Ketutusarkisto

[zilah]

Pitipä ihan miettiä hetken, minne tämän vuodatukseni lykkäisin, niin järkyttynyt olen.

Meillä oli kodinvaihtajana tullut koira, päällisin puolin todella mukava ja kiltti. Kunnes sitten tänään syystä x sai päähänsä hyökätä tuttavani paljon pienemmän koiran kimppuun. Tuloksena pikkukoiralle todennäköisesti elinikäiset traumat, minun tyttärelleni hirveä järkytys ja ex-miehelleni, joka raastoi koirat erille toisistaan, lääkärireissu.

Koiran entinen omistaja ei voi sitä takaisin ottaa, joten ainoa mahdollisuus taitaa olla viedä se piikille.

Tähän voisi todeta Lapinlahden lintujen sanoin: Voi suatana perkele helvetti tuota ja vittu jumalauta!


zilah

[malla]

zilah, hui kamala, ihan hirveä tilanne! Oon niin pohjattoman eläinrakas, että tuntuu tosi pahalta toi koko juttu. Kauanko se koira on ollut teillä? Minkä ikäinen se on? Onko sillä mitään aikaisempaa taustaa häiriökäyttäytymisestä? Mietin vaan, että jos sille pystyisi kuitenkin etsiä uuden kodin; sellaisen, jossa ei ole muita lemmikkejä tai lapsia, jostain maaseudulta. (Joo, kuulostaa ihan mahdottomalta omiinkin korviin...) Jos iskee tuollainen äkillinen luonteenmuutos, kyseessä voi olla jotain ikävämpääkin - kuten kasvain aivoissa tms. joka säätelee sitä käytöstä. Siis mikäli se tosiaan on aina ennen ollut nätisti ja kiltisti eikä ole ollut mitään vastaavanlaisia tilanteita. Arvaamaton koira on kuitenkin aina juuri sitä; arvaamaton. Ei siitä pääse yli eikä ympäri, ei sellaista vaan voi pitää lapsiperheessä tai muiden lemmikkien parissa.

Ääh, tuntuupa nyt kurjalta sun puolesta. Voimia sinne!

[rimps]

Ärrsyttää kun mikään ei suju. Haluan maksimekon, mutta kaupasta ei löydy kivaa/sopivan hintasta, Eurokankaasta ei löydy kivaa kangasta, kangas joka mulla on ei riitä tohon kaavojen mukaseen mekkoon, joten päätin muokata sitä, mutta tein liian tissikkään yläosan (kyllä, se on oikeasti mahollista). Toivottavasti sain asian nyt korjattua kun tein suosiolla liian ison niin että voin muotoilla sitä päällä ja pienentää.

Näytän kuvissa kamalalta, särkee päätä, kurkkuun koskee ja kiukuttelen miehekkeelle ilman sen syytä, vaan koska mulla on hillitön ärsytys enkä osaa olla mitenkään päin. Ja stressaan huomista työhaastattelua, koska toi on järkätty mun puolesta, niin mulla on sellanen olo, että jos en saa sitä paikkaa niin mua syytetään siitä automaattisesti, koska en ollu paras.

ÄRGH!

[Lizlego]

Iski paha ketutus. Olin elämäni ensimmäistä kertaa poliittisessa kokoontumisessa ja oikeasti se muistutti ihan jotain foorumin päätöksentekoa. Ensinnäkään kukaan ei tiedä mistään mitään. Kunnallisvaalit tulossa ja kukaan ei tiedä, kuka on päättänyt oman puolueen vaaliteemoista. Todella surkuhupaisaa. Kukaan ei tiedä miten ja kuka on laskenut esimerkiksi säästöpäätökset, jotka lykätään valtuuston eteen paperilla ja sitten vaan äänestetään. Tieto ei kulje minnekään eikä sitä kyseenalaisteta tai kysellä, että mistäs vitusta ja miten nämä luvut on pieraistu ja miten luotettavia ne ovat.

No ei sitten ihme, jos tehdään perseellään olevia päätöksiä valtuustoissa, kun päättäjät ei tiedä yhtään mistään mitään. Tieto on jumankauta valtaa, mutta vissiin sitten kiireyhteiskunnassa sitä tietoa todella saavat käsiinsä tai vaivautuvat hankkimaan vain harvat ja valitut. Jessus sentään!

Tästä poliittisesta intoutumisestani huolimatta en ole aikeissa yrittää käännyttää ketään mihinkään tai muuttaa Fifiä poliittiseksi, mutta kahta kauheammin haluan pitää kiinni siitä, että perkele se tieto asioista ja päätöksistä edes täällä liikkuisi, koska näköjään tämä on joku nyky-yhteiskunnan yleinen toimintamalli, että asioita ei päätetä yhdessä ja sitten kukaan ei tunnu tietävän kuka on päättänyt ja mistä.   Pidetään huoli ettei täällä tarvitse alkaa ikinä kysellä samaa, mutta pahempi vielä jos kukaan ei edes kysele sitä! 

[culliina]

^Tieto on valtaa ja sen esittäminen ylivaltaa - ei mene aikaa hankkimiseen Naureskelin tuolle ensin, todelliselta evotukselta vaikuttaa, mutta taitaa olla kyllä tilanne sama kaikilla muillakin puolueilla. Surullista. Toisaalta kun katsoo nykyeduskuntaakin, niin ei kyllä pahemmin ihme. Ihmisten pahin ongelma on ihmiset.

[Lizlego]

Joo, tietona voi esittää vaikka mitä kun on vakuuttava ja kaikki uskoo, mutta jos yhteisistä asioista päätetään sillä tavalla... Osittain syy on myös yleisessä passiivisuudessa. Koska ihmiset on passiivisia, aktiivinen pieni joukko hallitsee kaikkea ja toisaalta joutuu myös olemaan vastuussa kaikesta. 

[Nappeli]

Osasyy on myös siinä, että tietoa tarvitaan nykyään niin hirveästi. Mitä monimutkaisemmista asioista ja päätöksistä on kysymys, sitä enemmän joudutaan käsittelemään tietoa. Kun toimitaan ryhmässä, on ihan pakko jakaa porukkaa niin, että osa hankkii tietoa jostain asiasta, joku muu toisesta ja niin edelleen. Sitten kun porukka kokoontuu, ei paikalla ole välttämättä yhtään kyseiseen asiaan tietoa hankkineista, ainoastaan tieto/lopputulos. Tässä tullaan sitten siihen passiivisuuteen, eli niiden jotka tiedon esittelevät, täytyisi olla sen verran perehtyneet asiaan, että osaisivat kertoa mistä moinen tieto on peräisin. Monesti se alkuperäinen lähde on kuitenkin pudonnut matkan varrelle, koska tiedonvälitysketjun alkupään ihmiset ovat kokeneet sen toissijaiseksi tietäessään lähteen luotettavaksi, tai vaihtoehtoisesti pimittäneet sen, koska pyrkivät hyötymään asiasta jotenkin.
Tietty luottamus ryhmässä toimittaessa on tietysti toiminnan perusedellytys, mutta se on kauhean ärsyttävää ja jopa vaarallista, että asiat kulkevat eteenpäin kuin juoru-pelissä, eikä kukaan lopulta ole varma alkuperästä. Jopa itse asia on voinut siinä tapauksessa vääristyä matkan varrella.

[Chuuko]

Rikkinäinen puhelin oli pentuna yksi mun lempparileikeistä porukassa!  Siis se missä kuiskataan lause toisen korvaan aina niin kuin on sen kuullut edelliseltä.  

Pitäisi ruveta pakkaamaan ja miettimään että mitä sitä tarvis kesän mukana. Työttömyyskin harmittaa, mutten ole enää ihan niin varma kuin aiemmin että onko se sittenkään huono juttu. Toisaalta oikea kesäloma kuulostaa ihan kivata, toisaalta työt olisi loistava juttu kun saisi rahaa ja tekemistä ja kaikkea. Mutta kun työnhakuvaihtoehdot alkaa olla tyyliin ruokala-apulainen tai huoltamotyöntekijä niin.... Plaah.
Miksi elämä on näin vaikeaa?
Toivottavasti edes pääsen sinne kouluun. Kai.


//ainiin, pitäisi vielä huomiseksi tehä työssäoppimisportfolio. Kiinnostaisi kamalasti, kun tietää että numerot on annettu jne...

[Lizlego]

Mua ketuttaa että sain kauhean inspiraation just kun mun pitäisi nukkua! Totta kai, ja tämä teksti on vielä niin saamarin murhaava mun hentoiselle mielenterveydelle, mutta kun jumankauta olen kirjoittanut tätä kohta yhden vuoden ja haluan tästä joskus eroonkin.  :'(

[Lizlego]

Vituttaa, että viikon alussa kaikki näytti vielä niin hyvälle ja nyt on kaikki taas ihan niin perseellään, että tekisi vaan mieli hukuttaa itsensä lähimmän järven pohjaan niin ison kiven kanssa, ettei olisi helvetti mitään mahdollisuutta pelastautua, jos tulisi katumapäälle.   Jos kukaan on koskaan syntynyt epäonnistujana, niin se olen kyllä minä ja vituttaa rankasti ja kostan sen sitten kaikille muille eikä kukaan ansaitse sitä eikä kiukutteluani, mutta sen sijaan että hukuttautuisin lähimpään järveen ja pelastaisin itseni ja muut ärsyttävältä läsnäololtani, taidan vetää vaan säkin päähän.  Sanoinko jo, että vituttaa?

[culliina]

Auttaisiko virtuaalikeksi? Jos auttaa, niin ole hyvä, mutta mua ainakin vituttais entistä enemmän
Juup, kesätöitä olisi fantastista saada, mutta kun ei niin ei. Pari viikkoa sitten kyllä ärsytti vielä enemmän, kaikilla muilla kun tuntui olevan ja pidin itseäni varsin epäonnistuneena. Nyt on kuitenkin selvinnyt, että nää "jee, sain kesätöitä" olikin oikeasti "jee, hain kesätöitä" ja todellisuudessa ainoastaan kahdella läheisellä ystävällä on töitä. Itsekästä, mutta harmittaa kyllä paljon vähemmän, kun en ole ainoa - eipä tarvitse yksin koko kuukautta lusia kaikkien muiden ollessa töissä

Kävin juuri vanhalla yläasteellani katsomassa perinteisen Ysien gaalan, johon on edellistenkin vuosien ysit tervetulleita. Noh, ei olisi kannattanut - muistan taas, miksi yläastetta inhosin niin järkyttävästi. Niitä halveksuvien katseiden määrää! Vanhoja opettajia sinne oikeastaan katsomaan menin, mutta nekin oli tekemässä jotain jossain eivätkä muuta kuin käyneet nopeasti moikkaamassa ennen gaalan alkua ja jälkeen katosivat. Angst. Onneksi ei tarvitse sitä aikaa uudelleen elää, oon nykyään niin järkyttävästi onnellisempi, kukapa ei.

[Lizlego]

Miksei virtuaalikekseistä saisi tehtyä oikeita? Oikeat keksit auttaisi tähän paremmin. Mua ei ketuta se, etten pysty enkä kykene joihinkin asioihin. Olen hyväksynyt sen melkein ainakin, mutten hyväksy sitä, että Siperia ei opeta mulle joitain asioita.  Maailma olisi vaan niin paljon onnellisempi paikka, jos kaltaiseni ihmiset deletoisivat itsensä paskantamasta muiden niskaan.

[malla]

Maailma olisi vaan niin paljon onnellisempi paikka, jos kaltaiseni ihmiset deletoisivat itsensä paskantamasta muiden niskaan.

Höpöhöpö! Aina pitää löytyä niitä, jotka kävelee siihen vastatuuleen ja pistää pakkaa sekaisin. Hemmetin tylsäähän se elämä muuten olisi.

Mutta hei kiva, luuseroidaan sitten yhdessä! Täällä kans yks ikuinen epäonnistuja, terrrrve. Huoh. Nyt ei jaksa edes eritellä syitä - niitä kun riittää - mutta vituttaa. Paljon.

[Lizlego]

Joo, tällä hetkellä on miljoona asiaa, jotka vaan vituttaa niin paljon ettei jaksa lähteä analysoimaan niitä enemmän. Mä myös lupauduin mukamas tekemään jotain ensi vuodenkin yli, vaikka en haluaisi oikeasti tehdä asiassa enää yhtään mitään ja kysymys kuuluukin, että miksi helvetissä mä lupasin? Jos en olisi sanonut mitään, mun ei tarvitsisi enää edes stressata koko juttua, kun voisin vaan jättää sen ja olla onnellisempi tai en tiedä olisinko onnellisempi, mutta en tajua miksi roikun mukana asioissa, jotka ei selvästikään ole mun juttuja? Varmaan jostain väärästä ylpeydestä tai jotain. En ainakaan siitä luulosta, että olisin korvaamaton, koska en todellakaan olisi enkä elättele asiasta yhtäkään väärää luuloa. En tajua motiiveita enkä ymmärrä itseäni ja se on ärsyttävää. 

[zilah]

Soso, Liz! Minä ainakin olisin huomattavan paljon onnettomampi ihminen, jos sinua ei olisi. Ja vaikket olisi minulle suorastaan korvaamaton, niin hyvin tärkeä ainakin.

Ei tuo minunkaan elämäni ole niin hehkeää, mutta sinä ja muut ystäväni teette siitä ehdottomasti elämisen arvoisen. Päivä kerrallaan, eikö? Ja eikä oo kovin monta päivää, kun pääsen tuomaan sulle ei virtuaali-vaan ihan oikeita keksejä ihan omin pikku jaloin kipittämällä. 

Sitä odotellessa,


zilah