FiFi - Fiksu ja Filmatiivinen fiktiofoorumi

Nimi: Aurinkoenergiaa
Kirjoittaja: Arte
Esilukija: Beelsebutt
Paritus: Remus/Bill
Ikäraja: K-12
Tyyli: UST, draama
Yhteenveto: Mies hänen edessään, yllään, oli yhtä aurinkoa: Billillä oli voimakkaat ja vahvat raamit, mutta tämän silmät olivat pehmeät ja suunkaari ystävällisen kutsuva.

Osallistuu: Finin Rare10, Neliapilahaaste, fanfic-suomen Tärkkelyshaasteessa

A/N Olen tainnut edellisen kerran kirjoittaa slashia pari vuotta sitten. Nyt voi taas hyvillä mielin femmeillä seuraavat pari vuotta ja harkita asiaa sitten taas uudemman kerran! Beelsebutt yllytti, sillä fanfic-suomen Tärkkelyshaasteessa oli vapaana Remus, jolle piti joku henkilö parittaa. Osallistuin keväällä Neliapilahaasteeseen, josta puuttui slashlehti, joten tässä tarjoutui hyvä tilaisuus täyttää se (ja lisätä vähän Rare10:n ficcisaldoa). Kiitos Bbuttikselle inspasta, kannustuksesta, esiluvusta ja kehuista! ♥


Aurinkoenergiaa

Se ei ollut ensimmäinen kerta. Tuskin myöskään viimeinen (valitettavasti vai onneksi?). Remus lakkasi hengittämästä nenän kautta estääkseen itseään haistamasta Billin kiihottavan kiimaisen alkukantaisen hientuoksun, jossa oli aavistus sutta. Mies oli juuri astunut sisään Kotikolon keittiöön hiukset hiestä märkinä, Remus istui pöydän ääressä ja tutki killan tietoarkkeja. Syyskuun ensimmäiset päivät olivat epätavallisen hiostavia ja niska kostui pelkästä ulkoilman ajattelusta. Taikuus toki piti viileänä, mutta lenkkeilyasusta päätellen Remus otaksui Billin nauttivan kosteasta päänahastaan ja punakoista poskistaan.
     Hän ei katsonut perään, kun Bill laski itselleen hanasta vettä ja joi monta lasillista yhtä kyytiä.

”Ah”, mies murahti nojaten (liian seksikkään, mutta eihän sitä kuulunut huomata) vartalonsa tiskipöytään ja ummistaen nautinnollisesti silmänsä.
     ”Oliko hyvä lenkki?” Remus antoi kasvojensa muodostaa puolikkaan hymyn vaikka tiesi, että hänen silmänsä tuikkivat epäsoveliaalla tavalla.
     ”Oli”, Bill virnisti ja katsoi suoraan silmiin. ”Oikein tyydyttävä.”
     Remuksen oli pakko kääntää katseensa takaisin pergamentteihinsa, jotta saattoi piilottaa edes osan siitä leveästä hymystä, joka kukki hänen huulillaan. ”Sepä hyvä”, hän sanoi huvittuneella äänellä.

Bill kuului kumoavan vielä muutaman vesilasin ennen kuin vahvarakenteinen keho ilmestyi Remuksen silmäkulmaan. Mies latasi käsivartensa (joista verisuonet pursuivat joka suuntaan) pöydän kulmalle ja nojautui katsomaan levällään olevia pergamenttirullia ja -paloja. Remus hengitti kerran nenänsä kautta eikä mahtanut mitään peniksensä hienoiselle liikehdinnälle.
     ”Mitä etsit?” Matala ääni kostutti niskaa paremmin kuin paahtava helle.
     ”Tarkastelen vain ensimmäisen kilta-ajan arkistolappuja, koetan löytää jotain käyttökelpoista.”
     ”Lomailisit välillä, se tekee kaikille ihan hyvää.” Hyväntahtoinen äänensävy ja miehinen tuuppaus olkapäähän (joka sai kaipaamaan enemmän).
     Remus nosti katseensa Billin silmiin ja hymyili hieman, ei niin väsyneesti kuin hänellä niinä aikoina oli tapana. Mies hänen edessään, yllään, oli yhtä aurinkoa: Billillä oli voimakkaat ja vahvat raamit, mutta tämän silmät olivat pehmeät ja suunkaari ystävällisen kutsuva. Tämän olemus uhkui varmuutta ja luottamusta, auttamisenhalua ja räjähdysherkkää toimintavalmiutta, ja kuitenkin Remus onnistui löytämään jotain inhimillisen herkkää ja välittävää (ehkä se oli hieman salattua?), joka sai hänen ihokarvansa pystyyn ja ajatukset hyvin paljon alemmas.
     Eivät kosketukset olleet välttämättömyys. Heidän välillään virtaava seksuaalinen jännite oli jo itsessään niin ravitsevaa, että pelkkä pienen hetken kestävä katseenvaihto sai energiavarat turpoamaan.
     Bill vetäytyi kauemmas, ja Remuskin nousi seisomaan. ”Täytynee sitten pitää se tauko, jos kerran niin sanot”, hän sanoi pienesti virnistäen ja tunsi Billin kanssa itsensä pitkästä aikaa enemmän kelmiksi kuin moneen pitkään, harmaaseen vuoteen.

