Keskustelut > Pälinää

Vapaata keskustelua kirjoista ja kirjallisuudesta

(1/10) > >>

Fiorella:
Kun kerran Gwyn tällaista keskustelua kaipaili ja minustakin sellainen olisi todella mukava, niin teenpä nyt sellaisen ja pääsemme pulisemaan kirjoista. Mielestäni tämä on kuitenkin eri asia kuin kirjasuositukset, joille täällä on jo ketju ennestään. Minusta olisi kiva keskustella siitä, millaisista asioista kukin meistä pitää kirjoissa, millaisia kirjoja tuppaamme valitsemaan tiedostaen tai tiedostamattamme, millaisia taas emme ja miksi, ja mitä ajatuksia mikin kirja on meissä herättänyt... Kaikkea sen suuntaista ja muutakin. :) Sana olkoon siis vapaa. Minusta tässä pitäisi olla luvallista myös puhua juonipaljastuksiakin sisältävistä jutuista, ne tosin ehkä pitää sitten jotenkin koettaa muokata ei liian helposti näkyviksi siltä varalta jos joku ei ole kyseistä kirjaa vielä lukenut?

Ettei aloitusviestistä tulisi vahingossa kilometrin pituista, en vielä ala kertomaan mitään omia mietteitäni, mutta lupaan että niitä kyllä riittää.  :)

Chuuko:
Juonipaljastuksista kannattaa varmasti ainakin varoittaa etukäteen, että lukija tietää välttää eteenpäin jatkamista. Tekstin muokkaaminen näkymättömäksi tai superpieneksi on vain rasittavaa, ainakin omasta mielestäni.

Mistähän sitä nyt aloittaisi lörinän.

Itse luen enimmäkseen fantasiaa missä muodossa tahansa. One ne noitia, velhoja, vampyyrejä tai eläviä kuolleita. Yleensä uppoaa.
Sen sijaan nämä tyylini mukaiset k00ttikulttuurin klassikot esimerkiksi ovat vähän tahmeita. Ehkä mussa on jotain vikaa, kun Stokerin Dracula ja Poet eivät oikein meinaa upota, ja keräänkin satunnaisesti kanssasynkiöissä vinoja katseita.  ::)
Myös jonkin verran dekkareita ja yleismaallista draamaa tulee luettua. Liian harva klassikko on tarttunut kätösiini, sillä saralla pitäisi kunnostautua jo ihan alavalinnan takia.

Viimeaikoina on ollut surullisen vähän aikaa uppoutua kirjojen valtakuntaan. Amiksessa ei löytynyt inspiraatiota enkä osannut lukea yhteenmuuton jälkeen mitään. Tuntui väärältä istua sohvannurkkaan ja hukuttautua toiseen maailmaan. Kesällä kolme kuukautta työttömänä ja vieras kaupunki toi lukuinnon sen sijaan takaisin. Lainasin avokin kirjastokortin ja läksin seikkailemaan ventovieraan kirjaston hyllyjen väliin.  Terassin riippukeinussa tuli luettua monta mielenkiintoista ja hieman outoakin valintaa, kuten italialaisesta kurtisaanista kääpiösidekickinsä kanssa.  ::)

Nyt ammattikorkeakoulussa aika on yhä enemmän kortilla, mutta huomaan löytäväni kirjoista taas pienen pakopaikan ja keinon irrottautua koulustressistä. Kun uppoaa Alagaësian ja Ellesméran tapahtumiin, stressi unohtuu sen siliän tien. Vielä kuin saisi säilytettyä tämän innon tulevaisuudessakin.

Käväisinpä tuossa kirjastossakin ensimmäisen kerran sitten kesän jälkeen, ja mielessä kummitellut Jean M. Untinen-Auelin Maan Lapset sarjan ensimmäinen osa tarttui matkaan. Onko kukaan lukenut, onko tuo vaivan arvoinen tuo sarja? 

Fiorella:

--- Lainaus --- Jean M. Untinen-Auelin Maan Lapset sarjan ensimmäinen osa tarttui matkaan. Onko kukaan lukenut, onko tuo vaivan arvoinen tuo sarja? 
--- Lainaus päättyy ---
Suomalaiset sukujuuret omaava Untinen-Auel (muualla maailmassa hänen kirjansa on julkaistu pelkästään nimellä Jean M. Auel ;) ) on tehnyt uskomattoman pohjatyön tuon sarjansa eteen ja todellakin kirjoittanut siihen tahtiin. Ensimmäiset kirjat on kirjoitettu joskus 80-luvun alkupuolella ja muistan kuinka itse luin ensimmäiset kolme kirjaa ollessani sen verran pieni tyttö että hypin "tylsät aikuisten kohdat" sujuvasti yli ja herkuttelin vuolaalla luonnon ja eläinten sekä varhaisten ihmisten kulttuurin kuvauksella. Olen kuullut monen sanovan että kirjoista voisi tiivistää pois tätä kuvailua, mutta luettuani sarjan useampaan kertaan vuosien varrella olen edelleen sitä mieltä että sitä on kiinnostavaa ja miellyttävää lukea. Auel on tehnyt muinaisten neanderthalilaisten elintavoista ja ympäristöstä sen verran uskottavan kuuloista, että aikakaan ei sitä ole syönyt mielestäni juuri lainkaan. Suosittelen lämpimästi lukemaan. Auel kertoo tarinaansa kaikessa rauhassa, ja sarja on edelleen ilmeisesti viimeistä osaa vaille, joten lue kiireettömästi ja huolella. :)

Mielestäni kolme ensimmäistä kirjaa, jotka olivat minulle tutut jo lapsuudesta, ovat ehdottomasti sarjan parhaat. Neljäskin oli ihan kiinnostava, sen luin ollessani jo nuori tyttö. Neljännen ja viidennen kirjan väli oli pitkä (muistaakseni yli kymmenen vuotta) ja en ollut uskonut Auelin enää jatkavan sarjaa pidemmälle, mutta sieltä se vain ilmestyi, ja sitä seurasi vielä kuudeskin tässä joku aika sitten. Kaikissa näistä on jonkin verran toistoa eli ne periaatteessa pystyy lukemaan irtonaisina kirjoinakin niin että pysyy kärryillä, mutta etenkin kahden viimeisen kirjan ongelmana on minun mielestäni toiston laaja määrä. Ainakin minua se häiritsee tosi paljon. Kun päähenkilöt matkustavat niissä uusiin paikkoihin ja tapaavat uusia ihmisiä, elämäntarina kerrotaan aina näille vasta tavatuille henkilöille, ja viimeisissä kirjoissa moneenkin kertaan, kun tavataan useita ihmisiä! Lukija kyllä tietää sen jo ennestään, ja minusta riittäisi ihan hyvin että kirjoittaja vain mainitsisi että tarina on kerrottu ja vastaanotettu ja sillä hyvä. ;) Arvosteluissa näkee joskus arvosteltavan sitä, että samat ihmiset keksivät suurin piirtein kaiken mitä historia on ihmiselle opettanut, mutta ei se nyt ihan niinkään ole, ja todennäköisesti edistys onkin tapahtunut sellaisten ihmisten kautta, joiden ajatustapa on ollut muita luovempi. Ja koska kirjoittaja kertoo tietyistä ihmisistä, on tietenkin loogista että tapahtumat kulkevat heidän elämäänsä sivuten. 

Itse pidän ensimmäistä kirjaa jollain tapaa parhaana, kenties siksi että se kertoo Aylan lapsuudesta ja on kokonaisuutena väkevin, sillä siinä tyttö kasvaa vieraan kulttuurin keskellä ja oppii asioita joiden kautta hänestä muodostuu se ihminen joka hän on koko loppuikänsä. Olen kiinnostunut kuulemaan mitä tykkäsit kirjasta! Voin lukea sen vaikka itsekin nyt uudestaan niin voimme keskustella kirjasta kun se on tuoreemmassa muistissa.

Olen joskus aina miettinyt, missä määrin varhaisessa iässä luetut kirjat vaikuttavat omaan tekstin tuottamiseen. Todennäköisesti aika paljon. ;) Lapsena eräs lempikirjoistani oli Gerald Durrellin Eläimet ja muu kotiväkeni, jota rakastin syvästi ja luin sen varmaan kymmeniä ja kymmeniä kertoja läpi mummolassa. Aikuisena ostin sen omaksi (painoksessa on yhdistettynä myös saman kirjoittajan myöhempi kirja joka jatkaa tätä omaelämäkerrallista tarinaa) ja havaitsin selkeitä yhteneväisyyksiä omaan kirjoitustapaani, etenkin siinä suhteessa että sama lause jatkuu sivulause sivulauseen perään ennen kuin piste asettuu paikoilleen. Durrell vyöryttää täsmälleen samanlaisia puolen sivun pituisia lauseita kuin minulla on tapana kirjoittaa, vaikka miten karsisin. Se oli aika huvittava havainto. ;) Ja mainittakoon, että edelleen lukiessani hänen tekstiään minä nautin siitä tosi paljon.

Muhkeat lukuelämykset Margaret Mitchellin Tuulen viemää ja jo mainittu Luolakarhun klaani jatko-osineen ovat myös sellaiset teokset joissa kerrotaan elävästi ja runsain sanoin ja joita olen lukenut paljon nuorena tyttönä, noin kymmenvuotiaasta ylöspäin. Veikkaan vahvasti että niilläkin on ollut minuun kirjoittajana iso vaikutus.

Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, millaiset kirjat ovat innoittaneet teitä aikanaan alkamaan itse kirjoittaa?

malla:

--- Lainaus käyttäjältä: Fiorella -  04-01-2013, 13:08:09 ---Olen joskus aina miettinyt, missä määrin varhaisessa iässä luetut kirjat vaikuttavat omaan tekstin tuottamiseen. Lapsena eräs lempikirjoistani oli Gerald Durrellin Eläimet ja muu kotiväkeni, jota rakastin syvästi ja luin sen varmaan kymmeniä ja kymmeniä kertoja läpi mummolassa. Aikuisena ostin sen omaksi ja havaitsin selkeitä yhteneväisyyksiä omaan kirjoitustapaani, etenkin siinä suhteessa että sama lause jatkuu sivulause sivulauseen perään ennen kuin piste asettuu paikoilleen. Durrell vyöryttää täsmälleen samanlaisia puolen sivun pituisia lauseita kuin minulla on tapana kirjoittaa, vaikka miten karsisin.

--- Lainaus päättyy ---
Aika jännä! Pitääkin varmaan haalia kirjastosta lainaan niitä lapsuuden lempikirjoja, ja vähän tutkia asiaa!

Palaan höpisemään enemmän paremmalla ajalla, mutta pakko kertoa: meikän iskä lukee paljon fantasiakirjallisuutta (englanniksi ja hollanniksi), mutta on ihan äärettömän tarkka lukemistaan kirjoista. Päätin kuitenkin kokeilla, ja ostin sille joululahjaksi The Hunger Gamesin, ja uv:n iltana olin siellä syömässä. Iskä sitten kertoi, että oli lukenut ekan osan kahdessa päivässä, ostanut seuraavana päivänä tokan osan, ja aikoo hakea kolmannen mahdollisimman pian. ;D

Chuuko:
Kiitos Fio valtavasta vastauksesta, odottelen ihan mielenkiinnolla nyt tuota kirjaa! Jahka saisi ensin nuo suomalaiset vampyyrinovellit pois alta, taidan napata tuon Luolakarhun klaanin luettavaksi.

Malla mulla kävi Nälkäpelin kanssa ihan samalla tavalla. Ostin kesällä kaksi ekaa osaa pokkareina samalla kertaa, ja ahmin ne kolmessa päivässä. Ne tempaisivat niin vahvasti mukaansa, etten kyennyt keskittymään mihinkään muuhun kuin sarjaan. Söin ja saunoin suurinpiirtein kirja kourassa. Nyt odottelen, että se kolmas osa ilmestyisi pokkariksi kanssa. Pitänee lukea nämä kuitenkin uudestaan ennenkuin kajoan kolmanteen.

Munkin äiti lukee paljon fantasiaa muiden ohella, ja mietti tuossa joku päivä että pitäisi kai lukea Potterit uudestaan, kun on jäänyt vähän huonosti tapahtumat muistiin...  ::)

Onko teillä muilla tuota? Siis että luette mieluummin koko sarjan kerralla, kuin odottelette vuosia seuraavaa osaa ja vain luette sen,ettekä välttämättä muista edellisen osan tapahtumista juurikaan mitään. Aina joutuu ihmettelemään, että mihinkäs hittoon tää taas viime kerralla jäi.
Tein tämän nimittäin taas Perillisen kanssa, luin siis kaikki kolme aiempaa osaa ennen viimeistä. Ja tajusin vasta Perillisen avatessani, että kirjan alussa oli tiivistelmä kaikista aiemmista tapahtuneista, lol.  ;D
Entä onko tiivistelmä aiemmista tapahtumista hyvä juttu? Onko parempi lukea koko sarja, vai riittääkö muutamaan sivuun tiivistetyt ylimalkaiset tapahtumat?

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu