Ärsyttävää ja masentavaa kun kirjoittaminen ei suju. Inhoan näitä päiviä enemmän kuin suunnilleen mitään muuta. Tuhosin juuri kaiken mitä olen noin viikon sisällä kirjoittanut, koska se oli epäkelpoa paskaa enkä jaksaisi lähteä yrittämään enää uudelleen, vaikka ei sitä paljon edes ollut ja paskasta nyt ei sinänsä ole tuskallista luopua. Ja jos joku vetää kilarit, niin ei sitä ollut paljoa eikä sillä tehnyt mitään, mutta masentavampaa sitä olisi katsoa ja säilyttää kuin olla katsomatta ja säilyttämättä ja ainoa tapa päästä eteenpäin on saada se pois silmistä ja mielestä. Tekisi toisaalta mieli vaan unohtaa kaikki tekstit, mutta kun ei sekään onnistu! Mä en halua kirjoittaa! Mä en halua haluta kirjoittaa! Se on ärsyttävin asia maailmassa silloin kun se ei toimi. Lisäksi masentaa viimeöinen raportti. Sitä kirjoittaessa olisi tehnyt mieli vaan itkeä enkä edes tiedä miksi, ki oska se nyt ei paljon paina, jos se on paska eikä se edes ollut tavanomaista kummoisempi.
Luultavasti siihen purkautui muut yön aikana koetut vaikeudet.
Äääh, en tahdo mitään. Tahdon vain jonnekin koloon, mutta ärsyttävää on sekin, että mä en edes saa aikaiseksi kaivautua sinne tai hankkiuduttua jonnekin, joka ei ole tässä ja täällä ja muutettua elämää tyydyttävämmäksi silloin kun se sukkaa niin kuin nyt. Ääh, tää saattaisi sttenkin sopia paremmin ketutusarkistoon tai johonkin ketutuksen ja masennuksen välimaastoon.
Ainoa lohtu on se, että tietää että nämä olotilat eivät yleensä kestä kauan. Ne on vaan niin vittumaisia kun ne tulee, että ei saamari.
