Keskustelut > Pälinää

Masennusarkisto

<< < (86/86)

Pahatar:
Minäkin halusin tulla sanomaan, että hirveän ikävää ja kovasti jaksamista vaikeassa tilanteessa. Ehkä voi lohtua hakea juuri tuosta, että ainakaan kissa ei kärsi enää ja ei tarvitse sen takia surra, mutta eihän se ikävää poista. :( Eläimet voi olla uskomattoman rakkaita.

Fiorella:
Voi miten surullista! Jaksamista sinulle. Lemmikin menetys on aina raskasta.

zilah:
Osanotot täältäkin, ja voimia suruun! <3

Ei se luopuminen koskaan ole helppoa, vaikka kuinka tietäisi että on aika. Kaunista matkaa ja hyviä hiirestysmaita Wallelle.


zilah

Goldscythe:
Kiitos <3
Jos saadaan tuhkat ajoissa, uurnan sijaan valittin pellavapussin, haudataan mun lapsuuden kodin taakse mihin meidän perheen muutkin kisut on. Walle oli enemmän lintujen perään ku hiirien, nää maatiaiset murhaa kaikki hiirilelut, kyllä Wallekin, mutta kun se sai käpäliinsä höyhenlelun, se oli entinen alta viiden minuutin. Saa Walle henkeä kunnolla nyt ja pääsee linnunlaulua kuunteleen, kaikkea rapisevaa seuraamaan mettänrantaan. Se olis rakastanu olla Tiistellä, lintuja näky joka lasista. Kuka tietää, montako hiirtä ja lintua se on jo jahdannu, tiedä sit millanen vastaanotto on ku seuraavan kerran nähdään, kumpaa mulle tuotais näytille suuntäydeltä. Vaikka välissä tuntunu et miten Anya on leikkiny jälkeisenä aamuna ja Köpi eilen illalla tuijotti Wallen vakimakuupaikkaa... mietin onko Walle vielä ollu täällä... Ruumis jäi Tervolaan, mistä viiään Rovaniemelle ja tuuaan sit Keminmaalle, mistä mä haen sen, mut tais henki tulla autossa meidän matkassa.
Tänäkin aamuna (ennen kuutta) ku maatiaisduo herätti, ootin et kolmaskin hyppää sänkyyn, muttei hypännykkään. Just kun masennus alko helpottaan ja elämä raiteillaan, ni tämä.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu