Kirjoittaja Aihe: Masennusarkisto  (Luettu 77657 kertaa)

Poissa Beelsebutt

  • vähemmän
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 3081
  • malmi
    • Ficciarkisto
Vs: Masennusarkisto
« Vastaus #30 : 12-06-2011, 14:46:06 »
^  <3<3<3
Fifi-ficitLJAO3

Poissa phoenike

  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 151
Vs: Masennusarkisto
« Vastaus #31 : 12-06-2011, 16:12:10 »
Mulla on samoja fiiliksiä kuin Zillahilla.

Taitaa olla kirjoittajien perustauteja tämä masennus. Ihmisellä on perusmieliala johon aina palaa, eikä se juurikaan muutu. Hetkellinen totaalikeikaus elämässä voi sen hetkeksi muuttaa, mutta pitemmän päälle sitä ruukaa taas palata sellaiseksi mikä on, oli se sitten iloinen tai surullinen tai jotain siltä väliltä. Itsekin olen syntynyt surulliseksi.

Joko sen oman luonteensa kanssa oppii ajan myötä elämään ja ottamaan päivän kerrallaan, tai sitten vetää itsensä jojoon. Ei ole aina sekään ollut kaukana.

Mielialalääkkeet ovat melkein pelkkää plaseboa ja niillä on vittumaisia sivuoireita, terveellinen ruoka, riittävä uni ja liikunta ovat ainakin itselläni olleet paljon tehokkaampia mielialan kohottajia. Toki mulla on myös vakityö ja parisuhde auttanut, vaikka nekin ovat joskus stressin ja ahdistuksen lähteitä. Ystävyyssuhteista pitäisi pitää huolta paljon paremmin kuin tällä hetkellä jaksan :-(

Poissa Goldscythe

  • Fëanorian
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 181
  • Joo joo, ammattina pro
    • DollWorld Selenia
Vs: Masennusarkisto
« Vastaus #32 : 13-06-2011, 23:41:37 »
Eka työpäivä takana ja töissä pitää tehä just sitä mistä mä en tykkää yhtään, eli soitella ihmisille metelissä. Miks ihmeessä mä menin hakemaan siihen? Taidan olla oikeesti näin käsittämättömän tyhmä. Varmaan räpellän sen pari viikkoa ja sitten todennäkösesti otan loparit, vaikka työtä kestäis 19.8. asti...

Lizlego

  • Vieras
Vs: Masennusarkisto
« Vastaus #33 : 17-06-2011, 11:27:58 »
LOL mitkään merkit ei viittaa, että olisin minkään sortin nero. Mä luulen, ettei se liity mitenkään mihinkään älykkyyteen.

Poissa Lavinia

  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 50
    • Buduaarissa
Vs: Masennusarkisto
« Vastaus #34 : 17-06-2011, 20:27:57 »
Olen ollut ulkopuolinen tarhasta ammattikouluun. Olin jollain tavalla ulkopuolinen vielä entisessä työpaikassanikin, vaikka se ei johtunut siitä että minut olisi tarkoituksella suljettu työyhteisön ulkopuolelle. Olin vain toisenlainen kuin silloiset työkaverini, synkempi, kiinnostunut toisenlaisista jutuista, toisenlaisen filosofian ja tavoitelistan omaava. Luonteeltani olen erakko ja mielialani on korkeimmalla, matalalla ja siltä väliltä omassa seurassani, joten ulkopuolisuuden tunne ei ahdista. En ole koskaan törmännyt samanhenkisiin ihmisiin kuin netissä, ja nämä henkilöt asuvat hyvin kaukana. Sitä ennen totuin yksin olemiseen niin kovasti että laumasieluisen nisäkäslajin edustajasta on tullut lajimääritelmien ulkopuolinen yksilö.

Sori, en osaa sanoa mitään rohkaisevampaa. Tiedän etteivät kaikki nauti tai siedä kaikissa tilanteissa yksin oloa samalla tavalla kuin minä.


***

Sossut akat saisivat oikeasti syödä hakemuskaavakkeensa. Menin kysymään ensin entiseltä työpaikaltani muuttoapua, ja he sanoivat sen järjestyvän vain sossun kautta, koska he eivät saa tehdä muuttoja muussa tapauksessa yksityishenkilöille. Tänään jaksoin viimeinkin laahustaa sossulaan kysymään asiasta. Luukkueukko antoi minulle toimeentulohakemuksen. Niin toimeentulohakemuksen. Voi saatana. Miksi hitossa minun pitää täyttää toimeentulohakemus, raahata kahden kuukauden tiliotteet ja muuta paperisälää saadakseni helkkarin muuttoapua?

Päätäni alkoi särkeä pahasti lähtiessäni sossusta eikä se johtunut pelkästä auringonpaineesta. Tunne oli sama kuin hermoni olisi revitty riekaleiksi ratkojalla kiskoen. Vihaan niin paljon paperien täyttelyä, sen ja sen kaavakkeen etsimistä komeron perältä ja sitä, miten yksinkertaisesta muutosta on pitänyt tehdä niin monimutkaista. Tarvitsisin muuttoapua vain saadakseni hankalimmat ja painavimmat huonekalut uuteen osoitteeseen eikä niitä ole montaa. Siskopuoleni lupautui auttamaan pienempien tavaroiden kanssa. Mutten tiedä mitä vittua teen, jos sossun ämmät katsovat etten ole oikeutettu muuttoapuun sen ja sen nojalla. Täällä ei ole ainuttakaan muuttofirmaa. Ainoastaan nuortentyöpaja, jonka toiminnassa on sossukahle.

Jollain tavalla minun on saatava muutto hoidetuksi. Milläköhän tavalla?

Lizlego

  • Vieras
Vs: Masennusarkisto
« Vastaus #35 : 17-06-2011, 22:45:00 »
Niin ahdistavinta siinä ulkopuolisuuden kokemuksessa onkin se, että ne ihmiset ovat yleensä sellaisia, joista on alun perin kokenut että ne jakaa sen saman maailman ja että ne on samanlaisia. Silti lopulta tulee niiden kanssa se sama ulkopuolisuuden tuntu, jolloin se ei voi olla kuin itsestä lähtöisin, mutta vaikea se on pakottaa itsensä tuntemaan toisin kuin tuntee. Ja mä en edes näe, että mä olisin itse mitenkään erikoinen ihminen. Muhun uppoaa massaelokuvat, massasuosion saamat kirjat, kaikki mikä on suosittua iskee muhun, mutta se on joku juttu keskusteluntasossa, jota mä en tavoita tai tunne merkitykselliseksi. Tuntuu kuin ihmiset aina puhuisivat kaikesta mikä ei ole niin merkityksellistä tai sellaista, mikä ei ole kiinnostavaa tai eivät käsittäisi mikä on olennaista. Mulla on sama tunne ficcejä lukiessa. Joudun pohtimaan, että pitävätkö ihmiset oikeasti olennaisina noita juttuja, mutta ei mulla kirjoittajanakaan ole mitään olennaista eroa muihin kirjoittajiin. Miten toi kuulosti kauhean isopäiseltä? :D Mutta siis en koe eroavani sillä tavalla kovin vahvasti ihmisistä keskimäärin.
« Viimeksi muokattu: 17-06-2011, 22:50:45 kirjoittanut Lizlego »

Poissa Miaplacidus

  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 41
Vs: Masennusarkisto
« Vastaus #36 : 18-06-2011, 16:02:53 »
Olen ollut hyvin laiska kirjoittelemaan tälle foorumille, mutta tunnistan itseni niin hyvin näistä ulkopuolisuuden kokemuksista, että oli pakko tulla itsekin kirjoittelemaan. Olen aina ollut enemmän tarkkailija kuin osallistuja ja paljon enemmän järki- kuin tunneihminen, erakkoluonne siis. Osaan hyvin harvoin heittäytyä mihinkään, ja luulen, että se on vaikuttanut paljon ulkopuolikseksi kokemiseen. En myöskään ole koskaan ollut pahemmin kiinnostunut niistä "ikäisteni" jutuista.

Vaikka sinänsä pidän itsestäni tällaisena ja olen oppinut olemaan armollisempi itseäni kohtaan tässä ajan kuluessa, niin kyllähän välillä tuntuu masentavalta olla tällainen. Kaipaan toisaalta seuraa, mutta monesti seurassa kaipaan takaisni yksinäisyyteeni. Tarvitsen myös hyvin paljon omaa tilaa. Luulen, että osaltaan tämä on myös opittua; olen perheeni ainoa lapsi ja tottunut olemaan paljon yksin.
Muhun uppoaa massaelokuvat, massasuosion saamat kirjat, kaikki mikä on suosittua iskee muhun, mutta se on joku juttu keskusteluntasossa, jota mä en tavoita tai tunne merkitykselliseksi.
Tunnistan tästä kovasti itseäni. Minulla on kyllä muutama ystävä, joiden kanssa keskustellessa koen sen merkitykselliseksi, mutta mutta niitä ystäviä on aika harvassa ja sellaisia keskusteluja varsin vähän. Onko tällä foorumilla muuten huomattavissa jonkinlaista erakkokeskittymää? :P
Ihminen muistetaan niistä asioista, joista kukaan ei uskalla sanoa hautajaisissa mitään.

Poissa Nappeli

  • Hassu
  • värkkääjä
  • Viestejä: 1097
  • Kemiat kohtaa
Vs: Masennusarkisto
« Vastaus #37 : 18-06-2011, 17:53:16 »
Täällä näkyy olevan mielenkiintoinen keskustelu ulkopuolisuuden kokemuksesta. En tiedä vaikuttaako ulkopuolisuudentunteeseen edes se onko ihminen erakkoluonne, vai sosiaalinen. Itse koen olevani sosiaalinen, tai ainakin minulla on aina ollut taipumus ajautua sosiaalisiin tilanteisiin. En vain oikein saa kosketusta ympärilläni oleviin ihmisiin. Vaikka tuntisin heihin kiintymystä, niin kun pysähdyn hetkeksi miettimään suhdettani heihin, kaikki vain ajelehtivat ohitseni, enkä saa mistään enkä kenestäkään kiinni. Syyksi tähän jatkuvaan irtonaisuuden kokemukseeni olen nykyään arvellut sitä, että pelkään itse liian paljon päästääkseni ketään varsinaisesti kosketusetäisyydelle. Ristiriitaista, olen avoin ihminen, eikä minulla ole juuri tarvetta salailla mitään keneltäkään, eikä myöskään tämä ihmispelkoni tee minusta sen sulkeutuneempaa. Jostain syystä vain ikuisesti on tunne niin kuin kukaan ei koskaan näkisi minua oikeasti. Ilmeisesti siis pidän läheisetkin ihmiset kuitenkin jollain tunnetasolla jatkuvasti käsivarrenmitan päässä.
Ihmispelkoni on todellakin niin konkreettinen, että jos hetkeksikään hellitän ponnistelemasta sen tukahduttamiseksi, minulla on tunne, kuin olisin villipetojen joukossa. Kuka tahansa voi päättää repiä minut henkisesti palasiksi siinä paikassa ja siksi alitajuisesti olen siihen koko ajan valmistautunut. Puolustusreaktioni ei kuitenkaan ole aggressio, vaan pako.

Lizlego

  • Vieras
Vs: Masennusarkisto
« Vastaus #38 : 18-06-2011, 18:11:10 »
No mutta ihmisethän on villipetoja ja lisäksi vielä itsekeskeisiä paskiaisia niin kuin itsekin. ;D Jos niille antaa pikkusormen, ne vie koko käden. Mä en tosin tunne oikein koskaan tarvetta antaaa kenellekään edes pikkusormea ja ahdistun myös siitä, jos joku osoittaa paljonkin huomiota, koska mä en ymmärrä miksi tai en useinkaan vastaa läheisyyteen. Kyllä ihmisiä kannattaa väistää ja varoa ja pelätäkin. Tapahtuuhan sitä paljon murhia ja muitakin ihmissuhteiden takia, läheiset ne useimmiten on, jotka tappaa.  ;D
« Viimeksi muokattu: 18-06-2011, 18:12:57 kirjoittanut Lizlego »

Poissa Beelsebutt

  • vähemmän
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 3081
  • malmi
    • Ficciarkisto
Vs: Masennusarkisto
« Vastaus #39 : 18-06-2011, 19:03:10 »
*teroittaa kirvestään ja henkistä ruuvipenkkiään* :E


On se hyvä että on surkea muisti, mä en muista kovinkaan kauaa, jos joku onnistuu mut rikkomaan. Jotain hyötyä siitäkin...
Fifi-ficitLJAO3

Poissa Lavande

  • Vapaamatkustaja
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 878
Vs: Masennusarkisto
« Vastaus #40 : 18-06-2011, 22:13:44 »
Eka työpäivä takana ja töissä pitää tehä just sitä mistä mä en tykkää yhtään, eli soitella ihmisille metelissä. Miks ihmeessä mä menin hakemaan siihen? Taidan olla oikeesti näin käsittämättömän tyhmä. Varmaan räpellän sen pari viikkoa ja sitten todennäkösesti otan loparit, vaikka työtä kestäis 19.8. asti...
Mä olin alle kaks viikkoa töissä ja sitten irtisanoin itseni. Tiesin heti ekan päivän jälkeen, etten tulisi sellasta hommaa kestään elokuun loppuun saakka. Ei kaduta. Sain tosin perään heti parempia töitä - asiakaspalvelua. Oon aina ollut vähän erakko, mutta jostain syystä tykkään hirveästi asiakaspalveluhommista.

Mä oon luonnostani tosi huono luottamaan ihmisiin, mutta luin jostain, että jos muihin uskoo, niin ne myös yrittää olla hieman parempia =luottamuksen arvoisia. Joten yritän uskoa ihmisiin, niin ehkä maailmasta tulisi sitten pikkuisen parempi paikka! :3
Mä kyllä kiinnyn ihmisiin helposti, jos huomaan niissä jotain hyvää (oon aika idealisti ja hyvin hyvin naiivi). Plus musta tulee hirveen suojelevainen sellaisia ihmisiä kohtaan, joita on kohdeltu kaltoin.

Jään kyllä tahtomattakin usein ulkopuoliseksi. Tykkäisin ajatella, että oon niin erikoinen taustaltani ja niin supernerokas, että useat ei tunne oloaan mukavaksi säkenöivässä seurassani, tai väärinymmärtää mua, mutta oikeesti taidan olla vaan ärsyttävä  ;D

Poissa Beelsebutt

  • vähemmän
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 3081
  • malmi
    • Ficciarkisto
Vs: Masennusarkisto
« Vastaus #41 : 18-06-2011, 22:27:05 »
Jään kyllä tahtomattakin usein ulkopuoliseksi. Tykkäisin ajatella, että oon niin erikoinen taustaltani ja niin supernerokas, että useat ei tunne oloaan mukavaksi säkenöivässä seurassani, tai väärinymmärtää mua, mutta oikeesti taidan olla vaan ärsyttävä  ;D
<3
Fifi-ficitLJAO3

Poissa Goldscythe

  • Fëanorian
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 181
  • Joo joo, ammattina pro
    • DollWorld Selenia
Vs: Masennusarkisto
« Vastaus #42 : 19-06-2011, 00:57:22 »
Eka työpäivä takana ja töissä pitää tehä just sitä mistä mä en tykkää yhtään, eli soitella ihmisille metelissä. Miks ihmeessä mä menin hakemaan siihen? Taidan olla oikeesti näin käsittämättömän tyhmä. Varmaan räpellän sen pari viikkoa ja sitten todennäkösesti otan loparit, vaikka työtä kestäis 19.8. asti...
Mä olin alle kaks viikkoa töissä ja sitten irtisanoin itseni. Tiesin heti ekan päivän jälkeen, etten tulisi sellasta hommaa kestään elokuun loppuun saakka. Ei kaduta. Sain tosin perään heti parempia töitä - asiakaspalvelua. Oon aina ollut vähän erakko, mutta jostain syystä tykkään hirveästi asiakaspalveluhommista.

En oo menos maanantaina töihin. Mä en yksinkertasesti kestä tota. Joka päivä saanu itkukohtauksen töitten jälkeen ja perjantaina se tuli töissä. Monet tutut ja kaverit on kattonu mun menoa ja sanonu et lopeta hyvä ihminen. Kihlattuki katto hetken päälle ku eilen kävin ja sano et perkele ku sä oot uupuneen näkönen. Mä en ehi ku nukkuun ja meneen töihin, hätinä syömään ni jooh...

Asiakaspalvelusta mäkin tykkään, kaupas haluisin tehä töitä mieluummin. Mut mistään penteleestä en saanu ku tosta... Meen mansikkamaalle viikoksi ja saan takuulla enemmän rahaa siitä ku tosta puhelinmyynnistä kuukaudessa. Kele.
« Viimeksi muokattu: 19-06-2011, 01:01:58 kirjoittanut Geokata »

Poissa Lavande

  • Vapaamatkustaja
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 878
Vs: Masennusarkisto
« Vastaus #43 : 19-06-2011, 02:09:54 »
Asiakaspalvelusta mäkin tykkään, kaupas haluisin tehä töitä mieluummin. Mut mistään penteleestä en saanu ku tosta... Meen mansikkamaalle viikoksi ja saan takuulla enemmän rahaa siitä ku tosta puhelinmyynnistä kuukaudessa. Kele.
Apua, puhelinmyyntiä D:
No sillä ei kyllä tienaa ellei ole joku oikein lahjakkuus. Aika monet lopettaa sen jonkun päivän, parin jälkeen. Mä sinnittelin puhelinmyynnissä 16-vuotiaana kaksi kuukautta ja sain palkkaa jotain tyyliin alle 700 euroa yhteensä... Se oli mun ensimmäinen kesätyöpaikka, enkä tajunnut ekan kuukauden aikana, että siinä kusetettiin työntekijää ihan kuus-nolla. Kamalaa painostamista, että tämän-ja-tämän verran on saatava myytyä tai palkka jää siihen kolmeen euroon tunnilta. Ja sitten kun sitä stressaa, ei ainakaan saa mitään myytyä.
Tykkään nykyisestä kesätyöstäni - myyn torilla kalaa. Se on sellasta kivan yksinkertaista hommaa, ja päivä kuluu ihmisten kanssa jutellessa. Tätä parempi kesätyö on ollut vaan silloin kun olin baarissa. Tippien saaminen oli niin kivaa.

Oon ajatellu, että kenties etenen tässä urallani koko ajan. Eka olin puhelinmyyjä, sitten siivooja ja nyt kalamyyjä. Seuraavaksi ylenen ehkä kaupan kassaksi!

Lizlego

  • Vieras
Vs: Masennusarkisto
« Vastaus #44 : 19-06-2011, 19:53:45 »
*teroittaa kirvestään ja henkistä ruuvipenkkiään* :E


On se hyvä että on surkea muisti, mä en muista kovinkaan kauaa, jos joku onnistuu mut rikkomaan. Jotain hyötyä siitäkin...


LOL. En mä kyllä mun läheisiä pelkää, koska vältän ihmisiä, jotka tuntuu pelottavilta ja pysyn niistä kaukana, mutta olen joskus joutunut pelkäämään kun en ole tajunnut että ihmiset ovat tulleet riippuvaisiksi. Tai sitten se on sitä, että ne luulee että ne hallitsee mua ja että teen kaiken mitä ne haluaa, koska mulla ei ole sinänsä mitään asioita vastaan. Se on vähän sitäkin, että ne käyttää mua hyväkseen ja suuttuu sitten, kun se ei enää onnistukaan ja kokevat, että mä petin ne ja kai mä tavallaan petinkin, koska esitin jotain muuta kuin olin. Paitsi etten oikeastaan esittänyt, koska sekin on aitoa minua.  :D Vaikeaa. Sitten voi alkaa uhkailu, kyttäily, pelkääminen. Mä oon vetänyt puoleeni pelottavia ihmisiä siinä, missä muitakin. Ja toisaalta mä olen ollut ja olen luultavasti henkisesti aika ahdistava ihminen ja pelottava ja ajan myös ihmisiä pois sillä. :P

Mulla on varmaan norsun muisti jossain takaraivossa. Mut on rikkonut yksi ainoa ihminen. Elämäni suuri rakkaus. ;D Täytyy olla, koska sen jälkeen mä en ole kokenut mitään mikä edes kaukaisesti muistuttaisi rakkautta tai jos olen kokenut se on ollut kohtuullisen kauheaa. Jopa ystävyyssuhteissa.  :P