Kirjoittaja Aihe: MC: Kuinka tohtori vietellään (Jack/Stephen) K-16  (Luettu 2727 kertaa)

Poissa zilah

  • Sydänten kapteeni
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 2503
  • "Olet tullut laivaan, luumuseni?"
    • Zilahin Kirjasto
Nimi: Kuinka tohtori vietellään
Kirjoittaja: zilah
Fandom: Patrick O'Brianin meriseikkailusarja
Henkilöt: Jack Aubrey/Stephen Maturin
Lajityyppi: Huumorin yritelmää, romantiikkaa
Ikärajavaroitus: K-16
Vastuuvapaus: Minen omista kumpaakaan näistä charmikkaista herrasmiehistä, pahus sentään. He kuuluvat Patrick O' Brianille. Mutta leikkiminen heillä on takuulla sallittua, siksi vahva homoeroottinen lataus näissä kirjoissa on.
Varoitukset: Slashia, seksiä, huumorin yritelmää
Kirjoittajan alkusanat: Kuninkaan laivaston kapteeni Jack Aubrey ja lääkäri ja vakooja Stephen Maturin ovat tajunnanräjäyttävän ihana pari, joten ei siinä auta muu kuin levittää ficcifregatin purjeet ja seilata arvoisten herrojen kanssa auringonlaskuun... :D


Yhteenveto: Stephen huolestuu Jackista, mutta tämän vaiva vaatii aivan erityisiä keinoja parantuakseen...




Kertokaahan, mitä pidätte,



zilah



Kuinka tohtori vietellään


Stephen kuuli oveltaan koputuksen ja huusi tulijan sisään. Hänen hämmästyksekseen tulija oli Jack, kasvoillaan kivulloinen ilme.

“Mikä on, ystävä hyvä? Tutkinko sinut?” Hän kiirehti huolehtimaan ja istutti Jackin pöytänsä vastapäätä olevaan tuoliin.

“En oikein tiedä. Ehkä se voisi olla hyvä idea... mutta en tahdo olla vaivaksi.”

“Et sinä ole vaivaksi. Ja jo laivan yleisen edun vuoksi sinun on pidettävä itsestäsi parempaa huolta”, Stephen sanoi moittivasti ja Jack alistui huokaisten hänen tutkittavakseen.

“Pulssisi on ainakin hieman koholla, mutta ei hälyttävästi”, Stephen mutisi, yrittäen olla ajattelematta kuinka lujaa hänen oma sydämensä hakkasi juuri nyt. Jollakin tapaa Jackin koskettaminen tuntui erilaiselta kuin ennen ja hänen oli vaikea säilyttää ammatillinen etäisyytensä.

“Jumalani! Mikä minua oikein vaivaa? Olenhan sentään nähnyt Jackin lukemattomia kertoja vieläkin vähemmissä vaatteissa... mehän olemme ystäviä!” Hänen mielessään kävi, mutta kuumotus ei tuntunut helpottavan yhtään. Vain vaivoin hän kykeni estämään käsiään vapisemasta jatkaessaan tutkimustaan.

Ihmeekseen Stephen ei löytänyt mitään mainittavaa vikaa, ei mitään, mikä olisi voinut aiheuttaa Jackin tuskaisen olon. Sanalla sanoen, fyysisesti tämä oli terve kuin pukki. Huokaisten hän istui Jackia vastapäätä olevaan tuoliin ja katseli ystäväänsä tutkivasti.

“Jack. Mikä on? Sinulla on jotakin sydämelläsi.”

“Niin...” Jack sanoi viivyttelevästi, “Minä vain en tunne oloani oikein hyväksi. Taidan...olla ikävystynyt.”

Stephen ei ollut uskoa korviaan.

“Et voi olla tosissasi, Jack! Ikävystynyt? Sinäkö, ja vielä merellä?”

“Mmm... tai en tiedä! Minulla vain on sellainen tunne, että jotakin puuttuu”, Jack huokaisi, vilkaisten ystäväänsä vaivihkaa. Stephen oli harvoin näyttänyt noin hämmentyneeltä ja häntä huvitti. Rakas ystävä ei edes aavistanut, minne tämä tilanne oli johtamassa. Niin vakooja kuin Stephen olikin, tämän kasvot olivat Jackille joskus kuin avoin kirja. Ja nyt hän luki niiltä tunteen, joka oli paljon syvempi kuin lääkärin normaali huoli potilaastaan.

Se sopi hänelle paremmin kuin hyvin.

Stephen oli nyt todella huolestunut. Voisiko olla niin, että raskas työ ja vastuu olivat vaikuttaneet Jackin mielialaan? Ja jos niin oli, mitä hänen piti tehdä sille? Hetken epäröityään Stephen istui ystävänsä viereen penkille ja laittoi kätensä tämän olkapäälle. Samassa hän kuitenkin jo katui elettään, sillä Jack ei ollut ehtinyt tutkimuksen jälkeen laittaa paitaa ylleen. Tämän paljas iho tuntui yllättävän sileältä ja lämpimältä hänen kätensä alla ja punehtuen hän veti kätensä pois. Ei käynyt laatuun ajatella sopimattomia, Jackhan oli hänen ystävänsä, herra paratkoon! Samassa kuitenkin luja koura tarttui Stephenin ranteeseen, saaden hänen katseensa lennähtämään Jackin kasvoihin.

“Älä lopeta, ole kiltti”, tuli hiljainen kuiskaus. Nuo muutamat, yksinkertaiset sanat iskivät hänen aisteihinsa kuin huume, eikä hän kyennyt vastustamaan avointa kutsua. Jack asetti hänen kätensä taas olkapäälleen, selvästi odottaen hänen jatkavan. Ja Stephen totteli.

Jack sulki silmänsä, kun Stephenin kädet alkoivat liikkua hänen ihollaan, ensin epäröiden mutta pian yhä varmemmin. Kosketus tuntui hyvältä, mutta ei riittänyt vielä Jackille. Hän avasi silmänsä vain huomatakseen, että Stephenin kasvot olivat liki kiinni hänen omissaan ja epäröimättä hän kietoi kätensä tämän vyötärölle, vetäen tämän syliinsä istumaan. Stephen näytti ensin säikähtäneeltä, mutta antautui sitten halukkaasti hänen suudeltavakseen.

Stephen tuskin tajusi mitä oli tapahtumassa, mutta viimein hän sävähti kuumasta horroksesta johon oli vajonnut, kun Jackin kädet äkkiä tavoittivat hänen paljaan ihonsa. Miltei tyrmistyen hän ihmetteli, missä vaiheessa Jack oli onnistunut riisumaan hänet enemmän kuin puolialastomaksi.

“Jack... Jack... tämä ei... me emme...” hän yritti sanoa, mutta uusi, kuuma suudelma murensi hänen lopunkin tahdonvoimansa. Hän halusi Jackia niin valtavasti! Oli halunnut jo kauan.

Stephenin hämmästykseksi Jack ei estellyt häntä. Muistipa jopa lukita oven, vain vähää ennen kuin he kaatuivat alastomina ja sylikkäin kapealle vuoteelle, Jack Stephenin alle. Kun Stephen loi katseensa ystäväänsä, tämä näytti niin houkuttelevalta, että hänen sydäntään puristi. Jackin pitkät kultaiset hiukset olivat haalistuneet vaaleankeltaisiksi, mutta ne tuntuivat silkinpehmeiltä, kun Stephen upotti niihin kätensä ja siniset silmät olivat yhä kirkkaat kuin kaunein kesätaivas. Lujat käsivarret pitelivät häntä hellästi, kun he viimein rakastelivat ja Stephen hautasi kasvonsa Jackin kaulaan vaimentaakseen voihkaisunsa. Jackilla tuntui olevan hiukan parempi itsehillintä, eikä tämän huulilta päässyt kuin vaimea huokaus tämän viimein lauetessa. Stephenilla ei silti ollut epäilystäkään, etteikö Jack olisi tuntenut samoin kuin hän; hänen tarvitsi vain katsoa ystävänsä kasvoja, jotka olivat nyt rauenneet nautintoon.

He lepäsivät kauan sylikkäin, vartalot raukeina ja lämpöisinä toisiaan vasten. Ja kun he viimein nousivat ja pukeutuivat, Stephen viimein sai kysyttyä että mikä Jackiin oikein oli mennyt. Kuinka maailmassa tämä oli ottanut niin suuren riskin, tietäessään mitä äskeisistä tapahtumista seuraisi jos heidät olisi saatu kiinni?

“Sinä tiedät kyllä. Sinä olet riskin arvoinen...ja enemmänkin”, Jack sanoi vaimeasti, eikä Stephen kyennyt vastustamaan. Kyllä hän tiesikin. Jack olisi valmis vaikka kuolemaan hänen puolestaan, samoin kuin hän itse tämän puolesta. Varmuus kasvoi hänen sisällään. Heidän rakkautensa saattoi olla vaarallista ja monien mielestä väärin, mutta se ei heitä estäisi.

Sanaton sopimus vallitsi kapteenin ja lääkärin välillä, kun heidän huulensa kohtasivat hytin hämäryydessä.





FIN.
« Viimeksi muokattu: 22-04-2013, 16:00:23 kirjoittanut zilah »

Poissa Celeporn

  • saukkolaatikko
  • superhessu
  • Viestejä: 1701
  • destiel = lets die
    • Insanitorium
Vs: Kuinka tohtori vietellään (Jack/Stephen) K-16
« Vastaus #1 : 12-08-2012, 11:56:11 »
En osaa tähän nyt oikein mitään kommentoida; halusin kuitenkin jättää jotain merkkiä siitä, että luin ja viihdyin. Harvoin tulee tännekään osastolle tultua, kun fandom on mulle täysin vieras. Muistutti taas, että voisi vaikka tuon leffan katsoakin...

Ficin nimi on varsin viehättävä ja sen vuoksi odotinkin jotenkin enemmän sellaista viettelyn tuntua, vaikka kyllähän tuo Jack ihan hyvin tuntui olevan tilanteen tasalle, kun vakoojaparankin tunteita luki kuin avointa kirjaa  :D Tarinan ajankuvasta en tiedä, mutta kivasti tämä tekstikin luo sellaista ei-ihan-nykyajan-fiilistä noilla "herra paratkoon" -ajatuksilla.
Oedipus was the first motherfucker.
- Bo Burnham

I want to shave your head and eat your hair like spaghetti.

Poissa zilah

  • Sydänten kapteeni
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 2503
  • "Olet tullut laivaan, luumuseni?"
    • Zilahin Kirjasto
Vs: Kuinka tohtori vietellään (Jack/Stephen) K-16
« Vastaus #2 : 16-08-2012, 11:29:00 »
Kiitos, Cele. Ei sitä aina tarvita mitään syväluotaavia analyyseja, mutta on todella mukavaa jos lukija kertoo lukeneensa. Fandomia kyllä suosittelen lämpimästi, varsinkin kun leffan katsominen riittää kyllä siihen, että sisään pääsee.

Minä pidän tällaisista historiallisista fandomeista ja mielestäni ne kirjoitustyylilleni parhaiten sopivatkin.

Mukavaa, että pidit.  ;D


zilah