olisi ikinä pitänyt mitään koskaan julkaistakaan vaan pitää kaikki vaan itsellä, koska mua ahdistaa ihmisten kommentit niin paljon. Varsinkin jos ei kirjoita huumoria niin musta kommentit voisi kieltää kokonaan. ;D Eikä se liity edes siihen että pelkäisi lyttäystä kun positiiviset kommentit on ihan yhtä kauheita ja ahdistavia.
Kirjoittaminen vielä menee, mutta julkaiseminen ja kommentit ei. Paitsi yksityisesti joltain tutulta ne on eri asia.Onneksi täällä Fifissä ollaan käytännössä yksityisesti tuttujen kesken. ❤ Eikös vaan? :)
Onko se niin, että puhelimella tulee luettua, mutta ainakin pidemmän viestin kirjoittaminen puhelimella kannettavaan verrattuna onkin sitten jo hankalampaa, ja sitten jälkikäteen ei tule jätettyä enää kommenttia?Minä uskoisin, että se on paljolti tuota. Itse ainakin olen turhautunut pahan kerran, kun olen joskus näpytellyt puhelimella vaivan kanssa kommenttia, ja sitten painaa vahingossa jostakin (en vieläkään tiedä mistä painamalla se tapahtuu, mutta säännöllisesti niin käy! ::) ) ja yhtäkkiä koko viesti onkin hävinnyt. >:( Muutenkin tykkään mieluummin lukea ja kirjoittaa tietokoneella, mutta puhelin on siitä kätevä, että voi selailla ja lukea ihan missä ja milloin vain. Se vain, että uskon monelle käyvän niin, että lukee kyllä, muttei tule sitten jätettyä kommenttia jälkikäteen. Onhan siitä omalla tavallaan "vaivaa" lähteä jäljittämään tiettyä topiccia kotiin palattua tai vaikka monen päivän päästä, milloin juolahtaa taas mieleen.
Tuokin on totta, että se kommentointi on mennyt kovin vastavuoroiseksi. Toisaalta olen itse ajatellut sen niin, että kun kommentteja on minusta niin mukava saada, teen mielelläni saman palveluksen toiselle ja kerron, miltä teksti minusta vaikuttaa ja mitä ajatuksia se herätti. Siis sikäli kun yhtään siitä tykkään. Mutta eihän siitä pitäisi minkäänlaista pakkoa tulla, sitten menee metsään.Minä aloin jossain vaiheessa kampanjoida tätä vastaan henkilökohtaisella tasolla, kun huomasin, että käytännössä kaikki kommentit, joita sai, tulivat joko jonkin haasteen tai vastavuoroisjutun kautta. Aloin jättää osallistumatta noihin (ei mitenkään äärimmäisesti siis) ja luen ja kommentoin ihan vapaasti tekstejä, sen mukaan mitä nyt satun näkemään ja kiinnostumaan. Olen myös jättänyt tavaksi jonkun haasteen jälkeen kommentoida kaikkea mitä luen, koska minusta se oli kiva idea! Että jos nyt johonkin kommentoin, voi sen kirjoittaja ajatella, että ainakin on ollut puhtaasti siitä kyse, vaikka tuskinpa sellaisella on monelle väliä. :) Toisaalta kerkiän lukea niin rajallisesti ja tosi paljon kivoja ficcejä menee ohikin, että päinvastaista taas ei voi päätellä, jos en ole jotakin tekstiä sattunut huomaamaan. ;) Monesti huomaan, laitan kirjanmerkkiin ja siitä huolimatta en kerkiä lukea kuin ehkä joskus.
Tuntuu, että etenkin Finissä ollaan kuitenkin ajan saatossa ajauduttu tilanteeseen, jossa jäljellä on runsaasti kirjoittajia, jotka eivät itse niin välitä lukea toisten tekstejä.
Että joku vaivautuu jopa suosittelemaan toisen tarinaa julkisesti, mutta ei sitten pidä sitä itse kommentoinnin arvoisena? Tätä en tahdo käsittää millään. ???Voihan olla, että joku ei vain ole kerinnyt itse lukea loppuun ja haluaa kommentoida vasta lopuksi? Mutta on vaikka aloittanut ja tahtoo vinkata muillekin. Tai ei ole vain kerinnyt, siihen on helppo samaistua, kun itsellänikin on se abo-ficin loppu kommentoimatta, kun en kerinnyt lukea sitä joskus silloin heti kokonaan ja ajattelin että sitten kunhan kerkiän. :) Ei siinä välttämättä sen kummempaa ole. Minä tulkitsisin tuon niin, että on tykännyt niin paljon, että tahtoo sitä ihan suositella, olipa itse saanut kommenttia aikaan tai ei. Siihenkin tuntuu monilla liittyvän paineita puolin ja toisin.
En tiedä, onko yksi syy älypuhelimet. Onko se niin, että puhelimella tulee luettua, mutta ainakin pidemmän viestin kirjoittaminen puhelimella kannettavaan verrattuna onkin sitten jo hankalampaa, ja sitten jälkikäteen ei tule jätettyä enää kommenttia?
Tänään viimeksi nauroin ääneen, kun luin Lizin kirjoittamana Connorin munien raapimisesta. Onko sillä tosiaan sellainen tapa toimittajien edessä, vai oliko tuo ihan puhtaasti mielikuvituksen tuotetta? ;DKauheaa kyllä, sillä todella on sellainen tapa!! ;D Ollaan vitsailtu siitä, että sillä (ja myös Leonilla) käy käsi välillä pöydän alla rapsuttelemassa, ja ne hieroskelevat ja rapsuttavat muutenkin joka paikkaa, kun niitä haastatellaan. Kerran katsoin, kun yhtä haastattelua kuvattiinkin sivusta, että sinnehän turvakahvaan se Connorin käsi lipsahti. ;D Ja tuo uusi raapale perustuu tämän aamuiseen haastatteluun, jossa se tavoistaan poiketen puristi toisella kädellä rannettaan oikein rystyset valkoisena, mikä herätti minussa ajatuksen, että äiti on sanonut, että nyt poika pidät ne kädet poissa housuistasi! Vaan kuinka siinä kohta kävikään... ::)
Minulla taas on tekstit alkaneet lipsua toistuvasti hetin puolelle. Tämä on varmaan taas yksi merkki siitä, että on tulossa tosiaan vanhaksi. ;DNo mutta, eipä aleta syrjiviksi. ;) Hetti on just parasta. Olen iloinen, että ajattelet laajempaa lukijakuntaa, kuten myös minua. :D Nämä pikkutekstit voi myös ajatella sellaisena innoittajana pidempien tekstien kirjoittamiseen! Lukisin oikein mielelläni pidemmänkin tekstin tuosta aiheesta.
Joo, ei minulla ollut tarkoitus syrjiä. Naurattaa vaan itseäni, kun ennen tuli kirjoitettua ihan pelkkää slashia, ja nykyään ideoita tulee mieleen melkein enemmän hetin puolelta. Ehkä ikä on jotenkin tehnyt tehtävänsä, tai sitten vaihtelunhaluisuus. Kiva, jos tykkäät! :DPahatar, tiedän ettet sellaista tarkoita, kunhan vitsillä sanoin. ;) Mutta olen kyllä myös sitä mieltä, ettei se ehkä ole muulla tapaa ikäjuttu, kuin että ehkä näin entistä aikuisempana ei ole niin ehdoton ja näkee muitakin vaihtoehtoja kuin sen suosituimman? Ehkä sama pätee myös minun ja slashin suhteen? ;)
Voihan se olla että slashin puolella ideat on käytetty, mutta on siinä vähän ehkä sekin, että naisista kirjoittaessa on joitain eroja siihen kun kirjoittaa miehistä. Enkä nyt välttämättä tarkoita pukeutumista tai meikkejä, vaikka sekin on yksi kiva puoli naisista kirjoittaessa, että vaoi kirjoittaa korkokengistä ja leningeistä. Voisi toki miehillekin ei sen puoleen. ::)
...naisista kirjoittaessa on tietoisempi siitä että fanifiktion lukijat on naisia. Miehistä kirjoittaminen on tavallaan turvallisempaa.Tuo on kieltämättä totta. Ja naiset voivat olla vähän kriittisempiä lukijoita vaikka minkä suhteen. Mutta ei sitä pidä liikaa ajatella, kirjoittaa vain. <3
Aina kannattaa jaksaa kirjoittaa! :D En edes tiedä keitä nuo ovat, mutta sitten ehkä tietäisin paremmin? ;)
//Joo, Sidin munasuojia ei saanut vaihtaa uusiin, koska se oli taikauskoinen. Niitä sai ainoastaan paikkailla. Connorin sukkia ei näytetä edes paikkaillun. ;DLauren ei näytä sellaiselta kodin hengettäreltä, joka paikkailisi miehensä risoja sukkia. ;) Tai ehkä niiden paikkaaminen pilaisi pelionnen? Tuntuu vain, että eikö ole pahat jalassa, jos rullautuu yllä. Kun varpaat pistää noin paljon ulos. En kärsisi itse tuollaisia käyttää.
Tuosta samasta haastattelusta mulle jäi noiden sukkien lisäksi liian hyvin mieleen haastattelijan johdanto kysymykseensä: "You and Leon Draisaitl are known to have a very close relationship", mikä sai mut miettimään, että tietääkö ne enemmän kuin kertoo meille. ;D
Fio, hiljaa!
Mut kun ei innostu ja nyt noin puoli tuntia sitten iski hirveä epätoivo sen suhteen, että on maailman epäonnistunein ihminen siinä suhteessa, että asia, jossa luuli olevansa hyvä (no en kyllä luullut lol), onkin ihan yhtä paska kuin kaikessa muussakin eikä kuitenkaan ole olemassa mitään mikä korvaisi sen ja kun tietää, ettei kirjoittaminen tule koskaan ikinä siltikään tyydyttämään millään muotoa (no hetkellisesti ehkä huumorissa joo, ehkä) mua ja silti tekisi mieli tehdä sitä niin en ala muuta kuin itkeä miten paskaa ja epäreilua elämä on.
Olen eri mieltä tuosta, etteivätkö sun tekstit olisi kiinnostavia, mutta jäin miettimään noin yleisesti, että mikä se on, mikä sua teksteissä kiinnostaa?
Myöhemmistä teksteistä puuttuu se, että ne olisi kirjoitettu lukijoita varten tai tarinankerrontaa varten, koska ei niitä ole ja siinä on yksi ongelma, jonka tunnistan jälkikäteen. Ne on epämääräisiä ja suunnittelemattomia ja sisältää paljon asioita, jotka voisi jättää pois, koska ne vaan pitkittää tekstiä, mutta ei olennaista. Se on tarinankerrontaan liittyvä ongelma ja siihen liittyvä ongelma ettei tunnista olennaisuuksia. Melko iso osa ongelmaa on se ettei mua kiinnosta tarinankerronta eikä mahdollisen lukijan miettiminen mutta jälkikäteen tekstistä silti bongaa juuri sen että missä se lukijan kannalta menee metsään, jos itse olisi lukija. ::) Juuri pidemmissä teksteissä tuo fokus ikään kuin katoaa ja se varmaan johtuu suunnittelemattomuudesta.
tuli tänään lenkillä mieleen hirveän vahvasti miten aikoinaan kommentit on syöneet oman luottamuksen siihen mitä rakastaa fanfictionissa ja varmaan sen takia siitä minkä olisi pitänyt olla mukava ja itseilmaisua kehittävä harrastus onkin tullut itsetuntoa ja luottamusta näkemykseen syövä harrastus.Ihanaa, että kuitenkin pystyt käsittelemään näitä asioita ja puhumaan siitä, Liz. <3 Joka tapauksessa kirjoittamisen nimenomaan tulisi olla iloa tuottava harrastus, mutta olet kyllä ennenkin sanonut, että joskus sitä vertaa enemmän pakkoon tai suunnilleen ulos oksentamiseen, kun tekstin on vain tultava ulos. Muistan, että mietin tätä silloin kovasti. Ikävää, jos nimenomaan kommentit ovat tuoneet sitä tunnetta, ettei olisi hyvä kirjoittaa jotakin paritusta.
Jos taas sanoo, että ei yleensä pidä tästä parituksesta tai se on itselle vieras/vaikea, mutta tykkäsi silti lukea siitä tässä ficissä, onko se silloin loukkaus? Minusta se on paremminkin iso kohteliaisuus, jos saa omalla tekstillään jonkun ihmisen pitämään sellaisestakin, mistä tämä ei yleensä pidä.Kieltämättä noin olen saattanut itsekin usein kommentoida, nimenomaan siinä mielessä, että vaikka tyypillisesti en pitäisi jostakin, niin juuri tässä ficissä pidin. Minäkin olen ajatellut sen kohteliaisuudeksi kirjoittajalle, joka on onnistunut silloin keskivertoa paremmin tehtävässään. :D
Eilen mietin myös sitä että ei se ole vieläkään liian myöhäistä kerätä itsetunnon rippeitä tuohon paritukseen liittyen ja vain tehdä niin kuin itse haluaa. Itsehän sitä on antanut liiaksi valtaa muiden ihmisten mielipiteille ja antanut niiden jopa tappaa jotain omasta sisäisestä rakkaudesta niin että se on jotenkin katkeraa. Ei sitä kukaan muu tiedä eikä korjaa kuin henkilö itse.Mainio tapa ajatella, että voi kuitenkin itse muuttaa tilannetta omalta osaltaan ja ehkäpä saada myös muut näkemään, että ovat olleet väärässä tai ainakin ahdasmielisiä asian suhteen? :)
RUNOSUOLI! ;D ;D ;D ;D Ihan paras ilmaisu! :DHahah, kiitos, Tinppa! Ihan mahtavaa, että Vakolaa on tullut taas lisää! ;D Mie en vaan saa Alpon ja Erkin seikkailuista tarpeekseni, ja on siellä muitakin mahtavia hahmoja. Pitää tulla taas kommentoimaan, kunhan runosuoleni toiminnalta ennätän.
Hyvä, zilah!!Kiitos, Fiorella! <3
Onneksi huumorin ei tarvitse olla laadukasta, kun riittää että itseä naurattaa.
LainausRUNOSUOLI! ;D ;D ;D ;D Ihan paras ilmaisu! :DHahah, kiitos, Tinppa! Ihan mahtavaa, että Vakolaa on tullut taas lisää! ;D Mie en vaan saa Alpon ja Erkin seikkailuista tarpeekseni, ja on siellä muitakin mahtavia hahmoja. Pitää tulla taas kommentoimaan, kunhan runosuoleni toiminnalta ennätän.
Mä olen sitä mieltä, että sun pitää etukäteen jo psyykata itseäsi siitä, että mitä teet seuraavaksi, kun muuten tyhjyys on liian suuri. En tiedä pystyikö jotain noin kauan ja pitkään jatkunut itse pysäyttämään, mutta arvostan sitäkin, jos oikeasti pistät johonkin kohtaan pisteen. Mut mun mielestä Vakola kyllä jää elämään eikä sitä tiedä, vaikka joskus vielä palaat sen maailmaan, vaikka nyt siltä tuntuukin, että se saa loppua. :D Sulle pitäisi tarjota skuppaa tuosta hyvästä! Arvostettavaa saattaa projektit loppuun. ;DSe nimenomaan on aina ollut vähän se, että mihin kohtaan laittaa tarinalle sen pisteen. Jatkuminen on tullut aina vähän niin kuin itsestään, kun kaikki käänteet vaan johtaa kaikkeen uuteen. Mutta jotenkin se kuitenkin loksahti yllättävänkin helposti. Ja se, että jos/kun saa sellaisen sopivan lopun tarinalle, ettei jää tyyliin mitään cliffhangeria sinne loppuun, niin se on mulle tärkeää. Toki sinne varmaan joitain asioita jää vähän auki ja ns. lillumaan, koska Vakola on niin iso ja laaja järkäle ja hahmojakin on niin paljon.
Liz on täysin oikeassa! Kun minä sain valmiiksi erään ficcisarjani, sen jälkeen tuli tyhjyys ja vuosia kestänyt kirjoitusblokki. Vasta nyt, kolme vuotta myöhemmin alkaa pikkuhiljaa taas kirjoittaminen onnistua. Tsemppiä! ❤️ Mun kyllä tulloo ikävä etenkin Alpoa ja Eeroa, mutta todellakin nostan hattua että saat valmiiksi noin hurjan kirjoitusurakan.Mun mielestä on aina ollut tosi hauskaa se, että miten Alpo ja Erkki iskivät niin lujaa. :D Ei sillä, niistä on ollut jotenkin tosi hauska kirjoittaa jo ihan senkin takia, kun ne on niin erilaisia persoonia ja silti ne menee jotenkin niin yhteen. ;D
Zilah
Onhan tuo ihan valtava urakka ollutkin, että taatusti tulee tyhjä tunne, jos se jossain vaiheessa kokonaan loppuu. Mutta sinunhan se on, niin aina voit siihen palata, kirjoittaa vaikka spin-offia tai jatkaa jos siltä tuntuu. :DMä en tosiaan sulje pois mitään vaihtoehtoja. En nyt ehkä mitään kakkosjatkista rupea tekemään (tai mitään Vakolan suuruusluokkaista ylipäätään), mutta aina on tosiaan mahis tehdä vaikka jotain spin offia tai jotain shotteja eri hahmoista tai mitä nyt ikinä keksiikään. Mä vähän luulen, että mä en koskaan pääse tai lähde Vakolan maailmasta kokonaan irti tai pois. Ja en kyllä haluakaan. Kyllä se jää tuonne jonnekin sieluun möyrimään. :D
En nyt ehkä mitään kakkosjatkista rupea tekemään (tai mitään Vakolan suuruusluokkaista ylipäätään), mutta aina on tosiaan mahis tehdä vaikka jotain spin offia tai jotain shotteja eri hahmoista tai mitä nyt ikinä keksiikään.