Kirjoittaja Aihe: Leaving, songfic, k-12  (Luettu 4055 kertaa)

Poissa Pirita

  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 15
Leaving, songfic, k-12
« : 15-01-2010, 18:20:27 »
Nimi: Leaving
Kirjoittaja: Pirita
Tyylilaji: Katkeransuloista draamaa, songfic
Laulu: Westlife - Leaving
Yhteenveto: Miesvampyyri ja ihmisnainen, otsikko kertoo lopun
Vastuuvapaus: tarina ja hahmot omaa käsialaa

A/N: Conrin ja Briannan tarina on WIP, ehkä joskus se on valmis. Westlifen kappale antoi tälle kohtaukselle sen lopullisen muodon.

 
 
Leaving
 
Kookas mies seisoi suuren maisemaikkunan edessä ja katsoi öistä kaupunkia. Hänen ryhtinsä oli suora, lyijynharmaiden silmiensä katse tarkka. Olemuksensa toi mieleen keskiaikaisen ritarin.
Hänen kasvonsa olivat kauniit, vaikkakin kulmikkaat. Mustat hiukset laskeutuivat laineina hänen vahvaan niskaansa. Voisi luulla, että hän oli malli.
Mutta Conri McFadden ei ollut malli. Hän ei ollut edes ihminen, enää. Hän oli öiden kulkija,vampyyri.
 
Watching the clock on the wall
Been a while since you called
I can't help but wait.
It's late and I can't get no sleep

Hän veti isänsä taskukellon esiin mustien housujen taskusta. Kansi avautui ja kellon viisarit kertoivat sen, minkä hän jo tunsi vartalossaan; yö alkoi olla lopuillaan.
Hän käänsi kellotaulun sivuun. Sen alta löytyi lokero ja lokerosta hiuskiehkura. Conri otti kiehkuran sormiinsa, vei sen nenälleen ja aisti vihreän omenan tuoksun. Hän sulki silmänsä ja näki mielessään vaaleat kasvot, joita koristivat smaragdin vihreät silmät tuuheiden ripsien ympäröiminä ja punaiset, täyteläiset huulet, joiden hymy paljasti poskien hymykuopat. Kuparin sävyiset, pitkät kiharat kehystivät kasvoja ja peittivät alleen siron kaulan, jonka silkinohuen ihon läpi huokui lämpinä puhdas veri; Conrin olemisen ehto.
Hän muisti jokaisen kerran, jolloin oli puhkonut hampaillaan tuon ihon ja tuntenut kuuman veren suussaan, maistanut siinä naisen nautinnon.
Mutta Conri ei ollut naisen kanssa vain tämän kauneuden ja veren takia. Hän rakasti naista, hän rakasti Brianna Mochrieta. Ja hän uskoi, että naisellakin oli vahvoja tunteita häntä kohtaan.
 
Something’s different this time
It just doesn't feel right
Have we broken in two?
Am I really gonna lose you tonight?

Mutta viikko sitten jokin oli ollut muuttunut. Brianna oli ollut hiljainen, vilkuillut Conria salaa ja tuijottanut kaukaisuuteen katse tyhjänä. Kun Conri oli herännyt sunnuntai-iltapäivällä, oli Brianna poissa. Hän oli jättänyt kirjeen, jossa oli pyytänyt anteeksi lähtöään ja sanonut soittavansa.
Conri oli kärsivällinen, mutta ne päivät, jotka olivat lipuneet ohi ilman Briannan soittoa, olivat olleet kidutusta hänelle. Lopulta Brianna oli soittanut ja pyytänyt Conria kaupunkiin. He olivat sopineet tapaavansa Conrin kaupunkiasunnossa. Ja siellä Conri nyt odotti naista, hyvin hermostuneena.
 
You come walking in
Tears in your eyes
Pretending like it's alright

Oveen koputettiin ja Conri avasi sen. Hän kohtasi Briannan silmät, jotka kiilsivät kuin märkä ruoho. Tästä ei tulisi helppoa, Conri ajatteli.
"Hei, tule sisään" hän sanoi ja astui sivuun. Brianna astui epäröiden kynnyksen yli.
"Otanko takkisi?" Conri kysyi ja astui lähemmäksi Briannaa.
"Ei, älä suotta", tämä kielsi ja risti kädet eteensä kuin varmistaakseen, että takki pysyisi päällä.
Brianna astui sisemmälle asuntoon ja näki ison taulun, joka esitti 5-vuotiasta Conria ja tämän lemmikki sutta. Naisen kasvoille nousi suloinen hymy ja hän siveli sormellaan taulun pintaa. Conri tunsi henkeään ahdistavan.
Brianna jatkoi kulkuaan ikkunan luo. "Onpa kaunista" hän sanoi ja ihasteli kaupunkia, joka levittäytyi ikkunan takaa.
"Elävä taideteos. Kuten sinäkin"Conri sanoi.
 
But I know you’re leaving
I know that smile
I can tell you've been crying
You’re gonna say goodbye

Brianna hymähti ja kääntyi Conria päin hymyillen pienesti. Vihreiden silmien katse lipui pitkin Conria ja päätyi hänen silmiinsä. Hymy hiipui naisen kasvoilta.
”Conri.” hän sanoi ääni värähtäen ja nielaisi. ”Lähden tänään Irlantiin."
Conri rypisti otsaansa ja toisti ihmeissään: "Lähdet Irlantiin."
"Niin. Äitini suvun luo.” Brianna sanoi ja jatkoi: ”On aika tutustua heihinkin.”
”Koska tulet takaisin?” Conri kysyi peläten pahinta.
 
I wish I could stop you
But you've made up your mind
I beg you don't go
But I already know you’re leaving

Brianna laski katseensa ja sanoi hiljaa: ”En tiedä, en ehkä ollenkaan.”
Sanojen kuuleminen vei Conrilta jalat alta ja hänen täytyi istuutua tuolille. Brianna oli jättämässä hänet, hän ajatteli turtana.
”Conri. Sano jotain.” Brianna pyysi ja Conri katsoi häntä tummin silmin.
”Jää” hän pyysi. ”Jää luokseni. Olet kaikki, mitä olen koskaan toivonut. Jää luokseni ja tunnet rakkauteni lopun ikäsi. Tai jos haluat...meillä olisi edessä yhteinen ikuisuus."
Hän katsoi, kuinka Brianna polvistui hänen eteensä ja kuuli naisen sanovan: ”Jos jäisin luoksesi...sinä ja minä, vampyyri ja ihminen yhdessä...se ei ole toiminut edes kirjojen tarinoissa, miten se voisi toimia oikeassa elämässä. Sinä et muutu takaisin ihmiseksi enkä minä...Conri, minä en tahdo kuolla.”
Conri katsoi Briannan silmiin. Vaikka ne olivat surua täynnä, niiden katse ei ollut epäröivä. Brianna oli päätöksensä tehnyt.
Conri otti naisen käden käteensä ja hiveli peukalollaan rannevaltimon kohtaa. Valtimo sykki oli voimakkaasti. Conri vei ranteen kasvoilleen ja hyväili ihoa nenällään, hengitti naisen tuoksua keuhkoihinsa tallettaen sen ikuisesti mieleensä. Hän päästi käden otteestaan ja liu'utti sormensa naisen hiuksiin. Kiharat poukkoilivat hänen sormiensa lomassa ja välkehtivät valossa.
 
Where does the time go?
Between goodbye and hello.
How did we come to this?
Is there something we missed
along the way?

Aivan kuten kartanon terassilla, jossa heidän katseet olivat kohdanneet ensikerran ja molemminpuoleinen lumous oli vallannut heidät.
Conri oli kertonut itsestään totuuden Briannalle ja silti Brianna oli jäänyt. He olivat jakaneet toisilleen ilonsa, surunsa, menneet ja tulevaisuuden toiveet. He olivat yhdessä kaunis pari ja täyttivät toistensa tarpeet. Tulevaisuus oli näyttänyt täydelliseltä. Liian täydelliseltä.
 
With your bags at the door
I wanna pull you in close
And hold you once more even though

Vampyyrin nopeudella Henry veti Briannan kiinni itseensä ja painoi huulensa hänen huulille. Suudelma oli täynnä epätoivoa sekä eron tuomaa tuskaa ja Brianna vastasi siihen samalla tunteen palolla. Vasta kun Conri tunsi kyyneleiden suolan huulillaan, hän hellitti otettaan ja hyväili hellästi äsken rusikoimiaan huulia. "Bríanna. A chuisle mo chroí. Líomsa go deo." * hän kuiskasi Briannan huulia vasten ja veti naisen syliinsä. He seisoivat sylikkäin, kunnes auringon ensimmäiset säteet heijastuivat pilvenpiirtäjien seiniin.
I know you’re leaving
 
Here come the sleepless nights
Here come the tears I’m gonna cry
Here comes the last goodbye
leaving us behind
ooh, this can´t be right


"Minun täytyy mennä." Brianna sanoi. ”Fareweel Conrí Mac Pháidín, mah vampire." * Brianna kuiski Conrin korvaan ja liukui pois hänen sylistään. Hänen elämästään.
 
THE END
 
* ”Brianna. Sydämeni syke. Ikuisesti minun."
* "Hyvästi Conri McFaddin, vampyyrini.”
« Viimeksi muokattu: 07-08-2012, 08:34:33 kirjoittanut Chuuko »
\"Nunquam lamiae morde me dice\"
\"Never say bite me to a Vampire\"

Lizlego

  • Vieras
Vs: Leaving, songfic, k-13
« Vastaus #1 : 15-01-2010, 23:03:20 »
Mä kyllä tavallaan haluaisin vihata ja inhota tätä.  ;D Ja tunnustan, että kuparinväriset hiukset ja smaragdinvihreät silmät aiheuttivat minussa tiettyä ällötysreaktiota ihan vain siksi, että mieleen tulivat sekä Edward Cullen että Lily Evans ja vielä Harry Potterkin.  ;D ;D Joo, en tiedä. Onhan varmaan sellainen ihminen kovinkin kaunis, jolla on tuonväriset hiukset ja silmät, mutta niihin nappasin kiinni ehkä liiaksi sellaisena viime aikaisena suosittujen kirjailijoiden Mary Sue/Gary Stu -ilmiönä. Kuitenkin, kliseisyydestä huolimatta tai ehkä jopa siitä johtuen, tässä oli saavutettu kumminkin hyvin tunnelmaa ja latausta ottaen huomioon, että hahmot olivat vieraita. Olisin mielelläni lukenut pidemmän tarinan näistä hahmoista ja heidän menneisyydestään, yhdessä kokemista hetkistään ja tunteistaan. Vaikka ne voi tästä aistia, siihen tulisi lisää voimaa, jos tarina olisi pidempi. Hmm... nyt tuli kauhea hinku lukea vampyyritarinoita ja kirjoittaa niitä.

Ja pakko oli soittaa tuota biisiä ja todeta, että Westlife vetoaa minuun.  :)

Poissa Pirita

  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 15
Vs: Leaving, songfic, k-13
« Vastaus #2 : 16-01-2010, 17:01:42 »
Kiitos Lizlego :)

Briannan ulkonäköä voin puolestella vain sillä, että tämä ficci on kirjoitettu ennen Twilightia ja HP:tä ei ole tullut katsottua :) Ja kun tietyn ulkonäön saa hahmolleen, niin ei sitä kykene muuttamaan.

Briannan ja Conrin juttuun on alku ja loppukin, mutta ne ovat vielä niin raakileita, ettei niitä voi julkaista. Mutta tästä sain lisäintoa keskittyä taas niihin.
\"Nunquam lamiae morde me dice\"
\"Never say bite me to a Vampire\"

Lizlego

  • Vieras
Vs: Leaving, songfic, k-13
« Vastaus #3 : 16-01-2010, 23:43:01 »
Eikö olekin varsin raivostuttavaa, kun on kirjoittanut jotain ensin ja sitten muut tekevät niistä kliseitä?  ;D Mua ottaisi itseäni aivan jumalattomasti päähän sellainen. :P

Poissa zilah

  • Sydänten kapteeni
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 2503
  • "Olet tullut laivaan, luumuseni?"
    • Zilahin Kirjasto
Vs: Leaving, songfic, k-13
« Vastaus #4 : 17-01-2010, 23:53:27 »
Eioototta! En ole aiemmin ajatellutkaan, että minulla on samanväriset hiukset ja silmät kuin Eetulla ja Lily P:lla!  :D

Ja itse ficciin sitten. Minusta tämä oli todella kaunis, täynnä haikeutta ja luopumisen tuskaa. En yleensä lue aivan näin surullisia tekstejä, mutta olen iloinen että klikkasin tämän auki ihan uteliaisuuttani. Westlifen lyriikat olivat hyvä mauste, mutta ennen kaikkea ihailin noita Iirin? kielisiä lauseita tuolla joukossa, ja parin nimet viittaavat samaan suuntaan. Ne antoivat todella yksilöllisen leiman tälle tekstille.

Saanko kysyä, oletko opiskellut kieltä jossain?

Janiin: lämpimästi tervetuloa foorumille minunkin puolestani. On mukavaa saada tänne kirjoittaja, jolta tulee nöin hienoja tekstejä.


zilah


Lizlego

  • Vieras
Vs: Leaving, songfic, k-13
« Vastaus #5 : 18-01-2010, 00:06:58 »
Lol. En muuten minäkään. zilah, sä oot mulle nyt klisee, jos kirjoitat itse itsestäsi.  ;D

Poissa zilah

  • Sydänten kapteeni
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 2503
  • "Olet tullut laivaan, luumuseni?"
    • Zilahin Kirjasto
Vs: Leaving, songfic, k-13
« Vastaus #6 : 18-01-2010, 00:34:52 »
No minä nyt olen kliseen ruumiillistuma, kirjoitin sitten mistä tahansa, ja olen vieläpä ylpeä siitä!  ;D


zilah

Poissa Pirita

  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 15
Vs: Leaving, songfic, k-13
« Vastaus #7 : 18-01-2010, 15:17:58 »
zilah: tapadh leat, kiitos

Lauseet ovat iiriä ja parin juuret löytyvät kelteistä.
Ikävä kyllä en ole opiskellut kiltä, kiinnostusta kyllä löytyis vaan ei aikaa. Netistä löytyi käännöstyökalu.

Kliseet...eilen unelmaa, tänä päivänä totta, huomenna klisee.
« Viimeksi muokattu: 18-01-2010, 16:12:10 kirjoittanut Pirita »
\"Nunquam lamiae morde me dice\"
\"Never say bite me to a Vampire\"

Poissa Beelsebutt

  • vähemmän
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 3081
  • malmi
    • Ficciarkisto
Vs: Leaving, songfic, k-13
« Vastaus #8 : 18-01-2010, 15:32:47 »
Kaunis pieni tunnelmakuvaus. Joo, muakin kieltämättä häiritsi nuo tietyt, erikoiset ominaisuudet, mutta kuten tässä on jo todettukin, kliseistyminen tulee toisille, mutta toisille ne ominaisuudet ovat erilaista. Mitähän mä selitän, emmä tiedä.

Mutta ihkua oli, kiitos :)


- B
Fifi-ficitLJAO3