Kirjoittaja Aihe: Vailla huolta huomisesta (Remus/Charlie, K-7)  (Luettu 2096 kertaa)

Poissa Jolandina

  • Perusketku
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 219
Vailla huolta huomisesta (Remus/Charlie, K-7)
« : 17-11-2012, 23:25:07 »
Otsikko: Vailla huolta huomisesta
Kirjoittaja: Jolandina
Ikäraja: K-7
Paritus: Remus/Charlie
Tyylilaji: Söpöilyä
Vastuuvapaus: En tietenkään omista mitään, mikä kuuluu J.K. Rowlingille (Potterversumi hahmoineen kaikkineen). Eikä tällä tehdä rahaa.

Remuskin olisi halunnut vain kohauttaa olkiaan ja suunnata auringonlaskuun.

Alkusanat: Fluffy on minulle kovin hankalaa, mutta tämä syntyi iltana eräänä kuin itsestään, kun valittelin, ettei ole vieläkään päivän sanamäärää kasassa. Osallistuu Ficletvitoseen ikärajalla K-7.


Vailla huolta huomisesta


Remus ei voinut ymmärtää, kuinka Charlie saattoi elää ylimääräistä hermoilematta. Remus tiesi olevansa huolehtijatyyppi, se joka murehti toistenkin puolesta, vaikkei sitä useinkaan ulospäin näyttänyt – mutta Charlie! Mies vaikutti siltä kuin yksikään murhe ei olisi häntä koskettanut, kuin ei ainutkaan huoli olisi koskaan rypistänyt hänen kulmiaan, vaikka Remus tiesi, että Charliekin oli osansa saanut, enemmänkin kuin tarpeeksi.

Silti Charlie tuntui katsovan aina kaiken hävityksen yli suoraan horisonttiin, aivan kuin vain lopputulos olisi se, mikä merkitsisi jotain. Matkan varrella saisi tapahtua mitä tahansa; mutkia ja loukkoja, jyrkänteitä ja rotkoja, kunhan vain pääsisi perille.

Remuskin olisi halunnut vain kohauttaa olkiaan ja suunnata auringonlaskuun. Jos maailmasta jotain yksinkertaista ja mutkatonta löytyi, niin se oli Charlien elämänasenne. Kunpa vain itsekin osaisi herätä uuteen päivään ja katsoa mitä se tuo tullessaan; olla murehtimatta menneitä, pelkäämättä tulevaa ja harmittelematta nykyisyyttä. Remus uskoi, että maailma olisi paljon helpompi kohdata Charlien tavoin. Täytyisi vain oppia ajattelemaa toisin ja luottaa, että kaikki järjestyy lopulta niin kuin on tarkoitettukin.

Charlien uninen haukotus hätkähdytti Remuksen mietteistään, ja hän käänsi tutkivan katseensa tämän kasvoista kohti ikkunan takana nousevaa aurinkoa. Charlie hieroi silmiään ennen kuin avasi ne samalla raukeasti venytellen.

”Nukuitko hyvin?” Remus näpräsi pellavalakanaa sormissaan.

”Huomenta, ja kuin tukki.”

Remus pystyi kuulemaan virnistyksen Charlien äänestä. Hän tunsi kämmenen hipaisevan käsivarttaan, yksinäisen sormen kulkeutuvan ylöspäin vastakarvaan. Kosketus oli pehmeä ja hellä. Lämmin tunne levisi Remuksen sisälle, sai hänen vellovan mielensä tasoittumaan kuin taiottuna. Charliella oli aina ollut sama vaikutus häneen, eikä Remus osannut selittää sitä itselleen. Tämä vain hohkasi rentoutta ja hyväntuulisuutta ympärilleen, vaikka tilanne olisi ollut kuinka paha tahansa.

Charlie oli peruskalliota. Vakaa ja luotettava pohja jolle tukeutua, vaikka Remus oli odottanut ikänsä tuoman kokemuksen perustella sitä heidän suhteessaan olevansa. Charlie oli kuitenkin aina vaikuttanut ikiaikaiselta, liian viisaalta ja elämää nähneeltä ikäisekseen. Kallio oli kova ja jyrkkäkin tarvittaessa, silloin kun piti seistä oikeaksi näkemänsä asian edessä ja jaksaa kannatella myös toisia.

”Mikä mieltä painaa näin kauniina aamuna?”

Charlie luki Remusta tarkasti, ja hänen sanansa soljuivat unisuuden läpi kirkkaina, silkinpehmeinä kuin vuoripuro. Runollisuudesta huolimatta ne kuulostivat Remuksen korvissa vain juuri oikeilta, eivät lainkaan huvittavilta. Hän kumartui alemmas, Charlien tasolle, ja painoi huulensa tämän huulille.

Hidas suudelma, ei enää uutuudenviehätystä. Ei samalla tavalla kokeilevuutta kuin alussa, vaan tuttua ja turvallista tottumusta. Silti Remuksen vatsanpohjassa kasvoi sama onnellisuuden tunne, ei aivan yhtä kirpeän kipristelevänä kuin heidän ensimmäisen suudelmansa aikana, mutta yhtä kaikki lämpimänä ja niin kokonaisvaltaisen miellyttävänä.

”Ei mikään, ei nyt kun sinä olet siinä.”

Remus kohottautui hetkeksi ylemmäs saadakseen sanat sanottua ja painautui sitten Charlieen kiinni, hautasi kasvonsa tämän kaulan juureen. Charlie tuoksui uskomattomalta. Punaiset hiukset kutittivat Remuksen poskia hänen syvän hengityksensä tahdissa, ja Charlien käsi lepäsi rauhoittavana ja suojaavana hänen alaselällään. Aamu olisi saanut valjeta maailman loppuun saakka, eikä Remus olisi vaihtanut hetkeäkään.
« Viimeksi muokattu: 18-11-2012, 00:35:27 kirjoittanut Jolandina »
When you have eliminated the impossible, whatever remains, however improbable, must be the truth.
~ Sherlock Holmes

Ficcilistaus  ||  LJ-ficcilistaus

Poissa Beelsebutt

  • vähemmän
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 3081
  • malmi
    • Ficciarkisto
Vs: Vailla huolta huomisesta (Remus/Charlie, K-7)
« Vastaus #1 : 20-11-2012, 09:50:01 »
Lainaus
Silti Charlie tuntui katsovan aina kaiken hävityksen yli suoraan horisonttiin, aivan kuin vain lopputulos olisi se, mikä merkitsisi jotain. Matkan varrella saisi tapahtua mitä tahansa; mutkia ja loukkoja, jyrkänteitä ja rotkoja, kunhan vain pääsisi perille.

Ihanaa tuo Remuksen analysointi Charliesta. Katse horisontissa, oli niitä koloja reissun aikana kuinka paljon tahansa :D Ja ympätään siihen Remus, joka on sen verran likinäköinen että joutuu huolehtimaan askel kerrallaan. Voi weppanaa <3

Huh. Tässä on niin monta hyvää kohtaa, oikeastaan tämä on hienojen, mahtavien lauseiden jatkuvaa pommitusta ja oonpa tyytyväinen etten yrittänytkään ekalla lukukerralla kommentoida! Tästä saa nimittäin niin paljon enemmän irti kun on täysissä järjissään lukenut pariin otteeseen ;D Rytmitys nyt ainakin on sellainen, johon en kiinnittänyt huomiota lainkaan ekalla kerralla, mutta nyt se suorastaan pomppaa silmään sellaisella harmonialla, että aws. Mä taas selitän asioista, joista oikeasti en osaa selittää koska ne on vaan vatsanpohjatuntemuksia enkä oikeasti osaa sanoja tarpeeksi kertomaan niistä oikein, mutta toivottavasti kykenet lukemaan rivien välistä, oot siinä aina niin hyvä :)

Mutta joo, tää ficci! Siellä on se peruskallio, joka on niin Charlezin luonteenpiirre. Ehkä se on fanonia, ehkä canonia, mutta mä miellän Charlien just sellaiseksi hitaaksi, varmaksi (haha) jatuotapyhäkolminaisuus vakaaksi. Niin. Ja sitten taas Remus, joka on juurikin analysoija ja murehtija ja pohtija. Nää kaksi ei ole koskaan tullut mulla mieleenkään parituksena, mutta nyt kun heistä luki niin on fiilis että miksi ei, miksi ei hyvinkin!

Lainaus
Hidas suudelma, ei enää uutuudenviehätystä. Ei samalla tavalla kokeilevuutta kuin alussa, vaan tuttua ja turvallista tottumusta. Silti Remuksen vatsanpohjassa kasvoi sama onnellisuuden tunne, ei aivan yhtä kirpeän kipristelevänä kuin heidän ensimmäisen suudelmansa aikana, mutta yhtä kaikki lämpimänä ja niin kokonaisvaltaisen miellyttävänä.

Tää on niin helmi <3 Kuvastaa hyvin koko ficciä tuo suudelma, kun tää on tämmöinen pienen arkihetken kuvaus, joka on täynnä romantiikkaa, koska ei tää musta fluffyksi mene, ja sellaista pitkänmatkantunnetta, kun uutuudenviehätys on jo mennyt, mutta sen jälkeen on jäänyt jotain täyteläisempää, pysyvämpää, parempaa.

Niin vielä semmoinen, arvon quotemestari, että hieno alkuquote! ;D


Kiitos tästä parhaudesta <3
Fifi-ficitLJAO3

Poissa Jolandina

  • Perusketku
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 219
Vs: Vailla huolta huomisesta (Remus/Charlie, K-7)
« Vastaus #2 : 02-12-2012, 23:19:28 »
Hehe, kiva että Remuksen analysointi nappaa, aloin jossain välissä jo miettiä että onkohan sitä liikaa :P Ja rytmitys... hmm, tää tuli sellaisena spurttina, itsekseen, ja siinä samalla rytmityskin. Ja kyllä sä ehdottomasti osaat selittää noista asioista, eihän niissä ole mitään oikeaa tapaa (no, onhan kaiken maailman termejä ja muita analyysivälineitä, mutta sitten kaikki on vain kovin kliinistä ja sellaista.. analyysiä), vatsanpohjatuntemuksethan on juuri parhaita mitä voi kommentissa kuulla <3

Peruskallio taisi ensin olla vuorta ja ihan kalliotakin, hain siihen vähän väkisinkin jotain erilaista, mutta joo, vaikkei canonia olisikaan, niin myös mun mielestä vuorikalliomaisuus on kovin Charlezia, hyvä kolminaisuus <3 Onhan tämä melko rarea, ja jotenkin ironisesti sattui tämän flow tulemaan iltana, jonka jälkeen ei tehnyt mieli ajatellakaan fluffia moneen viikkoon, kun osui mun edellinen Remus/Charlez vähän liian liki... Ja myöhemmin tätä editoidessa mulle tuli niin valtaisa siirappiolo, että en kyllä muuta kuin pikaisesti harkinnut genreksi romancea fluffyn sijaan :D Jännä, mut mä oon niin sokea omalle tekstille, ehkä se romance saattaisi olla parempi, nyt kun asiaa ajattelee.

Huh, jopas innostuin selittämään! Mutta kiitokset itsellesi aivan mahtavasta kommentista <3
When you have eliminated the impossible, whatever remains, however improbable, must be the truth.
~ Sherlock Holmes

Ficcilistaus  ||  LJ-ficcilistaus