Originaali > Muu proosa, draama ja runous

Kerrostalokyttääjän päiväkirja K-12 // ficletsarja // Osa 3 ilmestynyt.

(1/2) > >>

Tinppa:
Title: Kerrostalokyttääjän päiväkirja
Author: Tinppa
Rating: K-12
Genre: Humoristinen draama
Pairing: Selviävät lukemalla.
Disclaimer: Kaikki on minun. Tosin en omista mahdollisia lainauksia tunnetuista musiikkikappaleista enkä mahdollisia mainintoja julkisuuden henkilöistä tai muiden luomista fiktiivisistä henkilöistä.
Warnings: Mahdollinen kiroilu, seksi ja alkoholin käyttö.
Summary: Mikäs sen parempaa viihdettä kuin lorottaa punaviiniä lasiin ja maistella juustoja. Ja tietysti samalla kuulostella ja katsella naapureita.
A/N: Herättelin luovaa kirjoittajapuoltani horroksesta.


KERROSTALOKYTTÄÄJÄN PÄIVÄKIRJA

Prologi

Olen Olga Vilenius. Asun Ruskapakkasenkatu 1 A:ssa sijaitsevassa kerrostalossa asunnossa numero 12. Talomme on kolmikerroksinen, ja siinä on luhtikäytävä sekä sitruunankeltaiseksi maalatut ulkoseinät. Jokaisesta asunnosta löytyy parveke.

Vastapäätä taloamme sijaitsee Ruskapakkasenkatu 1 B. Tämä talo on täysin samanlainen kuin meidän talomme, mutta sen ulkoseinät ovat limetinvihreät. Meidän talomme parvekkeilta näkee suoraan B-talon parvekkeille. Talojen väliin jäävät parkkialue sekä lapsille tarkoitettu leikkipaikka, jossa on hiekkalaatikko, pari keinua ja kiipeilyteline.

Ruskapakkasenkadun kerrostalot sijaitsevat noin puolentoista kilometrin päässä pikkukaupunkimme Tyynelän keskustasta. Lähikauppaamme Peten Puljuun on meiltä matkaa parisataa metriä. Peten Puljun vieressä on lähibaarimme, erittäin olohuonemainen ja laajalla valikoimalla varustettu Jupen Juottola.

Tunnustan olevani jonkin sortin kerrostalokyttääjä, tosin en pahantahtoisesti. Oikeastaan vain havainnoin naapureitani viihdetarkoituksessa, ja ihan siis viihdyttääkseni vain ja ainoastaan itseäni. Tämä viaton harrastus alkoi vähän sen jälkeen, kun olin muuttanut pikkuruiseen opiskelija-asuntoon vuokralle päästyäni yliopistoon. Kun en ollut luennoilla tai opiskelijabileissä, perehdyin naapureihini. Tai oikeastaan, kun en ollut luennoilla enkä perehtynyt naapureihini, olin opiskelijabileissä.

Mikäs sen parempaa viihdettä kuin lorottaa punaviiniä lasiin ja maistella juustoja. Ja tietysti samalla kuulostella ja katsella naapureita.

Olga

Tinppa:
1.

Älä unohda minua.

Naapurin tyttösellä on mitä ilmeisimmin jäänyt levy päälle. Eurooppa 3:n Älä unohda minua on soinut lähes tauotta koko päivän.

Seinänaapurissani, asunnossa numero 13, asuvat äiti ja tytär. Heidän sukunimensä on Sievinen ja ilmeisesti he asuvat kahdestaan. Äiti on nimeltään Sari, jos en muista aivan väärin, ja tyttö on nimeltään Siiri.

Sarista en tiedä juuri mitään (ainakaan vielä!). Tiedän ainoastaan sen, että hän on Siirin äiti ja ilmeisesti eronnut tytön isästä. Sarilla on hapsottava, yliblondattu tukka.

Siiri on iältään noin 18 vuotta ja opiskelee lukiossa. Olen joskus parvekkeella istuessani kuullut hänen hajoavan "vitun koeviikkoa" jollekin kaverilleen kännykän välityksellä. Heti perään hän on saattanut valittaa, että lehtori Ala-Mutkalla on epäreilut arvostelumetodit ja miten lehtori Jäärä taas vaatii oppilailtaan liikaa. Siirillä on tummat hiukset ja hän on melko kaunis nuori nainen.

Siirillä on poikaystävä. Olen nähnyt tämän nuoren miehen monesti Siirin kanssa, kun olen viettänyt aikaani parvekkeella. Kerran salaa jopa katsastin kiikareilla, millainen nuorukainen on kyseessä eikä nuoripari imuttelultaan hoksannut mitään! Ihan komea kaveri oli, naamassa tosin oli vähän finnejä ja tukka oli lyhyt.

Eurooppa 3 pärähti soimaan jälleen kerran uudelleen. Välillä seasta ehkä kuuluu itkua. Mikähän on tyttösellä?  Jotakin poikaystävään liittyvää kenties?

Olga

Nappeli:
Tämäpä onkin mielenkiintoinen aihepiiri ja aloitus! Jäin ihan jännityksellä odottamaan, mitä kaikkea Olgalle selviää naapurustoa kyttäämällä. Kiinnostavaa, toden totta!

Tinppa:
Nappeli, kiitos kommentista. Tämä on kirjoittamisen kannalta itsellenikin mielenkiintoinen, sillä kaikki pitää kertoa yhden ihmisen kautta eikä kaikkitietävänä, yleisenä kertojana.


2.

Hain eilen paketillisen kahvia lähikaupasta. Palatessani kotiin näin asunnon numero kolme asukkaiden keskustelevan käytävässä.

Kolmosessa asuvat Sillanpäät. Tero Sillanpää on hieman vatsakas, noin neljäkymppinen mies, jolla on vaalea sänkitukka. Tietääkseni Tero on työtön. Tero asuu kahdestaan äitinsä Sirpan kanssa. Sirpa on noin kuusikymppinen, hoikka nainen, jolla on harmaat kiharat hiukset. En ole tosin varma, ovatko kiharat luomua vaiko kampaajan taikomat.

Sillanpäät eivät ehtineet nähdä minun saapuneen, sillä luikin nopeasti rappusia ylös sen verran, että olin kaksikolta piilossa, mutta kuitenkin kuuloetäisyydellä. Tietystihän minun piti jäädä kuuntelemaan, mistä oli kysymys. Perhekeskustelu eteni jotakuinkin näin:

"Tero, se on sitten kolme tuntia ja korkeintaan kolme tuoppia lähibaarissa. Sitten tulet suoraan kotiin ja yksin! En ala katsella vieraita naisia asunnossani."
"Kyllä, äiti."
"Äläkä sitten vaan juo liikaa, otat vaikka vettä välillä."
"Joo."
"Teen sinulle illallista, kun tulet kotiin."
"Joo..."
"Menehän sitten. Ja tulet suoraan kotiin."

Tero lähti ilmeisesti lähibaariin ja Sirpa livahti takaisin heidän asuntoonsa. Juoksin loppumatkan kotiini, laitoin kahvipaketin kaappiin ja lähdin heti baariin katsomaan, oliko Tero kiltti poika.

Pian astuinkin Jupen Juottolan ovesta sisään. Tiskin takana pyöri Jupe itse. Jupe on pitkätukkainen baarinomistaja, jolla on hieman samankaltainen parta kuin Jouni Hynysellä. Jupella on aina mustat farkut, niittivyö ja ketjuja killumassa housuissaan. Yleensä Jupella on päällään AC/DC:n, WASPin, Motörheadin, Iron Maidenin, Judas Priestin tai Black Sabbathin paita. Jupella on moottoripyörä, käsittääkseni Harley Davidson. Baarin soittolista on Jupen itsensä kehittämä, ja jos siellä soitetaan väärää musiikkia, Jupella menee hermot. Samaten Jupella menee hermo, jos joku käyttäytyy huonosti. Tällöin Jupe on valmis heittämään kyseisen henkilön ulos vaikka niskaperseotteella, jos tarve sitä vaatii. Jupe on jämpti, mutta rento mies.

Tilasin superkuivan omenasiiderin ilman jäitä ja istuuduin tyhjään pöytään tiskin lähettyville. Istuin kuulo- ja näköetäisyyden päässä Terosta, joka istui baaritiskin ääressä jakkaralla tuoppi edessään. Pian hänen puhelimensa soi. Ilmeisesti Sirpa kyseli pojaltaan, joko tämä oli varmasti päässyt perille baariin ja että oliko hänellä jo juotavaa.

Ja sama touhu jatkui. Sirpa soitti ilmeisesti Terolle tarkistussoiton noin puolen tunnin välein.

Lopulta Tero lähti kolmen tunnin, kolmen tuopin ja välissä nauttimiensa vesilasillisten jälkeen kotiin yksin, aivan kuten äitinsä oli halunnut. Tai vaatinut? Toivonut? En ole aivan varma verbistä.

Olga

Lizlego:
Okei, tunnustan, että mä olen kerrostalokyttääjä ja eläydyn tämän henkilön osaan ihan täysillä. Yritän selittää itselleni, että olen kiinnostunut vain, koska epäilen että naapuristossa voi kohta tapahtua vähintään henkirikos kun ne riitelee ja siellä laukkaa epämääräistä porukkaa ja kuuluu jonkin sortin mustasukkaisuuskohtauksia, mutta ne on tekosyy. Mä haluankin kytätä naapureita, mutta valitettavasti en voi seurata niitä mihinkään, koska ne lähtee aina autolla.  ;D

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu