Voi että kun te ootte niin ihania<3 chuuko mulle jo eilen ilmotteli, että on pitäny teijät ajan tasalla ja nauro miten ketutusarkisto on täynnä onnitteluja :'D mutta eipä sillä paikalla oo väliä, ajatus on tärkein tässäkin.
Meidän pieni prinsessa tuli tosiaan hirveellä työllä ja tuskalla ja kesti ikuisuuden saada se ulos. Meinas usko loppua kun olin valvonu jo kolme yötä melkein kokonaan ja voimat oli ihan loppu. Vaikka mieheke saikin varmaan ikuiset traumat kun se näki vähän liikaakin, niin en olis kyllä mitenkään pärjänny ilman sitä.
Neiti onnistu kyllä säikäyttää ihan kunnolla kun pään sai vihdoin ulos niin napanuora oli kahesti kaulan ympärillä, joten se piti katkasta etuajassa, joten vauva oli hetkellisesti ilman happea ennen kun sain loputkin siitä ulos eikä reagoinu aluksi mihinkään. Mutta se kiikutettiin pikaisesti hoitoon ja ei menny montaa minuuttia kun sain sen jo syliini ihan kunnossa. Eikä sillä tunnu mitään hätää olevan enää.
Maailman suloisin otushan tuo on. 55 cm ja 4450g mutta hoikka pienokainen, kun on vartta mihin jakaa tuon painonsa. Paksut melkein mustat hiukset, pitkät tummat ripset (mitkä toivoinkin perivän isältään), isänsä pusuhuulet ja kuulemma mun nenä. Nyt alkaa olla jo suht normaalin värinenkin kun mustelma alkaa hävitä naamasta. Pääosin tyytyväinen tapaus toistaseksi ja hyvä syömään. Aamuyöllä kyllä annoin sen hoitoon että sain nukuttua, kun neljäs valvottu yö ei oikein houkutellu ja neidillä oli kovin kurjaa eikä millään rauhottunu. Nyt se tosin on nukkunu kohta neljä tuntia ihan tyytyväisenä.
Mä oon vielä väsy ja en oikein vielä hahmota kunnolla että tuo on oikeesti mun ja ulkona vihdoinkin. Liikkuminen on kankeeta ja istuminen on taitolaji, kun vähän piti leikellä ja tikata. Mutta vaikka oli pitkä ja raskas synnytys, jossa ei ihan menny kaikki niin kuin olisi ehkä halunnut, niin ei mulle traumoja jääny. Henkilökunta, jota ehdittiin nähä hyyyvin monta kun kesti nin pitkään, oli mukavaa, kannustavaa ja ammattitaitoista eikä missään vaiheessa ollu turvaton olo. Ja toisaalta kun tää oli niin vaikee ja pitkä ja kurja, niin ehkä seuraavat mahdolliset synnytykset olisi edes hitusen helpompia.
Nyt toivutaan ja totutellaan vielä pari päivää osastolla ja päästään aloittamaan uusi vuosi perheenä kotona.
Ja tottakai voitte olla nettikummeja<3 ihanasti oon saanu ihan korvaamatonta kannustusta ja tukea teiltä. Kertoo jotenkin siitä, miten ihana henki tällä foorumilla vallitsee. Kiitos kaikille siis kovasti<3
