Kirjoittaja Aihe: Kaunis, kauniimpi, kaunein, K-16 (Houkutus)  (Luettu 11115 kertaa)

Lizlego

  • Vieras
Vs: Kaunis, kauniimpi, kaunein, K-15 (Houkutus)
« Vastaus #15 : 05-07-2009, 22:06:19 »
Chuuko, Edward on vanhanaikainen, mutta homous ei ole varsinaisesti sille sen suurempi ongelma kuin mikään muukaan, mutta Edwardilla on vähän taipumusta liioitteluun. Kuuluu sen luonteeseen.  :D Mä olen erityisen iloinen, jos olen onnistunut hahmojen kirjoittamisessa ja olen samaa mieltä, että alku on irrallinen. Mä en osaa aloittaa oikeista kohdista enkä oikealla tavalla. :P Seuraava POV on Alicen.

humph, hei linkitä mulle jos löydät jostain jotain hyvää Carlislesta, vaikka mä en kyllä pysty lukemaan ennen kuin saan mun *kirosana* ficin siitä valmiiksi.  ;D Mua alkoi ärsyttää ihan kympillä tässä tänään, että olisi kerrankin ihana, mutta kumminkin aika moniulotteinen hyvishahmo, josta saisi paljon kaikkea irti ja sitten mä en vaan osaa kirjoittaa siitä! (Paitsi ehkä parodiaa. Onneksi se sentään pelastaa, kaikki lääkäri - ja vampyyrivitsit pitäisi käyttää.  ;D) Haluaisin kirjoittaa siitä jotain kivaa ja hellyttävää ja syvällistä ja kuolattavaakin.  :D Vähänkö nyt kumminkin ärsyttää ja rankasti, mutta mä odotan sitä sun ficciäsi innolla myös. Jos nyt saisin tämän illan aikana kuin toisen Twilight-ficcini kirjoitettua voisin keskittyä tähän ja käydä lukemassa tuon zilahin ficin alun. Sormet syyhyäisi...

Poissa bamboozled

  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 28
Vs: Kaunis, kauniimpi, kaunein, K-15 (Houkutus)
« Vastaus #16 : 11-07-2009, 14:29:18 »
Mun on pitänyt kommentoida tätä jo ties miten kauan, mutta en ole saanut aikaiseksi. Nytkään en oikein osaa sanoa muuta kuin että MAHTAVA. Repeilin pahasti lukiessani Haastetta. Myönnettäköön, että luin kyseisen pätkän joskus aamuyöstä ja hyvin väsyneenä, mutta oli se yhtä huvittava näin päivänvalossakin. Rosalie on myös ihana. Ajattelee tässä ficissä hyvin pitkälle samalla tavoin Bellasta kuin mitä mie ihan noin yleisesti. Peukut Rosalielle!

Kiitos, kiitos, kiitos! Pidän oletusarvoisesti kaikista Twilight-fifeistä, joiden paritus ei ole Edward/Bella, mutta tämä on sillä pitämisen seuraavalla askelmalla jo (:
Hetki hetkeltä enemmän, mutta viime kädessä vähemmän.

Lizlego

  • Vieras
Vs: Kaunis, kauniimpi, kaunein, K-15 (Houkutus)
« Vastaus #17 : 01-08-2009, 05:09:17 »
tinna, Haaste on mun tähänastinen suosikkilukuni, mukana on niin hopeinen Volvo kuin pianokin.  ;D

A/N: Huono, huonompi, huonoin voisi olla tälle parempi nimi. Lol. Alice ei jostain syystä tykkää musta yhtään.



Alicen POV


6. Periaatteessa yksinkertaista


Edwardin ja Jasperin yhtäkkinen lähtö ruokalasta yllätti ja samalla hieman pelästytti minua. Vasta sillä hetkellä näin, että he poistuisivat kiireellä Forksista. Tajusin, että jokin oli tehnyt minut varomattomaksi ja kykenemättömäksi näkemään tulevaisuutta muutoin kuin Bellaan liittyen. Miten se oli mahdollista, kun kerran olin tiennyt hänen koko olemassaolostaan vasta pari tuntia? Olin tottunut näkyjeni äkkinäisyyteen, mutta intoni ja tunteeni Bellaa kohtaan olivat poikkeuksellisia ja ennen kokemattomia. Toisaalta se ei ollut ihme, kun kerran näkyni kertoivat minulle, että meistä tulisi hyvin läheisiä.

Alku ei kuitenkaan luvannut kovin hyvää, sillä veljieni vihamielinen lähtö hämmensi ja nolostutti Bellaa, ja lisäksi Rose katseli häntä peittelemättömän vihamielisesti. Bella näytti katuvan, että oli suostunut pyyntööni istua meidän kanssamme samaan pöytään.

”Älä välitä Edwardista, Bella. Hän on välillä vähän ongelmallinen, vaikka hän onkin oikein mukava sitten, kun hänet tuntee”, yritin lohduttaa häntä ja hän vastasi yrittämällä urheasti hymyillä ja näyttää vähemmän vaivautuneelta.

”Ei se mitään”, hän sanoi kiirehtien syömistään, jotta olisi päässyt pois seurastamme. Olin pahoillani hänen puolestaan, ja samalla Roseni puolesta, joten pidin yllä yhdentekevää keskustelua, johon he vastasivat innottomasti mutisemalla. Enimmäkseen puhuin itsekseni. Emmett ja Rosalie katselivat toisaalle ja pyörittelivät ruokaansa lautasellaan kyllästyneitä. Ruokailuhetki tuntui kestävän ikuisuuden, mutta en siitäkään huolimatta voinut olla tuntematta ikävää sen päätyttyä ja Bellan lähdettyä seuraavalle tunnilleen.

Me lähdimme omille tunneillemme. Rosalie ei vilkaissutkaan minuun mennessään. Kun istuin yksin maantiedon luokassa, ajatukseni tuntuivat selkeytyvän. Yllättävä ja oudon voimakas ihastumiseni ei vaikuttanut vain minuun. Uskoin ja yhä näin, että kaikki päättyi hyvin, mutta ehkä näköni oli jotenkin sumentunut. Ehkä en nähnyt kaikkia tuskallisia välivaiheita, joita tuttavuuteeni ihmisen kanssa vielä liittyisi.

Rosalie sopeutuisi aikanaan. Meidän suhteemme ei ollut koskaan ollut samanlainen kuin muiden ja me tiesimme sen. Rosalie tiesi, että kaipasin ja tarvitsin elämääni jotakuta, jota voisin hemmotella ja josta voisin pitää huolta. Jotakuta pehmeämpää kuin hän. Hän taas kaipasi karkeutta ja toimintaa, jota minussa ei ollut riittävästi.

Jasper oli ollut aikoinaan se, josta pidin huolta. Hän oli kokenut kovia ja tarvinnut kipeästi jotakuta minunkaltaistani osoittamaan, että oli muunkinlaista elämää kuin se, minkä hän oli oppinut tuntemaan Marian kanssa. Osoitin hänelle lempeyttä ja rakkautta ja hän otti sen vastaan hämmentyneenä, kiitollisena ja janoisena. Hän oli vahva ja empaattinen, mutta tarvitsi jonkun pitämään huolta itsestään ja näyttämään, ettei kaikesta tarvinnut selvitä yksin. Meistä tuli nopeasti läheisiä, mutta väliltämme ja elämästämme puuttui se jokin. Se jokin, joka tekee hyvästä elämästä vielä paremman.

Me esiinnyimme usein parina, mutta väliltämme puuttui juuri se tunne, joka oikeilla pareilla on. Kun löysimme Cullenit, osa palasista loksahti kohdalleen. Cullenit olivat myötätuntoisia vampyyreita ja ottivat meidät omikseen hetkessä, vaikka ilmaantumisemme aluksi heitä järkyttikin. Me kummatkin saimme paitsi perheen myös jotain muuta. Saimme rakkautta, joka ei ollut toverillista tai sisaruksellista. Minä sain Roseni ja Jasper Edwardinsa. Rakastin Rosalieta ja rakastan häntä varmasti elämäni loppuun saakka, milloin se koittaakaan, mutta tiedämme kummatkin, ettemme ole toisillemme ainoita oikeita.

Lähtiessämme koulusta kotiin päivän päätteeksi Rosalie oli yhä kiukkuinen minulle. Olin pahoittanut hänen mielensä ja hän oli yhä mustasukkainen Bellalle.

”Olen oikeasti pahoillani, Rosalie.” Kosketin hänen kättään, mutta hän veti sen nopeasti pois.

”Älä ole. Hän ei ainakaan ole kauniimpi kuin minä”, hän tuhahti ja polkaisi autonsa kaasupoljinta ärhäkkäästi.

”Se on totta”, Emmett kommentoi takapenkiltä, mutta hänkään ei ollut niin hilpeä kuin yleensä.

”Älä viitsi, Rosalie. Hän ei koskaan vie sinun paikkaasi”, sanoin hiljaisella äänellä ja nojauduin hänen olkapäätään vasten. Hän tuhahti, mutta ei hätistänyt minua pois.

”Mitä paikkaa?” Hän mulkaisi minua vihaisesti, mutta jokin hymyntapainen tuntui äkkiä pyrkivän hänen huulilleen. ”Paikkaa sängystäsikö?”

”Niin. Sinä olet ikuisesti minun Roseni. Hänen on elättävä sen kanssa.” Se oli jotain, mikä oli varmaa, jos hän vain itse sallisi sen. Ja näin, että hän salli. Näin meidät yhä tulevaisuudessa yhdessä, yhä perheenä ja rakastavaisina, vaikka Bellakin oli kuvioissa. Ja me kaikki näytimme onnellisilta.

”Sillä ei ole väliä. En vain käsitä, mitä näet mokomassa tytössä, jolla ei Edwardin mukaan ole edes aivotoimintaa.”

”En tiedä. Hän vaikuttaa toisenlaiselta kuin muut. Ehkä yhtä oudolta kuin minä”, vastasin rehellisesti, mutta olin hieman huolissani Rosalien muistutuksesta, ettei Edward kyennyt lukemaan Bellan ajatuksia. Mitä se tarkoitti? Oliko se paha enne? En osannut sanoa, mutta tiesin, että minun olisi puhuttava Edwardin kanssa.

”Ja tuonko pitäisi vakuuttaa minut siitä, että tiedät mitä teet?” Rosalie pudisteli päätään epäuskoisena, mutta hän alkoi jo lauhtua. Tiesin, että lopulta hän ymmärtäisi. Rosella oli hyvä sydän eikä hän ollut varsinaisesti omistushaluinen, vaikka kaipasikin usein huomiota. ”Olet aivan omituinen, Alice.”

”Kiitos, kultaseni!” Annoin hänelle pusun poskelle, eikä hän enää pudistellut päätään tai edes pyöritellyt silmiään. Se merkitsi, että sovinto oli syntynyt.
 
Kun pääsimme kotiin, soitin Edwardille – Carlisle oli neuvonut minua antamaan hänelle edes hetken aikaa, joten annoin hänelle vielä viisi minuuttia. Enempään en kyennyt. Lohduttauduin sillä, että hän oli tavallisesti itse vielä kärsimättömämpi.

”Alice?”

”Hei, Edward. Mitä on oikein tekeillä?”

”Eikö Carlisle kertonut?” hän kysyi kuulostaen epäuskoiselta.

”En kysynyt häneltä.”

”Et halunnut kuulla häneltä, että himoitsemme yhtäkkiä samaa tyttöä”, Edward vastasi purevaan äänensävyyn. Se oli totta. En ollut halunnut kuulla sen yksityiskohtia Carlislelta, mutta en myöskään halunnut kuulla niitä Edwardilta. Vaikka hän nyt sanoi sen ja vaikka nyt yritin, en nähnyt tulevaisuudessa mitään… tai en melkein mitään. Näin vain sen, että Edwardista ja Bellastakin tulisi hyvät ystävät.

”Järjetöntä!” Edward vastasi ajatuksiini. ”Etkö todellakaan itse näe, että se tyttö on vaarassa! En ole ikinä himoinnut kenenkään verta sillä tavoin. Ja tiedät, ettei ole turvallista himoita ihmistä. Et ehkä itse himoitse hänen vertaan yhtä paljon kuin hänen ruumistaan, mutta luuletko, että tunnet samoin kesken kiihkon?” Hänen puheensa oli nopeaa, kiivasta sihinää. ”Ole järkevä, Alice! Jos välität hänen elämästään, teet niin kuin minä ja taistelet haluasi vastaan. Silloin hän ainakin pysyy elossa.”

Tietenkin hän oli oikeassa. Jos oli edes olemassa mahdollisuus, että en voinut luottaa kykyyni nähdä tulevaisuuteen, minun pitäisi toimia kuten Edward ja unohtaa aistini ja vaistoni, jotka sanoivat, että Bella olisi minulle yksi elämästäni puuttuva pala ja toisi niin minulle kuin perheellenikin lisää onnellisuutta.
 
Mitä jos tämä oli kohtalo? Mitä jos tämä oli kohtalon koetus? Vaikken olisi todellakaan toivonut sen tapahtuvan veljeni kustannuksella ja kärsimyksellä…

”Alice…”, hän keskeytti ajatukseni ja nyt hänen äänensä oli äkkiä rauhallisempi ja harkitsevampi. Hän huokaisi alistuneesti. ”Unohda kärsimykseni. Jos todella uskot siihen, että näkysi on tulevaisuutta ja tuo sinulle onnea, kärsin onnesi vuoksi ihan mielelläni., vaikka Jasper ei taida pitää siitä.”

”Jalo Edward”, naurahdin, se oli niin tyypillistä hänelle. ”Valmis kärsimään toisten onnen vuoksi.”

”Alice, et nähnyt miten läheltä se piti. Pelkään, etten pysty estämään itseäni vahingoittamasta häntä, vaikka yritän. Kuvittele, jos sinä rakastut häneen enkä minä pysty estämään itseäni vaan tapan hänet. Pystyisitkö antamaan sen anteeksi? En usko, että voisin antaa ainakaan itse itselleni anteeksi sitä.”

Niin Edwardin tapaista ajatella heti pahinta mahdollisuutta.

”En mahda itselleni mitään.” Hän naurahti lyhyesti, ja olin iloinen kuullessani sen äänen. Minun täytyi tietoisesti johdattaa ajatukseni muualle, jotten olisi ajatellut vastausta, jonka tiesin piileskelevän valmiina alitajunnassani.

”Tiedän. Se on ärsyttävää, mutta pidän sinusta silti”, vastasin sen sijaan nauraen.

”Niin minäkin sinusta, mutta etkö voisi kerrankin olla järkevä, jos oikein kauniisti pyydän?” hän lähestulkoon rukoili minua, mutta huvittuneisuus kuului yhä hänen äänestään. Hän tiesi vastauksen itsekin: en voisi. En ollut koskaan rakastanut häntä yhtä paljon kuin sillä hetkellä. Hän tunsi minut ja hyväksyi minut sellaisena kuin olin, vaikka olin usein piikki hänen lihassaan ja hänellä meni aika ajoin hermot kanssani.

”Niin pieni ja niin ärsyttävä. Jäät minulle palveluksen velkaa”, hän sanoi leikkisästi, mutta sitten hänen äänensävynsä muuttui taas hyvin vakavaksi. ”Ja muista että varoitin sinua.”

Lupasin muistavani ja lopetin puhelun. Vasta silloin tajusin, etten ollut edes kysynyt mitä hän ajatteli siitä, ettei hän pystynyt lukemaan Bellan ajatuksia. En ollut myöskään kertonut hänelle, että periaatteessa ratkaisu hänen mainitsemaansa ongelmaan oli yksinkertainen. Jos minä rakastuisin Bellaan ja olisi todella riski, että Edward tappaisi hänet, Bella olisi muutettava vampyyriksi. Periaatteessa yksinkertaista, mutta en uskonut, että koskaan joutuisimme siihen tilanteeseen. Luotin Edwardin itsehillintään. Ja myös omaani.

****

Seuraava POV on Jasperin, jos ketään sattuu kiinnostamaan.

Poissa zilah

  • Sydänten kapteeni
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 2520
  • "Olet tullut laivaan, luumuseni?"
    • Zilahin Kirjasto
Vs: Kaunis, kauniimpi, kaunein, K-15 (Houkutus)
« Vastaus #18 : 03-08-2009, 05:36:09 »
No en minä sanoisi, ettei Alice puhu sinulle. Teksti oli sujuvaa, ja hahmot vaikuttivat omilta itseiltään. En voi kuin hämmästellä kykyäsi pitää hahmot niin IC, kun juoni on kaikkea muuta. Ihan tulee se sinun HP-saippuasarjasi tästä mieleen.


zilah

Lizlego

  • Vieras
Vs: Kaunis, kauniimpi, kaunein, K-15 (Houkutus)
« Vastaus #19 : 03-08-2009, 13:56:37 »
Kiitos, zilah. IC:stä en tiedä. Houkutuksen paras puoli on se, että muista hahmoista ei kerrota niin paljoa, että niillä voi hyvin leikkiä ja niiden roolit voi kääntää toisinpäin aika helposti. Sisimmältäni taidan olla aika saippuakirjoittaja.  :D

Poissa zilah

  • Sydänten kapteeni
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 2520
  • "Olet tullut laivaan, luumuseni?"
    • Zilahin Kirjasto
Vs: Kaunis, kauniimpi, kaunein, K-15 (Houkutus)
« Vastaus #20 : 03-08-2009, 14:05:38 »
Joo, siitä vaan pyrkimään Salkkareiden käsikirjoittajaksi.... Tai mitä jos kynäillään yhdessä joku slash-vampyyri-suhdesekasotku ja tarjotaan sitä tuotantoyhtiöille? Saattaisi joku filmipamppu pudota palliltaan... :D



zilah

Lizlego

  • Vieras
Vs: Kaunis, kauniimpi, kaunein, K-15 (Houkutus)
« Vastaus #21 : 03-08-2009, 14:11:51 »
Haha, mä oon aina halunnut saippuasarjan käsikirjoittajaksi. Sellainen on paheksuttua ja vähän arvostettua, mutta saippuaa ihmiset katsovat!  :D Älä yllytä vampyyri-slash-suhdesaippua käsikirjoitukseen, koska mä oon heti valmis.  :D Hetikö aloitetaan?

Poissa zilah

  • Sydänten kapteeni
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 2520
  • "Olet tullut laivaan, luumuseni?"
    • Zilahin Kirjasto
Vs: Kaunis, kauniimpi, kaunein, K-15 (Houkutus)
« Vastaus #22 : 03-08-2009, 15:20:48 »
Joo! Kyllä pitäisi ihan oikeasti toteuttaa tällainen.  :D  On sitä hullumpiakin saippuajuonia nähty. Olisi ainakin kerran jotakin muuta kuin ne tavalliset Kauniitjarohkeat-juonikuviot, jotka on jo moneen kertaan nähty.


zilah

Lizlego

  • Vieras
Vs: Kaunis, kauniimpi, kaunein, K-15 (Houkutus)
« Vastaus #23 : 07-08-2009, 23:39:32 »
Mulla on olemassa jo yksi vampyyrikäsis, mutta se on huumoripätkä, ei slashia eikä varsinaisesti suurempia ihmissuhdesotkujakaan, ei ainakaan romanssien muodossa, mutta väärinkäsityksiä ja vääriä tulkintoja ja paisuvia juttuja. Mulla olisi jopa halukkaita näyttelijöitä tiedossa, mutta toi käsis vaan hävettää ja sitä pitää muokata ennen kuin lähetän sen ihmisille ja otan sen ohjatakseni.  :D Tulee kivaa, jos ikinä kehtaan.  :D

Mulla olisi myös tähän tavallaan seuraava osa jo, mutta en osaa päättää, että jätänkö sen sellaiseksi mikä se nyt on vai pitäisikö sitä muokata.  ;D Se lipsahti vähän liikaa keittiön puolelle. ;D

Poissa Beelsebutt

  • vähemmän
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 3081
  • malmi
    • Ficciarkisto
Vs: Kaunis, kauniimpi, kaunein, K-15 (Houkutus)
« Vastaus #24 : 19-12-2009, 21:10:56 »
Bellan POV

Minä olin järki hänen järjettömyydessään.
Olipa kaunis lause :)

Hei, mä tykkään kans tosta Jasperin PoVista, siis se autokohtaus. Hot! Ja tajusin just, että eihän se Jazz välttämättä Edwardia hiplannutkaan vaan veti ihan itse käteen  ;D Okei, Rosalien PoV oli kans ihku. Sä osaat kirjottaa Rosen, oon vähän kateellinen  :P Okei, osaat kirjottaa Edwardinkin (ihme), joten ehkä vaan ylistän yleisesti ja jatkan lukemista ja oon hiljaa :D Ja hei, jouduin lukeen ekan luvun toiseen kertaan ennenkuin tajusin, että tässä ficissähän ei ole canon-parituksia. D'oh. Oon kai vähän hidas ::)

Mutta mitä kummaa, miten Ed kuulee Alicen ajatukset puhelimessa? Oon törmännyt tähän ficeissä ennenkin, mutta minusta se on käsittämätöntä. Tietysti ohitan sen vaan ajattelemalla, että tää on sun ficcitodellisuus ;)

Oh, tuskin maltan odottaa että saan lukea uusia lukuja! Hei, mun ei tarvi odottaa!! :P
Fifi-ficitLJAO3

Lizlego

  • Vieras
Vs: Kaunis, kauniimpi, kaunein, K-15 (Houkutus)
« Vastaus #25 : 20-12-2009, 00:13:47 »
Edwardin ajatustenluku selitettiin kirjassa jotenkin niin kummallisesti, että mä jäin alun perin siihen käsitykseen, että se pystyi lukemaan tuttujen ihmisten... vampyyrien ajatuksia vaikka hornantuutista ja sitten kun jossain välissä käsitin, ettei se pystykään, niin olin sitä mieltä että voin mä silti säilyttää ficissä sen, että se pystyy ja että puhelin kuljettaa jotain ajatusaaltoja. :D Saattoi olla että se jäi jostain ficistäkin päälle, mutta myös ajatus on kiva. Musta tuntuu, että toi järki järjettömyydessä on yksi mun ficcien vakiolauseista. Sanayhdistelmätyyppinä se on ainakin yksi vakioita. Valo valottomuudessa, järki järjettömyydessä, voima voimattomuudessa, väri värittömyydessä, ääni äänettömyydessä. Mun ehdottomia suosikkisananparsian, joita viljellään aina kun on mahdollisuusi. :D Rose on tietysti mulle se, joka edustaa minua - vihaisen naisen POV. Kaikki muut ovatkin sitten enemmän tai vähemmän vaikeita, kun ne on ajatuksiltaan niin kovin kauniita.  :D
« Viimeksi muokattu: 20-12-2009, 00:15:58 kirjoittanut Lizlego »

Poissa culliina

  • Pentuprinssi
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 789
  • lasciva est nobis pagina, vita proba.
Vs: Kaunis, kauniimpi, kaunein, K-16 (Houkutus)
« Vastaus #26 : 16-09-2012, 19:09:57 »
Kolme vuotta myöhässä, mutta mitäs sienistä. Et kai jatka tätä enää? Kieli pitkällä luen, jos jatkat, vaikuttaa niin mielenkiintoiselta ja tahtoisin tietää lopputuloksen :D

Aika usein ficeissä on yksi päätavoite, jota kohti kaikki polut vie ja yleinen sälä ympäriltä jää varsin vähäiseksi. Oli mukava lukea vaihteeksi tälläistä varsin laajasti kerrottua ja hyvin kirjoitettua tekstiä, joka juuri sivupolkujen vuoksi tuntui kamalan aidolta. Mielummin lukisin tätä kuin oikeaa Houkutusta :P Alicesta ja Rosaliesta olen kyllä täysin eri mieltä kanssasi - musta nimenomaan Alice oli hyvin aito ja pirteä, huoleton itsensä. Sensijaan Rose oli aika... lepsu, jos nyt niin voi sanoa. Tarkoitan, että oikeassa elämässä en pystyisi kuvittelemaan Rosen antavan kellekään anteeksi toista vaimoa tai panokaveria, vaan draamaavan ja sähisevän kissana vielä vuosienkin päästä. Tyttöystävyys tietty vaikuttaa asiaan ja juuri kumppanille Rose anteeksi voisi antaakin, mutta jos hän ja Alice eivät kerran todellisia elämänkumppaneita ole, en oikein tiedä. Oli Rose tässä ihan ok hahmona, mutta Alice on minusta kyllä parempi :)  Mun mielikuvani Rosesta tosin on varsin negatiivinen enkä pahemmin pidä koko rouvasta, ehkä se vaikuttaa. Jasper ja Edward olivat ihana pari, varsinkin tuo haaste ;D Hah, ihan Emmettiä, suree varmaan kun ei itse mukaan pääse.