Kirjoittaja Aihe: Kuolonsyöjättären armoilla, Rita/Bellatrix/Sirius, K-16  (Luettu 1284 kertaa)

Poissa Lavinia

  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 50
    • Buduaarissa
Title: Kuolonsyöjättären armoilla
Author: Lavinia
Rating: K-16
Genres: drama ja Hurt/Comfort
Pairings: Rita Luodiko/ Bellatrix Musta/ Sirius Musta
Summary: ”Piru vie! Nyt irrotat tämä kahleet ja annat minun sauvani takaisin!” Sirius vaati äänekkäästi. Bellatrix silitteli pojan viehättävästi lainehtiva hiuksia kuin lemmikkikissan turkkia. ”Ärjy kaikessa rauhassa. Kukaan ei silti kuule. Siinä sinä pysyt kahleissa kuin hämähäkin seittiin takertunut perhonen.”

Warnings: lievää bdsm:ää ja alle 16-vuotiaan pakottamista seksuaaliseen kanssakäymiseen
Disclaimer: Hahmo ja maailma kuuluvat J.K. Rowlingille





Walburga-rouva jätti vanhimman poikansa Siriuksen sättimisen sikseen kuullessaan naispuoleisen kotitontun rykäisevän. ”Bellatrix-neiti, armollinen herrasväki”, kotiorja ilmoitti.

Aviopari Musta nousi barokkituoleiltaan pyöreän, kuuden hengen ruokapöydän äärestä tervehtimään mieluisaa vierasta.

”Päivää rakas täti, setä ja serkut”, mustahiuksinen velhotar tervehti. ”Kävin Toimikkaassa ja sukkulapitsissä teettämässä uusia leninkejä, niinpä keksin samalla pistäytyä teellä. Mestarin ja aatteemme vaaliminen pitää minut hyvin kiireisenä naisena, mutten valita.” Syvällä olevat tumanvihreät silmät hehkuivat kuumeisesti ilosta.

Harvinainen lämpö käväisi Walburgan hymyssä. Hänen aviopuolensa oli hyvin arvokaskäytöksinen ja muodollisuuksista pikkutarkka aatelisherra, mutta Walburga ei ollut yhtä pidättäytyvä. Hän ei osoittanut arvostustaan Bellatrixille, suvun kirkkaimmalle tähdelle, vaan taputti tätä myös kevyesti selkään.

Sukulaisneito ja Kalmanaukion isäntäväki vaihtoivat poskisuudelmat. Sirius ja Bellatrix viimeisinä. Vanhempi nuorukainen hipaisi huulillaan hyvin väkinäisesti kevyesti punattua poskea. Kuolonsyöjätär koki pojan ujostelevan, vaikka hän käyttäytyi yleensä itsevarman luontevasti vastakkaisen sukupuolen seurassa. Neiti Musta oli pikemminkin komea satakahdeksankymmentäsenttisine varsineen ja raskaine, aristokraattisine piirteineen. Joka tapauksessa velhottaren jyrkät kurvit saivat estrogeenin tulvimaan salongissa eikä olisi ensimmäinen kerta, kun jonkun kaksilahkeisen katse oli hukkunut hänen povensa vaon syvyyteen. Serkkupoika sattui olemaan vielä kiivaimmassa hormonien hyrräysiässä.

Lontoossa omillaan neljän makuuhuoneen huoneistossa asuva Bellatrix ei lähtenyt kotiinsa Kalmanaukiolta. Sen sijaan hän kaikkoontui kaksikerroksisen talon eteen, jonka ensimmäisessä kerroksessa oli aika kallis kenkäkauppa, kiinteistönvälitystoimisto ja lakifirma. Hänen entinen tupatoverinsa Rita Luodiko asui kiinteistössä vuokralla kolmekymmentäseitsemänneliöisessä yksiössä.

Bellatrix tarttui messinkiseen, kukkaseppeleen muotoiseen kolkuttimeen. Ovisilmän läppä välähti ja sitten vähäpukeinen blondiini avasi hänelle oven. Ritalla oli yllään jäänsiniset rintaliivit ja pikkuhousut, valkoinen vyötärökorsetti syventämässä muotojaan ja pitämässä reisipituiset sukat paikallaan ja kukikas aamutakki. Vaaleaverikön oli turha vastaanottaa tämä vieras täysissä pukeissa, sillä vaatteet olivat vain tiellä heidän puuhissaan.

