Keskustelut > Pälinää

Rowlingin uusin

<< < (2/3) > >>

Celeporn:
^ Haha, tuo on kyllä kaikki ihan totta!  ;D
Tarjosi hyvän kimmokkeen avata vähän itsellenikin, että mikä siinä nyt sitten niin paljon oikein vituttaa -- onhan tässä aivan satavarmasti taustalla vähän sellaista pentumaista reviiritietoista "ahaa, no tämäkään ei voi sitten olla niin kuin minä olin sen ajatellut" -fiilistä, vaikken sitä kunnolla itsellenikään tunnusta, mutta ei kai nyt sentään vain sitä...

Ja ihan ensimmäiseksi osaan nimetä vitutuksen aiheeksi ajatuksen kirjasarjan tietynlaisesta keskeneräisyydestä. Ensin niitä kirjoja odotteli pitkään, ja aina yhden luettuaan oli nälkä sitä seuraavaa vartoessa. Kun sitten sen viimeisen sai loppuun, sitä sulki kirjan kannen, pisti silmät kiinni ja huokaisi. Nyt se on viimein paketissa. Tässä se oli. MUTTA EI. Uutta tavaraa on tullutkin sen jälkeen suuria määriä. Minua huijattiin, ei se ollutkaan kaikki siinä. Itselleni on jäänyt kaikesta tästä lisämateriaalista sellainen ärsyttävän neuvoton olo.

Osittain vitutukseen vaikuttaa myös tietysti hyvin kypsästi se, ettei sitä tarjota sellaisessa muodossa kuin minä haluaisin. Jos Rowingilta tulisi uusi kirja Pottereista, varmasti sen lukisin. Mutta kun matsku onkin jotain samperin nettipeliä ja pientä haastattelunsilppua siellä täällä, niin argh...

Yksi suuri ärsytys tässä on myös se, että olisin ns. odottanut Rowlingilta enemmän. HP on (kaikesta napinastani huolimatta) hieno teos ja pahuksen viihdyttävä tarina, enkä ikimaailmassa osaisi sellaista itse keksiä tai kirjoittaa. Sen jälkeen on tosi antiklimaattista saada kirjailijalta vain tällaisia randomeita pikkumurusia; vähän pohdintaa siellä, hieman lisää tuolla, ja sitten pieni ficinpätkänen. Kun kaiken sen mielettömän settingin jälkeen itse kirjailijalta irtoaa vain irrallista ficci-huttua, olen kyllä avoimesti pettynyt; olkoon sitten idolisointia, ihan sama, mutta samperi voin lukea tällaista yhden jos toisenkin tavallisen talluaisen kirjoittamana. Tiedän, että Rowlingilta luonnistuisi jokin paljon hienompikin. Saisinko kokonaista romaania tai edes novellikokoelmaa, jos ei kerran voi tätä maailmaa jättää, pliis jotain oikeaa juonta eikä vain tunnelmakuvauksia sekä lätinää hahmoista...

Sit tälleen lopuksi vielä ilmaisen vastenmielisyyteni sen suhteen, että kaikki menee naimisiin ja melkein kaikki lisääntyykin (ja ne jotka ei kai lisäännyt, työskentelee sit kuitenkin lasten parissa). Koska se kuuluu onnelliseen loppuun. Tietenkään se ei oikeasti tarkoita sitä, että kaikilla menisi koko ajan saatanan hyvin, mutta mua oksettaa tää avioperheen "luonnollisuus" ja kuuluminen hyvään elämään... Mutta tämä on jo oikeastaan ihan eri juttu.


// Bbuttis ehti väliin.

Nappeli:

--- Lainaus käyttäjältä: Celeporn -  09-07-2014, 13:11:09 ---Yksi suuri ärsytys tässä on myös se, että olisin ns. odottanut Rowlingilta enemmän. HP on (kaikesta napinastani huolimatta) hieno teos ja pahuksen viihdyttävä tarina, enkä ikimaailmassa osaisi sellaista itse keksiä tai kirjoittaa. Sen jälkeen on tosi antiklimaattista saada kirjailijalta vain tällaisia randomeita pikkumurusia; vähän pohdintaa siellä, hieman lisää tuolla, ja sitten pieni ficinpätkänen. Kun kaiken sen mielettömän settingin jälkeen itse kirjailijalta irtoaa vain irrallista ficci-huttua, olen kyllä avoimesti pettynyt; olkoon sitten idolisointia, ihan sama, mutta samperi voin lukea tällaista yhden jos toisenkin tavallisen talluaisen kirjoittamana. Tiedän, että Rowlingilta luonnistuisi jokin paljon hienompikin. Saisinko kokonaista romaania tai edes novellikokoelmaa, jos ei kerran voi tätä maailmaa jättää, pliis jotain oikeaa juonta eikä vain tunnelmakuvauksia sekä lätinää hahmoista...
--- Lainaus päättyy ---
Mua ei ärsytä ollenkaan Rowlingin avautumiset, mutta juuri tämä! Itse voisin lukea vaikka maailman tappiin asti Potter-saagaa, jos se jatkuisi jonkunlaisena tarinallisena kirjasarjana. Musta tuntuu, että on vain kiusantekoa väläytellä pieniä tunnelmapaloja sieltä täältä. Kirjoittaisi nyt perhana kunnon romaanin, tai vaikka sen novellikokoelman Potter-versumista! Jotain johon voisi uppoutua ihan kunnolla! Oikeastaan ihan sama olisiko tarina/tarinat ennen vai jälkeen varsinaisen Potter-sarjan tapahtumien, kunhan siinä olisi se tarina.

