Keskustelut > Pälinää

Kirja/elokuva/jne.-suosituksia

(1/10) > >>

Sarelon:
Kirjoittajafoorumin jäsenten voisi olettaa pitävän myös lukemisesta ja elokuvien katsomisesta, eikös juu? Varsinkin hyvien ja omaan makuun sopivien sellaisten, mutta kun sellaisia ei laajasta tarjonnasta aina ole niin helppo löytää. Tässä ketjussa voi suositella omia löytöjään tai kysellä, josko joku haluaisi suositella jotakin. Ja koska shessut eivät pidä listauksista, niin myöskin pieni keskustelu teoksista on aivan sallittua. Myös sarjakuvien, tv-sarjojen yms. suositteleminen on sallittua, ei olla rajoittuneita.

Tällä hetkellä suosittelen jokaiselle vastaantulijalle Sarah Watersin romaania Silmänkääntäjä (The Fingersmith). 700 sivua viktoriaanisen ajan paskamaista puolta, pikkurikollisuutta, raakaa opportunismia, pornokirjallisuutta ja 17-vuotiaita lesboja korseteissa. Myös leffa on tehty, en tosin ole nähnyt. Ainoa huono asia tässä helmessä on se, että se ei ole enää yhtä hyvä toisella lukukerralla, kun juonen tietää. (Btw, Cele, kiitos kun kirjoitat journaliisi julkisesti - ellet olisi puhunut siitä leffasta siellä, en olisi koskaan lukenut kirjaa, koska en koskaan kirjaston hyllysysteemin takia tule käyneeksi S-kirjainta edempänä.)

Nyt kun kohta on kesälomat tulossa (ei niihin ole koulua vielä käyvillä kuin kuusi viikkoa... toivo elää...), niin on hyvää aikaa koukuttaa itsensä Ajan pyörään (kirjoittaja 25 ensimmäisessä suomenkielisessä osassa ja esiosassa nimeltä Uusi kevät Robert Jordan, joka ikävä kyllä meni kuolemaan. En muista kuka valittiin uudeksi kirjoittajaksi, joku Brandon). Jättimäinen, keskivertoa parempi fantasiasaaga, jota ei voi mitenkään kuvata lyhyesti - etsikää vain käsiinne ja alkakaa lukea. Pitäkää vain mielessä muutama asia:

1) Varaa aikaa. Tähän mennessä osia on ilmestynyt suomeksi 25, jokaisessa noin 500 sivua. Englanniksi osia on 11, koska ne on suomentaessa pilkottu. Vielä yksi kirja on ilmestymättä, pitäisi tulla englanniksi tämän vuoden lopulla.

2) Katso, että kaikki osat ovat kirjastossa tai muuten saatavilla. Ajan pyörä aiheuttaa aivan järkyttävää narkkarisoitumista, sain melkein fyysisiä vieroitusoireita, kun jouduin odottamaan 24. osaa kirjastosta muutaman päivän.

3) Lue englanniksi, jos mahdollista. Käännöksen taso ei ole varsinkaan viimeisissä osissa aivan paras mahdollinen.

4) Prologit on valitettavasti pakko lukea, vaikka ne ovatkin keskimäärin satasivuisia, muuten putoaa kärryiltä. Sen sijaan maisemakuvaukset voi skipata.

5) Tule luettuasi kertomaan minulle, kuvittelenko aivan omiani vai onko viimeisimmissä osissa ja Uudessa keväässä ihan aikuisten oikeasti vihjauksia femslashiin.

6) Tässä on loistava reread-blogi, joka on ehtinyt jonnekin suomenkielisen 9. kirjan tienoille, jos en muista väärin. Hienoja kommentteja ja pohdintoja, tosin suuri spoilausvaara.

Jaa, ehkä munkin pitäisi aloittaa uudelleenluku kesällä, tosin pitäisi kirjoituksiinkin lukea... En enää oikein muista kaikkia tapahtumia (no okei, niitä ei voi kukaan muistaa), ja sitä A Memory of Lightiä odotellessa voisi virkistää muistiaan. Toivottavasti kirjoittajan vaihtuminen ei hirveästi muuta tyyliä.



Minulle saa aina suositella kirjoja ja elokuvia, joissa kuvataan kieroutunutta yhteiskuntaa. Vuonna 1984, Uljas uusi maailma ja Orjattaresi on jo luettu ja tykätty ja V niin kuin verikosto katsottu, mutta lisää kaipaan.

macfaq:
Jotenkin kummallisesti elämiseni on rajoittunut viime aikoina ulkotiloihin. Ihan kuin olisin löytänyt elämän puistoista. Kirjoittamisen jäädessä olen löytänyt erään toisen jonkin aikaa hukassa olleen palan itseäni. Elokuvat. Tästä naurettavana osoituksena eilinen ahkeruuteni raahautua Plevanaan (Finnkino,Tre) ja istuttaa itseni Merirosvoradiota tuijottamaan.

Juoni pähkinänkuoressa perustuu siihen, ettei Briteissä 60-luvulla soitettu radioissa Rock-musiikkia. Löyhästi päähenkilöksi osoitettava Carl lähetetään täten laivalle, joka ylläpitää omaa radioasemaa ja vastaa engelsmannien tarpeisiin. Settiä sävyttävät musiikki, seksi ja erittäin persoonalliset radiojuontajat.

Merirosvoradiossa on farssimaisia piirteitä ja jokaisen juonenkäänteen arvaa noin 3 minuuttia ennen valkokankaalla tapahtuvaa h-hetkeä, mutta silti se onnistui olemaan äärettömän viihdyttävä vasemmalle ontuvasta dialogistaan huolimatta. Kaikki on lyöty läskiksi ja harmittamaan jäi eniten, että huumori on täytynyt repiä alapääjutuista - eivät käsikirjoittajan rahkeet riittäneet pidemmälle? Miksi tätä elokuvaa edes ovat arvostelleet kokeneet arvostelijat? Ei tässä ole yritettykään kahmia oskuja tai jusseja - arvostuksesta viis, kun leffasta jää yksinkertaisesti niin hyvä fiilis, ettei toista. Ajatus, kuinka hauskaa porukalla on ollut elokuvaa filmattaessa, saa minut vihertämään.

Merirosvoradio on tunnelman luoja. Sivuuta tarina, joka löyhästi yrittää pitää elokuvaa koossa - Carlissa on huomattavasti enemmän ainesta silmänruoaksi, kuin pohdiskeltavaksi henkilöhahmoksi. Sivuuta fakta, että leffa on ihan liian pitkä ja loppuratkaisu on naurettava. Sivuuta huomiosi musiikin olevan paikkapaikoin väärältä vuosikymmeneltä. Nauti vaan siitä hyvästä tunnelmasta ja fiiliksestä, jonka elokuva saa aikaan.

Asennevammaisena nauroin teatterissa kuuluvimmin, siis suosittelen. 

Celeporn:
Sarelon, ollos hyvä. Hienoa, jos jollekulle oli iloa siitä journal-entrystä, koska kyseinen teos on aivan mahtava. Itsekin olen nyt sen kirjan lukenut, ja olihan se tietysti tekstinä moniulotteisempi kuin leffana (joka oikeasti kyllä taitaa olla kaksiosainen tv-sarja...). Vaikka on se leffakin hieno, sitä oli jopa miellyttävää katsoa kirjan lukemisenkin jälkeen, ja se on jo aika hyvin  ;)

Suosittelen nyt hyvin lyhykäisesti kaikkien aikojen suosikki-kirjaani. Pauline Réagen O:n tarina kertoo täydellisestä alistumisesta - kirjan päähenkilö, nainen nimeltä O, suostuu rakastajansa orjaksi. BDSM:ää ja pornoahan teoksessa on suht paljon, mutta tarina myös kulkee eteenpäin, ja se on minusta vain niin pahuksen hieno kirja, että oksat pois. Se ei myöskään ole kovin pitkä, joten jos aihe kiinnostaa vähääkään, niin kannattaa lukea.

Sarelon:
You don't say... En malttanut palauttaa sitä Silmänkääntäjää kirjastoon, ennen kuin olin lukenut sen noin kaksi ja puoli kertaa. Ja mulla oli sentään kiire koulujuttujen kanssa.

Luin tässä juuri Michal Vieweghin kirjan Kotiopettajan romaani. Voi herra jeesus, varsinainen Absurdistanin ylilento! :'D Multa taisi kyllä mennä se kommunismista kapitalismiin siirtyvän Tsekin kritisointi raikuen ohi, mutta sen kieli ja hahmot olivat niin mahtavia, että suosittelen ehdottomasti. Ainoa miinus tulee aivan liiallisesta kursivoinnista.

Yksi mun ehdottomia lempikirjoja on Barbara Kingsolverin Myrkkypuun siemen. Kertoo baptistiperheestä, joka lähtee Kongoon tekemään lähetystyötä aivan ennen sen itsenäistymistä. Kerrottu perheen äidin ja neljän tyttären näkökulmasta, ja onnistuu sanomaan jotain niin olennaista elämästä, että huh. Taas näitä kirjoja, joita en ainakaan minä osaa esitellä niin, että tekisin niille oikeutta. Myrkkypuun siemenessä ehkä upeinta on sen tyyli ja tunnelma - se on luonut minulle lähtemättömän, kaunistelemattoman kuvan kaoottisesta trooppisesta Afrikasta. Suosittelen lämpimästi.

Noarel:
Suosittelen kaikille lämpimästi Markus Zusakin kirjaa nimeltä Kirjavaras. Kirja kertoo 9-vuotiaasta Liesel-tytöstä, joka asuu Saksassa kasvattivanhempiensa luona. Tapahtumat sijoittuvat toiseen maailmansotaan. Liesel on joutunut kasvattivanhempien luokse, koska hänen äitiänsä vainotaan. Heti alussa Lieselin pikkuveli kuolee junassa, kun äiti on viemässä lapsiaan näiden kasvattivanhempien luokse. Hautajaisissa Liesel varastaa ensimmäisen kirjansa, jonka löytää lumesta.

Mikä ensimmäiseksi sai minut kiinnostumaan kirjasta, oli se, että kertojana on Kuolema. Kirjasta löytyy sekä huumoria että draamaakin. Enkä meinannut päästää kirjaa käsistäni kertaakaan sen jälkeen, kun aloitin lukemisen. Kirja on täynnä mielenkiintoisia ja todentuntuisia hahmoja.

Olen lukenut kirjan jo kaksi kertaa, ja voi olla, että päädyn jossain vaiheessa lukemaan sen kolmannenkin kerran. ;D

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu