Fanifiktio fandomeittain > Taru sormusten herrasta

Glorfindelin pahin painajainen, K-12

(1/3) > >>

zilah:
Nimi: Glorfindelin pahin painajainen
Kirjoittaja: zilah
Henkilöt: Elrond/ Glorfindel
Lajityyppi: humoristinen romanssi
Ikärajavaroitus: K-12
Vastuuvapaus: Minen omista heitä, pahus sentään. He kuuluvat upealle kirjoittajalle jota arvostan ajasta ikuisuuteen, Tolkienille. Mutta leikkiminen heillä on sentään sallittua, onhan? Ainoastaan tässä tekstissä esiintyvät lärpäset ovat minun oman mielikuvitukseni tuotetta.

Varoitus:  Slash, huonoa huumoria

Yhteenveto: Glorfindel pelkää yli kaiken Lärpäsiä, noita Morgothin luomia kiusankappaleita. Vaan mitä tapahtuukaan kun hänen salainen ihastuksensa saa asian selville?

Kirjoittajan alkusanat: Tästä tekeleestä voitte syyttää Loftiksen Silîdiria. Minä kävin kommaamassa hänen upeaa PWP-ficciään hänen livejournaliinsa, ja kirjoitin, että olisin halunnut olla kärpäsenä katossa. Mutta pienoinen kirjoitusvihreä livahti mukaan, ja aiheutti suunnattomasti hupia puolin ja toisin. Tuli siis keksittyä uusi eläinlajikin tässä samalla.

Sil ystäväiseni, tämä on omistettu sinulle. Ja te muutkin, kertokaahan, mitä pidätte,



zilah




GLORFINDELIN PAHIN PAINAJAINEN


Lordi Glorfindel oli paitsi Keski- maan seksikkäin ja kaunein haltia, myös rohkein. Olihan hän kuollut jo kerran, puolustaessaan Gondolinista pakenevia asukkaita. Rohkeutensa ja uskollisuutensa vuoksi hänelle oli suotu mahdollisuus palata kuolleista, suojelemaan Lordi Elrondia, aiemman herransa pojanpoikaa.

Lordi Elrond tarvitsikin suojelusta kipeästi. Hänen vaimonsa oli lähtenyt Valinoriin, jouduttuaan örkkien sieppaamaksi ja kiduttamaksi. Glorfindel oli varma, että jos hän olisi ollut suojelemassa Rouva Celebríania, tämä olisi tänäkin päivänä terve ja turvassa. Mutta salaa mielessään hän oli tyytyväinen että Lordi Elrond oli sinkku, sillä tällä oli ehdottomasti paras takamus koko Keski- maassa. Hänen itsensä jälkeen, tietenkin. Glorfindelin suurin haave oli saada tuo herkkupeppu omakseen.

Yhtä asiaa Glorfindel kuitenkin pelkäsi, ja hänen jatkuva huolensa oli, että joku saisi sen jonakin päivänä selville. Hänen maineensa Keski- maan rohkeimpana ja seksikkäimpänä haltiana olisi iäksi mennyttä, jos tulisi tietoon, että Glorfindel pelkäsi yli kaiken lärpäsiä, noita Morgothin luomia kiusankappaleita.

Glorfindelin onni oli, että nuo kauheat hirviöt esiintyivät vain kesäaikaan, mutta niinpä kesät olivatkin hänelle yhtä piinaa.

Kerran sitten eräänä kauniina kesäpäivänä Glorfindelin pahin pelko kävi toteen. Hän oli iltapäiväviinillä herransa ja salaisen rakkaansa kanssa, kun äkkiä kokonainen parvi lärpäsiä lennähti heidän kimppuunsa. Glorfindel kirkaisi kauhusta ja painoi kädet kasvoilleen, jottei näkisi noita kauheita otuksia. Elrond tämän nähdessään riensi oitis hätistämään lärpäset kauemmaksi ja alkoi lohdutella kauhistunutta haltiasoturia.

“Joko ne menivät?” Glorfindel kysyi vapisevalla äänellä, uskaltamatta avata silmiään.

“Minä ajoin jokaikisen pois. Sinun ei tarvitse enää pelätä, aarteeni”, Elrond vakuutti lempeästi, pitäen Glorfindelia lähellään.

Glorfindel tajusi vasta nyt, missä oli ja päätti käyttää hyödykseen tilanteen mahdollisuudet. Hän loi kyyneleisen katseen rakkaaseensa, ja räpytteli pitkiä, kauniita silmäripsiään.

“Minä olen sinulle ikuisesti kiitollinen, elämäni valo. Ilman sinua minä olisin ollut hukassa”, hän henkäisi värisevästi, painautuen tiukemmin Elrondin syliin.

“Älä murehdi enää. Jos vain annat, minä pidän sinusta aina huolta, enkä anna noiden olioiden tulla lähellesikään, enää koskaan”, Elrond vakuutti, lumoutuneena sylissään istuvan olennon kauneudesta. Miten hän ei ollut ennen tajunnutkaan, miten kauniit silmät Glorfindelilla oli? Varsinkin nyt, kun tämä loi häneen niin hehkuvia katseita, että Elrond aivan kuumeni.

“Annan minä. Annan sinulle mitä vain tahdot”, Glorfindel vakuutti, ääni miltei tukahtuen liikutuksesta.

“Annatko? Annatko minun kantaa sinut vuoteeseen ja tehdä sinusta omani? Ikiajoiksi?”

Glorfindel saattoi vain nyökätä suostumuksensa. Elrond teki juuri niin kuin oli luvannut ja kohotti rakkaimpansa vahvoille käsivarsilleen, kantaen tämän sänkyynsä.

* * * *

Kesti viikon, ennen kuin Lordi Elrond ja hänen rakastettu kapteeninsa pääsivät ylös sängystä ja vielä kaksi viikkoa lisää, ennen kuin Glorfindel kykeni ratsastamaan kunnolla. Mutta kun kapteeni viimein johti vartiointisaattuetta Imladrisin korpiin, tämän takana ratsasti haltia, jolla oli vastuullinen työ.

Glorfindel sai sisälleen lämpimän tunteen, kun vain ajattelikin elämänsä valoa, herraansa ja nyt myös rakastettuaan, Elrondia. Tämä oli järjestänyt niin, ettei hänen koskaan enää tarvitsisi pelätä. Sillä nyt Glorfindelin henkilökohtaisessa palveluksessa oli Lordillinen Lärpäsenlätkijä.




FIN.




// Bbuttis muokkasi ikärajan otsikkoon.

Sirina Black:
Kommenttiringistä hyvää perjantai-iltaa ja tulevaa viikonloppua... ;D

Hmm... Ensimmäinen Lotr-ficcini ikinä, hip hip hurraa... Ja heti slashia, joskin hyvin mietoa sellaista (huono sana tässä yhteydessä, mutta en keksinyt parempaakaan, aivot on niin jumissa)...
Mitäpä fiksua tästä sanoisi, oli ainakin mielenkiintoinen, vaikkakin aluksi karsastin tuota fandomia johtuen siitä, ettei minulla ole sitten niin minkäänlaista (harmaintakaan) hajua keitä hittoja nuo hahmot oikein ovat, kun en ole tuohon sormus-trilogiaan perehtynyt sitten piirunkaan vertaa... Mutta ei anneta sen häiritä.

Ficci oli hyvinkin ihana ja hauska, etenkin tuo lärpänen sai pieniä naurahduksia karkaamaan suustani ja ficci kokonaisuudessaan sai hyvälle päälle. Vaikka tykkäänkin enemmän K-18 tasoisista pwp-ficeistä (ja ei en ole pervo tai mitään eln vain puutteessa, joten ne tuovat edes jonkinlaista sisältöä olemattomaan seksielämääni), niin menihän tämä tämmöinen runsaasti mielikuvituksen varaan jättävä matalamman ratingin ficcikin kuin hanska käteen... Teksti oli sujuvaa, totta kai ja kuvailukin oli riittävää ficin pituuteen nähden.

Mukava ficci näin iltapalaksi, ei mitään pahaa sanottavaa.

*Sirina kiittää ja kumartaa*

Galenwen:
Mitäs tästä nyt tuumais. Olen aina pitänyt ficeistäsi (kas kumma jos ei ole huomattu jo)

Tavallaan on aika söpöä, että iso peloton sotilas pelkää pieniä ötököitä. Ja se oli paras kohta missä jokaisen likainen tai pervohko mielikuvitus sai arvailla mitä tapahtui sen kahden viikon aikana :D

Mukava illanpiriste!

Galen

Beelsebutt:
Kommenttiringistä myös, mukavaa lauvvantaita!

Tää on aivan ihana ficci! Tätä ei voi minusta kutsua ääliöhuumoriksi, vaan sellaiseksi hyväntahtoiseksi höpöhuumoriksi (seksillä). Lordillinen Lärpäsenlätkijä aiheuttaa edelleen hervottomia kikatuskohtauksia, vaikka olen tämän ficin lukenut ennenkin, useastikin.

Glorfindelin "pahimman" heikkouden löytyminen sekä sen yhdistyminen Elrondin (ilmeisesti) suurimpaan kykyyn, siis siihen lärpäsenlätkimiseen, todistaa mielestäni aukottomasti (heh) sen, että nämä kaksi ovat todellakin luvatut toisilleen!

Ei pystynyt ratsastamaan kahteen viikkoon, ehhehhee ;D


Nami, kiitos!
Bbuttis

Palladium:
Glorfindel on... mies? MITÄ IHMETTÄ! : DDDD Minä olen muka lukenut TSH:n useasti ja... Nyt kyllä on sellainen wtf-momentti elämässäni että! Minulta on mennyt jotain nyt tosi pahasti ohi...

Mutta siis, itse asiaan. Tosi hassu fic. Tykkään itsekin kirjoittaa just tällasia ficejä. Vähän jopa tuntui kuin olisin omaa ficiäni lukenut. Pidin siis kovastikin. Tällaiset pikkuficit ovat mukavaa vaihtelua, tuntuu, että olen lukenut pelkkää angstia viime aikoina.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu