Nimi: Liemimestareita ja myrkynkeittäjiä
Kirjoittaja: minä ihan ite
Ikäraja: max. K-16
Paritukset: Blaise/Lina (OC), Draco/Pansy sekä canon-paritukset
Genre: "high school-draamaa" eli kliseistä teinisaippuaa
Varoitukset: rumia sanoja, makuuhuonetouhuja ikärajan puitteissa ja vähän väkivaltaakin.
AN: Joo. Miun on tehnyt jo pidempään mieli luoda joku tällainen nimeään myöten kliseinen raapalesarja, vaikka netti onkin näitä pullollaan. Mutta kuitenkin, vähitellen idea tästä kehittyi jossain alitajunnan syövereissä ja nyt pääsette todistamaan lopputulosta aivan omin silmin. Nauttikaa, älkääkä ottako tätä liian vakavasti. Tarkoitus ei ole kirjoittaa huumorificciä, mutta kun tungetaan joku parisataa eri teini-iän vaiheissa kärvistelevää nuorta taikapersoonaa yhteen sisäoppilaitokseen, niin huumorinkukka kasvaa ja kehittyy itse kullakin.
Osa 1: Komerossa voi olla mukavaakin
Oli kamalaa tulla lukituksi luutakomeroon itsekseen.
Hirveämpää oli ainoastaan se, että joutui jakamaan nöyryytyksen jonkun toisen kanssa. Lina puri huultaan ja räpytteli silmiään, hän ei todellakaan halunnut itkeä toisen komeroon pakotetun nähden. Hetken päästä hän havahtui kahinaan ja huomasi Blaisen kaivelevan kaapunsa taskua taikasauvaansa tavoitellen.
"Ei tuo auta", tyttö tokaisi yksinkertaisesti.
"Kyllä se taika aina toisella taialla raukeaa", poika vastasi.
"Ne seisoo tuossa ulkopuolella, usko vaan. Pitää odottaa pari tuntia, että ne kyllästyy ja lähtee pois."
"Sinähän olet luihuinen, eikö? Samalla vuosikurssilla kuin minä? Pari nohevaa kirousta ja ne jättää sinut rauhaan."
Lina hymähti toisen sanoille.
"Minä ala joidenkin kapisten runkkareiden kanssa rähisemään", tyttö mutisi halveksuvasti, "Eikä minulla edes ole mitään suunnitelmia loppuillaksi ja komerossa voi olla ihan mukavaakin. Ja sitä paitsi niitä on kolme ja minua vain yksi."
Blaise vilkaisi toista lievästi järkyttyneenä.
"Sinun pitäisi olla puuskis tuolla puheella."
"Melkein olinkin", Lina naurahti yllättäen, "Se perhanan hattu kuitenkin tunki tänne. Tai siis Luihuiseen. Ei komeroon."
"Huono vitsi."
"Hymyilit kuitenkin."
Välttyäkseen vastaamiselta Blaise painoi vasemman korvansa vasten komeron ovea ja kuuli kuin kuulikin toiselta puolelta ilkeilevää naurua ja edestakaisin kulkevia askeleita. Poika kirosi hiljaa ja lysähti istumaan rojunsekaiselle lattialle. Minuutit kuluivat hiukan kiusallisen hiljaisuuden vallitessa, eikä jutusteluun tottunut poika malttanut hetken päästä olla rikkomatta sitä.
"Sanoit joutuneesi melkein Puuskikseen. Miten hitossa päädyit kuitenkin meidän sekaan?"
"Mistä minä tiedän", Lina hymähti, "Tuntemattomat ovat Lajitteluhatun tiet."
"Olet ollut useinkin komerossa?"
"Enemmän kuin kehtaan myöntää."
"Miksen ole huomannut sinua aiemmin, chérie?"
"Ensinnäkin, turha yrittää mitään ranskaa minuun. Toisekseen, ehkä siksi, etten ole kuten ne tyypilliset ympärilläsi pyörivät käärmelutkat. Minussa on muutakin kuin nätti naama ja hyvä perse."
"Et taida olla kovin ystävällinen ihminen?"
"Ja vielä ihmettelet, miksen ollutkaan... puuskis vai mikä ikinä se nyt oli."
"Mikset sinä kysy minulta mitään?"
"Koska en ole vihkiytynyt turhanpäiväisen paskanjauhannan saloihin. Ei, anteeksi, olenpas. Opiskelen ennustusta."
Blaise virnisti pimeään.