Oliko siinä loppujen lopuksi mitään väärää? He olivat molemmat naimisissa, se oli totta, mutta toisaalta, eiväthän he koskaan tehneet mitään (ajatuksethan olivat loppujen lopuksi vain ajatuksia, jokaisen ikiomia ja henkilökohtaisia). Sodan aikana pienetkin annokset aurinkoa (missä muodossa tahansa) olivat tervetulleita - elintärkeitä.

No tällaisesta slashista minäkin tykkään, missä ei tapahdu liikaa. Olipas intensiivinen tunnelma, ja myös jotain joka sai sekä haikeaksi että hyvälle mielelle. Ehkä se oli se, kun Remus tunsi Billin kanssa itsensä pitkästä aikaa enemmän kelmiksi kuin moneen pitkään, harmaaseen vuoteen. Siinä oli jotain liian herttaista, kun ajattelee että muut kelmit ovat olleet poissa ja pelkkä Remus yksinään jäljellä vaalimassa menneitä, ajan laimentamia muistoja.

Bill on ihana ja Remus on ihana ja minusta oli aika ihanaa sekin että molemmilla oli vaimot (joita ne toivottavasti kuitenkin kumpikin rakastivat) ja että se mitä oli, oli vain ajatustasolla.

Pitänee mainita, kun kerran jäin pohdiskelemaan asiaa... Suunkaari oli erikoinen ilmaisu, minä toisaalta pidin siitä ja toisaalta se pisti jollain tapaa silmiin tekstistä, etenkin ollakseen yhdyssana. Ehkä näin miehellä "huulten kaari" olisi ollut liian naisellinen ilmaisu, ja leuan kaari ehkä puolestaan ei olisi ajanut samaa asiaa kuitenkaan, kun se ei kuitenkaan kerro onko suu missä asennossa, joten hyväksyin tuon suunkaaren sellaisenaan, vaikka itse kyllä varmaan olisin kirjoittanut sanat erikseen.

Kiva että kirjoitit tämän!

Täytyy tunnustaa, että multa toi Fiorellan pohdiskelu meni kyllä ihan ohi ja yli hilseen, mutta se varmaan johtuu siitä etten mä ymmärrä tuota eroa yhdyssanan ja erikseen kirjoittamisen välillä.  Lisäksi mä en pidä huulten kaarta mitenkään naisellisena ilmaisuna, koska sehän riippuu ihan huulista ja joillakin miehillä tosiaankin on merkittävät ja erottuvat huulten kaaret.

//Fiorella, eriävät mielipiteet on kiinnostavaa noteerata, ja kun ei puhuta mistään matemaattisesta niin kukaan ei voi edes olla oikeassa tai väärässä.

Omnomnom, tää oli kyllä herkkua! Tässä on ihana lataus, kepeä tunnelma, ja vielä kourallinen söpöyttä. Sulkeet tekstin seassa maittoivat mulle kerrankin, ne olivat kyllä kivoja yksityiskohtia. Tykkäilin myöskin tosta alkukantaisesta hientuoksusta, se oli jotenkin niin miehinen ja todellinen kuumana kesäpäivänä lenkin jälkeen. Grr. Samoin musta oli jotenkin tosi kiva, että siihen tuoksuun sekoittui aavistus sutta.

Tää oli vaan kiihkeydenkin rinnalla vaan jotenkin tosi symppis ficci. Baaww, voi Remus, yksinään siellä kelmeilee! ;___; Pitäähän sillä nyt jotain iloa olla (niin siis vaimoa ei lasketa tähän ) elämässään, ja mikäs siinä katsepeliä harrastellessa reilusti nuoremman miehen kanssa! Kelepais.

Kiitokset tästä, kovasti pidin!

Kiitos kaikille kommenteista! Jos kirjoittaisin vain kommenttien takia, siirtyisin hetinyttälläpaikalla kirjoittamaan slashia - tämä ficci on kerännyt enemmän kommentteja kuin vuoden femmeficcini yhteensä. :D Huvittavaa!

Enpä ole itsekään pahemmin tullut tuota suunkaarta ajatelleeksi. Huulten kaaren miellän minäkin aika feminiiniseksi, ja suun kaari taas painottaa asiaa vain eri tavalla kuin yhteen kirjoitettaessa. Mielenkiintoinen näkökulma, Fiorella!

Ja mallalle vielä, minun teksteissä tuppaa olemaan välillä vähän liikaakin sulkeita. (: Sitä aina välillä hurahtaa johonkin tehokeinoon ja tällä hetkellä se on minulla nuo sulkeet.