Keskustelut > Pälinää

Vapaata keskustelua kirjoista ja kirjallisuudesta

<< < (9/10) > >>

Gwyneth:
Haa Cele, onneksi avauduin tänne kirjasta! Oikeasti, kaikki minun tutut ovat kehuneet niin paljon Stalinin lehmiä, että ajattelin että minulta vaan menee kirjasta jokin todella jännä taso kokonaan ohi, joten on lohdullista kuulla etten ole ainoa joka ei tykkää kirjasta. Minullakaan tosiaan ne syömishäiriöosuudet eivät kolantaneet sitten yhtään ja etenkin loppua kohden kun aloin jo menettää uskoni siihen, että saan kirjasta jotakin enemmän irti, luin ne osuudet aika ylimalkaisesti ja pikaisesti. En tullut ajatelleeksi tuota foorumitaustaa, mutta joo, varmaan juurikin se vei mielenkiinnon aiheesta, että tuntui että onhan tämä nyt jo luettu monta kertaa. Mutta loppujen lopuksi edes Viro-osuuksissa ei minun mielestä puolivälin jälkeen enää tullut mitään uutta, vaan kirja alkoi toistaa samaa molempien vanhempien sukupolvien kohdalla. Aluksi ajattelin 70-luvun suhteen, että se varmaan kuuluukin asiaan että kaikki jotenkin arkipäiväistyy ja menettää mielenkiintonsa ja että jäljelle jää vaan sellainen jännän tympeä ja silti vähän nostalgisoiva tunnelma, joka Neuvostoliittokuvauksissa minusta usein on. Mutta sekään ei sitten oikein tuntunut kantavan ja toimivan. Ja metsäveljien, tai siis sen 40-luvun, osalta taas varmaan Puhdistus vaikutti siihen, että tuntui että tämä nyt on jo luettu vaikka siitä onkin aikaa kun luin Puhdistuksen. Ei Stalinin lehmät silti minusta huono ollut, mutta minulle se jäi nyt vain yhdeksi kirjaksi monen muun joukossa eikä noussut oikein millään tapaa esille. Ehkä tässä ongelmana oli just se, että niin moni kaveri oli kehunut kirjaa niin paljon, että odotin siltä jotakin. Ja siis oikeasti se kirjan nimi! Jos kyseessä olisi fikki, olisin sanonut, että kiva mutta vähän väkinäinen nimi. Mutta nyt en oikein osaa sanoa edes sitä. Mutta joo, kokeilen varmaan vielä tuota Kun kyyhkyset katoavat jossakin vaiheessa.

// Edit: Liz (tai tiedät-kai-kuka tai miksi sinua nyt pitääkään tituleerata), minusta tuo ei ole - ainakaan minun kohdalla - mikään kirjoitusfoorumiongelma. Tai siis minulla tuo sama tulee vastaan aina kun ehdin lukea paljon: tuntuu, ettei mikään enää tee niin vaikutusta ja toistaa vaan samoja teemoja, samoja tehokeinoja, samoja kuvioita. Sitten kun tulee tauko lukemiseen ajanpuutteen vuoksi, huomaan yleensä, että vaikutun ja liikutun taas tosi helposti kun luen jotakin  ::)  Mä en ole nyt pitkään aikaan lukenut oikein mitään kirjoitusfoorumeilla, mutta silloin kun luin, tuntui suurin ero julkaistuihin kirjoihin olevan, että julkaistu teksti on usein jotenkin viimeistellympää juonen ja tarinan etenemisen osalta mutta ennen kaikkea taustatyötä on selvästi usein tehty enemmän. Toisaalta olen lukenut foorumeilla lähinnä fikkejä, jolloin taustatyöllä on tietenkin ihan erilaiset raamit kuin vaikka nyt historiallisella fiktiolla.

Jolandina:
Ostin Kun kyyhkyset katosivat kesällä jostakin poistomyyntialesta ihan vain Sofi Oksasen julkisuuskuvan perusteella. Kaikki hänen palkintonsa ja tunnustuksensa mielessäni olin jo pidemmän aikaa ajatellut johonkin hänen teoksistaan tarttuvani, mutta keskenhän tuo jäi. Mulla oli todennäköisesti odotukset liian korkealla, ja en tempautunutkaan juuri lainkaan mukaan kirjaan. Ehkä sille voisin tosin toisen mahdollisuuden vielä antaa.

Kirjoitusfoorumien myötä taso, jolla oletan kirjana julkaistun tekstin olevan, on noussut hurjasti. Kokeilin jonkin aikaa sitten Nora Robertsia ihan silkasta mielenkiinnosta (myyntiluvut, miljoonilta tuntuvat julkaisut yms.), ja yritys jäi hyvin lyhyeksi. Jos sen lajityypin luettavaa etsin, tunnen löytäväni huomattavasti tasokkaampaa luettavaa foorumeilta.


--- Lainaus ---Mä en ole nyt pitkään aikaan lukenut oikein mitään kirjoitusfoorumeilla, mutta silloin kun luin, tuntui suurin ero julkaistuihin kirjoihin olevan, että julkaistu teksti on usein jotenkin viimeistellympää juonen ja tarinan etenemisen osalta mutta ennen kaikkea taustatyötä on selvästi usein tehty enemmän.
--- Lainaus päättyy ---

Tää lainaus kuvaa melko hyvin munkin ajatuksia. Mun mielestä taitava kirjailija osaa kirjoittaa niin, ettei kaikki se viimeistely ja tarkka hiominen esimerkiksi juonen kanssa kuitenkaan paista läpi. Keväällä lukemani Riikka Pulkkisen Totta hämmästytti mut, enkä oikein edes pitänyt kirjasta, sillä juoni ja tarinan eteneminen tuntuivat niin viimeistellyiltä ja tarkoin asetelluilta. Jotenkin henkilöhahmot, kieli ja kaikki muu tuntuivat olevan viimeisen päälle kuin jostakin kirjoittamisen opaskirjasta. Lopussa ajattelin lähinnä, että olihan tuo nätisti koottu paketti. Toisaalta taas Pulkkisen Raja ei tuntunut lainkaan niin kootulta, ja siitä välittyvä tunne oli niin voimakas, että mun oli jätettävä kirja kesken, kun oma fiilis lukiessa ei muutenkaan ollut korkealla. Mun mielestä lajityypissään kerrassaan loistava teos.

Ja nyt kun kehumaan pääsin, niin olen ihan haltioitunut George R.R. Martinin juonenkehittelyyn Tulen ja jään laulussa. Näin puolentoista osan perusteella lukukokemus on ollut tosi nautinnollinen, ja juonenkäänteet tuntuvat nokkelilta. Vaikka meninkin katsomaan Game of Thronesia pidemmälle mitä olin ehtinyt lukea, ja näin ollen päälinjat juonesta jo etukäteen tiedänkin, kirjat pitävät mut otteessaan.

culliina:
^Oi, minäkin rakastan Rajaa! Se on ihan mieletön, lajityypissään loistava, kuten sanoit. Tarkoituksena on ollut lukea myös Totta, mutta enpä ole saanut aikaiseksi.

Rajahan on Pulkkisen esikoisteos - harmi, jos kirjoitustyylistä kokemuksen myötä alkaa paistaa harkinta läpi, kuten sanoit. Minustakin Rajassa oli hienoa juuri aitous, se kuinka se tuntui kiehtovalta pätkältä elämää. Pakko päästä lukemaan Totta :D

culliina:
Mietin, mihin tämä kuuluisi, ehkäpä tänne.

Puhutaanko la tua cantantesta? Arohan sanoo niin Volterrassa Uudessa kuussa.

Minua on jo hyvän aikaa hämännyt mielettömästi, että tuossa on sekä artikkeli että omistuspronomini samalle substantiiville. Olen yrittänyt etsiä italian kielioppia netistä, mutta ylläri pylläri kirjojen tekijät eivät tahdo jakaa tietouttaan ilmaiseksi :P Ylen sivuilta löytyy italian harjoitustehtäviä, joissa on myös tekstinymmärrykseen tehtyjä tekstejä. Luin näitä, mutta niistä en löydä vastaavaa rakennetta.

Osaako joku italiaa tai on lukenut selityksen tälle?

Mielessä pyörii, että taitaa olla jenkkiys huipussaan tuossa lauseessa, mutta toisaalta kyse on maailmanlaajuisesti myydystä kirjasta ja tuollainen virhe olisi nolo. Virheellisyyttä tukee myös, että ranskassa, espanjassa ja latinassa, siis muissa romaanisissa kielissä, ei minusta mitään tuollaista ole. Mutta luulisi silti, että joku viimeistään kustantamossa olisi korjannut, jos siinä on virhe! Ja jenkkiläisethän osaavat espanjaa kuten kaikki suomalaiset ruotsia ja sekä englannissa että espanjassa on artikkelit, luulisi siis hälytyskellojen kilkattavan. Toisaalta mietin, että voisiko kyseessä olla jokin muinainen italian rakenne, jostain keksiajalta - Arollahan on ikää ja se olisi hieno yksityiskohta.

Celeporn:

--- Lainaus käyttäjältä: culliina -  05-01-2014, 11:07:14 ---Mutta luulisi silti, että joku viimeistään kustantamossa olisi korjannut, jos siinä on virhe!
--- Lainaus päättyy ---

Kuulin urbaanilegendaa, että Twaikuissa olisi mainittu myös Brasilian länsirannikko...
Monenlaisia asiavirheitä romaaneihin tunkee, eikä niitä käsittääkseni juurikaan tarkistella. Just vähän aikaa sitten musiikkia pitkään harrastanut kaverini valitti siitä, kun lupaavalta vaikuttaneessa romaanissa muusikko-päähenkilö kelailee asioita ihan virheellisesti, ja siihenhän sen kirjan lukeminen sitten jäi...

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu