Fanifiktio fandomeittain > Supernatural

Niinä harmaina aamuina | Meg&Castiel | raapaleita, K-7

(1/3) > >>

Celeporn:
Niinä harmaina aamuina
hahmot: Meg ja Castiel, suhteen laatu jääköön lukijan määriteltäväksi
ikäraja: K-7
genre: liian aneemista angstiksikaan
sanamäärä: 3x100

yhteenveto: Niitä aamuja ja kellertäviä kaakeleita sieluttomin silmin.

A/N: Kirjoitettu ficlet-haasteeseen. Ficci sijoittuu seiskakauteen, tämä kyseinen juonenkäänne oli jostain syystä mulle ihan erityisesti mieleen. Se oli... en tiedä, kauhean söpö...? Meg ainakin on ihana, tykkään sen habituksesta sekä täydellistä piittaamattomuutta tihkuvasta puhetyylistä.
Termin meatsuit käännös ihmisriepu ei ole oma keksintöni, kiitos ja kunnia siitä comatosecombatille. Kommentit on aina kivoja.






Meg kääntää sälekaihtimia ja kalvakat valonsäteet lankeavat naarmuisille lattialaatoille, satojen jalkojen ja sairaalavuoteiden kuluttamille. Huone kylpee hetken seepian sävyissä, mutta pian kevyt kellerrys taittuu viileäksi ja valjuksi. Kaikki tuntuu nuhjuiselta ja likaiselta, ilma on ihmisten tomusta sakea, tämä maailma on alhaisen elämänmuodon majapaikka, eikä Meg voi kuitenkaan väittää, ettei viihtyisi. Kuin jokin ratkaiseva olisi kohdallaan.

Castielin ei tarvitsisi syödä, eivät heidän kaltaistensa kehot sitä vaadi, heidän heikot ihmisriepunsa ovat suurempien voimien vahvistamia, mutta kai Castiel on vain tottunut siihen. Omaksunut ihmisten tavat, ottanut niiden normit omakseen, täytyy nukkua ja syödä, täyttää sisuksensa maallisella moskalla, kuolleella aineella, ottaa se osaksi lihaansa.




Niinä harmaina aamuina Meg upottaa pesusienen haaleaan veteen, kuljettaa sitä pitkin Castielin selkää, ja hänen ihonsa näyttää vanhentuneen valkealta kuin vuosien hitaasti värjäämä laasti, pian pois rapiseva. Toisinaan Meg jo odottaa enkelin alkavan halkeilla, nahan varisevan tämän yltä kuin aikansa seinää somistanut maali.

Meg ei ole unohtanut, kuinka hänen oma ihonsa aikanaan kupli ja käristyi, kuinka Castiel kulki hänen ylitseen, lävitse liekkimeren ja palavan pyhän öljyn, ja hän puristaa sientä kovemmin. Hänen rystysensä kilpailevat kalpeudessaan kellertävien kaakeleiden kanssa.

Johannes Kastajaa ajatellen Meg sivelee märin käsin Castielin kuumaa otsaa ja enkeli painautuu enemmän kumaraan, kuin yrittäisi käpertyä suojaan oman kehonsa sisään.




Kynsien alle on kerääntynyt likaraita ja Meg ottaa viilan taskustaan. Se tuntuu jo melkein inhimilliseltä, tätähän ne tekevät, istuvat toistensa vuoteen äärellä valvoen ja jotain turhaa puhdetta samalla toimittaen. Ne. Ihmiset. Heidän asunsa ja astiansa. Välillä Meg ajattelee, että sellaisena olo voisi olla kokemisen arvoista, huoletonta, hauskaakin.

Lakanoiden kahina havahduttaa Megin, ääni on outo ja vieras, ei Castiel yleensä kääntyile, makaa vain paikallaan uutta aamua odottaen. Nyt Castiel kuitenkin tuijottaa Megiä, kaitsijakseen ilmoittautunutta vertaistaan vastakkaiselta taholta, myöskin kotoaan iäksi karkotettua. Eikä demoni voi nähdä enkelin silmissä mitään, ei heillä ole sieluja peilattaviksi, ja hetken verran hänen sydämensä tuntuu lyövän tyhjää.

Lizlego:
Täytyy antaa sulle kyllä pisteet siitä, että olet kirjoittanut matalan ikärajan ficin Megistä. Musta Meg jotenkin automaattisesti yhdistyy korkean ikärajan kanssa, mutta nyt kun luin tämän niin siihen sopii hyvin myös Castielin vuoteen äärellä istuminen ja ihmismäisten toimintojen suorittaminen. Mulle on kovasti mieleen tämän tyyppiset tekstit, joissa ei juurikaan ulkoisesti tapahdu mutta sisäisesti tapahtuu paljonkin ja pienessä kompaktissa tilassa ja muodossa on kerrottu hyvin paljon. Meg on kiehtova hahmo. Varsinainen badass, joka ei kuitenkaan ole ihan niin badassa vaikka onkin.  ;D En osaa selittää mitä haen, mutta ehkä se riittää että yritän. Mutta koska Castiel on nyt herännyt, niin tämän pitäisi jotenkin jatkua.  ;D

Beelsebutt:
Ensinnäkin termistä 'ihmisriepu'. Mä en olis ennen A/N lukemista ymmärtänyt, että se viittaa meatsuittiin. En oikein tiedä, tykkäänkö siitä vai en. En tosin keksi parempaakaan ainakaan tähän hätään, joten mitäs sitä turhaan nillittämään ;) Siis sanana se on varsin näpsäkkä ja kuvaava, kunhan tietää mistä on kyse, mutta ehkä mä kaipaisin vähän rosoisempaa käännöstä. Meatsuit on jotenkin pahaenteinen ja lätsähtelevä ja raskaampi termpi kuin ihmisriepu, joka mun mielestä voi olla sellanen surkuttelutermi ihan vaan reppana-ihmisestäkin. No toisaalta lihapuvut on varmasti aika reppanoita ihmisiä, joten sikäli sopii hyvin :P Nahkapuku, ihmisasu, lihahaalari, ihrahaalari... oho, nyt meni donrosaksi. Mut toi sun pelkkä "asu" oli mun mielestä sopivampi. Äh, nyt mä aloin tykkään ihmisrievusta, ehkä se oli vain uutuudenvierastamista x) (oon siis kirjoittanut tätä kommenttia varmaan kohta tunnin).

Joo! Parituksettomuus sikseen, tosin mä oon odottanut ficcejä tällä parituksella, siis parituksellisia ficcejä, seiskakaudesta alkaen (ja varmaan niitä on ilmestynytkin paljon, en oo vaan sattunut lukemaan yhtään :D). Niin siis parituksettomuus ei tässä haittaa lainkaan, koska on aika jänskä lukea Megin silmistä tarinaa, demonit ei oo ihan tavallisia tallaajia. Ficin loppu on suorastaan sydäntäsärkevä ja saa tän parituksettomuuden heilahtamaan aavistuksen kohti pre-hettiä! Mutta ei nyt varsinaisesti, mä vain haluan nähdä aina parituslasien läpi kaiken. Oon vähän tämmöinen :F

Juu. Kuvailevaa, rapistuvaa Castielia ja osaansa hakevaa Megiä. Sitä itseään, Celeä. Kiitos! :)


Haha, nyt Lizin kommentin luettuani sanon että kyllä, respektiä myös matalasta ikärajasta! ;D

Celeporn:

--- Lainaus käyttäjältä: Beelsebutt -  31-10-2012, 09:53:03 ---Kuvailevaa, rapistuvaa Castielia ja osaansa hakevaa Megiä. Sitä itseään, Celeä.
--- Lainaus päättyy ---

Ah, kiitos! Tällaiset tiivistykset saa aina koko tuotannon kuulostamaan paljon paremmalta kuin se todellisuudessa on, ja maneeritkin muuttuu jotenkin kiehtoviksi tyyliratkaisuiksi  :P

Oon tosiaan itsekin aika yllättynyt siitä, että tää teksti tuli ulos parituksettomana, koska Meg tosiaan on aika sellainen korkeaan ikärajaan kuuluva badass... Sitä paitsi tästä ois voinu saada niin hervotonta hoitsu-pornoa, että hooh. Kiitoksia kumpaisellekin kommenteista, kiva kuulla, että ne sisäiset liikkeet oli luettavissa rivien väleistä. Ja itsehän rakastan termiä ihmisriepu täysin varauksetta, se on tullut mun teksteihin jäädäkseen.

Lizlego:

--- Lainaus ---Ah, kiitos! Tällaiset tiivistykset saa aina koko tuotannon kuulostamaan paljon paremmalta kuin se todellisuudessa on, ja maneeritkin muuttuu jotenkin kiehtoviksi tyyliratkaisuiks
--- Lainaus päättyy ---

Pitää pitää tämä mielessä jatkossa. Musta on joskus ollut älyttömän masentavaa, kun on kuvitellut kirjoittaneensa jotain itselleen jotenkin muka poikkeuksellista niin sitten joku on kommentissaan kuvaillut sitä taatuksi ja varmaksi mun kamaksi.  ;D

//Ei kyllä ihan viime aikoina, kun on enemmänkin naurattanut oma taantuminen ja pitäytyminen tuttuun ja turvalliseen, mutta en ole nähnyt syytä lähteä merta edemmäs kalaan, kun kerran tykkään jostain. Lukijat asia erikseen. Jos ihmiset on yhtä helposti kyllästyviä kuin minä, ne on kyllästyneet mun teksteihin jo aikoja sitten, koska ne ei uusiudu.  ::)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu