Jos minä jotakin inhoan niin ihmisiä, jotka jakavat kanssaihmisensä hyviin ja huonoihin heidän yhteiskunnallisen asemansa ja sosiaalisen korrektiuden mukaan. Ja mistäkö tämmöinen tuli juuri nyt?
Olipa aikamoinen keskustelu yhden ihmisen kanssa, jota aiemmin olen pitänyt ihan ookoo tyyppinä, mutta paljastui sitten mielipiteiltään todella ala-arvoiseksi. Tämä nainen on kollegojani, yksinhuoltaja ja hänellä on teini-ikäinen tytär. Ja juurikin tämän tyttären "ongelmista" tämä ihminen avautui minulle aika voimakkaasti. Hän ei hyväksy mm. yhtä tyttären ystävää, koska hän kuulemma näyttää lesbolta, eikä menesty koulussa tarpeeksi hyvin ollakseen hyväksyttävää seuraa. En ole kyseistä ystävää tavannut, mutta tyttären kanssa olen puhunut, ja on hänen mukaansa paras ystävä mitä kuvitella voi. Kollegani suurin pelko on se, että tämä "lesbo"ystävä houkuttelee tyttärenkin luonnottomuuksiin. Siis näillä sanoilla tosiaankin puhui. Sanoi, että hänen mielestään samaan sukupuoleen ihastuvat/rakastuvat ihmiset ovat mielisairaita ja luonnottomia. Ja arvatkaapa, miten hän suuttui kun sanoin, että homous ja lesbous ovat kylläkin synnynnäisiä ominaisuuksia ja että hän ei kykenisi tyttärensä seksuaalista suuntautumista muuttamaan, kuten ei tämä ystäväkään. Mutta että tuota rataa varmasti pilaisi välinsä tyttäreen.
Tämä kaikki kyllä sai minut itseni pohtimaan näitä asioita ihan kunnolla. Mitä olisin mieltä, jos jompikumpi omista lapsistani aikanaan esittelisi samaa sukupuolta olevan tyttö/poikaystävän? Saattaisin kyllä olla surullinenkin tavallaan, mutta vain siksi, että homot ja lesbot joutuvat vielä nykyäänkin kohtaamaan niin paljon syrjintää ja paheksuntaa. Mutta kuinka voisin olla pahoillani siitä, että lapsellani on joku, jota rakastaa, oli se sitten mitä sukupuolta tahansa?
zilah
