Ketutusarkisto

[Chuuko]

Ei enää huvita tää töiden määrä yhtään. Opettajat syytää jatkuvasti uusia, valtavia aihekokonaisuustehtäviä, joiden kaikkien palautus on ennen joulua. Jopa musta rupee tuntua ahistavalta. Ollaan kaheksasta viiteen koulussa ihan jatkuvasti, ja vielä pitäisi jaksaa sen jälkeen tehdä tuntitolkulla tehtäviä kotona, että saa kaiken ajoissa valmiiksi. Minä, joka olen äärimmäisen järjestelmällinen, hyvähermoinen ja  aikaansaava, mutta nyt on pakko myöntää, että ahistaa !Aika ei vaan yksinkertasesti riitä! Ja ois ihan kiva tehdä muutakin kotona, kuin koulutehtäviä...

[Lavande]

Ei enää huvita tää töiden määrä yhtään. Opettajat syytää jatkuvasti uusia, valtavia aihekokonaisuustehtäviä, joiden kaikkien palautus on ennen joulua. Jopa musta rupee tuntua ahistavalta. Ollaan kaheksasta viiteen koulussa ihan jatkuvasti, ja vielä pitäisi jaksaa sen jälkeen tehdä tuntitolkulla tehtäviä kotona, että saa kaiken ajoissa valmiiksi. Minä, joka olen äärimmäisen järjestelmällinen, hyvähermoinen ja  aikaansaava, mutta nyt on pakko myöntää, että ahistaa !Aika ei vaan yksinkertasesti riitä! Ja ois ihan kiva tehdä muutakin kotona, kuin koulutehtäviä...

Kohtalotoveri! Ajattelin eilen, että kun saan bibliografiani valmiiksi voisin tehdä vaikka tunnin verran jotain kivaa. No, bibliografiat oli valmiita ja lähetetty klo 23. Kärsin nukahtamisvaikeuksista (yleensä menee sellainen pari tuntia, ennen kuin nukahdan), niin joudin sänkyyn saman tien ja aamulla herätys kello seitsemän, kouluhommat jatkuu aina taas keskiyöhön saakka! Tätä samaa on ollut nyt jo pari viikkoa. Tiiän, et tunnelin päässä on valoa, että kuukauden kuluttua alkaa ruhtinaallisen pitkä joululoma, mutten ole poistunut kampukselta kolmeen viikkoon. Vielä kuukausi tuntuu aika kidutukselta. Tänäänki olin ihan innoissani pelkästään siitä, että sain järjestettyä aikaa pestä pyykit, koska puhtaat vaatteet loppu joskus sunnuntaina 
Ja tuntuu et yhyy yhyy feilaan, vaikka käyttäsin jokaisen minuutin valveillaolostani esseihini. Tää ei oo inhimillistä!

[Chuuko]

Ja joku vielä pelotteli, et toinen vuosi on se raskain ja vaikein. En edes tiedä kuinka selviän tästä ensimmäisestä, kolme jäljellä! Aaargh. Kiva luova ala ja silleen, mutta plah, kirjallisten tehtävien määrä on kammottava.  Ei mulla noita käsitöitä sisältäviä tehtäviä vastaan ole mitään, mutta kässärien, leffojen ja teatteriesitysten analysoinnit ja kirjaesseet ei oo mun juttu yhtään. Haluan tehä jotain muuta kun kotitehtäviä!

[Lizlego]

Kuulostaa juuri sellaisilta tehtäviltä, jota aina inhosin koulussa. Inhoan tekstien analysointia yli kaiken. Oman kässärin voin kirjoittaa, mulla on sellainen olemassakin, kun se piti tehdä kirjoittamisen opintoihin (tai siis mulla on olemassa juoni ja osa kässäristä ja kohtausluettelo), mutta kirjaesseet ja analyysit- varmin tapa pilata kirjallisuusnautinto pitkäksi aikaa. Ja jään aina miettimään, että jos teksti palastellaan sillä tavalla niin kuinka moni oikeasti on ajatellut kaikkea sitä, mitä tekstistä mukamas löytyy? Se on kirjoittamisen kannalta kauhean masentavaa ajatella, että jos joskus saisikin aikaan jonkun teoksen, sitä murusteltaisiin sillä tavalla eikä vaan luettaisi viihteenä miten se on luultavasti kirjoitettu, jos se omani olisi. 

[Chuuko]

No meillä se tekstin paloittelu liittyy  aika olennaisesti opiskeluun, puvustusta kun opiskellaan. Ideana olisi nimenomaan löytää viitteitä ympäröivästä maailmasta, henkilöhahmojen luonteenpiirteistä ja löytää ne oikeat tapavat luoda hahmojen näköisiä pukuja. Tuo kässäritehtävä perustuukin pitkälti tuohon. Mutta noi muiden analysoinnit on kyllä niin blaah. Kyllähän ne liittyy olennaisesti tähän, kyllä meidän pitää osata huomioida valojen ja lavastuksen suhde puvustukseen, ja niitä nyt on vielä ihan kohtalaisen ok tehdä, mutta essee kirjan perusteella flakjglkagoah. Menen hakkaamaan päätäni seinään.

[culliina]

Ja jään aina miettimään, että jos teksti palastellaan sillä tavalla niin kuinka moni oikeasti on ajatellut kaikkea sitä, mitä tekstistä mukamas löytyy?

Ilmoittaudun. Kun kirjoitan, kokoan aina tekstini pienistä paloista, joita asettelen lomittain ja peräkkäin. En tietenkään valmiita lauseita, heh, vaan asiakokonaisuuksia. En kyllä ole mikään Kafka, mutta tyylinä rakastan sekä lukea että kirjoittaa "salailevia" ja syviä ulottuvuuksia (♥). Draamastakin saa paljon herkullisempaa vähän syvempänä, laineisiin kun kyllästyy varsin nopeasti. Tai ainakin minä kyllästyn, jotkut tietysti tykkäävät aaltoja tuijotella. Kaikkia teoksia todella ole suurennuslasin alle tehty, esimerkiksi Star Warseja ei minusta ole mukavaa tutkia tarkasti kuin henkilöhahmojen ja aatteiden kohdilta (löl, kloonisodan filosofiset merkitykset, vaikka onhan niitä vaikka kuinka). Ja edes pilkkuvirheet ei ole niin ärsyttäviä kuin kirjaimellinen auringonpaiste keskiyöllä <= miksi pilkkominen on joskus hyödyksi ja varmasti moni kirjoittaja sitä ainakin jossain määrin kirjoittaessaan harrastaa.


 

[Lavande]

Ja jään aina miettimään, että jos teksti palastellaan sillä tavalla niin kuinka moni oikeasti on ajatellut kaikkea sitä, mitä tekstistä mukamas löytyy?

Tarkoitatko kirjoittajaa? Yleensä tekstiin tunkee mukaan teemoja ihan vahingossa, ilman että niitä täytyy sinne väkisin miettimällä tunkea.

Itseäni ei oo koskaan haitannut analysointi, koska teen sitä luonnostanikin lukiessa. Ja mä olen kriittinen ja tylsä lukija, että mua ei miellytä teksti, missä ei muka ole enempää purtavaa. Mä tapaan joskus analysoida amatöörikirjoittajienkin tekstiä ja musta on mukavaa, jos joku tekee niin mullekin. Mikä ei ole mukavaa, on että jos kirjoittaja kommentoi siihen, että 'Ei, ei se noin mene. En ajatellut tuota kirjoittaessani. Et ymmärrä. Luet väärin.', koska jos mulla on selvät perusteet mielipiteelleni tekstistä lainattuna niin se on varteenotettava kanta. Sen sijaan sellainen analysointi, että 'Tää sama kirjoittaja on kirjottanut nyt kahdesti tekstiä siitä, kuinka kivaa on juoda kaljaa. Se on varmaan alkoholisti.' on ihan pöhköä.

[culliina]

Sen sijaan sellainen analysointi, että 'Tää sama kirjoittaja on kirjottanut nyt kahdesti tekstiä siitä, kuinka kivaa on juoda kaljaa. Se on varmaan alkoholisti.' on ihan pöhköä.

hih, olisi hupaisaa saada tuolta pohjalta tehty analyysi Kyllähän näin tehdään paljonkin, juuri siksi yleensä käytän itse tiettyä sensuuria joissain tilanteissa. En foorumille tai blogiin julkaistessa, mutta esimerkiksi isoäidilleni en antaisi synttärilahjaksi itsemurhaan päättyvää darkficciä. Tosin en antaisi isoäidilleni lahjaksi tekstiä kuin äärimmäisessä hätätilanteessa muutenkaan, vaikka hän minulle erittäin tärkeä onkin, mutta pointti tuli selväksi.

[Lizlego]

Joo, tarkoitan kirjoittajaa, ja minäkin tykkään ajatella lukiessani mutta se ei ole sama asia kuin se, että vedetään tulkintaa että kirjoittaja on niin tietoinen kaikesta, mitä on kirjoittanut ja tähtää johonkin tekstillään. Varmasti monet ovat tähdänneetkin, mutta myös asioihin, joita kukaan näistä tulkitsijoista ei ole tullut edes ajatelleeksi ja seuraavaksi kinastellaankin oppineiden piireissä siitä, kenen tulkinta on oikea.  Ihmisten kun pitää aina olla joka asiassa oikeassa. Se nimenomaan näissä analyyseissä on ottanut päähän, kun on historian suhteenkin tullut tutustuttua näihin kinasteluihin. 

[malla]

Murr. Mulla on nyt pari päivää särkenyt yhtä viisaudenhammasta, eikä tää näytä menevän ihan heti ohi. Tää viikko on ihan älyttömän hektinen koulussa, enkä yksinkertaisesti voi olla pois, jonka lisäksi mulla on ylitsepääsemätön hammaslääkäripelko.  

[Lavande]

Murr. Mulla on nyt pari päivää särkenyt yhtä viisaudenhammasta, eikä tää näytä menevän ihan heti ohi. Tää viikko on ihan älyttömän hektinen koulussa, enkä yksinkertaisesti voi olla pois, jonka lisäksi mulla on ylitsepääsemätön hammaslääkäripelko.  

Joo, jos viisaudenhammasta särkee niin se on kyllä hammaslääkärikeikan paikka :/ Älä mieti koko asiaa, vaan soita sinne saman tien. Ne antaa sulle kipuajan, pääset nopeesti etkä ehdi pelkäämään!
Kaverilla on kanssa paha hammaslääkäripelko, mutta kun viisaudenhammas puhkesi, kipu (tai tyttöystävä, en muista kumpi) pakotti hammaslääkäriin. Ei ollut käynyt sitten ala-asteen ja purukalusto on sen näköinen... No jälkeenpäin myönsi itsekin, että pienellä kärsimyksellä pääsi suuresta kärsimyksestä.
Voit tsempata ittees, että hammaslääkäri sattuu varmasti vain murto-osan aiemmin kokemasta hammassärystä, kestää korkeintaan pari tuntia ja sitten oot vapaa koko ongelmasta! You can do it!

[zilah]

Hurjasti tsemppiä täältäkin, Malla. Minäkin pelkäsin hammaslääkäriä aiemmin, mutta muutaman hyvän kokemuksen lälkeen se on helpottanut. Nykyiset purukalustotohtorit lienevät ammattitaitoisempia ja helläkätisempiä ja osaavat hoitaa myös pelkopotilaat asiallisesti.


Zilah

[malla]

Ha, toimisikin niin, että ottaisin itseäni niskasta kiinni enkä ehtisi pelätä ollenkaan... Oon kyllä (nykyään) saanut esilääkityksen, joka poistaa pelontunteen lähes täysin, mutta sitä ennen mun tosiaan pitäisi varata aika ja kävellä ovista sisään. Mulla on ollut aiemmin ihan järkkyjä hammaslääkäritanttoja, jotka on olleet sitä mieltä, että pelko lähtee pelottelemalla vähän lisää ja poraamalla ilman puudutuksia yms. Viimeisin hammaslääkäri oli tosi mukava, ja jos voisin sille varata ajan niin tekisin sen heti, mutta kyseessä oli päivystävä lääkäri muussa kuin mun omassa toimipisteessäni.

Mun hammaslääkäripelko on ihan järjetöntä - mut on jo pienenä lapsena pitänyt irrottaa ovenraameista kun oon niissä roikkunut, mun päällä on pitänyt istua etten juokse karkuun, rauhoittavan esilääkityksen lisäksi mun hampaita on pienenä hoidettu anestesiassa... Se pelko on juurtunut jonnekkin niin syvälle, että en jotenkin usko pääseväni siitä eroon missään maailman ajassa.

Mutta kiitos vaan tsemppauksista, Lavande ja zilah! <3

[zilah]

Kuule Malla. Minun pelkoni on oikeasti ollut juuri tuota luokkaa. Vielä avioliittoni aikana mies talutti minut kädestä pitäen lääkäriin, jonka hän oli itse minulle varannut. Ja ensimmäisillä kerroilla myös juotti minut pikkupäihin jotta ylipäänsä pystyin menemään lääkäriin pyörtymättä. Ja tosiaan, parin kerran jälkeen helpottaa, usko pois.

Entäs jos joku ystävä tai kumppanisi auttaisi sinua? Itsekin mielelläni olisin apuna jos en asuisi niin kaukana.


Zilah

[malla]

Mun isoäidin oli tapana viedä mua hammaslääkäriin, mutta nyt kun mummia ei enää ole, en oikein osaa pyytää ketään muutakaan mun tueksi. Hävettää, kun näin aikuisena ihmisenä olen pelkkä tärisevä ja itkevä hermoraunio kun edessä on hammaslääkärireissu. Saattaja on pakollinen esilääkityksessä - eivät ne edes anna sitä jos yksin menee. Avokin sain viimeksi mukaani kun piti toiselle puolelle Helsinkiä mennä päivystykseen yöllä, mutta vähän huonosti sillä on yleensä arkena mahdollisuuksia olla pois töistä...

Jos nyt perjantai-iltapäivään saakka kestäisi tulehduskipulääkkeillä ja antiseptisellä suuvedellä - silloin mulla oikeasti olisi ensimmäinen mahdollisuus mennä poistattamaan tuo typerä hammas.