Entisten luihuisten seksisuhde oli alkanut kaksi vuotta sitten. Rita piti alistamisesta sekä alistumisesta kun taas Bellatrix dominoi aina. Osa-aikaorjatar tiesi heti mitä Valtiatar tahtoi, kun tämä seisahtui keskelle huonetta. Rita ryhtyi riisumaan nopeasti Valtiatartaan alusvaatteisille.

Kohta lattialle polvistunut orjatar osoitti palvontaansa Valtiattarensa jaloille suukotellen saapikkaiden nyörityksiä, ennen kun alkoi riisua jalkineita. Bellatrix oli kiinnittänyt Ritan kaulaan nahkaisen kuristuspannan hihnoineen. Orjattaren nimi säihkyi pikkuisilla timanteilla kirjoitettuna mustassa nahassa. Unikonpunaisten huulten noustua kuolonsyöjättären polvien yli hän levitti hävyttömästi reitensä ja nykäisi talutushihnasta. Äkillinen nykäisy tarkoitti käskyä.

”Mitä Valtiattareni käskee?” blondiini kysyi nöyristellen. Hänen äänensä oli käheä himosta, rinnannipukat kipristyneet ja pikkuhousujen haarakiila kostunut.

Oi Valtiatar Bellatrix, minun toiveillani ei ole merkitystä ylevässä seurassanne… Rita ajatteli. En ole uskaltanut edes ajatella että… ruoskitte minua niin että kerjään armoa… että työnnätte kätenne pikkupöksyjeni sisään ja tunnustelette märkyyttäni ja saatte minut ähkimään himosta. Ehkä käskette minua taas menemään seksikkäästi nelinkontin ja työnnätte taas dildon tai vibraattorin sisääni? Oi kunpa!

”Hae Taivaallinen tyydytys.”

Oi ihanaa! ”Kyllä, Valtiatar!”

Taivaallinen tyydytys oli erityisesti naisten genitaalialueille tarkoitettua hierontaöljyä. Se lisäsi kymmenkertaisesti tuntoherkkyyttä ja teki laukeamisesta ylettömän euforista. Tuskin kukaan nainen pystyi kuvailemaan selkeästi Taivaallisen tyydytyksen ihanuutta. Oikean rinnanmuotoinen pullo oli hyvin härskin näköinen kipristyneine nännikorkkeineen, joka sylki väritöntä öljyä, kun sitä siveli.

”Levitä.”

Rita veti hitaasti verenpunaiset, korkeavyötäröiset alushousut Valtiattarensa yltä ja teki työtä käskettyä innokkaasti. Sillä hetkellä mikään ei ollut hänelle tärkeämpää kuin tyydyttää Valtiattarensa.

”Ala nuolla.”

Komeapiirteinen blondiini väläytti leveän hymyn painaessaan päänsä muodokkaiden reisien väliin. Hänen paksut sormensa pörröttivät pientä karvakolmiota. Neljä seikkaa tuotti kohta samanaikaisesti nautintoa Bellatrixille. Osa-aikainen orjatarnarttu tiukasti hihnan päässä. Jalkoväliä korventavan tulen suloisuus ja sieltä kaikkialle leviävät väristykset. Taitavat lipaisut ja imaisut hänen vaollaan ja nupussaan. Bellatrixin riettaat kuvitelmat Siriuksesta kiihottivat häntä erityisesti.

Hän kuvitteli pojan kylpyhuoneeseen. Harmaanmusta pienen uima-altaan kokoinen kylpyamme oli täynnä kylpyvaahtoa. Siriuksen kuoriuduttua kalliista pyjamastaan, hän pääsisi ihailemaan toisen hyvää vartaloa. Kehittyvät lihakset piirtyivät jo hyvin esiin vaalean ihon alta. Hän astui lähemmäs tämän taakse hyväilemään ryhdikästä selkää. Bellatrix virnuili vallattomasti kätensä laskeuduttua toisen takamukselle kokeilemaan pakaroiden tiukkuutta. Samalla hän asetti kätensä pojan kalulle, joka oli jo havahtunut.

”Aijai Sirius, oletpa sinä tuhma poika!” hän oli toruvinaan.

”Öh”, Sirius soperteli somasti punastuneena.

”Tiedätkö mitä tuhmeliineille tehdään?” hän kysyi pirullisesti.

”E-en tiedä tai… ole varma.”

”Heille annetaan piiskaa”, Bellatrix totesi istahtaen ammeen edessä olevalle marmoripenkille täyspitkät hameet kahahtaen. ”Poikittain minun syliini, Sirius!”

Nuori poika saattoi yrittää tapittaa häntä hellyttävästi kauniilla yönsinisillä silmillään, mutta hän pysyisi lujana. Siriuksen ei auttaisi muuta kuin totella.


Bellatrix pohti oliko Sirius jo päässyt panemaan tyttöjä. Ei olisi mitenkään ihme, jos serkku olisi ehtinyt tehdä muutaman valloituksen, koska moni vähän vanhempi tyttö olisi koska tahansa valmis perehdyttämään pojan hyvän seksin saloihin. Velhomaailmassa seksin suojaikäraja oli kuusitoista. Bellatrixin ei tehnyt mieli naida viisitoistavuotiaan serkkunsa kanssa, saati antaa niin nuoren koskea itseensä.

Hän halusi nähdä Siriuksen aatamin asussa päästäkseen vertailemaan kuvitelmiaan ja todellisuutta. Hänen pitkiä sormiaan syyhytti päästä koskettelemaan pojan vartaloa kiihottavasti sekä nöyryyttävästi. Velhottaren makuukamarissa oli lukittu eebenpuinen kirstu täynnä kevyeen bdsm:ään sopivaa välineistöä ja erilaisia seksileluja, joita hän halusi kokeilla serkkuunsa.


*****

Juuri kylpyammeeseen astumaisillaan oleva Sirius ei kuullut korkojen kopinaa käytävältä, sillä hänen kylpy- ja makuuhuoneensa oli äänieristetty taioin. Kuullessaan pariovien saranoiden narahtavan vaimeasti hän kietoi kiireesti paksun mustan, nimikirjaimillaan ja sukunsa vaakunalla koristellun pyyhkeen lanteilleen. Anturajalka olisi hävennyt silmät päästään kohtaamalla tunkeilijan ilkosillaan. Tunkeilija ei voisi olla kukaan hänen perheenjäsenistään, sillä ”isäkulta”, ”äitikulta” ja kunnon poika Regulus olivat Averyjen puutarhajuhlissa.

Siriusta ei ollut otettu mukaan. Nuorukaiselle oli määrätty viikko kotiarestia, koska hän oli pelotellut äitinsä sydänystävän puudelia. Siitä hän ei ollut yhtään pahoillaan. Averyjen kartanon isäntä oli kuolonsyöjiin kuuluva nuori tärkeilijä ja äijän vaimo ikävystyttävän tyypillinen seurapiirinainen. Rouva Avery oli suhteellisen läheinen isoveljensä, nuoriherra Macnairin kanssa. Mustat olivat usein tekemisissä Macnairin sukuhaaran kanssa. Macnairien perijä eli rouva Averyn isoveli Walden sai välillä Siriuksen niskavillat nousemaan pystyyn kiiluvine katseineen ja pirullisine hymyineen. Eikä syyttä suotta, sillä Walden Macnairin suurin huvi oli murhaaminen.

Kurja jalkarätti Oljo oli tietysti tullut häiriköimään häntä. Eikö otus osannut lukea toiseen ovenpuoliskoon kiinnitettyä ”Vältä turhia vierailuja!” -kylttiä. Se lentäisi laajassa kaaressa, kun hän potkaisisi sitä luiseviin persauksiin.

”Toljohan se siellä matelee”, poika tuhahti.

”Uskollisimman kotiorjanne nimi on siis Toljo?” matala naisääni naurahti.

Sirius marssi ovensuuhun äkäisenä. ”Mitä hittoa teet täällä, Bellatrix-serkku?” hän tivasi äimistellen   kulmat kurtussa.

Kuolonsyöjättären virne oli omalla tavallaan lähes yhtä pirullinen kuin Walden Macnairin hymy. Hän osoitti tyynesti pariovia taikasauvallaan vastaamatta kysymykseen. ”Umpiovious!”

”Vastaa minun kysymykseeni!” Häkeltynyt Sirius kiukustui, niin että hänen sydämensä takoi rinnassa.

”Tässäpä vastausta kerrakseen, pojuseni”, Bellatrix virkkoi pehmeästi osoittaen Siriuksen alavatsan seutua taikasauvallaan. ”Valahtaos.”

Pyyhe oli parissa sekunnissa liukunut parkettilattialle. Huispausharrastuksen ansiosta Siriuksella oli nopeat refleksit. Poikaa hävetti samperisti olla samassa tilassa alastomana naisen kanssa, mutta hän säntäsi juoksemaan mahonkista kirjoituspöytää kohtia. Vaikka Bellatrix oli ikänsä puolesta ilman muuta viidennelle luokalle menevää teiniä parempi taikoja, Sirius osasi jo näppäriä loitsuja joilla pistää kampoihin.

Kuolonsyöjätär salli hänen ennättää metrin päähän kirjoituspöydästä ennen seuraavaa iskua.”Siipirdium lentiosa!” nainen käkätti saaden pojan taikasauvan kohoamaan leijumaan niin Sirius ylettyi juuri ja juuri tavoittelemaan varpaisillaan kädenjatkettaan. ”Ota kiinni jos saat!” velhotar rallatti imitoiden ärsyttävästi pikkutyttöä asettuessaan makoilemaan syvänsinisen päiväpeitteen peittämällä pylvässängylle. Sirius hengästyi ja hiostui juostessaan ympäri huonettaan taikasauvansa perässä. Juuri kun hän oli sulkemaisillaan sormensa taikasauvansa kahvan ympärille, se ampaisi hänen ulottuviltaan. Turhautuvan pojan olisi lähes tehnyt mieli itkeskellä ja repiä hiuksiaan.

Bellatrixin haukotellessa hänen suunsa ammotti kuin luolansuu. ”Kumpikaan meistä ei jaksa enää enempää tätä lajia”, hän huokaisi. ”Tulejo, Siriuksen taikasauva.” Hän kohottautui istumaan vuoteella ja työnsi ojennetulle kämmenelleen laskeutuneen taikasauvan pukunsa kaula-aukkoon törröttämään.

Sirius lyyhistyi polvilleen, pitkät koivet vähän harallaan. Leveät hartiat olivat lysyssä ja tumma pää riippui rintalastan yllä kuin nuupahtanut tulppaani.

Kuolonsyöjätär nousi ja kopisteli hänen luokseen. Hän töytäisi Siriuksen reittä kengänkärjellään. ”Istuksit siinä kuin pahimman asteen vetelys. Ylös niin kuin olisit jo.”

Nuoriherra Musta nousi oikein hitaasti syvänsiniset silmät uhmakkaina, kunnes Bellatrix loitsi jälleen. Itämaisen maton läpi versosi kierteisenä puunrungon paksuinen pylväs, jossa oli kahleet käsille ja jaloille. Kuolonsyöjättären taikasauvan kärjestä puskeva tuulenpuuska oli niin voimakas että se paiskasi Siriuksen päin pylvästä, vaikkei hän ollut hintelärakenteinen. Kahleet sulkeutuivat nuorukaisen nilkkojen ja ranteiden ympärille, mutta hän pyristeli silti kuin gaselli leijonan kidan vankina.

”Piru vie! Nyt irrotat tämä kahleet ja annat minun sauvani takaisin!” Sirius vaati äänekkäästi.

Bellatrix silitteli pojan viehättävästi lainehtiva hiuksia kuin lemmikkikissan turkkia. ”Ärjy kaikessa rauhassa. Kukaan ei silti kuule. Siinä sinä pysyt kahleissa kuin hämähäkin seittiin takertunut perhonen.”

Alaston poika värisi pelosta, muttei vaiennut ennen kuin häntä uhattiin kidutuskirouksella. Bellatrix toi kulmikkaat kasvonsa hyvin lähelle pojan kasvoja. Lähietäisyydeltä erotti muutaman ohimohaivenen hapsottavan hänen molemmilla korvallisillaan. Naisen punattujen huulien painuessa Siriuksen huulille tämän kädet aloittivat samalla tutkimusmatkansa hänen alastomalla vartalollaan. Vääntelehtivän Siriuksen olo oli vaivautuneempi kuin nuorella tytöllä, jolle tehtiin ensimmäisen kerran gynekologinen tutkimus. Hän liimautui tiiviisti kylmää pylvästä vastaan, ettei Bellatrix voisi tuoda kättään hänen selälleen. Silloin naispaholainen näpäytti taikasauvallaan hänen kalunsa tyveä irrottamatta kuitenkaan huuliaan hänen viivaksi jännittyneeltä suultaan. Sirius ei suostunut millään antautumaan suudelmaan. Hän oli inhonnut aina Bellatrixia ja naisen fanaattista aatteellisuutta sekä häntä kuvotti että noin paljon vanhempi nainen koski häneen.

”Uskoisin että olet yhtä kiintynyt armaaseen kaluusi kuin muut sukupuolesi edusajat?” Bellatrix kysyi ivallisesti.

”Yyyyyym”, Sirius äännähti järkyttyneenä. Tokkopa Bellatrix sentään lahtaisi häntä. Kyykäärme voisi hyvinkin loitsia hänen vehkeensä poikki… Siinä tapauksessa hän joutuisi lähtemään Pyhän Mungon taikatautien ja vammojen sairaalaan kalu päällyskaapunsa taskuun sullottuna. Olisi täysin mahdotonta että hän kehtaisi kertoa tuollaisesta ongelmasta ilmoittautumisluukulla, vaikka hän olikin muuten sanavalmis tapaus. Sanoisiko hän jotain sellaista kuin: ”Öh tässä on irrallinen kullini – kuten huomaatte! - ja se pitäisi nyt saada nopeasti paikalleen?” Voi Jumalat! Sirius ajatteli.

”Hyvä, koira. Lakkaat siis nojaamasta pylvääseen, jotta saan kouria sinua mistä haluan.”

Sirius nojasi eteenpäin hampaat irvessä, jotta Bellatrix sai kynsiä hänen selkäänsä niin pahasti, että ihon ulommainen kerros rikkoutui. Jostain syystä naispaholainen kosketti hellemmin hänen pakaroitaan, kevyesti hieroen joka olisi tuntunut hyvältä, jos joku hyvännäköinen ja mukava tyttö olisi runkannut tai imenyt samanaikaisesti hänen seivästään.

Siitä huolimatta että Bellatrix oli dominoiva, hän osasi tuottaa halutessaan suurta nautintoa seksikumppaneilleen. Hän siirtyi pylvään taakse ja vei kätensä serkkunsa miehuuden tyvelle ja alkoi  liikuttaa kättään nopein ja nykivin liikkein ylös ja alas. Siriuksen kalu kovettuikin nopeasti jonkin verran, muttei sentään täyteen mittaansa.

”Onneksi otin mukaan erilaisia apuvälineitä”, Bellatrix totesi iloisena alkaessaan penkoa keskikokoista käsilaukkuaan, jonka paljetit saivat kimaltamaan. Sieltä löytyvä seksilelu oli Siriukselle entuudestaan tuttu. Sirius ja James olivat aikoneet ostaa Ruikulille pilailumielessä samantapaisen keinovaginan yulelahjaksi.

Kuolonsyöjätär iski silmää sujauttaessaan nuorukaisen puolivelton falloksen seksivälineen sisään. ”Tämä on lumottu niin että kuka tahansa murrosikään ehtinyt mies saa varmasti räjähtävän orgasmin”, hän vakuutti käheästi.

Toisissa olosuhteissa Sirius olisi leikkinyt innokkaasti keinovaginalla. Toivoton neitsytpoikakin olisi osannut käyttää lelua, joka teki kaiken työn. Kalun kärjen ei täytynyt kuin koskettaa keinovaginan suuaukkoa, niin se laittoi käyttäjän liikuttamaan automaattisesti lantiotaan. Bellatrix piteli vain muutaman minuutin ajan seksilelua Siriuksen jalkovälissä.

”Laukustani löytyy paljon hauskempaakin välineistöä”, kuolonsyöjätär naurahti palatessaan käsilaukulleen.

”Kuten?” Sirius voihkaisi.

Velhotar veti käsiinsä nahkahansikkaat. ”Kohta näet, poikakulta”, hän leperteli.

Valitettavasti Bellatrix esitteli hänelle tanssahdellen ja kalseasti hihitellen paksun silkkinauhalla kiinnisidotun nokkoskimpun ja pitkän härkäruoskan.


*****

Kun Bellatrix oli viimein lähtenyt Sirius katsoi ensimmäistä kertaa mitä kello oli, vaikka hänellä oli muulloin tapana vilkuilla kelloa jopa viidenkin minuutin välein esimerkiksi oppitunneilla ja ah-niin-fiinin aristokraattisessa seurassa. Sirius ei suostunut uskomaan että hänen kusipääserkkunsa olisi nöyryyttänyt häntä vain kahden tunnin ajan. Vain kymmenen minuuttia lehmän raatelukynsissä tuntui kymmenen tunnin piinalta.

Bellatrix oli vapauttanut hänet kahleista ja loitsinut pylvään olemattomiin, ennen kuin oli lähtenyt. Silloin Sirius oli syöksähtänyt kylpyhuoneeseen peseytymään siinä toivossa että vesi voisi pestä nöyryytyksen pois, vaikka tiesi ettei se auttaisi.

Kylpyhuoneen puolet seinästä peittävästä peilistä heijastuva poika olisi näyttänyt Sirius Mustalta jopa ruoskittuine selkineen, jollei hänellä olisi ollut pelosta kuseksivan, piestyn rakin ilmettä kasvoillaan. Kuitenkin Sirius yritti uskotella tapahtuneen olleen vain pahaa unta. Hän tunsi itsensä niin likaiseksi, paljon saastuneemmaksi kuin WC-harja. Sirius laski ammeen täyteen vettä.

Hän pakottautui istumaan veden alle jääneelle penkille, vaikka lämmin vesi kirveli osittain verille ruoskitulla ja polttelevalla iholla sietämättömästi. ”Voi helvetti! Tämä tuntuu niin vitun pahalta, ettei tätä kestä enää kauemmin!” hän ärähti ponkaisten pois ammeesta. Hän ei viitsinyt edes kuivata itseään kunnolla ennen pukeutumista. Siriuksella oli niin kiire piilottaa todisteet häpäisystään seinillä bikineissä keikisteleviltä jästitytöiltä, ettei hän malttanut edes yrittää tehdä jotain vammoilleen.

Nuoriherra rojahti istumaan harmaanmustalla silkillä verhoiltuun tuoliin ja laski hoikan kätensä pergamenttipinolle. Hän siveli kättään sulkakynällä. Mitä hittoa hän kirjoittaisi ja kenelle parhaista ystävistään? Hei voinko tulla käymään? Hei, tulen sinne käymään vaikkei se edes sopisi sinulle, kuomaseni. Tarvitsen nyt terapiaa. Voldemortin sylikoiraserkkuni Bellatrix käytti minua hyväkseen. Sirius naurahti ajatukselle tuon tapaisesta kirjeestä yhtä halveksivasti kuin Ruikulille ja muille Luihuisen tuvan limanuljaskoille.

Hän arvuutteli miten hänen parhaat ystävänsä reagoisivat hänen kertoessa hyväks- siitä mitä Kalmanaukiolla hänen perheenjäsentensä ollessa poissa. Peter eli Matohäntä vääntelisi varmasti paksuja, lyhytsormisia käsiään vetistävät silmät selällään puhekykynsä menettäneenä. Kuutamon eli Remuksen ensireaktion kuvitteleminen oli vaikeampaa. Koettaessaan edes kuvitella kaikkein parhaimman ystävänsä Sarvihaaran reaktiota hänen pelkonsa palasi. Sarvihaaran ilmeenkin kuvitteleminen hirvitti häntä yhtä paljon kuin pimeään huoneeseen telkeäminen pimeää pelkäävää lasta.


*****

Remus Lupin nousi istumaan kapealla vuoteellaan kuullessaan koputuksen oveltaan.

”Oletko hereillä, Remus?” rouva Lupin tiedusteli.

”Olen, äiti”, poika huikkasi.

Karla Lupin oli lyhyt ja valjuhkon näköinen yli viisikymmentävuotias vaaleaverikkö. Remuksen äidillä oli aina ollut hoikkuudestaan huolimatta pieni kaksoisleuka. Koruttomasti palmikosta nutturaksi muotoillut hiukset olivat maantienvaaleat. Kuitenkin naisen olemuksessa oli vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta omanlaistaan suloisuutta, vaikkei hän ollut läheskään niin kaunis tai komea ilmestys kuin Mustat. Remuksenkin olemuksessa oli samaa suloisuutta, vaikka hän olikin tullut ulkoisesti enemmän hauskannäköiseen isäänsä.

Äidillä oli seuranaan tavattomasti huolimattomammin, vaikka boheemi vivahde olikin osa ystävän identiteettiä. Eebenmustat hiukset valuivat tavallista enemmän otsalle ja leveä solmio safiiririntaneuloineen roikkui tavallistakin löysempänä hänen kaulassaan. Riippumatta Siriuksen boheemista tyylistä hänen vaatteensa olivat aina hienoimmista mahdollista materiaaleista valmistettuja mittatilausvaatteita. Lupinin kolmehenkinen perhe näytti entistä nuhjuisemmalta ja heidän mökkinsä vielä vaatimattomalta ja pienemmältä, kun Sirius oli kyläilemässä heidän luonaan.

Anturajalan röyhkeä hymy ei hiponut yhtään tuuhearipsisiä silmiä hänen astellessaan peremmälle sairastupaan. Hänellä oli tuomisinaan matala ja leveä peltipurkki. ”Hei kuoma”, ystävä tervehti. ”Onko vointisi yhtään kohentunut?” Remus oli ollut jo viikon flunssassa. Hänelle oli noussut korkea kuume kolme päivää sitten.

”Morjens, Anturajalka! Tosi mukavaa nähdä sua!” Remus totesi. ”Eikös sun pitänyt olla kotiarestissa jonkun Fifiliinin kiusaamisen takia?”

”Piti!” Anturajalka iski veijarimaisesti silmää eikä Karlakaan voinut olla hymyilemättä. ”Mutta mallipoika Regulus ja vanhempani ovat Averyjen turhanpäiväisissä puutarhajuhlissa edustamassa. Valehtelin kotitontuillemme että käyn nukkumaan. Telkesin vielä varmuuden vuoksi oveni sisäpuolelta ennen kuin heitin hormipulveria takkaan.”

”Siinä meillä on varsinainen kelmien kelmi”, Remus virkkoi väsyneesti hymähtäen.

”Nämä ovat sinulle”, Sirius sanoi ojentaessaan rasian ystävälleen.

Se oli täynnä ihanan näköisiä kotitekoisia suklaatryffeleitä. ”Kiitti!” Kuutamo otti heti yhden tryffelin purkista ja tarjosi myös äidilleen.

”Pyhän Reguluksen teki eilen mieli näitä tryffeleitä, niinpä Oljo väkersi niitä tupla-annoksen.”

”Te pojat ootte varmasti hyvillänne, jos mä jätän teidät tänne keskenänne”, Remuksen äiti tuumasi. ”Mulla on pyykit ripustamatta.”

”Ei pahastuta”, Remus sanoi. Herttainen poika ei kuitenkaan olisi sanonut edes leikillään olevansa hyvillään äitinsä häipymisestä.

Lupinien mökki oli kaksikerroksinen. Alakerrassa oli olohuone, kamari, keittiö, pyykkitupa ja ainoa kylpyhuone. Remus majaili yksinään kaksikamarista yläkertaa. Kuullessaan portaikon narisevan Karlan laskeutuessa alakertaan Sirius hautasi heti nyyhkyttäen komeat kasvonsa potilaan rintaa vasten kuin aikuisesta turvaa hakeva pikkulapsi. Kuumia kyyneleitä valui Remuksen nukkaantuneelle villapaidalle.

Kaikki kelmit olivat nähneet toistensa itkevän. Remus vitsaili olevansa nelikon pahin itkupilli, mutta Sirius itki coolista hurmuri-imagostaan huolimatta hänen jälkeensä eniten. Yleensä Sirius itki aika hiljaa jalat koukistettuna rintakehää vasten tai livahti pihalle kävelylle. Anturan oli vaikea puhua noissa tilanteissa tunteistaan. Kun häneltä kysyi mikä hänellä oli, ystävä sanoi yleensä olevansa kovin vittuuntunut siihen ja tuohon. Nyt raastavat nyyhkytykset tärisyttivät Siriuksen kaunista ja sopusuhtaista vartaloa, jota muut kelmit kadehtivat jatkuvasti enemmän ja vähemmän salassa. Kelmit eivät olleet koskaan nähneet Siriusta tällaisen ahdistuksen vallassa.

Remuksen karheat kädet silittivät hellästi Siriuksen eebenmustia ja silkkisiä kiharoita ja silkin verhoamaa selkää. ”Ei mitään hätää, kuoma”, hän lähes kuiskasi pehmeällä äänellä. ”Minä olen tässä.”

”O-olen niin kiitollinen että m-meistä tuli ystävät”, Sirius sopersi ja nosti päätään katse alas luotuina.

”Sun ei ole pakko kertoa mikä sua itkettää noin paljon, mutta jos sä tahdot avautua...”

Kyyneleet kimalsivat Siriuksen kasvoilla kuin kastepisarat hämähäkin seitillä aamulla. ”B-b”, hän mumisi epäselvästi. ”B-bellatrix...”

”Se serkkusi, joka kuuluu kuolonsyöjiin?”

”Se hirviö juuri!” Sirius koetti puhua halveksivaan sävyyn, joskin heikolla menestyksellä.

”Se on satuttanut sua aika pahasti?”

”Henkisesti olen aika… no romuna! No se kusipää voi ainakin nostaa monta onnittelumaljaa itselleen. Se saapasteli tänään minun huoneeseeni ja kohteli huonommin kuin koiraa. Nöyryytti seksuaalisesti...”

”Mä tulen aina tosi surulliseksi kun luen vaikka raiskauksesta”, Remus huoahti turralla äänellä.

”Hän kopeloi minua kaikkialta...”

”Voi ei! Ihan liian hirveää! Miten se saattoi?”

Maailmassa tapahtuvat kauheudet hukuttivat Remuksen pienuuden ja pystymättömyyden tunteisiin. Kuullessaan raakuuksista hän rukoili aina uhrien saavan oikeutta ja pääsevän jonain päivänä vielä yli kärsimyksistään. Hän oli siinä määrin tunneherkkä että häntä itseäänkin alkoi masentaa ja ahdistaa, jos ystävillä oli paha olla, ja lisäksi hän saattoi olla allapäin jopa lukiessaan surullisista kohtaloista lehdistä. Siriuksen tapaus oli tavallista surullisempi, sillä monilla raiskauksen tai seksuaalisen hyväksikäytön uhreilla oli sentään perhe tukenaan toisin kuin Siriuksella. Poikaparan puhdasverisyyteen ja aatelisuuteensa pakahtumaisillaan olevilta vanhemmilta ei liikenisi minkäänlaista tukea eivätkä nämä ikinä suostuisi uskomaan Siriusta. Tukistusta ja korvapuusteja taas liikenisi senkin edestä. He varmaan syyttäisivät suvun mustaa lammasta siitä, että hän yritti vain tahrata ylhäisen ja oikeiden arvojen mukaan elävän Bellatrix-serkkunsa maineen sikamaisilla valheillaan.

Kyyneleet kihosivat Remuksenkin silmiin. Kuitenkin hän vannoi ääneen itsensä ja muiden kelmien auttavan Siriusta pääsevän kamalasta tapahtumasta vielä yli, etsivän vaikka tarvittaessa ammattiauttajan uhrille.

”Me ei nyt pystytä laittamaan kusipääserkkuasi vastuuseen teostaan. Joskus vielä pystytään!” nuori ihmissusi tokaisi kietoen käsivartensa suojelevasti ystävänsä ympärille.