Sinällään kyllä tykkäsin tuostakin pätkästä, mutta kun se ei ole tarpeeksi. ;D


--- Lainaus käyttäjältä: Celeporn -  09-07-2014, 13:11:09 ---Sit tälleen lopuksi vielä ilmaisen vastenmielisyyteni sen suhteen, että kaikki menee naimisiin ja melkein kaikki lisääntyykin (ja ne jotka ei kai lisäännyt, työskentelee sit kuitenkin lasten parissa). Koska se kuuluu onnelliseen loppuun. Tietenkään se ei oikeasti tarkoita sitä, että kaikilla menisi koko ajan saatanan hyvin, mutta mua oksettaa tää avioperheen "luonnollisuus" ja kuuluminen hyvään elämään... Mutta tämä on jo oikeastaan ihan eri juttu.

--- Lainaus päättyy ---
Olihan siellä Charlie! ;D
Mutta joo, jaan kyllä osittain saman ärtymyksen. Musta tuossa haiskahtaa kirjailijan oma mieltymys saada hahmoilleen onnellinen loppu. Pitäisi ottaa selvää kuinka moni oikeasti jää naimattomaksi ihan tilastollisesti, tai vaikkei jäisikään, niin on sitä ainakin vielä tuossa iässä. Jotenkin tuosta haiskahtaa joka tapauksessa kovin vahva normatiivisuus... ja jos lisäännytäänkin, niin missä yh-äidit?
No, tuo on mulla lähinnä sellainen yleismaailmallinen ärtymyksen aihe, joka ei juuri koskaan nykyään enää nouse häiritsemään mun lukukokemuksia. Siihen on jo niin tottunut, kun kyseiseen maailmankatsomukseen törmää ihan koko ajan. ::)

//LOL, en siis tarkoita, että kirjailijan pitäisi ottaa selvää mistään naimis-tilastoista, vaan olisi mielenkiintoista itse ottaa selvää ja verrata sitä kirjallisuudessa yleisesti esiintyviin määriin. Siis vähän niin kuin tarkistaa onko oma empiirinen kokemus vääristynyt, vai onko kirjoissa esiintyvä todellisuus vääristynyt.

Lizlego:
No mutta mitä ärtymisen aihetta siinäkään kenelläkään oikeasti on, jos kirjailija puhuu eikä kirjoita? Itsehän te voitte kirjoittaa niitä ficcejä ja toisaalta keneltä se on pois, jos hän toivoo hahmoilleen onnellisia loppuja eikä tarkista realistisesti kuinka monen avioliitto nyt oikeasti päättyy onnellisesti? :o Tai ylipäätään en tajua, mitä väliä sillä, jos kirjailija itse on miten normatiivinen tahansa? Maailma on hänen luomansa ja hän voi siitä puhua ja ficcarit voi sitten kirjoittaa omansa. Siis musta tuo kaikki kuulostaa ihan pelkältä mielensäpahoittamiselta, kun ihminen nyt ei satu muuten olemaan täydellisesti sellainen kuin itse on. Jos Rowlingin onnellinen maailma sitten onkin sellainen, että siellä ei ole yh-äitejä, niin entäs sitten?

Jessus, teille pitää kyllä kirjoittaa joku kirja, jotta voi sitten pahoittaa teidän mieltä vääränlaisilla avautumisilla ja kiusanteoilla, jotka myös tunnelmapaloiksi kutsutaan. ;D Ja ihan taatusti se kirja jää keskeneräiseksi. ;D Valitettavasti vaan en usko pystyväni siihen tai sellaiseen suoritukseen, että teos jäisi elämään, mutta noi avautumiset kyllä motivoisi yrittämään...

Celeporn:

--- Lainaus ---No mutta mitä ärtymisen aihetta siinäkään kenelläkään oikeasti on
--- Lainaus päättyy ---

Eihän siinä olekaan, mutta itse olen sitä uunoa koulukuntaa, että mitä rakkaammasta asiasta on kyse, sitä voimakkaampi tunnereaktio siihen liittyvistä asioista tulee  ;D Ja onhan minulla toki yhtäläinen oikeus pahoittaa mieleni ja ärtyä kirjailijan tekeleistä kuin muilla nauttia niistä  :P

Itse myös koen avio&perhe-elämän kuvauksen jotenkin Sinä Parhaimpana Onnellisena Loppuna ikävänä ilmiönä, koska se pönkittää kulttuurissa ja mediassa vallitsevaa käsitystä siitä, että se olisi jotenkin se kaikkein tavoiteltavin elämisen ja olemisen muoto. Tai että kaikki automaattisesti haluaisivat sitä, ja se, joka ei sitä saa/halua/whatever, on jotenkin kummallinen tai epäonnistunut tai huono-onninen.

Nappeli:
Mulle Rowling siis EI aiheuta ärtymystä, mutta haluaminen on piinaa, jos halua ei saa täysin tyydytettyä. ;D

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu